Kategoriat
2022 Ilmiöt Relevantit Röyhkeät Yleinen

Suomen Nato-jäsenyys ei anna syytä juhlaan

Kannatin Suomen liittymistä Natoon. Kun eduskunta äänesti 17.5.2022 Nato-jäsenyyden hakemisen puolesta historiallisen yksimielisesti äänin 188-8, olin ihan tyytyväinen. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022, monien suomalaisten perustavanlaatuinen turvallisuudentunne järkkyi. Nato-jäsenyys ja sen tuoma lisäturva on varmasti se ainoa asia, joka tässä tilanteessa voi tuoda turvallisuudentunnetta takaisin.

On tärkeää pitää mielessä, minkä takia Suomessa enemmistö kannattaa Nato-jäsenyyttä, sillä muutama kuukausi sitten tilanne oli täysin toinen. Suomen enemmistö kääntyi Naton kannalle, koska Venäjä näytti toiminnallaan, että naapurimaahamme ei voi luottaa: mikä estää sen, ettei Suomi olisi seuraava Ukraina?

Ukrainalaisten kohtaama epäreilu ja raaka sota on syy, miksi Suomella oli aikaa reagoida. Koska Venäjän joukot ovat nyt Ukrainassa, me ehdimme hakea Nato-jäsenyyttä. Suomen Nato-polku on peittynyt ukrainalaisten verellä, ja tätä uhrausta emme saa unohtaa.

Sen vuoksi onkin aivan helvetin irvokasta juhlia ja juoda skumppaa Nato-jäsenyyden vuoksi: Nato-jäsenyyden hakemisen olosuhteet eivät anna aihetta juhlia. Mielessä pyörii tällä hetkellä Euroviisut voittaneen Kalush Orchestran Oleh Psyukin sanat lehdistötilaisuudessa: ”En ole aivan varma ymmärtävätkö eurooppalaiset, kuinka paljon ukrainalaiset joka hetki kärsivät.”

Vaikka osa puolueista on ollut Naton kannalla jo vuosia, niin jonkinlainen tilannetaju olisi tarpeen. Kuten ulkoministeri Pekka Haavisto totesi: ”Ei ole shamppanjalasien aika. Euroopassa on sota.”

Teksti: Lyydia Laukkanen

Kategoriat
2022 Ilmiöt Kolumni

Kolumni: Douze points Euroviisuille!

Euroviisut ovat ihmisen parasta aikaa. Sesonki alkaa Suomessa jo tammi-helmikuun vaihteessa, kun Uuden Musiikin Kilpailun edustajat julkaistaan. Huippunsa se saavuttaa huhti-toukokuussa, kun osallistujamaiden viisuedustajat ovat suuremmaksi osaksi selvillä, ja voi alkaa jännittää itse tapahtumaa. 

Euroviisut katsoin ensimmäisen kerran kokonaisuudessaan vuonna 2013. Sitä ennen olin nähnyt muutamia pätkiä, mieleen on jäänyt ainakin Lordin Hard Rock Hallelujah sekä Lenan Satellite. Kotona meillä ei Euroviisuja katsottu, koska meillä ei ollut televisiota. Tapahtuma  ei muutenkaan ole vanhoillislestadiolaisissa piireissä kovin hyväksytty asia – tai ainakaan minun nuoruudessani ei ollut. Olin aina kiinnostunut Euroviisuista, vaikken oikein tiennytkään, mikä niiden idea oli. 

Kun ensimmäisen kerran katsoin Euroviisut vuonna 2013, olin muutamaa kuukautta aiemmin kertonut vanhemmilleni, etten enää kokenut olevani lestadiolainen. Euroviisut olivat itselleni sinä keväänä erityisen merkitykselliset, sillä niiden katsominen oli ensimmäinen konkreettinen asia, missä päätökseni näkyi.  Niiden äärellä tunsin kliseisesti olevani ensimmäistä kertaa vapaa.

Vaikka vuoden 2013 Euroviisut eivät olleet esityksiltään erityisen mieleenpainuvat (Cezarin It’s My Life -kappaletta lukuunottamatta), kulttuurisena elämyksenä nuorelle Lyydialle ne olivat jotain ainutlaatuista. Nämä Euroviisut herättivät minussa aivan kyltymättömän viisufanin – joka yhä edelleen tänä päivänä olen. Viisut ovat tuosta vuodesta lähtien  olleet osa jokaista kevättäni. Vuonna 2016 viisufaniuteni vahvistui entisestään, sillä katsoin silloin ensimmäistä kertaa Uuden Musiikin Kilpailun sekä molemmat Euroviisujen semifinaalit. 

 Voisin hyvin kuvitella, että rakkauteni viisuja kohtaan sekä syyt sen taustalla, eivät ole ainutlaatuiset. Euroviisut ovat olleet jo vuosikymmenien ajan tapahtuma, johon jokainen on yksilönä tervetullut.  Tapahtuma on seksuaalivähemmistöjen rakastama, eikä suotta: jo 1990-luvulla vähemmistöt hyväksyvä ilmapiiri näkyi selkeästi, kun Dana International voitti viisut kappaleellaan Diva. Sen jälkeen monimuotoisuus viisuissa ja myös viisujen ulkopuolella on lisääntynyt – ja hyvä niin.

 Euroviisut eivät varmasti ole kaikille yhtä merkityksellinen tapahtuma kuin itselleni. Harva luultavasti varaa kalenteriaan tyhjäksi viisujen ajaksi tai perehtyy muiden maiden viisuedustajiin etukäteen. Harva myöskään käy humanistisen tiedekunnan puolelta euroviisukurssia (iso suositus kurssille, parhaimmat 5 opintopistettä koko yliopistourallani.) Melko monet eivät jopa, jostain käsittämättömästä syystä, pidä Euroviisuista tai viisumusikiista.
Euroviisuihin liittyy monia ongelmia ja iso kasa kaksinaismoraalisuutta muun muassa siinä, että EBU (European Broadcasting Union) yrittää väittää sen olevan politiikasta vapaa tapahtuma. Silti suosittelen kaikkia tutustumaan Euroviisuihin tänä vuonna, sillä Euroviisujen tunnelma on mukaansatempaava ja ainoa laatuaan.

Lyydia Laukkanen,
Groteskin päätoimittaja, omistautunut Euroviisufani
Kategoriat
2022 Ilmiöt Relevantit VALKOINEN

Valkoinen laatikko

Teksti & kuvitus: Ella Palo

TIEDÄTKÖ, MITÄ SINUSTA TIEDETÄÄN?

Dataa voi kuvailla nykyajan kullaksi. Erona on vain se, että dataa ei tarvitse erikseen kaivaa – ihmiset luovuttavat tietonsa mielihyvin tuntemattomiin käsiin.

Shoshana Zuboff kuvaa kirjassaan The Age of Surveillance Capitalism (2019) datan analysoinnin ja käytön synnyttämää markkinadynamiikkaa. Zuboffin teorian ytimessä on käsite vallan epäsymmetriasta, joka syntyy datan hallitsijoiden ja luovuttajien välille. Jokainen verkkoselailu, sosiaalisen median päivitys ja arkipäiväinen googlaus on kaupankäyntiä. Sinä myyt dataa, vastineeksi saat haluamasi tiedon tai palvelun.

Monien suhtautuminen aiheeseen on neutraali. Mitäpä väliä sillä on, että saa hiukan osuvampia mainoksia?

Aalto-yliopiston informaatioverkostojen ohjelman akatemiatutkija Johanna Ylipulli korostaa, ettei ongelma ole aivan näin yksinkertainen: “Digitalisaation ja digitaalisten teknologioiden vaikutukset yhteiskunnalliseen tasa-arvoon ovat todella moninaisia ja monimutkaisia. Lisäksi ne ovat monin tavoin kietoutuneet yhteen konventionaalisten yhteiskunnallista eriarvoisuutta tuottavien rakenteiden, kuten koulutuksen, luokan ja sukupuolen kanssa. Voisi sanoa, että ilmiöön on kyllä herätty, mutta tutkimusta ja toimia tarvitaan todella paljon lisää”, Ylipulli toteaa.

Kysymys ei ole vain siitä, markkinoidaanko henkilölle vaellustarvikkeita vai korkokenkiä. Dataa ja algoritmeja käytetään paitsi tuotteiden myyntiin ja mainosten kohdentamiseen, myös esimerkiksi lainojen ja vakuutusten luottoluokitusten laskentaan, työhakemusten arviointiin ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Pitkällä aikavälillä Zuboffin kuvaama vallan epäsymmetria voi heikentää kansalaisten itsemääräämisoikeutta ja horjuttaa demokratiaa.

Data ei nimittäin kohtele meitä kaikkia yhtä hyvin.

Datan puolueettomuuteen ja objektiivisuuteen olisi tietysti mukava uskoa. Sen on helppo mieltää olevan vain numeroita, bittejä jonossa. Mielikuva on yleinen, mutta epätosi. Ongelma on, että datan valinta ja rajaus määräytyvät teknologian kehittäjien tai heidän edustamiensa yritysten arvojen, ajatusmallien ja tiedostamattomien puolueellisuuksien mukaan. Monet tekoälyn avulla kehitetyt kasvojentunnistusjärjestelmät eivät esimerkiksi tunnista tummaihoisia kasvoja, sillä algoritmi on koulutettu puutteellisella datalla, joka ei edusta kaikkia teknologian mahdollisia käyttäjiä. Jos datan valintaa ei tarkastella kriittisesti jo kehittämisvaiheessa, on potentiaali puolueellisuudelle suuri. Tekoälyn kohdalla virheitä voi olla erityisen hankala paikantaa.

Tekoälyn kriittisin ero tavalliseen tietokoneohjelmaan on se, että konetta ei erikseen käsketä noudattamaan tiettyä toimintaohjetta. Sen sijaan järjestelmään syötetään paljon dataa, jota se alkaa siihen ohjelmoitujen algoritmien avulla käsitellä ja järjestellä loogisiksi kategorioiksi ja lopulta yksityiskohtaisiksi tuloksiksi. Tekoälyn älykkyys liittyy sen kykyyn etsiä ratkaisuja luovasti, ikään kuin ihminen oppiessaan. Käytetyt parametrit ovat toki tiedossa, mutta algoritmin reitti “oikeaan” vastaukseen on ainakin osittain tuntematon. Ilmiötä on syntynyt kuvaamaan mustan
laatikon (black box) käsite.

MISTÄ ÄLYKKYYS ALKAA?

Algoritmiaktivisti ja kirjailija Cathy O’Neil on kuvannut algoritmeja osuvasti koodatuiksi mielipiteiksi. Hänen mukaansa kaikki algoritmit ovat lähtökohtaisesti puolueellisia. Algoritmien “älykkyys” on myös mielipidekysymys. Tekoälyn toimivuus riippuu siitä, mitä halutaan mitata. Valitettavasti yleensä on kannattavampaa optimoida voittoja kuin tasavertaisuutta. Lopputuloksena eri ihmisryhmät voivat kokea perusteetonta syrjintää, kuten muutama vuosi sitten julkisuuteen noussut Amazonin naishakijoita syrjivä työnhakujärjestelmä osoittaa. Koska ohjelmointiala on kauttaaltaan miesvaltainen, tekoälyjärjestelmä yhdisti menestyksen miessukupuoleen ja antoi miinuspisteitä naisille, joiden hakemuksista löytyi maininta esimerkiksi naisten urheilujoukkueissa pelaamisesta. Suoran syrjinnän lisäksi digitaaliset teknologiat voivat vahvistaa haitallisia stereotypioita esimerkiksi hakukonetuloksien kautta, kuten Safiya Umoja Noblen kirja Algorithms of Oppression (2018) osoittaa.

Pahinta on, ettemme usein tiedä tästä mitään.

Vaikka monet mediaan nousseet esimerkit aiheesta keskittyvät Yhdysvaltoihin, on aiheeseen syytä kiinnittää huomiota myös Suomessa. Yle uutisoi toukokuussa 2020 kuuden suomalaisen vakuutusyhtiön keräävän ja käyttävän sekä sijaintidataa että kolmannen osapuolen tarjoamia tietoja palveluissaan. Vakuutusyhtiö Lähi-Tapiola jopa tarjoaa älyhenkivakuutusta, “joka kannustaa asiakasta terveellisiin elämäntapoihin”. Suomalaisista pankeista erityisesti Osuuspankki on tuonut tekoälyn kehittämistä vahvasti esille.

Tekoälyn ja massadatan käyttäminen ei kuitenkaan rajoitu vain yksityiseen sektoriin. Digitalisaatiosta ja älykkään teknologian käytöstä käydään kilpaa niin valtioiden kuin kaupunkienkin kesken. Euroopan Unionin mukaan “tekoäly vahvistaa Euroopan potentiaalia kansainvälisessä kilpailussa”, ja Suomi taas haluaa osoittaa paikkansa maailman “tekoälyn suunnannäyttäjäna”

Julkisten toimien digitalisaatio nostaa esille aivan
uudenlaisia kysymyksiä läpinäkyvyydestä, vastuusta ja luotettavuudesta. Briteissä maahanmuuttohakemuksista päättävää tekoälyjärjestelmää on syytetty syrjiväksi ja ihmisoikeusaktivistit ovat vaatineet sen algoritmin toimintajärjestelmän julkista avaamista. Yhdysvalloissa julkiset koulut ovat joutuneet erottamaan opettajia, jotka algoritmi on määritellyt “epäpäteviksi”, vaikka muut opettajat ja oppilaat olisivat tyytyväisiä työn tuloksiin. Molemmissa tapauksissa algoritmi oli salattu asianosaisilta.

Myös Suomessa tekoälyä halutaan lisätä julkisella sektorilla, esimerkiksi työvoimapalveluissa. Konsultointiyritys Deloitten mukaan kaksi kolmasosaa julkisen sektorin organisaatioista tutkii tai kokeilee tekoälyn implementointia organisaation toimintaan.

ALGORITMIT ESIIN!

On huolestuttavaa, että julkisilla toimijoilla on mahdollisuus käyttää järjestelmiä, joita kansalaiset eivät ymmärrä. Tekoäly julkisessa päätöksenteossa nostaa ainakin omaan kehooni kylmiä väreitä. Luotan kyllä teknologiaan, mutta en maailmaan sen ympärillä.

Miksi politiikassa ei sitten puhuta algoritmeista? Nykyään lapsia opetetaan koodaamaan jo alakoulussa, mutta tarjoaako koulu ymmärrystä digitalisaatioon ja tekoälyyn liittyvistä haasteista? Digitaalisen maailman säännöt luodaan nyt, mutta suurimmalla osalla suomalaisista ei ole harmainta aavistusta siitä, mitä bittiaitojen takana tapahtuu.

Digitaalisen maailman säännöt luodaan nyt, mutta suurimmalla osalla suomalaisista ei ole harmainta aavistusta siitä, mitä bittiaitojen takana tapahtuu.

“Digitaalinen lukutaito tulisi ymmärtää nykyistä laajemmin kriittisenä kansalaistaitoa, joka ei vain sopeuta ihmisiä vallitsevaan teknologiseen todellisuuteen, vaan antaa myös välineitä arvioida, kritisoida ja muuttaa kehityskulkuja. Se, minkälaisia teknologioita suunnitellaan ja otetaan käyttöön ja millä ehdoin, liittyy syvällisesti myös arvoihin – siihen, millaisia yhteiskuntaa ja yhteisöjä oikeastaan olemme rakentamassa”, kertoo Johanna Ylipulli.

Ylipulli korostaa, että teknologiat tulisi suunnitella niin, että ne pohjaavat todellisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin eivätkä pelkkiin teknologisiin mahdollisuuksiin. “Teknologia ei automaattisesti kehity kohti yhä parempia muotoja”, hän jatkaa. “Tähän liittyvät myös kysymykset ihmisten mahdollisuuksista osallistua heitä koskevien teknologioiden suunnitteluun
sekä mahdollisuus hallita esimerkiksi omaa dataa.”

Teknologian kehitykseen tarvitaan yhteiset ja selkeät säännöt, jotka ovat ymmärrettäviä kaikille yhteiskunnan jäsenille. Instituutioihin ja lainsäädäntöön vaikuttaminen ei kuitenkaan ole mahdollista ilman poliittista painetta ja julkisen tiedon kasvattamista aiheesta.

Entä jos oletusarvo tekoälystä olisi mustan laatikon sijaan läpinäkyvä, valkoinen laatikko? Jos päätöksenteon taustoja ja prosesseja ei voida avata julkiselle keskustelulle ja altistaa kritiikille, on hyvä kysyä, kannattaako yhteiskunnallisessa päätöksenteossa käyttää tekoälyä ollenkaan.

JUTUN TAUSTALLA:


Algorithmic Justice League. 2020. Mission, Team and Story – The Algorithmic Justice League. https://www.ajl.org/about.


Hintz, A., Dencik, L., & Wahl-Jorgensen, K. 2017. Digital citizenship and surveillance society — introduction. International Journal of Communication, 11(9), s. 731–739. https://ijoc.org/index.php/ijoc/article/view/5521.


O’Neil, C. 2017. Matikkatuhoaseet (Suom. Kimmo Pietiläinen). Helsinki, Suomi: Terra Cognita. 232 s. ISBN: 978-952-5697-82-7.


Ylipulli, J., Luusua, A. 2020. Smart cities with a Nordic twist? Public sector digitalization in Finnish data-rich cities. Telematics and Informatics, 55, s. 101457. DOI: 10.1016/j.tele.2020.101457.


Zuboff, S. 2019. The age of surveillance capitalism: the fight for the future at the new frontier of power. London, United Kingdom: Profile
Books. 691 s. ISBN 978-1-78125- 684-8

Kategoriat
2022 Groteskin lukulistalla Relevantit VALKOINEN Yleinen

Groteskin lukulistalla: Han Kang – Valkoinen kirja (2021)

“Kun ihminen, joka on kaatunut rähmälleen ja noussut ylös ottamalla kylmästä kangistuneilla sormillaan tukea maasta, tajuaa haaskanneensa tähänastisen elämänsä, tajuaa ettei halua palata hirveän yksinäiseen kotiinsa ja miettii, mitä ihmettä tämä oikein on, silloin sataa tuota helvetin valkoista lunta”

Lukulistallani jo melko pitkään ollut Han Kangin Valkoinen kirja yllätti lukukokemuksena, sillä Vegetaristin (2007) lukeneena oletin, että myös tämä kirja olisi tarinan muodossa oleva provosoiva, raaka kuvaus kuolemasta ja elämästä. Sen sijaan kyseessä oli runollinen, kaunis, pienistä pätkistä koostuva epämääräinen, mutta samalla melko tarkka kokoelma valkoista. 

Han kirjoitti kirjan muutaman tunnin ikäisenä kuolleelle isosiskolleen, jonka elämää ja kuolemaa sekä sitä seuranneita asioita hän pohti kirjassa. Hän yhdistää siskonsa elämän kauniisti myös toisessa maailmansodassa tuhoutuneeseen kaupunkiin, lapsuutensa tuttuun valkoiseen koiraan sekä muihin valkoisiin asioihin. Lukiessa huomaa, kuinka valkoinen väri on läsnä kaikessa syntymästä kuolemaan, riisikakuista epätoivoon.

Valkoinen kirja on kauniisti kirjoitettu runollinen kokoelma valkoisia asioita, mutta päällimmäisenä lukukokemuksesta jäi mieleen epätoivo. Han kirjoittaa arkisista asioista riipaisevasti, ja toisaalta suurista asioista pelkistetyn yksinkertaisesti. Elämän voi tosiaan löytää pienistä (valkoisista) asioista.

“Jos siis olisit yhä elossa, minä en voisi olla. Jos minä olen nyt elossa, sinä et voi olla olemassa. Vain pimeyden ja valon sinertävillä rajamailla erotamme vaivoin toistemme kasvot”.

Kirjassa toistuu ajatus mitä jos – tuttu aatos kaikille, etenkin suuren menetyksen kohdanneille. Ajatuksiin voi samaistua, ja kirja onkin tietyllä tapaa lohdullinen. Kuitenkin se käsittelee menetystä, traumaa sekä hylätyksi tulemista raa’asti: vaikka kieli on kaunista, tapa kertoa asioita on kaunistelematon.

Yksi asia, josta Han kirjoittaa kirjassa toistuvasti, on lumi. Suomalaisena näihin kuvauksiin kylmästä ja lumesta oli helppo samastua, ja myös sen takia kirja tuntui erittäin läheiseltä, vaikka kaikkiin asioihin eteläkorealaisen kirjailijan kirjassa ei kulttuurierojen vuoksi voinutkaan yhtyä.

Kokonaisuutena Valkoinen kirja oli vaikuttava, helppolukuinen sekä surullinen. Arvosanaksi antaisin kirjalle kolme tähteä viidestä, mutta keskinkertainen arvosana tulee vahvan lukusuosituksen kera. Tämä on  kirja, joka  jokaisen tulisi lukea.

Han Kang – Valkoinen kirja

Kustantaja: Gummerus

Julkaistu: tammikuu/2021

Sivumäärä: 111

Kategoriat
2022 Asialliset Ilmiöt Relevantit VALKOINEN Yleinen

Holitonta, kiitos

Teksti: Rosa Kaimio

Kuvitus: Anna Charpentier

Vaikka opiskelijaelämä tunnetaan riehakkaista juhlista, joissa viina virtaa, on nuorison alkoholinkulutus laskenut vuosikymmenten aikana merkittävästi: lähes joka kolmas nuori aikuinen ei juo alkoholia lainkaan. Monet ovat opiskelijatapahtumissakin kokonaan ilman alkoholia. Mitä ilmiö merkitsee opiskelijakulttuurille ja nuorison elämälle muutenkin?

Muistan, kun ryhdyin absolutistiksi. Päätös piti tehdä näkökulmasta riippuen aikaisin tai myöhään 15-vuotiaana, kun konfirmaatiossa olisi rippileirin päätteeksi tarjottu ehtoollisviiniä. Tuntui väärältä, että alaikäiselle annettiin yhtäkkiä pienikin määrä alkoholia, vaikka muuten kaikkia kasvatettiin virallisesti odottamaan 18 vuoden ikää. Päätinkin, etten halunnut ehtoollisviiniä, tai mitään muutakaan alkoholia. Ja kun täysi-ikäisyyden maaginen raja tuli vastaan, tunne oli edelleen sama. Koska olin tottunut olemaan ilman alkoholia bileissä ja muissa tilanteissa, joissa sitä oli tarjolla, en nähnyt tarvetta muutokselle. 

On ollut mielenkiintoista seurata suomalaista juomakulttuuria läpi aikuistumisen vuosien: lukiobileiden ylilyöntejä, ensimmäisiä baarireissuja sekä alkossa käyntejä, monia viinanhakuristeilyjä sekä tietenkin sitsejä ja muita opiskelijajuhlia. Ironista kyllä, vasta yliopistotasolla, jolloin juominen on varmasti kaikille laillista, olen törmännyt toisiinkin vesilinjalla menijöihin. 

Sober curious on muutamien viime vuosien aikana Ruby Warringtonin samannimisen kirjan myötä pinnalle noussut ilmiö, jossa vahvat krapulat ja vähän liian laukalle päässyt alkoholinkäyttö pyritään jättämään taakse. Tavoitteena on usein parempi läsnäolo ja hyvinvointi, ja kokeilu voidaankin nähdä osana suurempaa wellness-liikettä. Ilmiön suomalaisen lippulaivayhteisön, Darravapaan, Instagram-tilillä on tällä hetkellä yli 20 tuhatta seuraajaa ja sisältöä on luotu vuoden ajan. Syiksi yhteisön perustamiselle sen luojat Katri Ylinen ja Laura Wathén listaavat muun muassa vertaistuen muille raittiudesta kiinnostuneille sekä alkoholinormatiivisen yhteiskunnan ravistelun. 

Sober curious -kokeiluista tuntuvat puhuvan etenkin pari-kolmekymppiset naiset ja usein ilmiöön liitetään henkinen ja fyysinen hyvinvointi – lifestyle-toimittajana toiminut Warringtonkin mainostaa nettisivuillaan alkoholista luopumisen tuomaa hyvinvointia. Tietyssä mielessä tästä välittyy kuva, että ilmiö on loppupeleissä aika rajatun väestönosan trendi ja että pastelliset IG-kuvat tai minimalistiset hyvinvointinettisivut saattavat olla aivan yhtä vieras ympäristö aloittaa alkoholittomuus kuin perinteiset AA-ryhmät. Toisaalta kyseessä on silti uudennäköinen raittiusliike verrattuna toisten katseilta piilossa pidettyihin tapaamisiin; nyt alkoholittomuus ja mahdolliset työstettävät ongelmat tuodaan esiin hymyssä suin poseeraten – ja joillekin, jotka sitä kaipaavat, on tämä todella tervetullut päivitys kuvastoon. 

Kiinnostavaa yhä useamman raittiudessa on se, kuinka alkoholia edelleen käyttävät ihmiset suhtautuvat siihen. Alkoholin juominen on nimittäin niin perustava osa kulttuuriamme, että sen poisjättäminen on erityinen kokemuksensa. Darravapaa-tililtä löytyykin monia hauskoja videoita hieman rasittavista tai kiusallisista tilanteista, joita absolutisti tai satunnaisesti alkoholista kieltäytyvä voi kohdata.

Olen itsekin kohdannut jonkin verran kyselyitä omasta juomattomuudestani, mutta nämä ovat olleet onneksi lähinnä viattoman uteliaita tiedusteluja ”ilman viinaa ei voi olla hauskaa” -tyyppisten heittojen sijaan. Olen myös mielelläni kiertänyt opiskelijatapahtumissa siinä missä muutkin, olivat kyseessä sitten sitsit tai hengausiltamat. Approt olen toistaiseksi jättänyt väliin, mutta en vastusta ajatusta niillekään menosta. 

Toki holittomalla on sitseillä välillä vastassaan samaa limua jokaisella ruokalajilla, ja shotti voi jäädä puuttumaan kokonaan, mutta koskaan en ole kokenut, ettenkö olisi ollut tervetullut opiskelijatapahtumiin. On kuitenkin tiedostettava, että kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Ja paine juoda voi olla hyvinkin erilaista niille, jotka käyttävät tai ovat käyttäneet aiemmin alkoholia, mutta ovat sitä ilman jonkun tietyn illan ajan. Tällöin päätös saatetaan helpommin nähdä omituisena käytöksenä kyseiseltä henkilöltä. 

Monesti bileissä selvin päin olevalta kysytään, ovatko kännissä olevat ihmiset ärsyttävää seuraa, kun ei itse juo. Oman kokemukseni perusteella eivät oikeastaan, harvemmin itselle on tullut toisten juomisesta ikävä fiilis tai tunne, että meno on lähtenyt liian pitkälle. Ehkä olen vain tottunut, kun en tiedä muusta. Toki olisihan se kiva, jos sitsien jälkiruoka sujuisi aina yhtä sulavasti kuin alkuruoka, mutta en voi väittää itsekään esimerkiksi   olevani aina hiljaa muiden puheiden aikana. Oikeastaan enemminkin kohtaan sellaisia tilanteita, joissa unohdan ympärilläni olevien ihmisten olevan vahvassakin humalatilassa, ja he esimerkiksi tulevat kertoneeksi minulle jotain henkilökohtaista, jota eivät välttämättä selvinpäin kertoisi. Ja toisin kuin joltakulta, joka olisi yhtä humalassa, itseltäni nämä kerrotut asiat eivät pyyhkiydy mielestä. Joskus juhlissa olenkin miettinyt omaa valta-asetelmaani vahvasti humaltuneisiin ihmisiin nähden. 

Holittomuuteen kytkeytyy jonkin verran erityisesti yliopistomaailmaan liittyviä väittelyitä, kuten mahdollinen ryhmäpaine juoda opiskelijatapahtumissa. Esimerkiksi HYY:n järjestöohjeissa koskien yhdenvertaisuutta mainitaan, että minkään toiminnan ei tulisi velvoittaa juomaan alkoholia. Niissä myös mainitaan erilaisuuden salliminen ja kaikkien kuulluksi tuleminen, ja näiden ohjeiden puitteissa jokaisen pitäisi pystyä olemaan oma itsensä ja kokea olonsa mukavaksi ja turvalliseksi. Toisaalta taas esimerkiksi Approja tapahtumana puolustetaan niin vahvasti alkoholipohjaisena tapahtumana, että herää kysymys, mitä niistä saa irti, mikäli ei juo. 

Välillä käydään myös vilkasta keskustelua siitä, pitäisikö opiskelijajärjestöjen järjestää erikseen kokonaan holittomia tapahtumia ja millaisia niiden tulisi olla. HYY kannustaa järjestöohjeissaan holittomien tapahtumien järjestämiseen. Skeptikot kuitenkin miettivät, voivatko moiset kiinnostaa ihmisiä ja onko niissä ihan mälsää. On kyllä myönnettävä, että joskus vesilinjalla bileissä on aika ikävääkin – jos on on ollut huono päivä, tunnelmaa on hankala nostattaa. Mutta toisaalta on myös tullut koettua huippubileitä, joita muistelee lämmöllä jälkeenpäin. Hittiputken tahtiin tanssii tilanteessa kuin tilanteessa täysillä. 
Yksi asia holittomuuden ja sober curiousin nousussa ilahduttaa kirjoittajaa erityisesti: mietojen ja alkoholittomien vaihtoehtojen kysynnän ja sitä kautta tarjonnan kasvu. Yle esimerkiksi raportoi, että Alko on havainnut holittomien juomien ja Panimoliitto mietojen oluiden kysynnän kasvun viime vuosina. Itsekin olen päässyt testaamaan kaikkea alkoholittomista viineistä mocktail gin toniceihin ja kombuchoihin. Tulevaisuudessa voinkin kenties kävellä jonkun tunnelmallisen baarin tiskille ja kysyä: “Onks teillä mitä alkoholittomia ipoja hanassa?

Kategoriat
2022 Kuka luulet olevasi VALKOINEN Yleinen

Päätoimituksen esittelyt

Teksti: Lyydia Laukkanen, Agnes Jakobson, Elisa Kauppinen, Emilia Viitamäki, Anna Charpentier
Kuvat: Amanda Laukkanen

LYYDIA

KUKA LUULET OLEVASI

Oon Lyydia, tokan vuoden viestinnän opiskelija ja palijasjalakanen oululainen. Toimin Groteskissa päätoimittajana tänä vuonna, ja se on kyllä pitkäaikaisen haaveen toteutuminen, koska oon tienny et haluan Groteskiin päätoimittajaksi jo ennen ku tiesin että haluan polviin. Luulen olevani myös Suomen kovin Euroviisufani, sekä varmaan ainoa liian ohuen metallin vihaaja – jos esimerkiksi huonekaluissa on liian ohutta metallia, otan sen henkilökohtaisena loukkauksena. String-hyllyt etenkin.

MITÄ TULEE VALKOISESTA MIELEEN

Valkoisesta mulle tulee ensimmäisenä mieleen vastapestyt pellavalakanat, jotka on kuivattu viileän raikkaassa kesätuulessa. Valkoisesta tulee mieleen myös Didon kappale White Flag, joka on universumin parhain biisi. Myös Helsingin tuomiokirkko tulee mieleen, koska se on mun mielestä Helsingin hienoin nähtävyys.

AGNES

KUKA LUULET OLEVASI

Olen Agnes, opiskelen toista vuotta viestintää ja olen G:n päätoimittaja. Päätoimittaminen oli salainen haaveeni jo fuksivuonna, mutta mua pitää tunnetusti painostaa tällaisiin juttuihin, jossa nimeltä mainitsemattomat henkilöt viime syksyllä onnistuivat. Oon oppinut viimeisen puolen vuoden aikana, etten oikeasti sen tarkemmin tiedä kuka mä olen, joten multa voi kenties saada paremman vastauksen tähän kysymykseen joskus tulevaisuudessa.

Ai niin, olen myös maahanmuuttaja ja virolaisuus on ehkä tärkein osa identiteettiäni, vaikka harvoin siitä puhun.

MITÄ TULEE VALKOISESTA MIELEEN

Mulle tulee ensimmäisenä mieleen uudet alut ja tyhjät sivut, joihin voi sitten tehdä jotain siistiä. Toisena tulee mieleen sellainen valkoinen blogikotisisustus, jota itse aktiivisesti vastustan. Lisäksi vastustan yleensä valkoisia vaatteita. Just nyt tulee myös mieleen kipulääkkeet, koska nyrjäytin mun nilkan ja elän niiden varassa.

ELISA

KUKA LUULET OLEVASI

Luulen olevani isompi, merkittävämpi ja enemmän osa ympäristöäni kuin todellisuudessa varmaan olen. Tai sitten olenkin iso ja luulen olevani pieni. Sen tiedän kuitenkin, että olen Elisa, yksi tämän vuoden Groteskin päätoimittajista ja G:n vuoden 2022 Kuopion edustus. Tiedän, että innostun helposti ja hyppään uusiin juttuihin nopeasti mukaan. Tässä sitä sitten puolivahingossa ollaan. Ei ole kaduttanut.

Tykkään myös tehdä erilaisia persoonallisuustestejä ja niiden mukaan, jos olisin väri olisin oranssi, jos opiskelisin Tylypahkassa kuuluisin Korpinkynteen ja mulle parhaiten sopiva ammatti olisi yritysarkkitehti. MIT Center for Information Systems Researchin mukaan yritysarkkitehtuuri kuvaa yritystason tietojärjestelmien suhteita yrityksen liiketoiminnallisiin tavoitteisiin.

Kuulostaa hankalalta. Onneksi opiskelen viestintää.

MITÄ TULEE VALKOISESTA MIELEEN

Biisin Sininen ja valkoinen lyriikat “Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien.Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen.” Mitään tunnesidettä minulla ei kyseiseen biisiin ole, joten siitä aasinsiltana – en tykkää yhtään talvesta ja lumesta, kesän öittömistä öistä sen sijaan tykkään. Pilviä kohtaan minulla ei ole mielipiteitä. Lampaista tulee mieleen lampaiden laskeminen ja nukkuminen, joka on yksi lempiharrastuksistani.

EMILIA

KUKA LUULET OLEVASI

Olen Emilia, tuttavallisemmin Emi ja oon Groteskin Rovaniemen edustus tänä vuonna. Opiskelen kolmatta vuotta polvissa ja ekaa vuotta humanistisessa, ja omaan kyllä sen mukaisen vahvan opiskelijaidentiteetin. Mut tuntee mun siivousintoilusta sekä jääräpäisyydestä, mutta toivottavasti hyvällä tavalla. Luulen kans olevani Euphorian Maddy, mutta oon oikeesti varmaan Lexi tai Cassie

MITÄ TULEE VALKOISESTA MIELEEN

Mulla tulee valkoisesta mieleen tähdet ja valkoiset Air Forcet, jotka molemmat on mun lempijuttuja! Tähdet ei nyt oikeesti oo valkoisia, mutta taivaalla ne kyllä näyttää siltä. Rakastan kans tähtikuvioita ja mun isä teki mulle pienenä aina visailuja tähtiin liittyen. Valkoiset Air Forcet on vaan superior, eli tätä ei varmaan tarvii selittää sen enempää – niitä voi käyttää minkä vaan kanssa, missä vaan.

ANNA

KUKA LUULET OLEVASI

Oon Anna, syntyperäinen stadilainen, ensimmäisen vuoden polvilainen ja tämän vuoden Groteskin AD. Opiskelin aikaisemmin graafista suunnittelua, tein kuvituksia ja haaveilin AD:n urasta. Onneksi tulin järkiini ja aloitin opinnot valtsikassa – ja pääsin kuin pääsinkin AD:ksi, vieläpä Groteskiin. :-)

MITÄ TULEE VALKOISESTA MIELEEN

Valkoinen muistuttaa meren aaltojen vaahtopäistä, Espanjan valkoisista kylistä ja mun koiran tassuista. Valkoisesta tulee mieleen myös White noise – 145 hz, joka on tällä hetkellä mun lempikappale ja jota popitan niin opiskellessa kuin nukkumaan mennessäkin. Suosittelen kuuntelemaan!

Kategoriat
2022 Fiktio VALKOINEN

Ne silmät

Teskti: Noora Honkola

Kuvitus: Anna Charpentier

Niissä silmissä näin lämmön, joka muistutti minua hyvistä ajoista.
Näin sen kipinän, joka muistutti seuraamaan omaa polkuani.
Näin ne värit, jotka muistuttivat että myös pahat asiat loppuvat.
Näin tähdet, jotka muistuttivat minua kääntämään katseen aina ylöspäin.
Niissä silmissä näin tulevaisuuteni.


Niillä silmillä opetit minua olemaan lempeä myös itselleni.
Niillä silmillä et antanut minun pirstoutua palasiksi, kun hajosin.
Niillä silmillä näytit minulle kauneutta asioissa, kun en itse pystynyt näkemään.
Niillä silmillä lupasit, että elämäni kääntyisi sellaiseksi josta haaveilin.


Kun nuo silmät muuttuivat kylmiksi, katsoin pois.
Näin kuinka elottomat ne olivat kuin lähelle lipuvalla valkohailla.
Näin kuinka niitä ei enää sytyttänyt elämä vaan jokin pahantahtoinen.
Kun nuo silmät katsoivat kuinka rikkouduin kosketuksesi alla, katsoin pois.


Nyt nuo silmät katsovat lävitseni, en ole enää olemassa.
Tahdot olla kanssani intiimisti muilla tavoin kuin henkisesti, en pysty.
Haluat huutaa tahtosi läpi, en saa ääntäni kuulumaan joten hiljenen.
Nyt nuo silmät kertovat minulle että tästä on päästävä pois.

Istuimme parvekkeen sohvalla sylikkäin.
Sanoit “sinä suojelet maailmaa ja minä suojelen sinua”.
Uskoin siihen.
Sellaista oli arki jonka tunsin.


Nyt seison tyhjän yksiön keskellä, ei ole sohvaa johon käydä lepäämään.
Sähköt siirtyvät tänne vasta huomenna joten en voi valaista varjoasi pois täältä.
Mustelmat poskella kirvelevät vielä niin etten pystyisi muutenkaan.


Opintolaina tuli tilille eilen.
Sen turvin lähden etsimään lähintä alepaa.
Nostan takin kauluksia korkeammalle ja katson ympärillä tapahtuvaa elämää.


Ne silmät välähtivät mielessäni kun tammikuinen tuuli sivalsi poskeani.
Ne silmät, joita nyt pelkäsin maailmassa enemmän kuin mitään muuta.
Ne silmät, joiden alla tunnen ihoni ja sieluni tummenevan.
Ne silmät, joilta en enää voi kääntää päätäni koska näen ne katsomattakin.


Jään lumeen makaamaan, kauppareissu unohtui.
Niistä silmistä yritän suunnata katseen kohti tulevaa,
Mutta edes harmaan sävyjä ei näy kun kaikki on vain valkeaa.
Kuulokkeissa Ellinoora laulaa, vielä se helpottaa.

Kategoriat
2022 Ihmiset Pitkät VALKOINEN

Suorittaminen luo syömishäiriömyönteistä kulttuuria

SISÄLTÖVAROITUS: SYÖMISHÄIRIÖ

Teksti: Amanda Laukkanen

Kuvitus: Netta Pasuri

En muista omista lukioajoistani paljoakaan. Päivät tuntuvat olevan yhtä suurta sumua. Sairastin tuolloin vakavaa syömishäiriötä, jonka myötä oma toimintani oli pakottavien rutiinien sekä erilaisten tavoitteiden sanelemaa. Moni ajatuksistani liittyi ruokaan, mutta pakkoajatukset koskivat myös suoriutumistani niin koulussa, liikunnassa kuin arjessakin.

On vaikea sanoa, mistä syömishäiriöni sai alkunsa – mitään tiettyä hetkeä tai tapahtumaa en muista. Sen sijaan muistan erinäisiä puheita sekä kommentteja, jotka vaikuttivat omakuvaani. Lisäksi olen pienestä asti ollut kiltti kympin tyttö, jolle koulussa pärjääminen oli tärkeää. Muistan jo yläasteelta kasaantuvia paineita, joita kanavoin kontrolloimalla ruokailutottumuksiani sekä liikuntatapojani. En muista alkaneeni tietoisesti pudottamaan painoa, joten en kokenut, että syömishäiriössäni olisi varsinaisesti ollut kyse pelkästään laihduttamisesta.

Erityisesti olen jäänyt pohtimaan sitä, miksi terveydenhuollossa keskityttiin lähinnä vain fyysiseen terveyteeni, kun kipeimmin olisin tarvinnut tukea henkisellä puolella. Miksi minulta toistuvasti kysyttiin sitä, ihailenko sairaanloista laihuutta, eikä sitä, millaisia paineita sekä muita tunteita päässäni liikkui.

Syömishäiriö vaikutti paljon omaan mielialaani sekä muutti käyttäytymistäni. Iloisesta tytöstä tuli sen myötä sulkeutunut ja helposti ärsyyntyvä nuori, jota väsytti jatkuvasti. Koulussa käynti tuntui uuvuttavalta, mutta selviydyin kursseista kiitettävin arvosanoin. Suorittamisen lisäksi halusin kontrolloida kaikkea – niin omaa kuin muidenkin toimintaa. 

Syömishäiriö söi värit omasta arjestani liian monen vuoden ajan. Kun elämä keskittyi vain pakonomaiseen suorittamiseen sekä omien pakkoajatusten noudattamiseen, jäi arjesta pois ystävät sekä muut normaaliin nuoruuteen liittyvät tapahtumat. Pakonomainen käyttäytyminen oli väylä kanavoida vaikeita tunteita, kuten ahdistuneisuutta ja masennusta.

Syömishäiriöt ovat moninainen kokonaisuus

Syömishäiriön määritelmää etsiessäni ajauduin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) verkkosivuille. THL:n syömishäiriön määritelmä oli silmiin pistävän suppea. Karkeasti sanottuna syömishäiriöt käsitetään sen mukaan tyttöjen ja nuorten naisten laihuushäiriöksi, jonka taustasyynä on länsimaiset kauneusihanteet hoikasta kehosta. 

Soitan asiasta Syömishäiriöliiton asiantuntijalle Katri Mikkilälle. Juttelemme hänen kanssaan laajasti syömishäiriöistä sekä niiden linkittyvyydestä suorituskulttuuriin. 

”Syömishäiriöiden liian kapea määrittely voi olla vahingollinen, sillä monenlainen oireilu jää siten helposti piiloon. Tällaisessa määrittelytavassa on nähtävissä historian havina, sillä ennen vanhaa syömishäiriöt nähtiin nimenomaan nuorten tyttöjen anoreksian kautta. Silti on käsittämätöntä ja vanhanaikaista, ettei syvempää ymmärrystä ole vielä saavutettu. Taustalla voi vaikuttaa myös se, että mielenterveyden sairaudet pyritään usein määrittelemään fyysisten oireiden kautta”, Mikkilä toteaa. 

Syömishäiriöt ovat mielenterveyden häiriöitä, joita tulisi hoitaa asiaan kuuluvalla tavalla. Usein syömishäiriöt myös linkittyvät muihin mielenterveyden sairauksiin, kuten masennukseen tai ahdistuneisuushäiriöön. 

”Haluan ohjeistaa ihmisiä hakemaan ammattiapua, vaikka tiedostankin että avun saaminen mielenterveyden ongelmissa ylipäätään ei ole itsestäänselvyys. Lisäksi tiedän, että terveydenhuollossa ei välttämättä ole riittävää ymmärrystä syömishäiriöistä, ja se on todella valitettavaa. Tärkeintä on kuitenki, ettei jää ongelmien kanssa yksin”, Mikkilä sanoo.

Tiedän, että terveydenhuollossa ei välttämättä ole riittävää ymmärrystä syömishäiriöistä, ja se on todella valitettavaa.

Katri Mikkilä

Pyydän THL:ltä kommenttia heidän syömishäiriön määritelmästä. Kysyn heiltä kaksi kysymystä. Ensimmäinen kysymykseni koskee sitä, miksi määritelmä on edelleen näin suppea. Toisena kysymyksenä kysyn THL:n näkemystä siitä, voiko liian kapealla määrittelyllä olla haittavaikutuksia syömishäiriöiden tunnistamisen kannalta. Saan pian sähköpostitse napakan vastauksen asiantuntijalta: ”Kiitos palautteesta. Mielenterveysaihesivun Syömishäiriöt-teksti on suhteellisen vanha, eikä sitä ole päivitetty viime vuosina. Tulemme huomioimaan tämän palautteen sivujen kehittämistyössä”. 

Syömishäiriöliiton verkkosivuilla sen sijaan tuodaan näkyviin se, että syömishäiriöt ovat muutakin kuin syömisen ongelmia. Syömishäiriöliiton määritelmässä korostuukin syömishäiriön olevan selviytymisekeino elämän kriisitilanteissa. Mielenterveyden keskusliitto toteaa verkkosivuillaan, että syömishäiriötä on erilaisia, eikä kyse ole vain painosta vaan siitä, mitä ajattelee ja miten suhtautuu syömiseen.

Elämme syömishäiriömyönteisessä kulttuurissa

Vaikka syömishäiriötä sairastaessani koin usein olevani yksin, samaan aikaan kanssani syömishäiriötä sairasti tuhannet muut suomalaiset. Helsingin yliopiston tutkimuksessa 2020 selvisi syömishäiriöiden olevan ovat luultua yleisempiä. Jopa 17,9 prosenttia naisista ja 2,4 prosenttia miehistä on sairastanut syömishäiriön varhaisaikuisuuteen mennessä. 

Syömishäiriöiden esiintyvyys on yllättävän korkeaa ja erityisesti pandemia-aika on nostanut syömishäiriökäyttätymistä arkirutiinien rikkouduttua. Voidaankin kysyä, miksi niin moni sairastuu syömishäiriöön ja mikä yhteiskunnassamme ja kulttuurissamme ajaa syömishäiriökäyttäytymiseen.

”Elämme syömishäiriömyönteisessä kulttuurissa. Kauneusihanteet ja ulkonäkö on vain murunen kaiken muun joukossa, mikä aiheuttaa syömishäiriöitä.  Nykyään ihannoidaan tehokkuutta sekä suorittamista. Usein myös ihmisten kykyä kontrolloida itseään arvostetaan suuresti.” Mikkilä toteaa.

Kulttuurimme siis ruokkii niin syömishäiriöitä kuin loppuun palamista. Yhä nuoremmat ajautuvat uupumuksen partaalle ja suorittaminen aloitetaan entistä aikaisemmin. Jo yläasteella moni stressaa valintojaan jatko-opiskelua varten ja lukiossa paineet hyvistä tuloksista kasvavat entisestään, mikäli tähtäimessä on haluttu paikka korkeakoulussa. Eikä suorittaminen lopu siihenkään. Tiedän omasta kokemuksesta, kuinka helppoa on lähteä mukaan suorittamaan kaikkea järjestötoiminnasta työharjoitteluun opintojen lisäksi. Opiskelujen ohella olisi kerättävä merkintöjä CV:seen, jotta työn haussa erottuisi muista hakijoista. Pelkkä opinnoissa eteneminen ja keskiverto ei tunnu riittävän enää. Suorittamisesta on tullut uusi normaali. 

Sen lisäksi, että suoritamme opinnoissa ja töissä, suorittaminen on levinnyt myös muille elämän osa-alueille. Syömisestä on tullut kontrolloitua, urheilemisesta tarkkaan suunniteltua ja nukkumaan mennessä mitataan sitä, kuinka paljon hyvää unta oikeastaan saakaan. Osittain suorittaminen on tiedostamatonta – älykello ranteessa kertoo, milloin elämme hyvää elämää. 

Tiedostamattamme tämä kaikki luo paineita omasta suoriutumisesta. Suorittamisen kulttuuri on läsnä arjessamme lähes jokaisella osa-alueella. Suoritus- sekä kiirekeskeiseen puheeseen törmää mediassa ja kahvipöytäkeskusteluissa.

”Sosiaalinen media on kaksiteräinen miekka syömishäiriöiden kannalta. Toisaalta siellä on nykyisin valtavasti myös hyvää sisältöä sekä vertaistukea antavia tilejä, mutta sitten on myös paljon haitallista sisältöä, joka helposti ruokkii vertailua sekä syömishäiriökäyttäytymistä. Sosiaalisessa mediassa haitallista sisältöä voi kyllä vältellä estämällä sekä lopettamalla tietynlaisten tilien seuraamisen, mutta haasteelliseksi se menee silloin, jos haitallista somesisältöä levittää esimerkiksi joku tuttu”, Mikkilä kertoo. 

Tunnistan myös itse sosiaalisen median molemmat puolet omassa syömishäiriökokemuksessani. Lisääntynyt kehopositiivinen puhe sekä sallivampi asenne ruokaa kohtaan omassa somesyötteessäni helpottivat matkassa kohti paranemista. Kuitenkin seurasin usein myös sitä, mitä omat tuttuni tai seuraamani terveysinfluensserit tekivät. Lähes tiedostamattani vertailin itseäni näkemääni sisältöön. Kun näin sosiaalisessa mediassa jonkun juosseen pitkän lenkin tai mitä syön päivässä -videon, tulin ehkä tiedostamattakin vertailleeksi näitä omiin tekemisiin. Usein voi olla vaikea hahmottaa sitä, millainen sisältö aiheuttaa paineita muille. 

Sosiaalinen media ei kuitenkaan yksistään ole haitallisen puhetapojen ja normien levittäjä. Myös perinteinen media ruokkii dieettikulttuuria sekä ihannoi suorittamista. Joulun jälkeen kinkunsulattelu nousee otsikoihin ja pandemian keskellä media rummuttaa koronakilojen karistamisesta.

Normeja haastamalla kohti kestävämpää tulevaisuutta

Muutos kohti hyvinvoivempaa tulevaisuutta lähtee perusasioista.

”Työn tekemisen kulttuurin tulisi muuttua. Nyt liian moni palaa loppuun ja sairastuu. Lisäksi tulisi haastaa kiirepuhetta sekä suorittamisen kulttuuria, sillä nämä ovat omiaan lisäämään mielenterveyden haasteita sekä syömishäiriötä”, Mikkilä toteaa. 

Silloin kun itse sairastin, äitini ohjeisti meille tulleita vieraita etukäteen siitä, kuinka syömisestä on soveliasta puhua, jotta se ei ruokkisi ahdistustani. Ohje oli, että kaikkea voi syödä tai olla syömättä kahvipöydässä, mutta valinnoista ei tulisi tehdä suurta numeroa. Kommentteja siitä, kuinka jotain ei pitäisi syödä tai ottaa lisää, vaikka ei oikeastaan saisi, tulisi välttää. 

Tässä tapauksessa syy puhetavan tietoiseen ohjaamiseen oli selvä, mutta mietin, miksi ruokapuhe usein menee tällaiseksi. Ruoka nähdään kontrolloitavana ja esimerkiksi herkuttelu vältettävänä tai huonona asiana. Kuitenkaan koskaan ei voi tietää, mitä samassa pöydässä istuva käy päässään läpi, joten olisi kaikkien kannalta parempi, jos haitallista kommentointia vältettäisiin arjessa. 

”Paremman kulttuurin luominen sekä niin sanottu liittolaisuus syömishäiriötä sairastavien kanssa lähtee omien puhe- ja toimintatapojen haastamisesta. Puhuuko itse haitallisesti ja ruokkiiko kulttuuria, joka voi sairastuttaa. Lisäksi olisi tärkeää, että haitallisia puheita yhteiskunnassamme niin kahvipöydissä kuin mediassakin haastaisi muutkin, kuin syömishäiriötä sairastavat”, Mikkilä neuvoo. 
Vaikka oma syömishäiriöni on jo parantunut, en ole päässyt pois ylisuorittajan muotista. Vuosien ajan tein töitä omien ajatusteni kanssa, jotta pääsisin eroon toimintaani sanelemista pakkoajatuksesta sekä pakottavasta kontrolloinnin tarpeesta. Silti edelleen huomaan ajavani itseäni piippuun suorittamisella. Omien voimavarojen arvioiminen sekä kieltäytyminen mielenkiintoisilta tuntuvista tilaisuuksista on edelleen vaikeaa. Suorittamisen kulttuuri tuntuu olevan sisäänrakennettua: kiltin tytön syndroomasta on vaikea irrottautua edes pohjakosketuksen koettua. 

 

 

Kategoriat
2022 VALKOINEN Yleinen

Horoskoopit

Teksti: Erkki

Happy Aries season! Alkuvuosi on ollut tähtimaailmassa raskasta aikaa, kun Merkurius ja Venus ovat perääntyneet eli kansankielellä in retrograde. Mutta ei hätää, se on nyt ohi! Kaikki planeetat kulkevat nyt vaan eteenpäin. Mars ja Venus vesimiehessä sekä Aurinko ja Merkurius kaloissa tarkoittaa silti hieman sekavaa aikaa, joten nyt on sallittua vaellella ympäriinsä ja hukkua kirjastossa ajatuksiin ennen huhtikuuta ja oinaan kautta. Groteskin tuore horoskooppivastaava Erkki toivottaa jokaiselle lukijalle virkistävää ja aurinkoista kevättä. 

Oinas

Hyvää syntymäpäivää <3 Keväällä saattaa olla matti kukkarossa, mutta ei hätää! Nyt on täydellinen aika keskittyä työskentelyyn ja lähipiiriin. Vietä vapaapäivä museossa, nauti mehujää aurinkoisella nollakelillä ja jätä kalliit hankinnat vielä harkintaan. Tähtien mielestä sun pitäisi nyt olla antelias ja utelias. 

Härkä

Nyt on mitä hedelmällisintä aikaa saada paljon irti opinnoista ja kehittää juuri sulle tärkeitä asioita. Varaa Unisportin hieronta ja osta aamukahviin sitä korvapuustin makuista kauramaitoa. Poista Jodel ja kierrä draama kaukaa (mehukkaat julkkisjuorut on silti ok). 

Kaksonen

Sulla on joku kiva reissu tulossa, suunnittele sitä jo etukäteen. Tee kevätsiivous ja kutsu itsesi kylään sun lemmikin omistaville kavereille. Myös uusia tuttavuuksia voi olla luvassa. Kotona ja lähipiirin kanssa vietetty aika voi nyt tehdä erityisen hyvää.

Rapu

Joku suhde voi tulla lähiaikoina päätökseen, mutta se ei vaan ollu oikea ihminen tähän hetkeen. Ihastusta voi myös olla ilmassa – muista päivittää valtsikaihastus -kanavaa. Tähdet sanoo et nyt sun pitää vaan tehdä kaikkea mistä saat iloa, älä mieti liikaa. Tartu kaikkiin tilaisuuksiin nähdä ihmisiä ja osallistu kaikenlaisiin tapahtumiin.

Leijona

Sulla on kiinnostavia projekteja edessä ja myös alkuvuotta enemmän energiaa niihin. Nyt on aika olla rohkea ja saada asioita edistettyä. Työn hedelmät tulee esiin vähän myöhemmin, mutta se on kaikki sen arvosta. Tee sijoitus itseesi ja osta Unarista joku tosi herkku jälkkäri. 

Neitsyt

Jotain tosi virallista ja sopimuksia sisältävää voi nyt tapahtua sun elämässä, tutustu uteliaasti uusiin kumppanuuksiin ja keskity kuuntelemaan. Joku saattaa slaidaa sun DM:iin, mikä ei välttämättä ole huono juttu, mut pidä pää kylmänä. Tasapaino ja diplomaattisuus on nyt tärkeintä.  

Vaaka

Sun itsevarmuus voi aiheuttaa joissain epämukavuutta, mutta älä välitä siitä. Pysyttele silti varmuuden vuoksi poissa ongelmista, viimeistään huhtikuun puolivälistä eteenpäin hommat tulevat sujumaan selkeämmin. Päästä sun sisäinen taiteilijasielu valloilleen, tähtien mukaan sun visuaaliset lahjat johtaisivat nyt johonkin hyvään. Ehkä sua odottaa kirppiksillä joku aarre?

Skorpioni

Kevät tulee avartamaan sun maailmankuvaa. Saat nyt ihan luvan kanssa kadota Wikipedian syvyyksiin, parhaita aiheita tälle ovat nevahööd kultit ja väärinymmärretyt filosofit. Heti kun lumi sulaa kannattaa käydä koskettaa nurmikkoo niin pysyt silti maan tasalla. Oikeudenmukaisuuden kysymykset tulee ajankohtaisiksi, pidä itsellesi tärkeät arvot esillä. 

Jousimies

Tuut menestymään projekteissa joihin olet motivoitunut. Tuo sun poliittiset mielipiteet äänekkäästi esiin kevään ekoissa polvibileissä, tähdet sanovat että se on nyt hyvä idea. Huhtikuussa voi iskeä matkakuume tai joku kumppanuus vahvistuu. Pidä yhteyttä kavereihin ja käy uimassa, ihan sama missä. 

Kauris

Oot luonteenomaisesti ahkeralla tuulella ja se tullaan palkitsemaan. Syvenny keskusteluihin, saatat löytää samanmielisiä ihmisiä. Tähtien mielestä voisit tehdä jonkun lahjoituksen, jos tää resonoi niin esim. Vailla vakituista asuntoa ry on tärkeä kohde. Siis tää sun tähtikartta näyttää niin kivalta: on onnea, on rakkautta, on rikkautta. Damn. Nauti!

Vesimies

Kevätaurinko paistaa nyt sulle. Jaa rakkautta meille muillekin antamalla kehu tai spontaani ylläri kaverille tai ihan kenelle haluat. Nyt on hyvä aika tehdä joku rohkeutta vaativa aloite tai hoitaa loppuun jotain kesken jäänyttä. Panosta makoisiin päikkäreihin ja rauhan tavoitteluun.

Kalat

Juhlista itseäsi self-care -päivällä ja löydä mieluinen itseilmaisumuoto, it’s in your nature. Elämä on elokuva, romantisoi kaikkea, paitsi älä ketään exää!! Keskity vaan itseesi, muista kuinka upea tyyppi olet ja aloita se kirja sun hyllyssä, jota olet jo pitkään vältellyt.

Kategoriat
2022 Pitkät Relevantit Röyhkeät VALKOINEN

Yhteinen vihollinen yhdistää: uusnatsit marssivat rakkautta ja ihmisyyttä peräänkuuluttavien henkilöiden kanssa koronatoimia vastaan

Teksti: Lyydia Laukkanen

Kuvat: Amanda Laukkanen

Koronarajoitus- ja rokotekriittisten joukosta löytyy niin elinkeinonsa puolesta huolestuneita henkilöitä kuin Odinin sotureita. Groteski lähti 22.1.2022 järjestettyyn mielenosoitukseen selvittämään, mitä tämä moninainen joukko oikein haluaa.

Itselleni on ollut alusta asti selvää, että noudatan koronarajoituksia, välttelen tarpeettomia kontakteja ja otan kaikki rokotteet niin nopeasti kuin suinkin mahdollista. Rokotuksia odotin kuin kuuta nousevaa, ja ensimmäisellä rokotuskerralla jopa herkistyin vähän. Omassa kuplassani lähestulkoon kaikilla on rokotteet ja lähestulkoon kaikille on selvää, että koronatilanteen ollessa paha niitä rajoituksia noudatetaan.

Koronarokotteen luotettavuudesta voi olla montaa mieltä, mutta vaikka pahimmatkin salaliittoteoriat rokotteiden pahuudesta kävisivät toteen, aion olla tyytyväinen päätökseeni ottaa rokotteet. Olen toiminut sen tiedon valossa, mitä minulla on ollut, suojellakseni muita ihmisiä sekä itseäni. Mieluummin otan riskin, että lääkeyhtiöt sekä poliitikkojen ja suuryritysten johtajien muodostama eliitti on huijannut minua, kuin että tartutan mahdollisesti kuolemanvakavan taudin jollekin läheiselleni. Se jos mikä olisi täysin itsekästä. Ainakin ennen kuin 5G-siru alkaa ohjailla toimintaani, voin ajatella, että elin loppuun asti arvojeni mukaisesti.

Mielestäni on järjetöntä, että on olemassa suuri joukko ihmisiä, jotka luulevat tietävänsä asioista paremmin kuin vuosikymmeniä viruksia ja rokotteita tutkineet tieteentekijät tai päivittäin koronapainajaisessa elävät lääkärit ja sairaanhoitajat. Edes ennen koronaa en ymmärtänyt rokotekriitikkoja, mutta nyt vielä vähemmän: vaikka ymmärrän pelon ja epäluulon taustalla kun kyseessä on uusi asia, on mielestäni kuitenkin jokaisen velvollisuus ottaa se rokote. Mahdollisuuksien mukaan, ihan jo muiden ihmisten vuoksi.

Suoraan syvään päätyyn – WWD Helsinki 2022

Kansan syvissä riveissä on kuitenkin paljon ihmisiä, jotka eivät rokotetta ole ottaneet, eivätkä suunnittele sitä ottavansa. Toki he ovat vähemmistössä, mutta kyllä heitä silti löytyy. Koska omasta kuplasta ei hirveästi rokote- tai koronakriittisiä löydy, päätin lähteä lauantaina 22.1.2022 järjestettyyn World Wide Demonstration Helsinki -mielenosoitukseen, josta näitä rokote- sekä koronakriittisiä tai vähintään koronarajoituksia kritisoivia henkilöitä löytyi. Poliisin arvion mukaan kulkueessa oli noin 3000-4000 ihmistä. Se on melkoinen määrä.

Kun lähestyimme kuvaajan kanssa Senaatintoria, alkoi kuulua väkijoukon huutoa: “Vapaus kuuluu kaikille, rakkaus kuuluu kaikille, vapaus ennen kaikkea, rakkaus ennen kaikkea”. Kulkue oli juuri lähtenyt liikkeelle, ja sen väkimäärän edessä piti hieman hieraista silmiään. Olo oli kuin suviseuroissa, sen verran hurmoksellista menoa olimme todistamassa.

Osa mielenosoittajista mulkoili meitä, luultavasti maskin tai kameran vuoksi, osa ei kiinnittänyt mitään huomiota. Osa hymyili ja tarjoutui poseeraamaan kuvia varten. Yksi jopa pyysi kuvauttamaan kylttinsä kaikki kuusi puolta, jotka olivat täynnä salaliittoteorioita, joita yleensä näkee QAnon-puolella Twitterissä.

Eniten yllätyin mielenosoituksessa siitä, kuinka monipuolinen joukko oli kyseessä: kaikennäköisiä ja -ikäisiä, kaikista yhteiskuntaluokista. Myös lapsia oli todella paljon, osalla heistä oli kyltit kädessään. Oli ihmisiä, jotka kantoivat “rakkaus voittaa kaiken” ja “missä ihmisyys” -kylttejä, ja heidän perässään kulki Soldiers of Odinin väkeä Suomen liput kädessään. Niitä näkyi muutenkin valtavasti, varmaan enemmän kuin Leijonien voittaessa MM-kultaa.

Koronarajoituksista voi olla montaa mieltä, ja ymmärrän täysin, että ihmiset väsyvät poikkeustilanteeseen. On ikävää, että ei saa nähdä ystäviä, ei voi käydä töissä, ei voi tehdä oikein mitään. Monelle yrittäjälle ja tapahtuma- ja ravintola-alan työntekijälle korona on ollut tai tulee olemaan taloudellisesti sekä henkisesti ylitsepääsemättömän raskas kokemus. Ja silti minun on hankala ymmärtää ihmisiä, jotka suostuvat marssimaan Soldiers of Odinin jäsenten, Valta kuuluu kansalle -puolueen kannattajien sekä salaliittoteoreetikkojen kanssa. Ehkä yhteinen vihollinen yhdistää, mutta silti kritisoin tätä päätöstä – varsinkin silloin, kun kulkueessa huudellaan natsipasseista ja orjamaskeista.

Kun siirryimme Aleksanterinkadulta Rautatientorin laidalle seuraamaan kulkueen saapumista, meille huudettiin muutaman kerran maskeista. Yksi mies tuli eteemme ja huusi meille, että “maskit pois, te ootte ulkona”. Teki mieli vastata, että meillä on maskit koska te olette täällä. En ajattele siellä olleita mielenosoittajia tautipesäkkeinä, mutta kun 3000 mahdollisesti rokottamatonta ihmistä kokoontuu yhteen, FFP2-maski tuntui ainoalta järkevältä ratkaisulta. Luulisi, että vapautta haluava porukka ymmärtäisi tähän vapauteen kuuluvan myös vapauden käyttää maskia.

Marginaalinen taistelu on nyt voitettu

Kun kulkue oli saapunut Rautatientorille, alkoivat puheet. Ensimmäinen puhuja aloitti puheensa ytimekkäästi sanoen: “vuosi sitten tulin siihen tulokseen, että korona on huijausta”. Vahva alku. Sen jälkeen hän villitsi yleisöä muun muassa toteamalla, että “nyt kun katsoo tätä porukkaa, niin huomaatte, että me ei olla enää marginaalissa”. Siinä vaiheessa vähän nauratti, sillä vaikka 3000 ihmistä on paljon, on se vielä hyvin marginaalinen osa Suomen väestöstä. Sitä paitsi melko iso osa kulkueessa marssineista henkilöistä oli jo hävinnyt jonnekin, eikä Rautatientorilla enää ollut kyseistä määrää ihmisiä. Lisäksi rokottamattomat ovat marginaalissa, sillä 74,5 prosenttia Suomen väestöstä on tämän jutun kirjoitushetkellä saanut vähintään ensimmäisen rokoteannoksensa.

Tämän jälkeen puhuja puhui taistelusta, jonka kyseinen porukka on voittamassa, sekä ehdotti, että heidän tulee luoda yhteisöjä, jotka ovat irrallisia valtiosta ja suuryrityksistä. Puhuja kehotti myös yleisöä olemaan valmiina – mihin, se ei vielä selvinnyt, mutta mahdollisesti jonkinlaiseen vallankumoukseen. Ehkä meillä on presidentinvaalien aikaan oma eduskuntatalon valtaus, mene ja tiedä.

Kaiken kaikkiaan mielenosoituksessa koin lähinnä hämmennystä: tätä porukkaa ei tuntunut yhdistävän oikein mikään, mielenosoituksen syy ei juurikaan tullut selväksi, ja jopa osallistujien suhtautuminen koronaan vaihteli. Muutamalla oli maskit päällä ja he kritisoivat rajoituksia, osa ajatteli koronan olevan huijausta. Osa levitti salaliittoteorioita muun muassa koronarokotteiden sisältämistä ihmisalkioista. Puhujat kertoivat taistelusta, jonka he ovat voittamassa. Koin myös hieman ärtymystä, sillä ne täysin tavalliset ihmiset antoivat läsnäolollaan legitimiteetin myös sille syvälle päädylle, joka käytti tilaisuuden levittääkseen disinformaatiota ja vihaa ympärilleen.

Hyvien lähteiden avulla saa kirjoitettua luotettavaa roskaa


Mielenosoituksessa jaettiin lappusia, jotka olivat täynnä väittämiä rokotteiden aiheuttamista haittavaikutuksista. Mieleeni tuli natsi-Saksan propagandaministerin Joseph Goebbelsin käyttämä 40–60 -strategia, jossa yleisön luottamus voitetaan puhumalla 60-prosenttisesti totta, jotta 40-prosenttinen hölynpöly vaikuttaisi uskottavalta. Jaetussa lappusessa oli näennäisen luotettavat lähteet – muun muassa  Fimea, EMA, vertaisarvioituja tutkimuksia –, mutta niiden tulkitseminen ja yhteenliittäminen yhdistettynä täysin keksittyyn propagandaan teki lappusesta vaarallisen. Maallikkona en osaisi itse välttämättä kertoa suoraan, mikä siinä oli vialla, sillä lähteet olivat luotettavia.

Juuri tuo huolellisesti rakennettu disinformaatio, tai joissain tapauksissa silkka tietämättömyydestä ja omista uskomuksista johtuva misinformaatio, herättää eniten epäluottamusta valtioon, lääkäreihin sekä muihin ihmisiin. Ihmisiltä, jotka eivät ole tottuneet tulkitsemaan tieteellisiä artikkeleita tai tutkimuksia puuttuu osaaminen jättää niiden tulkitseminen niille, ketkä sen osaavat. Jos esimerkiksi Fimean sivuilta löytyvät rokotehaittatilastot vaikuttavat liian selkeiltä ja luulet olevasi ainoa, joka näkee suuren salaliiton niihin liittyen, syy on todennäköisesti ylipaisuneessa itsevarmuudessasi, eikä siinä, että valtio on mukana jossain kieroutuneessa salaliitossa. Todennäköisesti sinusta ei tule uutta Katniss Everdeeniä, joka pelastaa koko maailman tyrannian ja totalitarismin alta, vaikka riitelisit Twitterissä rokotteista ja fanittaisit Olli Postia

Ehdotukseni onkin, että vähemmän Twitteriä ja dystopiaelokuvia, enemmän ruohon koskettamista.

Kategoriat
2022 Pääkirjoitus Relevantit VALKOINEN

Pääkirjoitus: Vähemmän sotaa, enemmän valkoisia lippuja

Eurooppalaisten perustavanlaatuinen turvallisuuden tunne järkkyi 24.2.2022, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Venäjän federaatio kutsuu tätä hyökkäyssotaa sotilasoperaatioksi, mikä on osa maan presidentin, Vladimir Putinin, propagandaa. Sodasta tulee kuitenkin puhua sotana. Meidän tulee taistella disinformaatiota vastaan kaikin keinoin, eikä yhtä oikeaa keinoa ole. Viestinnän opiskelijoina on kuitenkin helppo aloittaa retoriikasta. Groteskin päätoimitus tuomitsee hyökkäyksen ja omistamme ensimmäisen pääkirjoituksemme kaikille sodasta kärsiville. 

Rauha kuuluu kaikille: ukrainalaisille, venäläisille ja tukensa eri tavoin osoittaville. Sota on järkyttävä humanitäärinen kriisi, ja siviilit Ukrainassa ja Venäjällä kärsivät siitä eniten. Jälkimmäisessä etenkin nyt, kun Venäjään on kohdistunut ennennäkemättömän suuria pakotteita. 

Keskusteluissa on viime aikoina näkynyt paljon venäläisiin kohdistuvaa rasismia. Vaikka sota kuumentaa tunteet, ja vaikka hyökkäys Ukrainaan on raaka ja epäreilu, tulee muistaa, etteivät viattomat siviilit ole syyllisiä Venäjän hallinnon toimiin. On ollut järkyttävää nähdä, miten esimerkiksi Ilta-Sanomat julkaisi Timo Haapalan kolumnin, jossa käytettiin halventavaa termiä venäläisistä. Haapala myös kirjoitti Twitteriin pitkän ketjun aiheesta, jossa muun muassa mainitsi, että venäläiset tulee kitkeä Suomesta.

Rasismille ja russofobialle ei tule antaa senttiäkään tilaa kasvaa ja levitä. Viattomat siviilit eivät ole vastuussa sodasta, eikä venäläisissä ole mitään luonnollista,  ominaista piirrettä, joka tekisi heistä huonompia tai sodanhaluisempia. Tulee muistaa, että olemme kaikki ihmisiä, joille kuuluvat samat ihmisoikeudet. Myös Venäjällä siviilit ovat vaarassa, ja Suomen tulee tarjota myös heille pakopaikka hirmuhallinnoltaan.

Sosiaalisessa mediassa aihe on muutenkin herättänyt paljon keskustelua. Tuntuu, että kaikkien tulee postata aktiivisesti somessa, ottaa kantaa ja ennen kaikkea olla samaa mieltä. Vaikka ihmisoikeuksista ei tule väitellä, ja toisen maan hyökkäys itsenäiseen valtioon on tuomittava, esimerkiksi Natoon liittymisestä tai pakotteista voi olla montaa mieltä, eikä näihin kysymyksiin ole vain yhtä oikeaa vastausta. 

Lisäksi ihmisten tekemisten ja postausten kyttääminen on ahdistavaa, eikä hyödytä ketään tällaisessa tilanteessa. Maailmanpoliittinen tilanne muuttui lähes yhdessä yössä ja on mahdollista, että aiemmin Venäjän kanssa yhteistyötä tehneet tahot voivat tuomita maan hallinnon hyökkäyksen Ukrainaan. Mielipiteet voivat muuttua ja ne muuttuvatkin nopeasti, ja kaikille tulee tarjota tilaisuus kasvaa ja kehittyä. Asiat eivät aina ole mustavalkoisia.

Tilanne vaatii toki nopeita, mutta harkittuja toimia. Epäuskossa ja järkytyksessä on helppo sortua paniikkiin. Vaikka halu auttaa on varmasti suuri, jokaisen tapa auttaa on erilainen, eikä kenenkään tapaa tule kritisoida. Joku haluaa jakaa paljon tietoa sodasta, samalla kun toinen mieluummin lahjoittaa uhreille ilman julkista asiasta kertomista. 

Ennen kuin jaat tietoa tarkista sen paikkansapitävyys. Kysy myös itseltäsi, mitä haluat saavuttaa jakamalla tietoa. Misinformaation leviäminen kriisissä ei hyödytä ketään.

Vuoden 2022 ensimmäisen lehden teema on valkoinen. Valkoinen symboloi iloa, valoa ja rauhaa, mutta myös suorittamista, täydellisyyttä ja ehdottomuutta. Tässä lehdessä käsitellään muun muassa koronaa, syömishäiriöitä, alkoholittomuutta ja algoritmien läpinäkyvyyttä. Lehden teemaa valitessa emme tienneet, millainen maailmantilanne olisi julkaisun aikana. Valkoinen on ajankohtainen valinta, sillä se symboloi myös valkoista lippua, jota toivomme Venäjän heiluttavan tässä sodassa mahdollisimman pian. 

Venäjä ulos, Putin alas.