Teksti: Joakim Kullas
Venäjän tekemistä sotarikoksista on aloitettu useita tutkintoja kansainvälisissä tuomioistuimissa. Asiantuntijan mukaan maan eristäytyminen aiheuttaa haasteita tuomioiden antamisessa.
”Putin Haagiin!” Vaatimus toistuu jatkuvasti Ukrainan sodasta käytävässä keskustelussa. Venäjän on epäilty syyllistyneen useisiin sotarikoksiin muun muassa pommittamalla siviilikohteita sekä käyttämällä tuhoisia termobaarisia aseita.
Sotarikokset määritellään Rooman perussäännön kahdeksannessa artiklassa. Rooman perussäännön pohjalta on myös perustettu kansainvälinen rikostuomioistuin ICC vuonna 1998, joka kokoontuu Haagissa Alankomaissa.
Haagissa kokoontuu yhteensä kolme kansainvälisen oikeuden merkittävintä tuomioistuinta. Kansainvälinen tuomioistuin ICJ on YK:n tärkein oikeudellinen elin, joka käsittelee valtioiden välisiä kiistoja ja sijaitsee kuuluisassa Haagin rauhanpalatsissa. Rauhanpalatsissa istuu myös hallitustenvälinen Pysyvä välitystuomioistuin PCA, joka tarjoaa ratkaisuja valtioiden välisten riitojen selvittämiseen. PCA on perustettu jo vuonna 1899.
Tuorein tuomioistuimista on Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC, joka sijaitsee erillisessä rakennuksessa ja keskittyy kansainvälisiin rikoksiin, kuten sotarikoksiin, rikoksiin ihmisyyttä vastaan sekä joukkotuhontaan.
Venäjän toimia Ukrainan sodassa käsitellään tällä hetkellä useissa tuomioistuimissa. Helsingin Sanomien mukaan Kansainvälinen rikostuomioistuin on aloittamassa tutkinnan epäillyistä Venäjän sotarikoksista Ukrainassa. Itänaapurin toiminta on ollut myös YK:n kansainvälisen tuomioistuimen selvittelyssä. Kansainvälisen oikeuden professori Outi Korhonen Turun yliopistosta kertoo, että ICJ on julistanut Venäjän voimankäytön ja Ukrainan suvereenisuuden loukkaamisen laittomaksi.
”Vaikka se on väliaikaismääräys, se on oikeudellisesti sitova. Aika nopeasti YK:n tuomioistuin sai tällaisen aikaan”, Korhonen sanoo.
Hiljattain uutisotsikoihin nousseet tuomioistuinkäsittelyt Ukrainan sodasta eivät kerro koko totuutta. Korhosen mukaan Venäjän hyökkäykseen ja vuonna 2014 alkaneeseen Krimin miehitykseen liittyviä kanteita sota- ja ihmisoikeusrikoksista on meneillään monissa eri tuomioistuimissa.
Venäjä erotettiin myös hiljattain Euroopan neuvostosta, joka on ihmisoikeuksien suojeluun keskittyvä hallitustenvälinen organisaatio. Sen alaisuudessa toimii myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, joka valvoo Euroopan ihmisoikeussopimuksien noudattamista siihen sitoutuneiden valtioiden osalta. Tuomioistuimen mukaan Venäjän toiminta Ukrainassa on selkeästi laitonta.
”Siellä oli 2000 tuomiota Venäjää vastaan tähän miehitykseen liittyvissä asioissa. Näiden toimeenpano tulee kyseenalaiseksi, kun Venäjä on eronnut ihmisoikeussopimusten koneistosta”, Korhonen alleviivaa.
Vaikka tuomioita eri tuomioistuimissa on tuhansia ja niitä aloitetaan jatkuvasti lisää, Venäjä jatkaa sotaansa niistä välittämättä. Ongelma liittyy erityisesti siihen, että kansainvälinen oikeus on pitkälti suostumusperusteista. Tuomioistuimilla on toimivaltaa käsitellä riitoja vain, jos valtiot sen hyväksyvät.
”Mitään kansainvälistä tuomioiden toimeenpanokoneistoa ei ole olemassa, jos valtiot eivät sellaisesta päätä. Venäjän pitäisi tehdä yhteistyötä, jotta maa saataisiin maksamaan esimerkiksi vahingonkorvauksia. Nythän tämä on vaikeaa, kun Venäjä on erotettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta”, Korhonen muistuttaa.
Periaatteessa sotarikosten käsittely eri tuomioistuimissa on mahdollista myös ilman Venäjän yhteistyötä. Ongelmaksi saattaa kuitenkin muodostua kansainvälisen oikeuden sopimus- ja suostumusperusteisuus. Esimerkiksi YK:n Kansainvälisen tuomioistuimen päätökset ovat oikeudellisesti sitovia, mutta sillä ei ole käytännön keinoja pakottaa valtioita noudattamaan niitä. Kansainvälinen rikostuomioistuin voi antaa todisteiden pohjalta pidätysmääräyksen ja tällöin jäsenmailla olisi velvollisuus pidättää tutkinnan kohteena olevat henkilöt. ICC:n toimintakin perustuu kuitenkin Rooman perussääntöön, jota kaikki valtiot eivät ole allekirjoittaneet tai ratifioineet, eli saattaneet käytännössä voimaan kansallisella tasolla. Venäjä on allekirjoittanut Rooman perussäännön ja on ICC:n jäsen. Ratifiointi kuitenkin puuttuu.
Vaikka tuomioistuinten toiminnassa on selkeitä heikkouksia, Korhosen mielestä tuomioistuimista ja niihin liittyvästä kansainvälisestä järjestelmästä eroaminen merkitsee eristäytymistä.
”Elämme täysin keskinäisriippuvaisessa globaalissa yhteisössä, eli jos ei toimi kansainvälisten järjestelmien kanssa, niin eristäytyy. Tästä äärimmäinen esimerkki on Pohjois-Korea”, Korhonen kuvailee.
Korhonen näkee Venäjän kulkevan jo eristäytymisen tiellä. Maa on käytännössä suljettu kansainvälisestä järjestelmästä ja talous on henkitoreissaan.
Lähihistoriassa on muutamia esimerkkejä merkittävistä ihmisoikeus- ja sotarikosoikeudenkäynneistä. Jugoslavian ja Ruandan 1990-luvun kauheuksia puitiin jälkikäteen YK:n väliaikaisissa sotarikostuomioistuimissa. Jugoslavian sotarikosten käsittely päättyi väliaikaistuomioistuimessa vasta vuonna 2017, jolloin yli 160 oikeuteen haastetun asiat oli saatu käsiteltyä. Voisiko vastaavanlainen väliaikaistuomioistuin tulla kysymykseen myös Venäjän tapauksessa?
Professori Korhonen huomauttaa, ettei Kansainvälistä rikostuomioistuinta ollut perustettu Jugoslavian hajoamissotien ja Ruandan kansanmurhan aikana. On kuitenkin todennäköistä, että Venäjän asioiden käsittely jatkuu ICC:ssä, sillä tutkinta maan sotarikoksista Ukrainassa on jo aloitettu maaliskuun alussa samassa tuomioistuimessa.
”Jugoslavian ja Ruandan tapauksessa valtiot olivat niin heikkoja, että ne pystyttiin pakottamaan osallistumaan tutkintaan sekä oikeudenkäynteihin”, Korhonen muistuttaa.
Venäjä on kuitenkin ilmoittanut, ettei se osallistu kansainvälisten tuomioistuinten käsittelyihin ja on erotettu myös ihmisoikeustuomioistuimesta ennen kuin se ehti itse erota. Korhosen mukaan tämä aiheuttaa ongelmia mahdollisiin sotarikostuomioihin, sillä myös syytettyjen kuuleminen oikeudessa on erittäin tärkeää.
”On suuri kysymys, kuinka legitiimejä nämä tuomiot ovat, kun Venäjä eristäytyy eikä ilmaannu paikalle istuntoihin. Mitä enemmän Venäjä eristäytyy, sitä enemmän maan kehitys alkaa näyttää Pohjois-Korean tieltä. Kyllä tämä vaikuttaa erittäin pahalta”, Korhonen arvioi.