Näyttelijä Zoë Kravitzin tuore ohjausdebyytti Blink Twice (2024) on elokuvan alussa esitettävän sisältövaroituksen mukaan psykologinen trilleri vallan väärinkäytöstä. Trillerielementit jäävät kuitenkin alussa piiloon säihkyvän luksuksen ja hyvänmielisen huumorin taakse – nousten lopussa turhankin verisesti esiin.
Kuolleiden ihmisten haamut ja “viestit tuonpuoleisesta” ovat monelle meistä tuttuja kauhuelokuvista ja -kauhutarinoista. Ihmisiä on kautta aikain kiinnostanut elämän ja kuoleman välinen raja, se mitä tuon rajan toisella puolella on ja onko sitä mahdollista ylittää. Meedioiden, spiritismisessioiden ja ouija-lautojen kautta ihmiset ovat pyrkineet saamaan yhteyttä henkimaailmaan ja keskustelemaan esimerkiksi kuolleiden läheistensä kanssa. Digiaika ja etenkin tekoälyn kehitys ovat kuitenkin muuttaneet paranormaalit kokemukset kuolleiden kohtaamisesta urbaanilegendoista tosimaailman mahdollisuuksiksi.
Ollessani yläasteella äidilläni todettiin Alzheimerin tauti. Alzheimer ajatellaan usein vanhusten sairautena, mutta diagnoosin saadessaan äitini oli suhteellisen nuori. Jo ensimmäisen vuoden aikana diagnoosin jälkeen sairauden mukana tulleet tekstin ja ympäristön hahmotusvaikeudet tekivät muun muassa laskujen maksamisesta ja ruokakaupassa käymisestä vaikeampaa. Se vaikutti perheeseemme niin, että minä jouduin ottamaan vanhemman roolin.
Vuonna 1955 Margaritifera margaritifera, jokihelmisimpukka eli raakku, rauhoitettiin Suomessa. Nilviäinen, joka voi elää yli 200-vuotiaaksi, on lainannut nimensä Anni Kytömäen Finlandia-palkinnonkin voittaneelle romaanille Margarita. Romaanin tarina päättyy kyseiseen vuoteen, mutta alkaa jo sodasta, jossa hetkellisesti näkönsä menettänyt Mikko makaa sairastuvassa. Romaanin tarinaa kantavat useat päähenkilöt, joiden tiet lopulta risteävät, joskin usein vain hetkeksi. Lukija pääsee myös kurkistamaan jokihelmisimpukan sisäiseen elämään.
Yliopistopolitiikka ja erityisesti HYY:n edari on viime aikoina kerännyt lokaa monista eri asioista. Sitä on …
