Mieli ja maailma tehokkuusajattelun kahleissa

TEKSTI Roosa Väätäinen KUVITUS Inka Salminen

Mitä tapahtuisi ilmastolle ja hyvinvoinnille, jos jokainen ihminen hidastaisi tahtia? Kapitalismin synnyttämät ilmiöt, kuten kilpailuyhteiskunta, suorituskulttuuri ja tehokkuusajattelu ovat levinneet lähes jokaiseen maailman kolkkaan, mutta myös syvästi juurtuneet ihmisten mieliin.

Olemme pisteessä, jossa pitäisi hiljentää tahtia. Maapallomme pyrkii viestimään tästä lukuisilla tavoilla: jäätiköt sulavat vaarallisen nopeasti, happea tuottavat sademetsät sekä koralliriutat tuhoutuvat ja kokonaisia lajeja kuolee sukupuuttoon. Silti jatkamme kuopan kaivamista allamme. Raavimme maapallosta irti kaiken, mikä ei koskaan ollutkaan meidän. Kunnioitus luontoa kohtaan on lähes kadonnut tehotuotannon myötä.

Samalla kulutamme loppuun myös omaa hyvinvointiamme.Työperäisestä uupumisesta on tullut uusi normaali ja media ylläpitää sitä rakentaen menestysnarratiivia uupumuksesta selvinneiden ympärille. Suorittava mieli ei osaa nähdä näitä tarinoita varoituksen sanoina, vaan enemmänkin merkkinä kunnianhimosta. Yhteiskunta painostaa meitä tehokkuuteen, koska se nähdään tienä rikkauteen ja menestykseen. Raha on jo pitkään ollut menestyksen mittari, sillä se tuo rakentamassamme maailmassa valtaa ja mahdollisuuksia. Surkuhupaisaa tässä kaikessa on, että vaikka harvat oikeasti haluavat elää tämän paineen alla, omalla suorittamisella ja kiireellä painostamme kaikkia mukaan yhteiseen oravanpyörään.

Osa meistä kestää tätä hullua maailman menoa paremmin. Resilienssi on psykologinen termi, jolla tarkoitetaan psyykkistä kestävyyttä tai palautumiskykyä, eli sitä, miten ihminen kestää vastoinkäymisiä. Perimän ja kasvatuksen seurauksena toiset selviävät henkisellä tasolla helpommin elämän haasteista kuin toiset. Se ei yksinään selitä, miksi joidenkin mieli järkkyy ja toisten ei, mutta on tärkeä osatekijä. Onneksi resilienssi on ennen kaikkea taito, jossa voi kehittyä. Herää kuitenkin kysymys, onko herkät mielet vain korjattava kestämään kasvavia paineita ja vaatimuksia, vai voisimmeko myös oppia tästä oireilusta jotain?

Herää kuitenkin kysymys, onko herkät mielet vain korjattava kestämään kasvavia paineita ja vaatimuksia, vai voisimmeko myös oppia tästä oireilusta jotain?

Myös maapallolla on oma resilienssinsä. Ilmastoraportteja lukemalla ei jää epäselväksi, että se vasta onkin matkalla kohti totaalista uupumusta. Liiallinen tehokkuus on siis haitaksi myös maapallollemme. Helsingin yliopiston apulaisprofessori Jussi T. Eronen kirjoittaa globaalin tuotannon resilienssistä Startegisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman WISE-projektin verkkosivuilla näin: ”Hyvin yleisellä tasolla systeemien resilienssiä vaikuttavat lisäävän monimuotoisuus, toimintojen päällekkäisyys sekä tietynlainen tarpeettomuus eli se, että systeemissä on ‘löysää’. Nämä ominaisuudet puskuroivat systeemiä ja mahdollistavat kokonaisuuden toiminnan silloin kuin osa ei toimi”. Hän myös jatkaa: ”Puhuttaessa tulevaisuuden kestävistä yhteiskunnista ja toiminnoista on opittava hankala läksy: usein kestävyys ja resilienssi tarkoittavat tehottomuuden lisäämistä.”

Tätä ajatusta voisi laajentaa kestävän tuotannon tasolta myös mielen hyvinvointiin. Jotta voimme säilyttää mielenterveytemme opiskellessa sekä tulevaisuuden työelämässä, meidän on huollettava resilienssiämme samalla lääkkeellä kuin kotiplaneettamme kantokykyä. Ylisuorittaminen ja liiallinen tehokkuus eivät siis todellisuudessa tule viemään meitä pitkälle elämässä, vaan se, että opimme hidastamaan tahtia ja kunnioittamaan mieltä ja luontoa. Tämä on lopulta oikea tie menestyneeseen elämään sekä samalla myös mahdollisuus kohti paremmin voivaa planeettaa.

Gallup

TEKSTI ja KUVAT Ainomaija Mikola & Paavo Jantunen

1. Minkä maalauksen haluaisit vessasi seinälle? 

2. Paras zeniläinen viisaus? 

3. Onko tomaatti hedelmä?

+ Mitä haluaisit kysyä haastattelijalta?

Pouta, opiskelija

1. Salvador Dalí: Narkissoksen metamorfoosi, 1937, öljy kankaalle.

2. ”Jos et löydä onnea siitä missä olet, mistä muualta kuvittelet sen löytyvän?”

3. No onko sun mielestä muka?

+ Mikä susta oikeen tulee isona? 

Runo, opiskelija

1. Mä en oikeen perusta mistään maalauksista, mutta joku piissi Keravan assalta menisi aika mukavasti siihen ovenkahvan viereen.  

2. Keep it simple, eli ”keep it zen”.  

3. Se on kyllä ihan hyvä vihannes leivän päällä. Ja miksei myös mehussa. 

+ Mikä muuttolintu sä oot?

Caro, opiskelija

1. Tuli mieleen se kakspäinen kotka, joka hyökkää suomineidon kimppuun. Ois kyllä kiva kysyy siltä kotkalta, että mites se nyt tollee kun sillä on kaks päätä… Vai onks sillä edes kaks? Vai vaan yks? 

2. Mites se meni se ”ken toiselle kuoppaa kaivaa, se itse pidemmälle hyppää…” 

3. Ihan hauska kysymys! Ei se ole. 

+ Gallup on kyllä hieno osallistamisen muoto… Siis eihän tää oo kysymys… Mitäs oot puuhaillut?

Mikko, opiskelija

1. Joku Rembrandtin omakuva varmaan. Siinä se sitten tuomitsee mua, kun oon kolmannen kerran ”kakalla” räpläämässä puhelinta. 

2. Itseasiassa zen on aika kattava viisausperinne, josta on hankala lähteä erottamaan mitään yksittäistä one-lineria.  

3. Seuraavaks varmaan kysyt, että kuuluuko tomaatti pizzaan. 

+ Eihän sulla oo mitään flunssaoireita??

Mielifragmentteja

TEKSTI Eero Lipponen KUVITUS Maija Harju

Tyhjät katseet (surumieli)

“Surumieli on kirjoitusta, ei äänny sanottaessa.”

– Paavo Haavikko

Tyhjät katseet sisäpihalle päin. On helpompi laittaa tälle nyt piste kuin yrittää jatkaa. Helpompi valita tuttu kärsimys kuin tuntematon ja mahdollisuus onneen. Olen raukkamainen. Kai näinkin voi elää. 

Otan iltapäivällä metron isän luo. Pitää pestä pyykkiä. Kun kärsii, on edelleen helpompaa mennä vanhempien nurkkiin notkumaan kuin ystävän kanssa kävelylle. Vanhemmat ovat jo ymmärtäneet tietävänsä nykyisestä elämästäni niin vähän. He eivät vaadi avautumaan.

On asioita, joista en pysty puhumaan läheisilleni. Asioita, joista on pakko puhua niille, jotka ovat etäisiä. Yritän lunastaa YTHS:n ajanvaraustiketin psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolle. Aikoja ei tietenkään ole jäljellä. 

Osallistun Zoom-luennolle. Mitäpä muutakaan voisin? Poliittinen kulttuuri ei kiinnosta. Miten se nyt voisikaan? 

Lupasin Tutkaimeen esseen. Pakotan itseni näppäimistön ylle. Kirjoittaja, jutut on kirjoitettava loppuun. 

Kirjoittaminen tuntuu mielekkäältä, ainakin hetken. Kirjoitus ilmaisee aina voimaa, silloinkin kun se puhuu surusta. Silti en odota punertuvaa taivasta. 

Hajamieli

Keskittymiskyky on hyve, hajamielisyys pahe. 

Jo Pyhä Cassianus varoittaa munkkeja niin sanotusta akediasta, levottomuudesta ja hajamielisyydestä: ”Tämä ankara ja kauhistuttava demoni taistelee jatkuvasti munkkeja vastaan. Kuudennella tunnilla se hyökkää munkin kimppuun ja saa hänessä aikaan herpaantumista ja vavistusta sekä herättää vihaa koko paikkaa ja niitä veljiä vastaan, joiden kanssa hän kilvoittelee. Työnteon se saa hänelle vastenmieliseksi, samoin pyhien kirjoitusten lukemisenkin.”

Eikä munkeilla ollut edes älypuhelimia! 

Mutta muutoin tämä on tuttua, vaikkei enää edes lueta pyhiä tai muitakaan kirjoituksia niihin syventyen. “Handbookeista” ravistetaan irti se mikä lähtee ja kylvetään se saman tien Word-dokumentin tyhjään tilaan. Kutsuttakoon tätä hengenviljelyksi. 

Toki tarvitsemme myös keskittymiskykyä, syventymistäkin. Olen kuitenkin liian paljon aikani lapsi allekirjoittaakseni Cassianiuksen koko paheksunnan. En sanoisi, että hajamielistä ”[j]outilaisuutta seuraa monipuuhaisuus, monipuuhaisuutta kurittomuus ja kurittomuudesta johtuu sitten kaikki paha.”

Niin… seuraa siitä joskus hyvääkin. Itse tarvitsen kirjoittaakseni molemmat mielet, keskittyneen ja hajaantuneen. Tekstini syntyvät yleensä lukemisen sivutuotteina. Ja lukemisen rytmi on seuraava: Vuoroin tutkitaan musteläiskiä kuin tomuisia hieroglyfejä, joita tarkkaillaan suurennuslasin läpi ja sarveiskalvot kipeinä. Vuoroin lepuutetaan silmää katsomalla hiekkadyynin ääriviivaa sen hajotessa horisonttiin. Katsotaan horisonttiin niin, ettei etsitä mitään erityistä. Niin, että väsyneet silmät taittavat hajaan. 

Toinen vertaus: Ensin kootaan kaikki mielen voimat yhteen kuin haravoitaisiin kaikki pihan lehdet kasaan. Seuraavaksi annetaan pohjoistuulen heittää ne hajalle. Sitten lähdetään seuraamaan yhtä ajatuslehdykkää tai sivussa syntynyttä tekstin riekaletta. 

Tekstit ovat akedian tyttäriä, hajamielisyyden hedelmiä. 

Mutta niin kuin ei munkkeja edes uhannut hengen velttous kuin vasta kuudennella tunnilla – siihen saakka he olivat hyvissä hengen voimissa – niin ei kirjoittajakaan saa heti hajamielistyä. Hajamielisyys on ansaittava. Siihen on valmistauduttava keskittämällä mieltä. Jos mitään ei ole keskitetty kasaan, ei ole mitään, minkä kanssa haaveilla. 

Ken ei keskity, sen ei hajamielistyäkään pidä.

Mieletön

“On mieletöntä istua puutarhassa, osoittaa puuta ja sanoa: 

– Tuossa ei ole puuta

On mieletöntä istua puutarhassa, osoittaa puuta ja sanoa:

– Tuossa on puu

On mieletöntä istua puutarhassa”

Runo on Tuukka Pietarisen kokoelmasta Yksin ja toisin (2018). Tilanne on hämmentävä. Istua nyt puutarhassa ja osoitella edessä seisovaa puuta ja väittää vuorotellen: ”Tuossa ei ole puuta” ja ”Tuossa on puu”. Tämä haiskahtaa pahimman luokan filosofiselta saivartelulta…

Ehkä puutarhassa istuskelee pellavavaippoihin pukeutunut välimerellinen porukka. Piirin keskellä retkottaa poikkeuksellisen ruma paljasjalka. Hän sanoo: ”Tuossa ei ole puuta”, selittää jotakin näkymättömästä puun ideasta, puusta sinänsä.

Voimme nähdä, että mies on hämäräpyyteinen ja kieromielinen. Varmasti hän on ottanut tehtäväkseen nuorison turmelemisen. 

Pahanomaisella oraakkelinpuheellaan tämä mies johdattelee suorimmankin nuoren kieroon. Sanoillaan hän hävittää alastoman puun näkyvistä, pukee sen oudoilla aatteilla. Kun todistelussa on edetty tarpeeksi pitkälle todellisuudesta, kirkasmielisinkin nuori lannistuu. Ei kehtaa huudahtaa: ”Tuossahan todellakin on puu! Aatteilla ei ole vaatteita.”  

Mutta: puun sijasta varsinaisesti huomiotta jää puutarha. Kukaan ei näe puulta puutarhaa. Ei sypressin pitenevää varjoa, ei aidan takaa ojentuvaa kirsikanvartta. Ei aidalla versoilevia viiniköynnöksiä, ei istutusten seassa haarautuvia pikkupolkuja. Ei polun mutkassa väistyviä vaaseja, ei amforan pinnan punakuvioita. 

Mielettömältä suunpieksennältä ei havaita, mikä todella on eriskummallista. Että on puutarha! Tosiaan puutarha! Ja siellä istutaan, noin vain. Ja puhellaan, kuin ei mitään. Tämähän on… niin, no… mieletöntä!

Horoskoopit

Jousimies 23.11.–21.12.

Sanot olevasi myöhässä 15 minuuttia ja muut pillastuvat, kun akateeminen varttisi onkin pidempi. Et kuitenkaan murehdi turhaan. Tämä ei ole sinun vikasi, vaan niiden jotka uskoivat vartin olevan vartti. Kenestä edes on määrittelemään, mitä myöhästyminen todella tarkoittaa?

Kauris 22.12.–19.1.

Ryhdyt jaloksi ja muodon vuoksi kysyt tarvitseeko kurssikaverisi apua esseen kirjoittamisessa. Odotustesi vastaisesti hän vastaa kyllä – viikkosi on sekä täynnä että pilalla. 

Vesimies 20.1.–19.2.

Edessäsi on rentoja aikoja. Jatkat hyvin alkanutta etääntymistä julkisista tiloista, sosiaalisista piireistä ja yhteiskunnan menosta. Pidät ohjenuorana vanhaa sananlaskua ”joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa”, etkä enää yritä turhaan.

Kalat 20.2.–20.3.

Murehdit aivan kaikesta. Jalapenonugetit menivät sivu suun. Pitää muistaa käyttää hammaslankaa. Soittaa Kelaan. Ladata Koronavilkku. Tyhjentää tiskikone. Et kuitenkaan tee mitään asioiden eteen, sillä kaikki aikasi menee itse murehtimiseen.

Oinas 21.3.–19.4.

Unelmasi käyvät toteen. Tartut rohkeasti hetkeen ja sydämesi sijaan katselet lempipornosivustosi mainoksia, jotka sanovat ”laajenna penissi”. What a time to be alive!

Härkä 20.4.–20.5.

Elämässäsi tapahtuu vakava käänne. Nauru pidentää ikää, mutta tajuat, ettei oikeastaan ole järkevää elää vanhaksi, kun eläkejärjestelmä tulee romahtamaan ja eläkepäivien rantahiekat jäämään kohonneen merenpinnan alle. Harjoittele peilin edessä uutta ilmettäsi!

Kaksonen 21.5.–20.6.

Vastassasi on kiusallisia tilanteita. Joudut pahoittelemaan, kun taas esität ettet nähnyt viestiä, jonka oikeasti näit ja johon unohdit vastata. Kolmatta kertaa peräkkäin. 

Rapu 21.6.–22.7.

Nurkan takana odottaa jokin uusi ja ihmeellinen. Et ole koskaan ennen tuntenut mitään tällaista sisälläsi. Ja nyt taas tunnet. Elämä on lahja ja jokainen päivä uusi. Elä, rakasta, naura!

Leijona 23.7.–22.8.

Kohtaat ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Et kuitenkaan hätäile turhaan, sillä olet oman elämäsi CEO. Palaat takaisin mukavasti peiton alle jatkamaan päiväunia, jotka kääntyvät yöuniksi.

Neitsyt 23.8.–22.9.

Huonekasvisi kellastuvat lehti kerrallaan. Kastelet silmäteriäsi huolella, mutta mikään ei auta. Siirrät ruukut ikkunalaudalle, mutta aurinko ei enää paistakaan. Et voi ymmärtää miksi näin käy, vaikka nimesit jokaisen kullannuppusi erikseen!

Vaaka 23.9.–23.10.

Keskityt siihen, minkä osaat parhaiten. Stressaat deadlineista, muoviroskista sekajätteessä ja maailman tilanteesta, mutta samaan aikaan et välitä paskaakaan. Kriisin keskellä rohkenet kyllä kysyä ystäviltäsi neuvoa, mutta teet päinvastoin.

Skorpioni 24.10.–22.11.

Nyt on aika tehdä perinpohjaista tutkimusta. Avaat Instagramin ja käyt läpi jokaisen hänen feedistään löytyvän kuvan. Luet kommentit tarkkaavaisella kriittisyydellä. Stalkkaat myös jokaisen kuvan, johon hänet on merkitty ja jokaisen merkityn kuvan julkaisijan. Sinulta ei jää mitään huomaamatta.

TEKSTI: Lotta Kivelä

KUVAT: Inka Salminen

Superlyhyet

Sanahelinää: Mapsplaining (substantiivi)

Maailmanpolitiikan spleinaaminen kanssaopiskelijoille. Mansplainingin sisarkäsite, useissa tapauksissa myös sen alakäsite. 

Käytännössä ilmenee (valkoisten länsimaalaisten mies-) ajattelijoiden namedroppailuna ja -han/-hän-päätteiden runsaana käyttönä. Nimen yhdistäminen satunnaiseen uutiseen riittää. Esimerkiksi: ”Kaikkihan me Hegeliä lukeneina ollaan sitä mieltä, että impeachment.”

Nimestään huolimatta ei vaadi maailmanpolitiikan opintoja. Usein riittää ulkoministeriön harkan haastatteluun pääseminen tai The Daily -podcastin kuunteleminen.

Teksti: Heidi Puomisto


Piikki lihassa

*Tekee Facebook-tapahtumaa varten bannerin*

”Jes, jotain hyötyä tästä viestinnän sivuaineesta! Heh heh.”

*Muokkaa Paintilla valokuvaan hassun hatun ja puhekuplan*

”Noniin, viestinnän sivuaineopinnot hyötykäyttöön! Heh heh.”

*Lisää twiitin perään #Ha#sh#Tagin### ja emojin*

”Oon katsos lukenut viestinnän sivuaineen, siksi tämä viestintä onnistuu. Heh heh.”

*Muokkaa selfietä Instagramia varten*

”Hei, mitä mieltä sä oot viestinnän opiskelijana tästä filtteristä? Onks hyvä? Heh heh.”

HEH

HEH

HEH

Teksti: Emma Viitanen


Veef & Honeys

Vastuullisuuden ja sen osoittamisen vaatimukset kasvavat jatkuvasti, joten haluaisinkin kysyä teiltä, miten tuotte vastuullisuuden esiin viestinnässänne. Eettisen kaupan puolesta ry teki vuonna 2019 selvityksen kansainvälisestä vastuullisuusarvioinnista, jossa se toi esiin teidän brändinne, joka päätyi vastuullisuusviestinnässä alimpaan kategoriaan. Voisitteko selvittää asiaa; miksi vastuullinen tuotanto ei ole ollut viestinnässänne esillä? Miksi brändinne on selvityksessä joutunut viimeiseen kategoriaan?

”Pitää paikkansa, että Makia jäi alimpaan kategoriaan viime vuoden Rank A Brand -selvityksessä. Valitettavasti ja valitettavan monen muun suomalaisen brändin kanssa. Yhtäkaikki, otimme siitä oppia nimenomaan vastuullisuusviestintäämme – -.”

”Makia on pitänyt viestinnän kärkenä itse tuotetta, eikä muita asioita, kuten vastuullisuutta, ole haluttu alleviivata. Maailma on kuitenkin muuttumassa ja olemme myös tätä osaa brändistämme viestineet aika ajoin erilaisin postauksin mm. uudelleen käytettävistä RePack-pusseista, joihin kaikki meidän verkkokauppatilaukset pakataan. Emme luokittele itseämme ns. vastuullisten brändien joukkoon, joilla koemme vastuullisuuden olevan osa brändin business plania. Meillä ajattomuus, kestävyys ja laadukkuus kuuluu olennaisesti perusarvoihimme, mutta emme (ainakaan toistaiseksi) ole nostaneet näitä arvoja nimenomaan vastuuullisuuskulmasta meidän markkinointiviestintään. Olemme edelleen melko pieni brändi ja toimija, eikä meillä edes ole ns. viestinnän ammattilaista tai tehtävää yrityksessämme ja siksi viestinnässämme saattaa aika ajoin esiintyä puutteita ja hitautta. Koemme lisäksi, että olemme parantaneet viestintäämme ja lisänneet myös toiminnallisia painotuksia vastuullisuuteen liittyen ja mm. tänä vuonna korvaamme ns. tavallisen puuvillan pääosin luomupuuvillalla, joka ei yksinään pelasta meitä eikä maailmaa, mutta on ehdottomasti askel parempaan suuntaan. Pyrimme kertomaan tuotteistamme sen alkuperän (eli kokoonpanomaan) ja päämateriaalin alkuperän tiedot, niin hyvin kuin me saamme ne selvitettyä meidän toimitusketjustamme. Tänä vuonna tarkoituksenamme on lisätä toimitusketjumme läpinäkyvyyttä ja pureutua muun muassa hiilijalanjäljen laskentaan.”

Mika Martikainen, Makian operatiivinen johtaja

Sama kysymys esitettiin myös Halti Oy:n markkinointipäällikölle Sami Kiiskelle, mutta hän ei ole kommentoinut asiaa.

Teksti: Nelli Sajakoski