Pehmeää pervoilua. Ennakkoluuloja ja estoja. Anonyymi kirjoittaja vieraili ensimmäistä kertaa seksibileissä.

Teksti: Anonyymi

Salin sisustuksesta tulee mieleen prinsessa-teemaiset pyjamabileet. Vaaleanpunaisia tyynyjä, katossa pumpulipilviä, valkoisia vuodekatoksia, joiden alle voi käpertyä läpinäkyvän hunnun suojiin. Pienillä pöydillä on hempeiden koristeiden joukossa kondomeja, liukkaria ja rekvisiittaa. 

On syksyinen lauantai-ilta Helsingissä. Olen kuudenkymmenen henkilön seksibileissä varustettuna ainoastaan varovaisilla kuvitelmilla siitä, mitä tuleman pitää, sillä en ole aiemmin kokenut mitään vastaavaa.

Muutamaa tuntia aiemmin kaivelin vaatekaappiani yrittäen löytää tarpeeksi viettelevää asua. Halusin tuntea oloni kuitenkin mahdollisimman rennoksi, joten kompromissina lähdin kotoa pitsitopissa, hameessa ja polvisukissa.

Kenkien riisuminen pitkään kenkähyllyyn aiheuttaa takauman päiväkodin eteiseen, mutta huvittava ensivaikutelma rapisee hieman, kun huomaan jonkun repusta sojottavan piiskan. 

Ensivilkaisuista muihin bilettäjiin totean, että olen yhtä aikaa ylipukeutunut ja alipukeutunut. Mielikuvituksellinen itseilmaisu näyttää olleen pääkriteeri asuvalinnoissa. Huomion kiinnittävät esimerkiksi erilaiset naamiaiskaupan asusteet: päähineet, peruukit ja silmänaamiot. Löytyy myös vartalomaalia, pastellinväristä pitsimekkoa, urheilutrikoita ja nahkahihnoja. Osa on tietysti turvautunut mustaan, paljastavaan, imartelevaan.

Helposti lähestyttävän tuntuiset bileet löytyivät yllättävän nopeasti netistä. Järjestäjä kirjoitti tapahtumakuvauksessa turvallisesta tilasta, kosketusetiketistä ja päihteettömyydestä, ja osallistujille oli tasapuoliset sukupuolikiintiöt. Toimintaa järjestetään seksipositiivisuuden nimissä.

Kuitenkin epäröin osallistumistani. Kallistuin vuoroin pitämään ideaa villinä, vuoroin uteliaisuus vakuutteli kokeilemaan. Mietin, ahdistuisinko? Kun juttelin suunnitelmistani tutuille, kävi ilmi, että monikin oli kiinnostunut seksibileistä. Kannustavat keskustelut lopulta sinetöivät kohtaloni koepupuna.

Tapahtumasalissa osallistujat odottavat alkusanoja. Joukossa on niitä, jotka ovat saapuneet yksin, ja he istuvat lattialle levitetyillä patjoilla hiljaisina. Toiset ovat oletettavasti löytäneet vanhojen tuttujen luokse ja istuvat porukoissa, joiden iloinen jutustelu ja nauru täyttää salin. Ikäjakauma on laaja, suuri osa osallistujista on ehkä kolmenkympin tienoilla. 

Pohdin, mitä kukin täältä hakee? Rento ja toverillinen rupattelu antaa vaikutelman siitä, että se, mitä kohta on tiedossa, on jonkin sanattoman sopimuksen mukaan vain arkipäiväistä hauskanpitoa. Kun tutut ja tuntemattomat näin kokoontuvat yhdeksi illaksi panemaan, mahtuuko seksiin monimutkaisia tunnemerkityksiä?

Tilaisuuden vetäjät tulevat esittäytymään ja aloittavat harjoitukset, joihin osallistuminen on vapaaehtoista. Ensimmäisen tarkoituksena on harjoitella ei:n sanomista. Puolet osallistujista nousevat ja kävelevät ympäri tilaa koskettaen lattialle istumaan jääneitä. Istuvien tehtävänä on sanoa ei, mihin koskija vastaa: “Kiitos, että pidät rajoistasi huolta.” 

Seuraavassa harjoituksessa kuljetaan ympäri tilaa pysähtyen kahdenkeskisiin kohtaamisiin. Keskustelukumppanilta kysytään lupaa: “Saanko silittää hiuksiasi? Saanko hieroa olkapäitäsi?” Varovaisia kosketuksia. 

Hassua kyllä, ensimmäinen törkeämpi ehdotus halata minua takaapäin murtaa kiusaantuneisuuttani vähän. Kieltäydyn samalla kohteliaalla äänensävyllä, jota kaikki käyttävät. Ihmiset kulkevat ympäri huonetta toisiaan väistellen ja yrittävät tulla toimeen tilanteen epäluonnollisuuden kanssa. Vaikuttaa siltä, että jännittyneisyyteni on näkyvää, sillä alan saada huolehtivaisia kommentteja ja vinkkejä rentoutumiseen. 

Jossakin vaiheessa siirrymme pienempiin ryhmiin, joissa esittäydymme ja keskustelemme odotuksista sekä omista mieltymyksistä. Olen aloituksen jäljiltä siirtynyt lievään paniikkitilaan. Sydän hakkaa ja huone tuntuu ihan liian lämpimältä.

Yritän rauhoittua. Yritän nopeasti unohtaa osaamani käyttäytymisnormit: ajatella epänormaalin normaaliksi. En ole ainut, joka on seksibileissä ensimmäistä kertaa. Moni kertoo jännityksestään ja kaikki ovat suloisen myötätuntoisia ja kannustavia. 

Ryhmiä vaihdetaan. Nostamme vuorotellen kaksi korttia, joista toisessa on kehonosa ja toisessa kosketuksen tyyli, esimerkiksi pureminen tai läpsiminen. Omassa ryhmässäni silittelemme ujosti toistemme sääriä, mutta joillakin jää on jo murtunut päätellen ympäriltä kuuluvista läimäyksistä ja kikatuksesta. 

Viimeisessä vaiheessa kukin saa vuorollaan pyytää muita ryhmäläisiä koskemaan häntä haluamallaan tavalla. Tämän jälkeen muut saavat pyytää huomion keskipisteenä ollutta henkilöä koskemaan heitä. Työpajan ohjaaja lakkaa tässä vaiheessa puuttumasta tapahtumiin. 

Ryhmissä asiat etenevät painollaan ja kaiuttimien tunnelmamusiikkiin sekoittuu äänekkäämpiä voihkaisuja. Ryhmädynamiikat ovat hauraita – mukaan liian kömpelösti pyrkivä saattaa horjuttaa sitä. 

Kaikki osaavat kysyä lupaa häkellyttävän luontevasti ja hyvin: saanko siirtyä koskemaan tätä kohtaa, tällä tavalla? Ihmisistä hehkuu itsevarmuus ja vapautuneisuus. 

Tilan turvallisuus ja toisten lempeä kohtelu on tavallaan parantava kokemus, koska jotenkin sellaiseen ei ole tottunut seksiin liittyen – henkilökohtaisesti tai yhteiskunnallisesti. Olen tuntenut itseni paljon ahdistuneemmaksi ja turvattomammaksi vaikka missä; julkisessa liikenteessä ja niin edelleen. 

Jos seksibileistä saa jotakin muuta kuin seksiä, niin ainutlaatuisen vapauden kokemuksen. Normien ja opittujen käyttäytymismallien ravistelu sosiaalisessa tilanteessa tarjoaa mahdollisuuden sellaiseen vapauden tunteeseen, jota ei saa edes yksinolosta. Lisäksi tuntuu tietty valtasuhteiden poissaolo: kaikki paikallaolijat ovat hakemassa kosketusta ja hyvää oloa ja valmiita tuottamaan sitä toisille. 

Kahdenkeskisen seksin katsotaan usein paranevan pitkän suhteen mittaan, kun osapuolet oppivat tuntemaan mitä toisen keho kaipaa. Ryhmäseksissä on pakko tietää itse, mitä haluaa, koska heteroseksin kaltaista kaavaa, jota kaikki osaisivat noudattaa, ei ole käytössä. Kaava tuntuu määrittävän hallitsevasti kaikkia käsityksiämme seksistä. Esimerkiksi käsite kinky tarkoittaa yksinkertaisesti tavallisesta poikkeavaa. 

Loppuiltaan kuuluu leikkisä esitys, jossa kolme noitaa löytää eroottisen loitsukirjan ja taikoo savuavasta padasta miehiä huveihinsa. Esityksen päättyessä esiintyjät sulautuvat yleisön joukkoon seksin pyörteisiin. 

Ihmiset hajaantuvat ennen pitkää joko sivuhuoneisiin pienemmällä kokoonpanolla tai jäävät pääsaliin halailemaan. Sivuhuoneissa moni harrastaa seksiä kaksistaan. Jotkut harhailevat etsiskelemässä, löytäisivätkö huoneista mitään mielenkiintoista itselleen tai jäävät katsellen nojailemaan ovenkarmiin. Yhdessä tiloista on mahdollista käydä levähämässä ja ammentamassa energiaa vegaanisesta noutopöydästä.

Ei lopulta kestänyt kovinkaan kauaa, kun tilanne ei enää tuntunut ihmeelliseltä. Pysyin enimmäkseen sivussa tapahtumista, enkä siis päätynyt harrastamaan seksiä. Oli vaikea ravistella pois varautuneisuutta kymmeniä ihmisiä kohtaan, joiden ajatuksista en tiennyt mitään. Oli oikeastaan hätkähdyttävää huomata miten ennakkoluuloinen ja estynyt sitä on, vaikka kuvittelen itsestäni ja sukupolvestani muuta. Jokin vanhanaikainen siveellisyys pesii vielä alitajunnassani. 

Toisaalta estoista puhumisessa on arvottava kaiku – jokaisella on tyylinsä, mitä tulee seksuaalisiin suhteisiin. Eihän kaiken, tai minkään, edes tarvitse kiinnostaa. Seksipositiivisuudessa on kyse myös moninaisuuden hyväksymisestä. On joka tapauksessa upeaa, että yhteiskunnassamme on mahdollista toteuttaa itseään esimerkiksi tällä tavalla pelkäämättä seurauksia. Illan tapahtumat olisivat olleet jopa laittomia vielä pari sukupolvea sitten.