Teksti & kuvat: Viivi Kontinen

Aika ei ole vielä muodostunut merkitykselliseksi: herään valoon ja liikun alkavan päivän läpi kellosta välittämättä. Seison päälläni kirkasvalolampun brutaalissa valossa. Hengitän yhdessä Itämeren jääpeitteen hitaan liikkeen kanssa. Kurotan katseen pitkälle Harmajan majakan taakse. Huomio virittäytyy laajasti kehoon ja sen ympäristöön. Aamun kiirettömyys kulkeutuu mukanani koko päivän ajan: keskityn syvemmin hetkeen ja koen asiat laajemmin, syvemmin.

Tapa, jolla päivän aloitamme ja lopetamme, toimii sen kehyksenä. Kiireettömät aamut ovat osa laajempaa tasapainoista levon ja liikkeen kokonaisuutta. Kiireisenä ja hektisenä koettu aamu taas säteilee kireyttä muuhun elämäämme. 

Aamujen dokumentoinnista ja jakamisesta on tullut sosiaalisen median genre, jonka kautta yleisö helposti pääsee vertaamaan omaa elämäntyyliään jonkun toisen siloiteltuihin kiiltokuviin hyvinvoinnista. Rutiinivideoista ammennetaan inspiraatiota ja pyritään löytämään ne viimeisimmätkin palaset, joiden kautta oma “aamusuoritus” olisi lähempänä täydellisyyttä. Aamuyön “voittajan” tunteina heräämisestä on tullut ennemminkin harjoitteenomainen päämäärä kuin muita tavoitteita palveleva ja omaa päivärytmiä kuunteleva logistinen kysymys: mitä aikaisemmin herää, sitä ylivoimaisempi on verrattuna muihin.

Työ, kiire ja stressi kuitenkin nousevat olemustamme määrittäviksi tekijöiksi, jos annamme niille tilaa heti herätessä. Palveleeko hyödyn maksimoimiseen tähtäävä ajattelu todella pyrkimyksiämme tuntea levollisuutta ja yhteyttä itseemme sekä toisiin? Pakkoliikemäinen minuuttiaikataulutus, someselaaminen tai ajatukseton rämpiminen työsähköpostissa voivat ennemminkin kuormittaa kuin tukea. Aamut ovat arvokkaita itsessään: kiireetöntä ajan ja tilan arvostamista ei tarvitse suorittaa millään tietyllä tavalla, jos sen tekee ajatuksella. Onnistunut ja oman näköinen aamu voi alkaa milloin vain, aikaisin herääminen ei automaattisesti ylevöitä kokemusta. Ilman riittävää unta ja lepoa kiireettömyyden kokemukset eivät ole kestävällä pohjalla: voit herätä aikaisin ottaaksesi itsellesi lisää aikaa, mutta jos heräät väsyneenä, ei siinäkään ole mitään järkeä.  

En halua avata aamujeni sisältöä sen tarkemmin, sellaisia listauksia löytyy jo tarpeeksi. Aamuni ovat hyvin yksityinen asia: olen paljaimmillani ja raaimmillani, yksin itseni seurassa. Kätevän vertailukohdan sijaan haluan herättää ajattelemaan, miten elät aamuisin ja miten valinnoistasi muodostunut tapa kokea päivän alku vaikuttaa olemiseesi ja olemukseesi laajemmin. Tiedät usein hyvin, mitä haluaisit tehdä elämässäsi enemmän ja mitä tuntuu olevan ajatuksissasi ja toiminnassasi jo tarpeeksi. 

Keskittyneisyys, tutkiskeleva hitaus, utelias pohdinta ja rento leikkisä liike tekevät ihmiselle hyvää. Uusliberaali hyperfordistinen digimediavertailuyhteiskuntamme on näiden antiteesi: meidän jokaisen täytyy määrätietoisesti sysätä sen toimintalogiikat sivuun ja pyhittää aikaa niille toimille, jotka ravitsevat kirkasta elämää. Yksi hetki tälle voi olla heti aamutuimaan. Mihin ja miten käytät aamusi? Muuttamalla kehystä muutamme näkökulmaa elämämme sisältöön.

Nautin aamuista, minua pidetään helposti aamuihmisenä. Kun Groteskin toimituskokouksessa ilmoille päästettiin ajatus parodiamaisesta suoritusaamurutiinista Patrick Batemanin tavoin, katseet vilkuilivat minua päin. Elämäni ei kuitenkaan ole parodiaa, vaan totta. Olen löytänyt oman tapani elää ja hengittää – toivon tätä kaikille muillekin. 

Kirjoittaja elää hitaasti ja hiljaisesti, tuulen ja valonsäteiden virtoja tunnustellen.