Käärijän esityksessä villisti liikehtivien tanssijoiden taustalle on pinottu puisia kuormalavoja. Niiden tarkoituksena lienee olla metafora rankan työviikon nollaavalle suomalaiselle kännikulttuurille. Somessa on tyrmistelty, kuinka naurettavia ja kämäisiä nämä lavat ovat ja kuinka suomalainen röiukkoläppä ei tule avautumaan eurooppalaiselle yleisölle.
Teksti: Heta Heikkilä Kuvitus: Siiri Mäkinen Urbaani sanakirja määrittelee vitutuksen seuraavasti: ”Vitutus tarkoittaa suuttumusta, ärsyyntyneisyyttä …
Kesätyönhaku käy kuumimmillaan heti vuodenvaihteessa. Vanhempiemme sukupolvi elää edelleen kuvitelmassa, että kävelemällä kauppaan, pyytämällä töitä ja antamalla pomolle reippaan kädenpuristuksen paikka on taattu. Todellisuudessa työnhaku käy useimmille kokopäivätyöstä. Ironista, eikö? Internet on täynnä ohjeita ”oikeanlaisen” työhakemuksen kirjoittamiseen, sillä hakijan on erotuttava usein jopa satojen joukosta. CV:n päivittämisen jälkeen persoonallisen hakukirjeen kirjoittamiseen menee parhaimmillaan koko päivä.
Ostrakismi-termillä kuvataan tahatonta tai tahallista ulkopuolelle sulkemista. Antiikin Kreikasta peräisin oleva käsite viittasi alun perin kansanäänestykseen, jossa valittiin maanpakoon tuomittavat ihmiset. Kansalaiset saivat kirjoittaa ruukunpalasille sen henkilön nimen, jonka toivoivat karkotettavaksi Ateenasta. Nyky-yhteiskunnassa ostrakismi ilmenee syrjäyttämisenä, sivuuttamisena ja torjumisena. Se on sosiaalista hyljeksintää, joka syöksee ihmisen yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kierteeseen ja saa tämän tuntemaan itsensä näkymättömäksi ja merkityksettömäksi.
Katson ympärille ja antaudun kosmokselle. / Universumin pulssiin yhtyessäni hymyilen, / sillä äärettömyydenkin keskellä onnistuin vielä löytämään sinut.
