Teksti: Noora Honkola

Kuvitus: Vilma Tyrylahti

Haemme reipasta ja oma-aloitteista kesätyöntekijää tiimiimme. Aiempaa työkokemusta emme vaadi. Katsomme kuitenkin eduksi, mikäli osaat jo kirjoittaa lehdistötiedotteita, käyttää Indesignia sekä Photoshopia, tehdä yritysviestintää ja toimia konsulttina. Pyrimme valitsemaan hakijan, jolla ei ole vielä harjoittelukokemusta, mutta aiomme valita tehtävään kokeneimman hakijan.

-Omaan kolmen vuoden hartaan kokemuksen Habermasin julkisuusteoriasta, muuttuneesta mediamaisemasta ja osaan nimetä ainakin viisi klassista poliittista ajattelijaa. Osaan myös hyllyttää maitoa sekä laskostaa vaatteita. Pärjäisinköhän haussa näillä taidoilla?

Oletko sinä kokenut ja opintojesi loppuvaiheessa oleva viestijä kesätyöpaikkaa vailla? Reipas ja rehevä tiimimme etsii mahdollisimman lähellä valmistumisen kynnystä olevaa opiskelijaa. Näin saisimme maksimaalisen hyödyn osaavasta työvoimasta, jolle voisimme kuitenkin maksaa matalaa harjoittelijan palkkaa.

-Minulla on kyllä jo kolmas opintovuosi meneillään, mutta kanditutkielmani on vielä kesken. Pistän hakemuksen menemään, mutta he eivät taida edes lukea sitä läpi.

Haemme harjoittelijaa kesäksi. Toimistomme sijainti on upealla Esplanadilla modernissa työympäristössä. Harjoittelu on palkaton. Sen sijaan tarjoamme sinulle perehdytyksen, energiset kollegat ja korvaamattoman työkokemuksen kanssamme.

-Onko tässä vaiheessa enää muuta vaihtoehtoa? Ehkä voin nostaa kesällä asumistuen lisäksi opintotuet ja tehdä kursseja samalla. Eikö kokemus kuitenkin maksa itsensä takaisin myöhemmin? 

Haussa idearikas ja paineensietokykyinen osaaja kesäksi! Rekryprosessimme on viisivaiheinen ja sisältää ennakkotehtäviä, joiden vastauksia yrityksemme tulee hyödyntämään toiminnassaan, vaikka emme palkkaisikaan sinua pestiin.

-Ei jeesus, haistan burnoutin jo ennen rekryprosessin loppua. Palkkatietojakaan ei ilmoituksessa kerrottu. Taidan kuitenkin vain lähettää hakemuksen lähi-Alepaan, sillä siellä voin ainakin hyödyntää asiakaspalvelukokemustani. Oman alan töitä ehtii varmasti hakemaan myöhemminkin, eikö niin?

Kiitos mielenkiinnostasi yhtiötämme kohtaan. Saimme tällä kertaa 678 hakemusta ja joukossa oli monia hyviä hakijoita. Valitettavasti valintamme ei osunut tällä kertaa sinuun. Pidäthän meidät kuitenkin mielessä jatkossa!

-Sillä lailla sitten. Enkö oikeasti kelpaa mihinkään? Hylkäyssähköpostien tulvaan voisi jo hukkua.

Kesätyönhaku käy kuumimmillaan heti vuodenvaihteessa. Vanhempiemme sukupolvi elää edelleen kuvitelmassa, että kävelemällä kauppaan, pyytämällä töitä ja antamalla pomolle reippaan kädenpuristuksen paikka on taattu. Todellisuudessa työnhaku käy useimmille kokopäivätyöstä. Ironista, eikö? Internet on täynnä ohjeita ”oikeanlaisen” työhakemuksen kirjoittamiseen, sillä hakijan on erotuttava usein jopa satojen joukosta. CV:n päivittämisen jälkeen persoonallisen hakukirjeen kirjoittamiseen menee parhaimmillaan koko päivä. 

Työnhakijoiden ylitarjonta on johtanut siihen, että todellisuudessa paikkoja on myös haettava useita kymmeniä, jotta joku niistä toivon mukaan johtaisi työn saamiseen. Vähintään puolista lähetetyistä hakemuksista ei kuulu mitään ja kolmasosa hylätään geneerisellä saatetekstillä, jossa valinta ei valitettavasti tällä kertaa kohdistunut sinuun. Myöhemmin huomaat yrityksen palkanneen pestiin HR-päällikön kummipojan Leelion ja kyseenalaistat, miksi paikka edes tuli julkiseen hakuun. Itselläsi ei tietenkään ole johtopaikoissa työskenteleviä sukulaisia, joten et voi turvautua nepotismiin. Eikö töitä oikeasti saa enää ilman suhteita?

Parhaassa tapauksessa saat kuitenkin kutsun haastatteluun. Teet siis ennakkotehtävät, otat tarkemmin selvää yrityksestä valmistautuessasi haastatteluihin, ja henkisesti jo hieman sitoudut paikkaan. Mikään ei kuulosta katkerammalta kuin puhelu, jossa kerrotaan, että kaiken tämän valmistautumisen jälkeen paikka menikin jo hieman kokeneemmalle hakijalle. Monesti tuntuu, että työmarkkinoilla kokemuksen kanssa ei voi opiskelijana kilpailla. Miten oikeanlaista kokemusta on mahdollista kerryttää ennen ensimmäisen paikan saamista? Aktiivisuus järjestötoiminnassa ei päihitä alalla jo kaksi vuotta työskennellyttä hakijaa.

Toki yhden kesän on mahdollista nostaa opintotukea ja tehdä kursseja, mutta 12 kuukautta opintopäiväkirjojen ja tenttien suorittamista kuulostaa kohtuuttomalta. Samalla rahat ovat jo niin lopussa, että keittiön tiskivesikin alkaa näyttää syötävältä. Moni korkeakouluopiskelija hakee tästä syystä kesäksi myös asiakaspalvelutöitä ja erilaisia hanttihommia, vaikka olisivatkin jo päteviä hakemaan oman alan harjoittelu- tai työpaikkoja. 

Median yrityssafarin markkinointi osuu naulan kantaan, sillä työnhaku todellakin tuntuu viidakolta. Työmarkkinoilla ei tosin päde vain viidakon lait, vaan sen ympärille on kehittynyt jonkinlainen kieroutunut luonnonvalinta, jossa vahvat valitaan ja heikot karsitaan pois. Ehkä vielä joskus minäkin opin sopeutumaan siihen.