Alussa olivat kaaos, kohut – ja Groteski.
Kreikkalaisessa mytologiassa Khaos-jumala edustaa alkua ja tyhjää tilaa, johon kaikki muut jumalat syntyvät myöhemmin. Tyhjyys luo tilaa muutokselle ja uusille ideoille. Tänä vuonna päätoimitus koostuu Groteski-noviiseista – olemme tabula rasa, jota jäärien “näin tämä on aina tehty ” -kommentit eivät ole päässeet tuhrimaan. Tulevana vuonna joitakin perinteitä säilytetään, joitakin ei – tulevina poliitikkoina hallitsemme ympäripyöreät ilmaisut.
Selkeyden vuoksi on tarpeen pitää linjapuhe.
Groteskissa julkaistiin viime vuonna varsin kontroversiaaleja kannanottoja, eikä niistä selvitty kritiikittä. Joidenkin suusta kuului, että lehti on menettänyt uskottavuutensa. Hyvä, että päätoimitus vaihtuu! paskamyrskyjen pyhässä Mekassa Jodelissa raivottiin. Kannanottojen jälkeisessä diskurssissa Groteskista luotiin riidanhaluista mielikuvaa, ja kannanotot liitettiin perusteetta koko päätoimitukseen ja lehden linjaksi. Viestinnän opiskelijoilta toki odottaisi parempaa medialukutaitoa.
Viime vuosi pyrki ravisuttamaan koko Groteskin identiteettiä, mutta me emme tätä säikähtäneet. Ajattelemme, että opiskelijajournalismin tehtävä on herättää tunteita ja tuoda esiin opiskelijayhteisön epäkohtia. Suuttuminen kuuluu siis asiaan. Eräs päätoimittajamme totesikin Median vaalikokouksessa, että haluamme jatkaa Groteskin roskalehtimainetta. Tavoittelemme vuonna 2023 samanlaista röyhkeyttä, riettautta ja relevanttiutta, jolla vuosi 2022 kuohutti. Saappaat ovat isot täytettäväksi.
Kaaokselta ei ole säästytty tänäkään vuonna: päätoimitus on syöksynyt luovan kaaoksen kierteeseen, josta ei ole paluuta. Groteski kiihottaa niin, että arkirytmin yhteensovittaminen päätoimittajuuden kanssa on ollut mahdotonta. Yksi jos toinenkin päätoimittaja on unohtanut syödä ja nukkua editoidessaan kirjoittajien upeita juttuja aamuyöhön asti. Yhteinen Whatsapp-ryhmämme on laulanut jokaisena vuorokauden aikana. Debattia on käyty muun muassa siitä, onko nakkigrafiikka liian härskiä, ja toisinaan olemme kauhistelleet hiipivää jumaluuskompleksiamme. Enimmäkseen olemme kuitenkin velloneet kollektiivisessa “hajottaa vitusti” -tunteessa, joka on aina ajankohtainen.
Rakkaat groteskinautiskelijat. Tämän vuoden ensimmäisestä numerosta löydätte kaaoksen monet muodot. Journalistisessa tunteiden huurtamassa sekasotkussa tuskastutte Erdoğaniin, elätte päivänne murmelina ja päädytte joka kesä iänikuiseen aspaduuniin. Lehti on juuri sitä Groteskin taattua järkyttämishakuista huutoa, jota ette draaman nälkäisinä kykene käsistänne laskemaan. Ja minkä sille voi, että Groteski on halutuinta roskaa.
