Helppo alkuruoka valmistuu Facebookia selatessa

– poimi 4 maukasta alkupalaohjetta opiskelijasyksyyn

Groteskin koekeittiön ohjeilla syntyvät kehoa ja mieltä lämmittävät alkuruoat pimeneviin syysiltoihin.

Teksti ja kuvat: Heta Ojanperä

Ensimmäisen opintotuen salaatti

Valmistusaineet

Uusi sitsivaate

Tietokirja

Kuitteja

Tee näin

1. Kirjaudu nettikauppaan ja valitse sieltä nopeasti ja miettimättä sitseille sopiva vaatekappale. Klikkaa “tilaa”, syötä pankkitunnukset ja odota noin viikko. Suosi kotimaista, sillä toimitusaika on lyhyempi ja hinta korkeampi.

2. Käy kirjakaupassa ja hanki jokin kurssikirja, mitä paksumpi sen parempi. Tärkeää olisi, että voisit kuvitella lukevasi kirjan useampaan otteeseen opintojesi aikana. Esimerkiksi Heywoodin Politics on erinomainen valinta.

3. Kutsu ystäväsi ravintolaillalliselle esimerkiksi ravintola Groteskiin tai Eliteen. Jos sinulla on Journalistiliiton kortti, unohda se kotiin. Juo itsesi jo ravintolassa humalaan, muista kertoa tarjoilijalle “kaikki yhteen” ja lähde ystäväsi kanssa jatkoille. Säästä kuitit.

4. Herää seuraavana aamuna. Revi tietokirja silpuksi ja vaatekappale riekaleiksi, asettele tarjoiluvadille ja koristele edellisillan kuiteilla. Nauti nettipankkia selaten. 


Täyteläinen kalenterigazpacho

Valmistusaineet

Kalenteri ja kynä

Vettä

Silja Line -alus

Tee näin

1. Avaa kalenteri ja valitse sieltä tyhjä päivä. Merkitse siihen kynällä sen päivän luentosi ja sovi lounastapaaminen samalle päivälle. Valitse Tiedekulman kalenterista jokin etäisesti kiinnostavalta vaikuttava seminaari ja lisää myös se kalenteriin. Jos käyt salilla, varaa sille aikaa ennen luentoja. Jos et, varaa aikaa juoksu- tai kävelylenkille. Jos istut jonkin järjestön hallituksessa, ehdota kokousta tälle päivälle. Varaa Examinarium-tenttiaika iltapäivälle ja ilmoittaudu joillekin sen illan sitseille. Täytä kaikki tyhjäksi jääneet kohdat “Kaisaan!”-merkinnöillä.

2. Ennen kuin valitsemasi päivä koittaa, sovi kirjoittavasi jutun johonkin ainejärjestölehteen. Ilmoittaudu speksiin, jos mahdollista näyttelijäksi tai tanssijaksi, ja lisää harjoitukset kalenteriin. Lähde kirjoittamaan fuksiblogia, tai jos et ole fuksi, twiittaa ahkerasti ja huolehdi sosiaalisen median näkyvyydestäsi. Tee kaikkesi saadaksesi töitä, jos saat, ota niin paljon vuoroja ja vastuuta kuin tarjotaan ja pyydä enemmän. Muista merkitä myös ne kalenteriin. 

3. Valitsemasi päivän koittaessa huomaa, että olit kokkauspuuhissasi ilmoittautunut myös VOO:n risselle. Heitä kalenteri vessanpönttöön (varo, ettei se mene tukkoon), suuntaa ratikalla Olympiaterminaaliin ja astu Silja Line -alukseen. 


Valtsikan kuplamehubooli

Valmistusaineet

(Vegaanista) punaista marsipaania 

Club-Mate-juomaa

(Luomu & Reilun kaupan) punaviinipullo

(Itse kasvatettuja) vihreitä lehtiä maun mukaan 

Tarjoiluun

Saippuakuplavettä

Tee näin

1. Dyykkaa valmistusaineet ja mene Snellmaniaan (Unioninkatu 37). 

2. Muotoile marsipaanista sukupuolineutraali henkilö ja aseta se tarjoilulasin pohjalle. 

3. Kaada lasi täyteen Club-Mate-juomaa. 

4. Käväise Kuppalassa juomassa punaviinipullo tyhjäksi ja sipaise tarjoilulasin reunoille viimeiset viinin tipat (ekologista!). Ripottele vihreitä lehtiä koristeeksi. 

5. Tarjoiltaessa puhalla saippuakuplia ja puhkaise oma valtsikakuplasi. 


N. vuoden opiskelijan ruiSLAYpä

Valmistusaineet

Hapankorppu, jonka päiväys on mennyt

Oman vuosikurssin urapäivityksiä

Kandi- tai graduprojekti

Muutama harmaantunut hius

Kymppisitsien vahvistussähköposti

Tee näin

1. Aseta hapankorppu lautaselle. 

2. Selaa muutama tunti Facebookia ja LinkedIniä ja ota kuvakaappaus kaikista omien vuosikurssilaistesi urapäivityksistä. Tarkista myös Helsingin Sanomien Kuukausiliite, saatat löytää kaikkein onnistuneimpien vuosikurssilaistesi henkilöhaastatteluja. Tulosta kuvakaappaukset. 

3. Jauha urapäivitykset silppurissa muruksi. Vuodata kandi- tai graduprojektin parissa muutama kyynel ja sekoita urapäivityssilpun kanssa tahnaksi. Levitä hapankorpun päälle. 

4. Koristele harmaantuneilla hiuksilla ja nauti Kymppisitsien vahvistussähköpostia lukien. 

Instagram uuden käyttäjän silmin

Teksti: Heta Pirttijärvi Kuva: Henna Keränen

Lauantai 7.9.

Olen parin viimeisen vuoden aikana saanut monesti kuulla näyttäväni tyypilliseltä Instagramin käyttäjältä. En ole oikein tiennyt, kuinka kommenttiin pitäisi reagoida, koska minulla ei ole koskaan ollut Instagramia.

Instagram-tilin puuttuminen ei ole aiemmin mietityttänyt, mutta lähiaikoina minusta on alkanut tuntua siltä, että jään jostain paitsi. Lisäksi koen viestinnän opiskelijana velvollisuudekseni olla paremmin perillä sosiaalisen median toiminnasta. Olen päättänyt, että nyt on aikani liittyä Instagramiin. 

Somettomuudesta on melkein tullut osa identiteettiäni, joten ehkä pelkään menettäväni sen, mikä erottaa minut muista. Olen myös hyvin tietoinen somen aiheuttamista ulkonäköpaineista, joten odotan mielenkiinnolla, miten tämä vaikuttaa minuun.

Tiistai 10.9.

Tänään minä sitten sen tein, loin itselleni Instagram-tilin. Ensihetket kuluivat seurauspyyntöjä hyväksyessä. Käyttäjänimekseni tuli @hetasomessa, koska ystäväni keksivät merkata minut osaksi kuviaan samaisella hashtagilla, kun en vielä juurikaan käyttänyt sosiaalista mediaa.

Haluan pystyä kirjoittamaan kokemuksestani mahdollisimman kokonaisvaltaisesti, joten pelkkä tilin luominen ei luonnollisesti riitä. Tahdon myös julkaista kuvan. Prosessia varten kyselin vinkkejä ystävältäni Roosalta, joka tekee somea työkseen. Ensin piti tietysti ottaa itse kuva – mieluiten sellainen johon olisin tyytyväinen. Suostuttelin siis toisen ystäväni kuvaajaksi ja kolmesataa kuvaa myöhemmin olin tyytyväinen muutamaan. Roosa kertoi, että seuraavaksi hän aina muokkaa kuvan joko VSCO- tai Lightroom-sovelluksella. En ymmärtänyt muokkaamisesta mitään, mutta jo pienellä värien ja valotuksen korjaamisella kuvasta tuli yllättävän ammattimaisen näköinen. 

Opin, että toisten vanhoista kuvista tykkääminen on outoa. En taida sen tarkemmin kertoa, kuinka tämä kävi ilmi, mutta kävi kuitenkin.

Keskiviikko 11.9.

Tänään ehdin perehtyä itse Instagramin sisältöön ja käyttämiseen paremmin. Julkaisin jopa ensimmäisen kuvani ja se sai innostuneen vastaanoton ystäviltäni. Yllätyksekseni huomasin, että Instagramissa vallitsee tietynlaiset kirjoittamattomat säännöt. Minua esimerkiksi neuvottiin olemaan vastaamatta kommentteihin heti, etten näyttäisi siltä, että kyttään omaa kuvaani. Todellisuudessa kuitenkin kyttäsin. Jokin sisälläni halusi koko ajan tietää montako tykkäystä olin saanut ja mitä kommenteissa sanottiin, mikä luultavasti kertoo epävarmuudestani kuvien julkaisemisen suhteen. Lisäksi opin, että toisten vanhoista kuvista tykkääminen on outoa. En taida sen tarkemmin kertoa, kuinka tämä kävi ilmi, mutta kävi kuitenkin.

Perjantai 13.9.

Kokonaisuudessaan olen näiden päivien aikana viettänyt puhelimeni ääressä pelottavan paljon aikaa. Ruutuaikani on tyypillisesti ollut noin kolme tuntia päivää kohden, mutta nyt se on noussut seitsemään tuntiin. Toisaalta luulen – tai ainakin toivon – että suuri osa siitä menee alkuinnostuksen piikkiin. Tuntuu kauhistuttavalta ajatella, että niin paljon päivästäni kuluu puhelinta tuijotellessa.

Toiseksi voin sanoa yllättyneeni siitä, kuinka yleistä kuvien muokkaaminen on. Kysyin ystäviltäni, muokkaavatko he kuviaan ja yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kaikki kuulemma muokkaavat. Toisaalta nyt, kun olen oppinut muokkaamisesta yhtä sun toista, niin ymmärrän sen olevan monelle tapa ilmaista itseään ja tehdä kuvista juuri oman näköisiä.

Toisille täydellisyys tulee siitä hetkestä, jonka kuva taltioi, toisille ihan jostain muusta.

Ymmärrän hyvin miksi Instagram voi aiheuttaa ulkonäköpaineita. Toisaalta nyt kun tiedän, minkälainen prosessi vaaditaan ”täydellisen” kuvan saamiseksi, niin minun on helpompi suhtautua myös virheettömiltä vaikuttaviin henkilöihin inhimillisesti. Lisäksi on hyvä muistaa, että toisille täydellisyys tulee siitä hetkestä, jonka kuva taltioi, toisille ihan jostain muusta.

Yllätyin myös positiivisesti siitä, miten paljon Instagramista löytyy käyttäjien selfieiden lisäksi paljon muutakin. Juuri sisällön paljous ja monipuolisuus mahdollistavat sen, että voin valita millaista sisältöä tahdon nähdä, minkä takia en pidä Instagramia erityisen toksisena ympäristönä.

En kadu Instagramiin liittymistä, koska koen, että olen oppinut jotain uutta itsestäni. En ole sellainen ihminen, joka pystyy rennosti tarkistamaan ilmoituksensa milloin tahansa ilman, että herpaannun siitä mitä olen tekemässä. Minun on pakko asettaa itselleni ajalliset rajat ja varsinkin opiskellessa viedä puhelin mahdollisimman kauas. Jatkossa tuskin julkaisen kuvia kovin aktiivisesti, mutta ilokseni olen pitkästä aikaa innostunut tarttumaan kameraani ja kuvailemaan ympäristöäni.

Groteski kesäfestareilla: Flow Festival

Hanasaaren voimalaitoksen massiivisen hiilivoimalan varjossa jo viidettätoista kertaa järjestetty Flow-festivaali on profiloitunut korkeakoulutetun, valveutuneen ja myös ympäristöstä tietoisen yleisön tapahtumaksi, jossa juodaan joko kahdeksan euron luomulapparia tai lähes samanhintaista pienpanimokombuchaa. Groteski lähti festareille selvittämään mitä vihreän ja vastuullisen ulkokuoren alta löytyy ja mitä muut tapahtumat voisivat oppia Flow’sta.

TEKSTI: Toni Pakarinen ja Emilia Tiainen ARTIKKELIKUVA: Petri Anttila / Flow Festival

Flow joutui tänä vuonna median pyöritykseen muun muassa artistiperuutusten sekä artistien ja vapaaehtoisten palkkioiden takia. Vaikka festareilta löytyisi paljonkin kritisoitavaa musiikin, hintojen tai kävijöiden tyylin suhteen, on se poikkeuksellisen vahvasti onnistunut profiloitumaan tiedostavien ihmisten vastuulliseksi tapahtumaksi. Flow vetää vuosittain hurjasti ihmisiä Suvilahteen nauttimaan valtavirralle vähemmän tunnetuista artisteista ja näyttäytymään julkisen alueella omiensa joukossa. Vastuullisuuden korostaminen on juurikin yksi ydintekijöistä, joka erottaa Flow’n muista suomalaisista festareista. Tarkastellaanpa sitä vähän lähempää.

Kuva: Toni Pakarinen

Sustainable Flow on festareiden oma tavoiteohjelma, jonka mukaan Flow 2019 on yksi maailman ensimmäisistä hiilineutraaleista tapahtumista. Tapahtuma on sähköntuotannosta festariruokiin ja artistien raidereihin asti pyritty tekemään mahdollisimman vastuulliseksi. Festareiden sähköntuotanto toteutetaan Nesteen uusiutuvista ainesosista tehdyllä biodieselillä. Öljy-yhtiön ottaminen sponsoriksi tapahtumaan voi kuulostaa oudolta, mutta tarkemmin tutustumalla huomaa, että Neste tunnetaan yhtenä maailman “vähiten saastuttavimpana” öljy-yhtiönä. Täten valinta on ainakin jollain tasolla perusteltu. Tapahtumasta syntyneet päästöt myös luvataan kompensoida ja kävijöille tarjotaan mahdollisuutta kompensoida päästöjä sekä tehdä lahjoituksia ilmaston hyväksi.

Tapahtuman tiedottajan korviin ei ollut kuulunut jälkeenpäin kysyttäessä, että tapahtuman turvallisuushenkilöihin olisi oltu yhteydessä häirintätapauksien tiimoilta.

Toisin kuin tapahtuman nettisivuilta olisi voinut ymmärtää, festareilla ei ollut erikseen häirintäyhdyshenkilöä, vaan ongelmien ilmetessä on tarkoitus kertoa asiasta lähimmälle turvallisuushenkilölle. Tällä termillä ilmeisesti tarkoitettiin järjestyksenvalvojia. Tarkemmalla tiedustelulla selvisikin, että kyseessä oli ilmeisesti vain uusi nimike järjestyksenvalvojalle, eikä erillisiä valtsikalaisille tuttuja ”turvallisuushenkilöitä” ollut.

Nettisivujen mukaan myös ensiapuhenkilökunnan puolen olisi voinut kääntyä henkisen ensiavun tarpeessa. Tapahtuman tiedottajan korviin ei ollut kuulunut jälkeenpäin kysyttäessä, että tapahtuman turvallisuushenkilöihin olisi oltu yhteydessä häirintätapauksien tiimoilta. Tämän kokoisessa tapahtumassa on kuitenkin vaikea uskoa, ettei minkäänlaista häirintää olisi tapahtunut. Hiljaisuus voi kieliä siitä, ettei kävijäkunta ole ollut tietoinen turvallisuushenkilöiden tarjoamasta tuesta. 

Suuri osa Flow’n kävijöiden tuottamasta jätteestä on biohajoavaa. Lajittelupisteitä löytyi monesta paikkaa. Isompien lajittelupisteiden yläpuolella oli tarkat ohjeet siitä, mitkä jätteet kuuluvat minnekin. Mistään ei kuitenkaan löydy mainintaa siitä, kuinka paljon jätettä itse festivaalikokonaisuus rakennelmineen aiheuttaa. Oli hienoa nähdä miten aktiivisesti vapaaehtoiset keräilivät tupakantumppeja ja roskia maasta tehokkaasti. Alue oli massatapahtumaksi hyvin siisti. Tuhkakuppeja ei vaan meinannut löytyä millään, vaikka niitä kuulemma oli runsaastikin. 

Kuva: Toni Pakarinen

Tame Impalan visuaalisesti upealla keikalla taivaalle räjäytettiin konfettia, joka leijaili kauniisti ja pitkään taivaalla kohti festarialueen reunoja. Reunojen takana odotti jo valmiiksi saastunut ja roskainen Itämeri. Tiedottajan tietojen mukaan kyse oli biohajoavasta konfetista, mutta jäte Itämeressä on kuitenkin aina jätettä. 

Ruokatarjonta oli juuri niin erinomaista kuin olisi voinut kuvitellakin. Flow ei ota ketä vain tarjoamaan nälkäisille kävijöilleen eväitä, vaan valitsee ravintolansa tarkoin. Ravintoloiden tulee tarjota vähintään yksi kasvisannos, mielellään vegaaninen sellainen, ja ruokailuvälineiden tulee olla uusiokäytettäviä. Tämän lisäksi ravintoloiden tulee käydä festivaalin järjestämä koulutus, jossa opetetaan vastuullisemman ruuanlaiton saloja. Kasvisruoat olivat kaikilla myyntikojuilla listojen kärjessä parhaiten esillä.

Jäte Itämeressä on kuitenkin aina jätettä.

Keikat sujuivat silminnähden oikein kivasti. Suurimpien esiintyjien keikoille mahtui yllättävän hyvin ja jopa suhteellisen edessä oli tilaa liikkua ilman, että sai vahingossa naamaan iskun jonkun räppikäsistä. Poikkeuksena Nordea Globe Balloon -lavan keikat, jonne ei kaikkien esiintyjien kohdalla otettu kaikkia halukkaita sisään tilanpuutteen takia. Nuorisoa kritisoivat vanhemmat sukupolvet voivat myös vaieta nuorten huonosta käytöksestä: huonoiten tuntuivat käyttäytyvän nimenomaan yli 30-vuotiaat, turhan päihtyneet ja kovaääniset, kalliissa merkkivaatteissa näyttäytyneet aikuiset. He myös olivat niitä, jotka yrittivät ohittaa vessajonossa ja kiukuttelivat joutuessaan odottamaan sisäänpääsyä vippijonossa.

Niistä jonoista! Ne etenivät perjantaina yllättävän nopeasti. Vessajonot olivat välillä tuskastuttavan pitkiä, mutta nopeasti nekin liikkuivat. Loppuillasta jonoja ei enää ollut, vaan vessaan pääsivät lähinnä ne, jotka osasivat ohittaa. Se johtui tosin enemmän kävijöiden humalatilasta kuin festivaalin järjestelyistä. Tämä jatkui lauantaina ja sunnuntaina, jolloin alun perin miellyttävä wc-järjestely alkoi olla turhauttava. Jos vessoja osasi etsiä festarialueen syrjäisemmistä nurkista, selvisi paljon vähemmällä jonottamisella.

Kuva: Toni Pakarinen

Myös ensiapujärjestelyt vaikuttivat toimivan hyvin, ainakin silloin, kun toinen toimittajista itse joutui niihin turvautumaan nestehukan iskiessä väenpaljoudessa kolmantena festaripäivänä.

Flow’sta puhutaan usein “parempien ihmisten” festivaalina. Koko Suomen (eli Helsingin) kulttuuri- ja moraalikerma kokoontuu ottamaan kuvia ja nauttimaan tunnelmasta. Siihen mielikuvaan nähden Flow oli kuitenkin yllättävän tavanomainen. Suurin osa ihmisistä ei ollut pukeutunut erityisen villisti tai ollut värjännyt hiuksiaan oransseiksi. Flow-yleisön ja tapahtuman ”erityislaatuisuuteen” kuuluva itseironia toi asiaan myös oman makunsa.

Kokonaisuudessaan Flow on suomalaisen ja jopa globaalin musiikkifestarikentän vastuullisuuden kruununjalokivi. Monet tapahtumat voisivat ottaa Flow’sta mallia ja väitämme, että tapahtuma voisi toimia yhtä aktiivisemmin haastamassa muita samankaltaiseen kehitykseen.

Edistys ei lopu koskaan ja seuraava askel voisi ottaa yhä vahvemmin turvallisemman tilan periaatteet sekä turvallisuushenkilöiden tarjonnan esille. Voinemme odottaa, että tulevaisuudessa nähdään lisää luovia ratkaisuja ympäristöystävällisyyden suhteen. Nähdäänkö ensi vuonna lennättämisen sijaan vaikkapa hologrammi-artisteja? Voidaanko pyrkiä välttämään lentämistä lähempäät tulevilla artistivalinnoilla? Loppujenlopuksi Flow’n laskennallista hiilijalanjälkeä olennaisempaa on kuitenkin se, minkälaista esimerkkiä se näyttää kävijöilleen ja sidosryhmilleen.

Gallup: Mitä mietit, Meksiko?

Rajansa kaikella, myös Meksikossa. Groteskin Meksikon kirjeenvaihtaja jalkautui paikallisen valtsikan käytäville ja kysyi opiskelijoilta rajoista – muistakin, kuin siitä yhteisestä Yhdysvaltojen kanssa.

TEKSTI JA KUVAT Emma Viitanen

Eurooppa sotkee itsensä kaikkeen mukaan, myös Latinalaisessa Amerikassa. Venezuela on tästä hyvä esimerkki: maan kriisin aikana useat Euroopan maat ovat tunnustaneet presidentiksi oppositiojohtaja Juan Guaidón. Venezuelan mukaan nämä maat alistuvat lähinnä Yhdysvaltojen strategialle, jonka tarkoituksena olisi kaataa istuva presidentti Nicolás Maduron hallitus. Missä menee raja?

Estefania, 21

“Ensinnäkin, Euroopan unioni luotiin aikoinaan Eurooppaa varten. Latinalaisessa Amerikassa tilanteet ja kontekstit ovat aina erilaisia. Lisäksi Euroopan väliintulo tuntuu perustuvan usein pelkkiin geostrategisiin intresseihin. Esimerkiksi Venezuelassa öljyvarat kiinnostavat.

Sekaantuminen ei aina liity kuitenkaan fyysisiin väliintuloihin. Esimerkiksi Venezuelan tapauksessa on kiinnostavaa pohtia myös informaatiovaikuttamista, jossa globaalin pohjoisen mediat ovat luoneet maasta ja sen tilanteesta tietynlaista kuvaa. Sekin on toisen maan asioihin sekaantumista.”

Donald Trumpin muuri: mitä tulee ensimmäisenä mieleen?

Jonathan, 29

“Mielestäni muurien sijaan pitäisi rakentaa siltoja ja näin ollen vahvistaa maiden välisiä suhteita. Trumpin projekti on äärimmäisen itsekeskeinen, varsinkin jos ottaa huomioon kaikki ne tuhannet maahanmuuttajat, jotka työskentelevät Yhdysvalloissa, yhdysvaltalaisissa yrityksissä. Muurin rakentamiselle ei ole yksinkertaisesti hyväksyttäviä syitä.”

Trump on myös uhannut sulkea Meksikon rajan, mikäli laitonta maahanmuuttoa ei saada kuriin. Mitä Meksikon pitäisi tehdä?

Charles, 21

“Trumpin muurihaaveet perustuvat vain vaalilupauksiin ja niiden täyttämiseen kohdistuviin paineisiin. Osalla väestöstä vaikuttaa olevan meneillään tietynlainen identiteettikriisi, jossa rajan sulkeminen tuntuu turvalliselta ratkaisulta. Sellainen “White Fragility” tilanne, tiedätkö termin? Mutta joo, itseasiassa maahanmuutto Meksikosta Yhdysvaltoihin on pienempää kuin esimerkiksi 2000-luvun alussa.

Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador on kuitenkin luonnollisesti varovainen tilanteen edessä: maan talous riippuu paljon Yhdysvalloista. Trump tykkää provosoida ja toivon, ettei Meksiko lähde leikkiin mukaan. Ja haluan uskoa, ettei niin tehdä.”

Meksikon metrossa naiset matkaavat omassa vaunussaan. Tätä markkinoidaan turvallisena matkustustapana. Onko oikein, että uhrit joutuvat siirtymään häirinnän seurauksena eivätkä syylliset?

Ana, 20

“Huh, vaikea kysymys.

Sovinismi ja sukupuolittunut väkivalta ovat iso osa yhteiskuntaa ja niistä eroon pääseminen on vaikeaa. Ei mahdotonta, mutta vaikeaa, ja prosessissa kestäisi kauan. Sen takia uskon, että tällä hetkellä on tärkeintä minimoida ongelmat, joita naiset voivat kohdata: vaikka sitten omilla metrovaunuilla. Itse pidän niitä hyvänä asiana ja koen oloni turvallisemmaksi niissä matkustaessani.”

Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador pyysi tovi sitten Espanjaa pyytämään anteeksi kolonialismin ajan tekoja. Espanja kieltäytyi, onhan tässä ehtinyt kulua jo 500 vuotta. Mikä homma? Missä menee raja asioissa tai tapahtumissa, joita tarvitsee pyytää anteeksi?

Pedro, 25

”Hmm. Mielestäni López Obradorin pyyntö tuli outoon aikaan. Toki olen samaa mieltä siitä, että kolonialismi toi maahan enemmän huonoja kuin hyviä asioita. Kuitenkin “syyllisiä” voisi etsiä ehkä nykyistä Espanjaa ennemmin maahan aikoinaan saapuneista henkilöistä.

Mielestäni Meksikon valtion pitäisi sen sijaan pyytää anteeksi omalta osaltaan monia muita asioita, esimerkiksi maassa tapahtuvaa väkivaltaa, syrjintää ja rasismia. Meksikossa on paljon ajankohtaisia ongelmia, jotka vaativat ratkaisuja.”

Färsaaret kertovat miten kukaan voi asua Kehä 1:n ulkopuolella

Yhteiskuntakritiikki: Färsaaret on ravisteleva ja ajatuksia herättävä dokumenttiyhteiskunta, joka suorittaa tasaisen varmasti kaikilla osa-alueilla ja ällistyttää maisemillaan. Se muistuttaa tarkastelijaansa asuinpaikkojen vertailemisen subjektiivisuudesta.

TEKSTI JA KUVITUS Heta Ojanperä

Dokumenttiyhteiskunta

Färsaaret. Ohjaus Tanskan kuningaskunta. Päärooleissa 100 000 lammasta. 3 vrk 7h 45min.

★★★★★

Casting: 5/5 tähteä

Färsaaret on karu paikka. Puita ei ole ja jyrkät kalliot laskevat suoraan mereen. Tilaa on valtavasti. Eeppisissä maisemissa kriitikko oli tuntea päässeensä osaksi fantasiaelokuvaa, vain rinnettä alas rynnistävät ratsujoukot puuttuivat. Casting oli onneksi laadukas: päärooliin valitut 100 000 lammasta oli sijoitettu ympäri saaria elävöittämään muuten niin kuolleet rinteet.

Vaikutti jopa siltä, että toiset 100 000 olisi hyvin voinut lisätä: turisti ei vielä kolmen päivän oleskelun jälkeen ollut saanut kuvaa lampaasta. Budjetti on kuitenkin itsehallinnollisella saariryhmällä tiukka. Fanin suureksi riemuksi muutama kiireinen pääosan esittäjä suostui laskeutumaan vuorilta kuvattavaksi.

Kolme pääosan esittäjää, jotka harmittavasti eivät vaivautuneet lähemmäs. Samaan aikaan kriitikko oli upota mutaan.

 

Kriitikko pääsi yhteiskuvaan näyttelijän kanssa.

Erikoistehosteet: 1,5/5 tähteä

Jatkuva valtamereltä puhaltava tuuli, lähes päivittäinen sade ja pilvisyys sekä viiden minuutin välein vaihtelevat sääolosuhteet eivät vastaa yleistä toivetta merenrantakohteen ilmastosta. Näkymä ei kuitenkaan ollut mustavalkoinen, mistä kriitikko oli positiivisesti yllättynyt. Färsaaret saa puolikkaan lisätähden hurjan kovasta tuulesta, koska siinä on viihdyttävää leikkiä ja se toimii kätevänä taustahuminana koko esitykselle. Ääniraidan ei aina tarvitse olla monimutkainen.

Kun erikoistehosteita vaihdetaan viiden minuutin välein, ne menettävät tehoaan. Kuvassa kolmet eri erikoistehosteet käytössä samaan aikaan.

Dialogi: 3/5 tähteä

Yksi kiinnostavimmista kliimakseista oli keskustelu färsaarelaismummon kanssa ruotsin ja fäärin kielillä. Yritys oli kova ja ilo suuri, kun viesti tarjotun aterian erinomaisuudesta saatiin lähettäjältä vastaanottajalle. Fäärin kieli muistuttaa tanskaa ja islantia, mutta oli aivan käsittämättömän vaikeaselkoista ruotsintaitoisellekin kriitikolle.

Lavastus: 5/5 tähteä

Färsaarelaiset lavastusinsinöörit ovat ihailtavan taitavia, vaikka eivät maailmanmainetta olekaan niittäneet. Niukkoja resursseja ei ole tuhlattu, vaan ne on käytetty mahdollisimman tehokkaasti ja lavastus sopikin erinomaisesti yhteiskunnan juoneen. Färsaarelaistalot ovat matalia, niiden ikkunat pieniä ja seinät paksuja. Kerrostaloja on vain muutama. Pääkaupunki Torshávn oli omakotitalovaltaisuudessaan hämmentävän laajalle levinnyt. Tilaa on ja se on hyvä käyttää: saariryhmä on noin 130 kilometriä  pitkä ja 80 kilometriä leveä. Välimatkat ovat odottamattoman pitkät, kun suoraan rinteiden tai meren poikki ajaminen ei onnistu ja tiet kiemurtelevat vuorten rinteitä ylös alas.

Pelkistetty lavastus, jossa pieni budjetti näkyy. Ympäristön ansiokas hyödyntäminen takaa kuitenkin huikean esteettinen kokemuksen.

Juoni: 2/5 tähteä

Färsaarten juoni oli kaavamainen ja useissa muissa yhteiskunnissa havaittu: voisi sitä jopa tylsäksi luonnehtia. Ihmiset opiskelevat, menevät töihin, perustavat perheen, jäävät eläkkeelle ja kuolevat. Färsaarelaiset tekevät ahkerasti lapsia: toisin kuin valtaosassa länsimaita, orgaaninen väestönkasvu on positiivista ja vuosittain syntyy yli 600 vauvaa.

Yhteiskunta on kuitenkin turvallinen. Ihmiset tuntevat toisensa ja tervehtivät toisiaan niin baarissa, kaupassa kuin lentokoneessa. Pohjoismainen turvaverkko on tavallistakin tiukempi, kun julkisen päivähoidon ja koulutuksen lisäksi myös sukulaiset ja ystävät ovat tarvittaessa apuna esimerkiksi lastenhoidossa. Toisaalta pienessä yhteiskunnassa piirit ovat pienet, juorut leviävät nopeasti ja esimerkiksi oman alan asiantuntijoiden seuraa voi olla vaikea löytää.

Leikkaus: 4/5 tähteä

Färsaarille on leikattu kaksi meren alittavaa ajotunnelia, kolmas on rakenteilla ja neljäs suunnitteilla. Kuten kaikki muukin saarilla, ne ovat halpoja, mutta toimivia. Ne on tehty yksinkertaisesti louhimalla kallioon tunneli, laittamalla asfaltti ja asentamalla lamput. Resursseja ei tuhlata, mutta 4000 ihmisen asuttaman saaren yhdistäminen tieverkkoon nähdään silti arvokkaana.

Musiikki: 3/5 tähteä

Färsaarelaismusiikki on skandinaaville yllätyksetöntä raskasta metallia. Se sopi esityksen taustamusiikiksi noin 15 minuutiksi, ja sitä seurasi monen tunnin suomalaisten juomalaulujen soitto.

Färsaaria voi suositella kaikille, jotka pohtivat, miten kukaan voi elää Kehä 1:n ulkopuolella. Kun perustarpeet on tyydytetty, hyvää elämää löytyy kummallisista paikoista.