Taikasauvoja ja tähtisädetikkuja freudilaisittain

Psykoanalyysin kehittäjänä tunnettu itävaltalaislääkäri ja tutkija Sigmund Freud oli viettien ja neuroosien lisäksi varsin kiinnostunut unista.

TEKSTI Saana Lehtinen KUVA Roosa Kontiokari

Freud kehitti aikanaan useita teorioita ihmismielen kiemuroista, jotka ovat jättäneet merkittävän jäljen psykologian tutkimuksen lisäksi koko länsimaiseen kulttuuriin. Tunnemme Freudin erityisesti psyyken rakenteen kolmesta tasosta id, ego ja superego  sekä hänen tavastaan repiä kaikesta jotakin seksuaalisuuteen ja sukuelimiin viittaavaa. Freud kirjoitti muun muassa kastraatiopelosta, peniskateudesta ja oidipuskompleksista. Hänen ajatuksiaan on kritisoitu seksuaalisuuden ylikorostamisesta ja epätieteellisyydestä.

Olen muistanut uneni viime aikoina hyvinkin yksityiskohtaisesti. Ryhdyn kirjaamaan niitä ylös ja hankin unieni ymmärtämisen pohjaksi Freudin vuonna 1900 julkaistun tiiliskiviteoksen  Unien tulkinta. Kyseessä on kirja, jonka aineistona Freud käytti potilaidensa kertomuksien lisäksi myös paljon omaa unimaailmaansa.

Ensimmäinen Freudilta saamani vastaus liittyy unieni muistamiseen. Freudin mukaan ilmiö johtuu superegoni, eli kasvatuksen muovaaman ihanneminäni kyvyttömyydestä suojella tietoista mieltäni tiedostamattoman voimilta.

Freud väitti unien linkittyvän voimakkaasti henkilökohtaiseen tunne-elämään ja ilmentävän arkielämässä tukahdutettuja tunteita. Freudin mukaan unet ovat toiveidemme ja pelkojemme toteutumia. Ketään tuskin yllättää se, että Freudin mukaan näiden toiveiden ja pelkojen luonne on useimmiten seksuaalinen ja että lukuisat eri unisymbolit viittaavat hänen tulkinnoissaan sukuelimiin.

Ensimmäinen ylös kirjoittamani uni liittyy Harry Potteriin. Unen tunnelma on rauhallinen ja onnellinen. Kuvittelen saaneeni vihdoin kutsukirjeen Tylypahkaan. Minulle on ilmiselvää, että tämä uni heijastelee toiveitani. Uneni yksityiskohtia muistellessani muistan Tylypahkan suuressa salissa näkemäni lukemattomat taikasauvat. Freudia lukeneena ymmärrän niiden viittavan sukuelimiin, todennäköisesti peniskateuteen.

Seuraavan muistamani unen näen kuumeessa. Heräilen yön aikana jatkuvasti ja oloni on tukala. Sänky tuntuu vuorotellen jääkylmältä ja tukahduttavan kuumalta. Näen kuvottavaa painajaista, jossa lennän vankityrmältä näyttävän leikkaussalin katossa. Näen silvottuja sisäelimiä ja veitsiä. Freudin tulkinnan mukaan kyseessä on myös epäonnistunut unityö. Mieleni ei tuota riittävän sensuroitua unisisältöä, vaan painajaisen. Veitset viittaavat Freudin uniteoriassa fallokseen.

Eräänä yönä näen unta, jossa myöhästyn laivasta. Uni herättää minussa ahdistusta, sillä inhoan risteilyaluksia koko sydämeni pohjasta. Tunnelma kuitenkin kevenee, kun mieleni vie minut laivan discoon, jossa joku ojentaa minulle tähtisädetikun. Siis peniksen.

Freudin teoriat ovat niin vaikuttavia, että alan tulkita symboleita jo unieni aikana. Yhtenä yönä näen unta telttaretkestä ja pohdin unissani, symboloiko telttakeppi miehen sukuelintä. Uneni alkavat muokkaantua yhdeksi isoksi fallossymboliksi. Minua alkaa huolestuttaa. Jos Freud eläisi vielä, tahtoisin kysyä häneltä, kuinka voimakkaan peniskateuden hän minulle diagnosoisi. Ennen kaikkea haluaisin selvittää, miten voisin palauttaa uneni taas normaaleiksi.

Kuka luulet olevasi, PastoriPike?

Kuka luulet olevasi?

Luulen olevani Suomen pioneeri. Sellainen, joka auttaa nuoria eteenpäin ja antaa heille rohkeutta olla oma itsensä. Yritän olla nuorille hyvä liideri ja jeesata niitä, jotka tarvitsevat apua.

TEKSTI Emma Viitanen KUVAT Pinja Ylioja

Pastor tarkoittaa latinaksi paimenta. Mistä artistinimesi tulee?

Siitä, että tein ennen gospel-räppiä Pastorit-ryhmässä yhdessä Prinssi Jusufin ja Joonatan Palmin kanssa. Sana kuvastaa myös itseäni, olen vähän sellainen ”paimenäijä”. Sellaista nimeä ei myöskään ole vielä kellään. Pelkkä Pike on tylsä, PastoriPike aiheuttaa hämminkiä ja pistää miettimään, että millainen toi tyyppi on.

Lisäksi toteat biiseissäsi olevasi visionääri, joka tarkoittaa tulevaisuuden hahmottajaa. Miltä tulevaisuudessa näyttää?

Esimerkiksi suomalainen muoti tulee menemään eteenpäin.Tuetaan enemmän niitä uusia tyyppejä, jotka tekevät vaatteita. Välillä ärsyttää, miten porukka ostaa tuntemattomilta tyypeiltä Jenkeistä vaatteita eikä tue kavereitaan Suomessa. Vaikka tietäisi tasan tarkkaan, mihin ne rahat menisivät. Lisäksi näen, että tulevaisuudessa nuoret osaavat auttaa toisiaan paremmin. Aina tulee olemaan kateellisuutta, mutta jos haluaa menestyä, pitää osata tukea muita.

Lisäksi olet kuvaillut itseäsi termeillä Hullutyyli, Aito G ja bulifleim. Mitä nämä tarkoittavat?

Hullutyyli meinaa sitä, että olen todella tyylikäs äijä. Ihan sama minne menen, niin huomaat, että mulla on todella hullu tyyli. Hullutyyli on toinen persoonani. Bulifleim on puolestaan se ADHD-Pike, joka tulee esiin keikoilla.

Aito G rakastaa toisia ihmisiä ja yrittää jeesaa heitä. Termi meinaa myös sitä, että olin pienenä aika ”bad boy”, sellainen gangsteri. Aito G voi olla siis molempia.

Tuot usein esiin sen, että teet työtäsi sen takia, että voit olla esikuva nuorille. Keitä ovat omat esikuvasi?

Isä ja äiti. Lisäksi Jumala on sellainen esikuva, jonka kautta pystyn rauhoittumaan. Musiikki- ja vaatepuolelta esikuvani on Kanye West.

Nuoruudessani mulla ei ollut paljoa esikuvia. Jokainen nuori tarvitsee mielestäni esikuvan, jottei tunne olevansa yksin. Mielestäni esikuvien pitäisi avautua enemmän, jolloin muillekin tulisi fiilis, että toi äijä pystyi avautumaan, miksen minäkin.

Miksi rupesit räppäämään?

En ole missään nimessä mikään kova räppäri, mutta mulla on karismaa. Jos sanon jotain, niin jengi kuuntelee. Lisäksi jos joku räppäri tekee jotain huonosti, niin haluan olla se tyyppi, joka itse samanlaisessa tilanteessa toimii paremmin. Joskus voin mokata, en ole täydellinen ihminen. Tai no olen, omalla tavallani.

Miten itse kuvailisit omaa musiikkiasi? Minkälaista musiikkia haluat tehdä?

Olen tehnyt aika paljon energistä musiikkia. Nyt yritän päästä sellaiselle levelille, jossa musiikissani olisi enemmän sanomaa, joka voisi oikeasti koskettaa nuoria.

Haluan, että jengi tajuaa, kuka PastoriPike oikeasti on. En ole aina riehakas ADHD, vaan todella tunteellinen äijä.

Miten musiikkisi eroaa muusta suomirapista? Entä oma musiikkisi Pastoreiden tuotannosta?

Ainakin niin, etten koskaan halua alistaa naisia. Lisäksi sen sijaan, että kiroilisin ja räppäisin esimerkiksi alkoholista, yritän saada musiikkivideoistani ja teksteistäni puhtaita. Haluan, että kaikki pystyvät nauttimaan musiikistani.

Musiikissani ei ole enää samaa gospel-sanomaa, joka siinä oli ennen. Yritän nykyään tuoda esiin enemmän omaa näkökulmaani. Ennen räppäsin Jumalasta, nykyään omasta elämästäni.

Kappaleissasi on paljon uhoa. Miksi?

Uhoaminen oli nuorena mulle tapa saada kunnioitusta, sillä olin todella kiusattu. Heikkoutta ei voinut näyttää samalla tavalla kuin nyt, vaan kaduilla piti olla kova, että pärjäsi. En pääse siitä helposti eroon, vaan se on mun elämäntyyli.

Sinulla on myös oma vaatemallisto, mikä on melko epätyypillistä suomirap-skenessä. Mistä sait inspiraation tähän?

Kanye West on isoin inspiraationi. Silloin kun Yeezy-vaatemerkki tuli, ajattelin, että jos toi äijä pystyy tekemään noin, niin miksi mä en? Mitä eroa meissä muka on? Okei, Kanyella on enemmän fyrkkaa.

Seksikäs-Suklaa huusi joskus metrossa, että “hei, hullu tyyli ku PastoriPike!” Päätettiin tehdä hashtag ja jengi innostui siitä. Siitä tuli myös vaatemerkkini nimi.

Suunnittelen itse merkin vaatteet ja saan inspiraationi 70-, 80- ja 90-luvuilta. Tutkin, mikä oli silloin se kovin juttu ja pohdin, miten voisin tuoda sen takaisin. Loppujen lopuksi muoti kiertää, se pitää vaan tuoda eri tavalla esiin. Suunnittelussa mulla on aina mukana Niklas – luottotyyppini muotiasioissa –  ja Jouni, joka on päägraafikkoni.

Ihailet Kanyeta ja hänen meininkinsä muistuttaa omaasi. Koetko olevasi Suomen Kanye West?

En ole ikinä sanonut itsestäni, että olen Suomen Kanye, vaan muut ovat sanoneet mulle niin. Hyväksyn tämän, miksi en olisi? Olen kuitenkin kulkenut jollain tapaa Kanyen jalanjälkiä, tehnyt perässä ja onnistunut siinä. Samalla olen tuonut tekemiseen omaa itseäni.

Onko sinulla idoleita suomirapin sisältä?

Cheek oli yhdessä vaiheessa. Hän on tehnyt hitosti duunia, vetänyt stadionin täyteen ja pistänyt suomirapin uuteen uskoon. En ole koskaan välittänyt Cheekin musiikista hirveästi, mutta hän osaa tehdä töitä ja on fiksu, kova bisnesmies. Siinä ihailen häntä. Kun Cheek tulee takaisin, hän tulee uutena ihmisenä, joka tekee asiat neljä kertaa kovemmin. Boom. Samaan pyrin itsekin.

Aito G jengi eli sinun, Graciaksen, Kingfishin, Bilen, Musta Barbaarin ja Sebastian Da Costan porukka, on monen huulilla juuri nyt. Mistä saitte idean tähän porukkaan?

Olen poiminut äijät mukaan elämän eri vaiheista, esimerkiksi Graciaksen ja Musta Barbaarin olen tuntenut lapsesta saakka. Suomessa ei oltu vielä tehty biisiä, jossa olisi vain tummia räppäreitä, joten päätettiin testata. Mentiin studioon ja sieltä tuli hitti.

Ketkä ovat planeetan aidoimmat G:t?

Minä itse, tietenkin. Lisäksi jokainen Aito G -äijistä on omalla tavallaan. Kingfish on yksi hoodigangsteri, Gracias on lyrikaalisesti yksi Suomen kovimpia räppäreitä. Bile on todella hyvä laulamaan, ”Suomen Weeknd”, ja Da Costa on kova räppäri, mutta ennen kaikkea ihan hullun hyvä tuottaja. Barbaari on puolestaan vähän kuin Martin Luther King Jr. Hän avasi meille portin isommalle yleisölle, koska jengi pystyi samaistumaan häneen nopeammin kuin meihin. Hän on äijä, joka puhuessaan ei peräänny sanomastaan vaan taistelee sen puolesta.

Voiko siis sanoa, että Martin Luther King Jr. oli Aito G?

Ehdottomasti. Hän on myös mun esikuva. Ja Malcolm X!

Jos ihminen voi olla Aito G, voiko hän olla myös Feikki G?

Ei missään nimessä, ei kukaan voi olla Feikki G. G ja feikkiys eivät käy yhteen, ei todellakaan.

Mikä fiilis sinulla on lavalla?

Tuntuu kuin olisin voittamaton. Siltä, että olen saavuttanut paljon ja tehnyt sen eteen duunia. Lavalla voin iloita siitä.

Vaikutat todella itsevarmalta. Jännitätkö koskaan lavalle menemistä?

Todellakin. Jännitän ihan hitosti aina kun menen lavalle. Joskus tuntuu, etten halua mennä keikalle ollenkaan.

Kun PastoriPikeä muistellaan sadan vuoden päästä, mistä sinut tullaan muistamaan: musiikista vai vaatteista?

Ei kummastakaan. Veikkaan, että mut muistetaan siitä, minkälainen ihminen olin.

Teko, josta haluan tulla muistetuksi on se, että Pike lopetti koulukiusaamisen. Että olin se, joka otti vastuuta ja uskalsi puhua asiasta enemmän. Aito G liittyy tähän, sillä Aito G yhdistää kansat: kukaan ei enää mieti millainen tai esimerkiksi minkä värinen olet. Uskon, että tämä tapahtuu kolmen vuoden sisään. Siihen mennessä olen stopannut ainakin jonkun kiusaamisen.

Urasi on lähtemässä toden teolla käyntiin ja olet silti saavuttanut paljon. Miltä näyttää PastoriPiken tulevaisuus?

Siltä, ettei lasteni tarvitse pelätä, kun he astuvat kadulle. Se on suurin tavoitteeni ja syy, jonka takia haluan taistella kiusaamista vastaan: että lapsillani ja vaimollani olisi hyvä olla.

Vahvana uskossa

 

Kielillä puhumista, Jeesuksen ylistämistä ja Pyhää Henkeä. Kahlitsevista säännöistä tunnetut kristinuskon suuntaukset vetävät puoleensa myös Suomessa. Tarvitseeko siitä olla huolissaan?

TEKSTI Saana Lehtinen KUVAT Iisa Pappi

Suomalaisten arvot ja moraalikäsitykset ovat liberalisoituneet voimakkaasti. Samaa sukupuolta edustavilla on vihdoin oikeus solmia avioliitto Suomessa, ja perinteisestä ydinperhemallista poikkeavista ratkaisuista on tullut arkipäivää.

Moni tutkimus on huomioinut arvojen kehittyneen myös minäkeskeisempään suuntaan. Perheen perustamisen sijasta tavoitellaan uraa ja ensimmäinen lapsi hankitaan kolmekymppisenä – jos silloinkaan. Yhä harvempi vastustaa kiihkeästi aborttia tai paheksuu avioeroa. Vuoden 2016 marraskuussa aloitettu kansalaisaloite eutanasian laillistamiseksi keräsi eduskunnan käsittelyyn vaadittavat 50 000 allekirjoitusta noin kuukaudessa. World Values -tutkimuksen mukaan jyrkimmät kannat seksuaalisuuteen ja perhearvoihin liittyviin kysymyksiin löytyvät kaikkein uskonnollisimpien ihmisten joukosta, mutta toisaalta uskonnollisten ja ei-uskonnollisten arvomaailmojen erot ovat pieniä.

Arvojen liberalisoitumisen ohessa myös uskonnon merkitys on muuttunut. Länsimaisten yhteiskuntien maallistumisesta on puhuttu jo kauan, mutta toistaiseksi uskonto ei ole kadonnut. Uskonnottomien määrä on kuitenkin kasvanut monien muiden länsimaiden tapaan myös Suomessa, ja evankelis-luterilaisesta kirkosta eroaminen on yleistynyt huomattavasti 2000-luvulla. Vain viidesosa suomalaisista uskoo tilastojen valossa Jumalan olemassaoloon ilman epäilyksiä, mutta toisaalta vain osa uskonnottomista nimittää itseään ateisteiksi.

Kirkon suosio on erityisen heikko kaupungissa elävien nuorten keskuudessa. Uskontoa ja uskonnollisuutta trendikkäämpää on puhua tällä hetkellä esimerkiksi henkisyydestä – lukea kirjoja mindfulnessista ja käydä joogassa.

Kun evankelis-luterilaisen kirkon rivit kutistuvat, samaan aikaan niin helluntailais-karsimaattisiin liikkeisiin kuuluva helluntailaisuus kuin uuskarismaattiset liikkeetkin kasvattavat suosiotaan. Helluntailaisuus on Yhdysvalloista lähtöisin oleva kristinuskon protestanttinen suuntaus, joka eroaa evankelis-luterilaisuudesta muun muassa aikuiskasteella sekä Pyhän hengen toiminnan, Jumalan antaminen armolahjojen ja henkilökohtaisen jumalasuhteen korostamisella.

Helluntailaisuus kuuluu niin kutsuttuihin vapaisiin suuntiin, joilla viitataan liikkeisiin, jotka eivät halua muodostaa läheistä suhdetta valtioon. Uuskarismaattiset liikkeet jatkavat samaa perinnettä, mutta seurakuntia ja yhteisöjä kuvaa perinteistä helluntailaisuutta voimakkaampi itsenäisyys ja tunnustuskuntiin sitoutumattomuus.

Suomen helluntaikirkon jäsenmäärä on yli kaksinkertaistunut vuosien 2007 ja 2013 välillä. Luvun kehittyminen ei kerro koko totuutta, sillä osa Suomen helluntailaisista kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai näkyy väestörekisterissä uskonnottomana. Helluntaiseurakunnat toimivat Suomessa yhdistyspohjalta. Ne eivät ole rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia, vaan aatteellisia yhteisöjä. Kaikki helluntaiseurakunnat eivät myöskään kuulu Suomen Helluntaikirkkoon. Joidenkin karkeiden arvioiden mukaan helluntailaisia on Suomessa jopa 100 000.

Nelly, 27, on yksi erään helsinkiläisen helluntaiseurakunnan jäsenistä. Hän varttui helluntailaisessa perheessä ja kävi lapsena pyhäkoulua, muttei tuntenut perhetaustastaan huolimatta juurtuvansa kristilliseen yhteisöön. Kun evankelis-luterilaiset kaverit lähtivät rippileirille, Nelly jätti helluntailaisnuorten Fifteen-leirin väliin. Uskonasioiden sijasta Nellyä kiehtoi musiikki. ”Teini-iässä musiikista tuli minulle uskonto”, hän kuvailee.

Nelly matkusti ympäri Eurooppaa suosikkibändiensä keikoilla ja sai kavereita musiikkipiireistä. Seurakuntaelämä piirtyi hänen ajatuksissaan ankeaksi mummojen harrastukseksi. Nellyn mielikuvissa seurakunnan tapahtumat tiivistyivät virsien synkkään veisaamiseen, kireisiin nutturoihin sekä harmaan ja beigen sävyisiin vaatteisiin.

Kun Nelly oli 19-vuotias ja työskenteli valokuvaajana vaihtoehtomuotia myyvässä liikkeessä, hänen mallikseen tuli tatuoitu mies. Nellyn huomio kiinnittyi rukoilevia käsiä esittävään kuvaan, jonka merkitystä hän päätti kysyä. Paljastui, että malliksi tullut mies – joka ei lainkaan vastannut Nellyn mielikuvaa uskovaisesta – kävi samassa seurakunnassa, jossa sekä Nellyn äiti että isoäiti vierailivat aktiivisesti.

”Se alkoi kaikki niistä tatuoinneista”, Nelly kertoo. Nelly lähti kuin lähtikin miehen kannustuksesta mukaan aikaisemmin vieraalta tuntuneeseen seurakuntatoimintaan. Seurakunta otti hyvin vastaan vihreähiuksisen ja kasvoistaan lävistetyn tytön, ja pian Nelly oli jo mukana vapaaehtoistoiminnassa. Uusia kavereita kertyi nopeasti ja seurakunta tuntui hetkessä kodilta.

”Ensimmäiset viisi kuukautta elin Jeesus-kuplassa. Kaveritkin sanoivat, että olemukseni on täysin muuttunut”, Nelly muistelee uskoontuloaan.

Vaikka usein kuullaan puhuttavan onnellisesta ja auvoisasta kristityn elämästä, Nelly on aina uskaltanut kyseenalaistaa ja nostaa esiin epäkohtia. Uskoontulon jälkeen on ollut kriisejä, eikä uskon säilyminen ole ollut vaikeina hetkinä itsestään selvää.

Välillä Nelly on epäillyt kaikkea mielikuvituksensa tuotteeksi. Viime syksynä hän lupasi itselleen, ettei astuisi enää jalallakaan seurakuntaan ”ellei alkaisi tapahtua”.

Sitten alkoi tapahtua. Seurakunnan leirillä Nellyn valtasi rukoushetken aikana voimakas rauha ja hän alkoi puhua kielillä. Kielilläpuhuminen on ilmiö, jossa usein jonkinlaiseen hurmostilaan vaipunut henkilö alkaa rukoilla itselleen vieraalla kielellä. Kielilläpuhuminen, profetoiminen ja muut armolahjat ovat ominaisia vapaille suunnille.

Armolahjoilla tarkoitetaan Jumalan armosta antamia kykyjä, joiden tarkoituksena on seurakunnan palveleminen, ei henkilön ominaisuuksien korostaminen. Armolahjat ovat herättäneet myös kritiikkiä esimerkiksi niihin liittyvän manipuloinnin, kuten omia tarkoitusperiä ajavien profetioiden takia. Nelly itsekin on toisinaan epäillyt kykyään kielilläpuhumiseen itsesuggestioksi.

Armolahjat saattavat kuulostaa käsittämättömiltä yhteisön ulkopuolella elävälle. Helluntailaisuus kärsiikin Suomessa osittain lahkon maineesta. Lahko-sana synnyttää mielikuvia jostain hämärästä, salaisesta ja vaarallisesta. Vaikka helluntailaisuus on maailmalla toiseksi suurin protestanttisen kristinuskon suuntaus, Suomessa liikkeen jäsenten osuus väestöstä on melko marginaalinen. Liikkeen edustajat kohtaavat toisinaan värittyneitä ennakkoluuloja.

Tuoreimman kolhun suomalainen helluntailaisuus, kuten myös muut vapaat suunnat, lienevät saaneen Terho Miettisen ja Raija Pellin kirjoittaman, suomalaisia kristillisiä lahkoja käsittelevän Harhaanjohtajat vahvassa uskossa -kirjan julkaisemisen jälkeen. Miettisen ja Pellin huhtikuussa 2017 ilmestynyt teos kuvaa kristinuskon nimissä tehtyjä väärinkäytöksiä ja seurakuntien kyseenalaisia toimintatapoja.

Nelly on tietoinen helluntailaisten huonosta maineesta, muttei koe Miettisen ja Pellin kirjan väitteiden kuvaavan lainkaan sitä uskonnollista yhteisöä, jossa hän itse elää.

Uskonnot näyttäytyvät mediassa helposti negatiivisessa valossa. Ihmisten kokemukset hengellisestä väkivallasta, kuten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja uskonnollisen liikkeen jättämisen rankoista seurauksista on tärkeä nostaa julkiseen keskusteluun. Edellä mainitun kaltaiset voimakkaat kokemukset eivät kuitenkaan ole kristinuskon, tai minkään muunkaan uskonnon, perusominaisuuksia. Moni tutkimus on todennut ei-uskovaisten liittävät usein uskovaisten elämään ajatuksen kontrollista ja manipuloinnista, vaikka uskonnollisen yhteisön sisällä elävä voisi hyvin.

Taloustutkimus Oy:n toteuttaman, suomalaisten uskonnollisuutta kartoittaneen Gallup Ecclesiastica 2015 -kyselyn mukaan yleisin evankelis-luterilaisesta kirkosta eroamisen syy on kokemus oman uskonnollisuuden puuttumisesta. Kirkosta eroamisen taustalla vaikuttavat yhä useammin kirkon kannanotot, jotka poikkeavat henkilön omasta mielipiteestä ja arvomaailmasta. Kaikki muistanevat vuonna 2010 kirkostaeroamisaallon aiheuttaneen Ylen homoillan. Kirkko on yhä useamman suomalaisen mielestä liian vanhoillinen. Sama ajatus liitetään helposti myös perinteiseen uskonnollisuuteen laajemmin.

Jos evankelis-luterilainen kirkko tuntuu kannanottoineen vanhanaikaiselta, esimerkiksi helluntailainen oppi voidaan nähdä vähintään yhtä ankarana. Opin ytimessä on Raamatun pitäminen Jumalan sanana ja kaiken perustana, eikä Raamattu kerro hyvää homoseksuaalisuudesta, esiaviollisesta seksistä tai avoliitossa elämisestä. Myöskään alkoholinkäyttöä, varsinkaan humaltumista, ei pidetä suotavana. Kaikesta huolimatta varsinkin uuskarismaattiset seurakunnat vetävät puoleensa samaa ihmisjoukkoa, joka toisaalta eroaa aktiivisesti kirkosta – nuoria kaupunkilaisia. Joukossa on myös paljon korkeakoulutettuja.

Nelly ei allekirjoita täysin väitettä esimerkiksi helluntailaisen opin tiukkuudesta luterilaiseen oppiin verrattuna. ”Samaa Raamattua me luetaan kuitenkin. Ehkä Raamatun sana otetaan vaan isommalla volyymilla käytäntöön”, hän pohtii.

Nelly uskoo helluntailaisuuden ja muiden vapaiden suuntien houkuttelevuuden perustuvan esimerkiksi voimakkaaseen yhteisöllisyyteen. ”Keskinäinen välittäminen näkyy ehkä helpommin karismaattisissa liikkeissä”, hän sanoo.

Helluntailaisen Nellyn suhtautuminen uskonnon tuomiin sääntöihin ei vaikuta olevan fundamentalistisen jyrkkä. Hänen kokemuksensa perusteella se, miten säännöt näkyvät helluntailaisnuorten elämässä on usein pitkälti kasvatuksesta kiinni. Aivan kuten ei-uskovaisissakin yhteisöissä, nuori sukupolvi uskaltaa kyseenalaistaa aikaisempia sukupolvia rohkeammin. Seurakunnissa on myös paikkakuntakohtaisia eroja, ja suunnan voi sanoa ainakin kärjistetysti olevan sitä sallivampi mitä lähempänä pääkaupunkiseutua ollaan.

Nelly kokee kasvaneensa melko liberaalissa ympäristössä, jossa virheitä on saanut tehdä ja kantapään kautta oppia. Hän kuitenkin pitkitti helluntailaisuuteen kuuluvalle aikuiskasteelle lähtemistä, sillä hän pelkäsi ennen kaikkea sitoutumista symboloivan toimituksen muuttavan elämän rajoittuneeksi ja sääntöjen täyttämäksi. Päätös kasteesta kypsyi keskellä yötä Nellyn oltua jo pitkään tiivis osa seurakuntaansa.

”Tajusin, että tietyt asiat ovat meille oikeasti haitallisia. Ne vaan alkavat vähentyä elämässä. En koskaan kieltänyt itseltäni alkoholia. Huomaan vaan, etten juo enää juuri ollenkaan”, Nelly kuvailee.

Sääntöjen perusta on Nellyn mukaan ennen kaikkea Jumalan tahto toivoa ihmiselle parasta, samaan tapaan kuin vanhemmat haluavat suojella lapsiaan. ”Kukaan vanhempi tuskin haluaa nähdä lapsensa kuolevan huumeiden yliannostukseen, eikä sitä halua nähdä Jumalakaan”, Nelly täsmentää. Sama pätee niin humaltumisen kuin esiaviollisen seksinkin välttämiseen. Säännöt suojelevat haavoilta.

Kyse ei ole Nellyn puheissa pakottamisesta, vaan hyvän levittämisestä itsensä kuin maailmankin muuttamisesta paremmiksi.

”Olen tosi sääntöjenvastainen ihminen. Mitä enemmän minulle sanotaan, ettei jotain saa tehdä, sitä varmemmin sen teen. Seurakunta koostuu epätäydellisistä ihmisistä,” Nelly täsmentää nauraen.

Epätäydellisyyden hyväksyminen kuulostaa terveeltä ja raikkaalta vaihtelulta nykyiseen maailmaan, jossa vaadimme itseltämme jatkuvasti enemmän. Vaikka itselleen voi olla armollinen myös ilman uskontoa, on tärkeää huomioida, että käsityksemme meille vieraista uskonnollisista yhteisöistä voivat olla ennakkoluuloistamme kumpuavia. Asiat, jotka näyttäytyvät yhteisön ulkopuolisille uhrauksina saattavat olla uskovalle luonnolliselta tuntuvia, onnellisuuteen johtavia valintoja. Uskonnollisissa yhteisöissä voidaan myös hyvin ja uskoon voi tulla kadottamatta itseään. Usko on Nellyn elämän perusta, mutta rakkaus musiikkia, tatuointeja ja valokuvaamista sekä asioiden rohkeaa kyseenalaistamista kohtaan ei ole kadonnut mihinkään. Tapoja olla uskossa on yhtä monta kuin uskoviakin.

Kuka luulet olevasi, Pekka Pouta?

TEKSTI JA KUVA Ripsa Niemi

Kuka luulet olevasi?

Olen flussainen telkkumetku, joka lähenee viittäkymppiä ja taistelee painonsa kanssa.

Olet työskennellyt meteorologina 25 vuotta. Mikä sääilmiö on ollut urasi mieleenpainuvin?

Mieleenpainuvin tapaus oli varmaankin noin 20 vuotta sitten yhtenä aamuyönä lähetyksen aikana tullut ukkonen, joka kuului studiossa asti, vaikka kaikki studion ovet olivat kiinni. Se kuulosti siltä, että jotain räjäytellään. Myös mökillä tulleet ukkoskuurot ovat painuneet mieleen, vaikka ne eivät olekaan olleet työtilanteissa.

Sää puhuttaa ihmisiä päivästä toiseen. Yllättääkö sinua Suomen säässä enää mikään ja päivitteletkö itse säätä työn ulkopuolella?

En jaksa kauheasti työn ulkopuolella päivitellä ja ihmetellä säätä. Töissä tulee kyllä jatkuvasti yllätyksiä, koska sää on sen verran monimutkainen kuvio. Myös ilmastonmuutos vaikuttaa. Jos katsoo vain menneitä tilastoja, ei pysty päättelemään, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan.

Miksi säästä sitten puhutaan niin paljon arkikontekstissa?

Veikkaan, että se on turvallinen ja hyvä keskustelunaihe. Säästä voi raivota ilman, että kukaan ottaa nokkiinsa. Suosittelenkin sääraivoa muun someraivon sijaan. Sää kyllä kestää joka kerta rankemmankin manauksen.

Sääennustukset menevät välillä pieleen ja sää saattaa muuttua nopeasti aivan päinvastaiseksi kuin mitä oli luultu. Miksi ennustuksia silti tehdään ja kuinka pitkälle ajanjaksolle säätä voi luotettavasti ennustaa?

Ennusteista on yleisesti ottaen hyötyä. Yleensä ennustetaan niin pitkälle, kun säästä pystytään sanomaan jotain. Nykyään ennustetaan paljon myös viihdemielessä, ja pidemmät ennusteet ovat enemmän tai vähemmän sään viihdekäyttöä.

Kuukausiennusteet ovat syys- ja talvipuolella joskus ihan kelvollisia. Vuodenaikaennusteet taas saattavat toteutua suhteellisen hyvin tropiikissa, mutta täällä pohjoisessa ne ovat aikalailla puhtaasti viihdekäyttöä. Kyse ei ole varsinaisesta sään ennustamista, vaan pikemminkin yritetään kuvailla säätyyppiä.

Kuukausiennusteissa yritetään tyypillisesti seurata vyöhykkeitä. Seurataan, missä kohtaa kulkevat pohjoinen kylmä massa, lämpöisempi eurooppalainen ilmamassa ja niiden välissä kulkevat voimakkaat sadealueet. Kuukausiennusteissa käytännössä mietitään, olemmeko sadealueen reitillä vai sen kylmällä tai lämpimällä puolella. Jos olemme lähellä sadealueen reittiä, saattaa sään ennustaminen edes pariksi päivää olla mahdotonta. Liikkuvien matalapaineiden ajoitus voi välillä olla hyvinkin hankalaa ennustaa. Jos ajoitus heittää vaikka kuusikin tuntia, voi päivä olla hyvinkin erinäköinen kuin mitä ennustettiin. Vaikeimpia ovat sadekuurot, enkä usko, että yksittäistä kuuroa saadaan koskaan ennustettua. Sellaisen elinkaarikin voi olla vain puoli tuntia paikallista kaatosadetta.

Ilmastonmuutos vaikuttaa myös Suomen ilmastoon ja säähän. Onko muutos näkynyt urasi aikana?

Kyllä se on näkynyt. Parhaiten sitä summaa jää- ja lumitilanne, joista jäätilanne varsinkin selittää koko talven lämpötilakehityksen. Käytännössä 2000-luvun tai edes 90-luvun aikana ei ole ollut yhtään tilastollisesti keskimääräistä jäätalvea. Vaikka olisi kuinka kova talvi ja pakkanen, ei päästä lähelle mitattujen aikojen jäätilanteiden keskiarvoja. Kun aloittelin uraani ja katselin enemmän tilastoja, oli vielä sellaisia talvia, joina käytännössä koko Itämeren eteläosatkin olivat jäässä. Nykyään Pohjanlahti ja Suomenlahti jäätyvät juuri niukin naukin kokonaan, vaikka talvi saattaisi tuntua mielestämme ankaralta.

Tajuavatko ihmiset ilmastonmuutoksen seuraukset vai saako vasta radikaalisti muuttunut ilmasto ihmiset muuttamaan toimintaansa? Onko silloin jo liian myöhäistä?

Kyllä ihmiset tajuavat ja ymmärtävät. Vastassa on kuitenkin joidenkin yritysten tai valtioiden lyhytnäköinen ahneus. Positiivisia merkkejä ilmastonmuutosta vastaan alkoi näkyä vasta siinä vaiheessa, kun ihmiset alkoivat ymmärtää ilmiötä ja lähtivät liikenteeseen. Meteorologiyhteisö hukkasi ensimmäiset vuosikymmenet yrittäessään vakuuttaa päättäjät ja poliitikot siitä, että jotain pitäisi alkaa tehdä ilmaston eteen. Olisi pitänyt mennä suoraan puhumaan ihmisille, koska eiväthän poliitikot tee yhtään mitään, elleivät äänestäjät pakota.

Ei voi mielestäni koskaan sanoa, että olisi kokonaan liian myöhäistä tehdä jotain. Muutokset ovat kuitenkin käynnissä ja niitä on aina vain vaikeampi pysäyttää. Vaikka nyt lopetettaisiin hiilidioksidipäästöt, ilmasto lämpenisi silti vielä jonkin aikaa. Tai jos peruuttamaton sulaminen esimerkiksi Grönlannissa käynnistyisi, eikä sitä saisi enää pysäytettyä, voitaisiin silti ehkä estää Etelämantereen sulaminen tai metaanivarastojen vapautuminen merenpohjasta. Liian myöhäistä on vasta sitten, kun maapallo on kuin Venus. Käytännössä maan muuttuminen Venuksen kaltaiseksi ei kai kuitenkaan ole mahdollista, joten aina on aikaa estää vielä pahempi.

Myös media-ala on ollut urasi aikana murroksessa. Miten se on vaikuttanut työhösi tv-kasvona?

Isoin muutos tulee tietotekniikan kautta. Kun aloitin, käytössä oli vielä sähkökirjoituskoneet ja menimme Ilmatieteen laitoksen kautta töihin. Silloin seurattiin teksti-tv:tä ja saatiin fakseja tuoreimmista ennusteista. Vuodesta 2000 alkaen työasemat ovat olleet käytettävissä kotonakin ja säätä voi seurata missä vaan, kun aikoinaan se onnistui pelkästään Ilmatieteen laitoksella.

Ennen grafiikkapuolella piirrettiin asioita kartoille käsin, kun taas nykyään voidaan avata valmiiksi määritelty grafiikka, jossa on valmis materiaali. Symbolien ja rintamien parissa vaaditaan vähän käsityötä, mutta periaatteessa näitä grafiikoita voisi esittää suoraan ja ihmiset saisivat niistä tolkkua. Tekniikan nopeus on muuttunut – nyt pystytään laittamaan suuri pino valmiiksi määriteltyä animaatiota prosessoitumaan valmiiksi ja näyttämään sitä ruudussa livenä. Ennen kesti kokonainen päivä, jotta tietokone sai laskettua yhden sellaisen. Siinä maapallossa, jota me pyörittelemme säälähetyksissä, on koko maapallon säädata viikon ajalta ja sitä pystyy käyttämään grafiikkakortin voimalla reaaliaikaisesti. Tämäkin tekniikka alkaa tosin pikkuhiljaa olla vanhentunutta.

Nykyään pitää myös saada enemmän tavaraa tehtyä lyhyemmässä ajassa ja sosiaalinen media tuottaa lisätöitä. Murros näkyy myös siinä, että toimitusympäristö muuttuu nopeasti ja porukka vaihtuu.

Automatisoituuko sinunkin työsi kokonaan tulevaisuudessa?

Työ on jo nyt aika automatisoitunutta. Iltavuoroissa pystyy korjaamaan ennusteita ja tekemään varsinaista perusennustustyötä enää vain vähän. Aamulla taas havainnot koskevat alkavaa päivää, joten niistä pystyy korjaamaan ennustemalleja vielä sille päivälle.

Sen takia aamulla tuntee tekevänsä mielekästä ja kivaa hommaa. Illalla työ on enemmän esittämistä ja selittämistä, ja olennaista on löytää kaiken tiedon keskeltä tarpeeksi varmat ja kiinnostavat pointit säästä.

Käytännössä kaadetaan ja sulatetaan kauhea määrä tavaraa päähän lyhyessä ajassa ja jatkojalostetaan se mahdollisimman nopeasti. Ei varsinaisesti enää mietitä ja ennusteta perinteisesti yksittäisen sadealueen ja sateen paikkoja, vaan sitä mikä tässä on varmaa ja tärkeää. Työ lähentyy toimittajan työtä.

Joka päivä sama kuva Pekka Poudasta moshpitissä oli suuri somehitti. Miltä tuntuu liike moshpitissä?

Riippuu millainen bändi soittaa. Jos juostaan pyörivässä kehässä, niin extraa voi hakea juoksemalla vastavirtaan. Mutta sitä ei kyllä voi tehdä, koska yleensä mukana on myös pieniä, joille sattuu helposti vahinkoa. Silloin kun juoksin paljon piteissä, se oli verrattavissa erittäin kovatehoiseen juoksulenkkiin. Syke nousi ihan tappiin ja sai hyvin terveellistä teholiikuntaa.

Winter is coming, sääkoira-Sini ja lukuisat Youtubeen päätyneet kepposet uutis- ja säälähetyksissä. Tykkäät hullutella työssäsi. Mitä hauskaa aiot seuraavaksi keksiä?

Ei sitä tiedä. Tänään esittelin Sami Hedbergin kevätpörriäisenä Huomenta Suomi -ohjelman puffissa. Haastattelin kevätpörriäistä ja kyselin miltä kevät tuntuu. Siinä kohtaa tulee aina tehtyä jotain outoa, sillä tarkoitus ei olekaan sanoa puffissa mitään asiaa.

Galtsun söpö ja kuuluisin – missä he ovat nyt?

TEKSTI Pilvi Nikarmaa

Ennen sosiaalisen median käsitteen keksimistä oli aika, jota jonnet eivät muista. Facebookia, Instagramia ja Snapchatia edelsi verkkoyhteisö, jossa ommattiin kuvia, kommattiin pienempikuinkolmosia ja blurrattiin neniä. Irkki, Galleria, Galtsu – rakkaalla IRC-Gallerialla on monta nimeä.

 

IRC-Galleria perustettiin vuonna 2000 alun perin IRC-pikaviestintäpalvelun käyttäjien tarkoitukseen. Galleria kasvoi kuitenkin nopeasti pienen piirin kuvapalvelusta satojentuhansien käyttäjien verkkoyhteisöksi. Siellä julkaistiin kuvia, kirjoitettiin päiväkirjamerkintöjä ja kuuluttiin yhteisöihin. Galtsu yhdisti aikanaan ihmisiä samalla tavalla kuin sosiaalinen media nykyisessä muodossaan.

Yhteistä nykyisen sosiaalisen median kanssa oli myös verkkoyhteisön kautta tunnetuiksi nousseet nettijulkkikset – galtsufeimit. Galleriajulkkiksille perustettiin faniyhteisöjä ja heidän kuvansa keräsivät satoja kommentteja. Nykyisin heitä muistellaan kaihoisasti verkon keskustelupalstoilla.

 

IRC-Gallerian kuuluisimmaksikin tituleerattu, paremmin WeMMuna tunnettu Wennu Hämäläinen liittyi Galleriaan marraskuussa 2003. Hänet tunnettiin humoristisista kuvistaan ja netissä levinneestä videosta ”Wemmu tilittää”, jossa hän kiroaa Warcraft 3 -tietokonepeliä pelatessaan.

Nykyisin Hämäläinen on työelämässä it-spesialistina ja kertoo elämän kulkevan eteenpäin tavanomaiseen tapaan. IRC-Galleriaa hän ei enää käytä.

Hämäläinen kertoo nettijulkisuuden tulleen hänelle aikoinaan yllätyksenä. Hän ei osannut arvata, kuinka erikoisia reaktioita hänen humoristisen omakuvansa julkaiseminen herättäisi ihmisissä.

”Muutaman hauskan kuvan jälkeen niitä olikin pakko laittaa lisää, kun ne aiheuttivat ihmisissä niin paljon erilaisia reaktioita”, Hämäläinen kertoo.

Hämäläinen pitää käsittämättömänä sitä, miten kuuluisa hänestä ja hänen profiilistaan tuli. Laittamalla vain muutaman kuvan Galleriaan hänet tunnistettiin pian missä tahansa hän liikkuikin. Tätä tapahtuu edelleen silloin tällöin.

”Nyt myöhemmin on mukavaa, kun satunnaisesti joku voi tulla kysymään, että olenko se Galtsusta.”

Hämäläinen kertoo, että Gallerian huippuvuosia on välillä ihan mukavaa muistella, muttei hän kuitenkaan kaipaa julkisuutta.

”Kun olin niin sanotusti pinnalla, saattoi julkisuudesta olla hyötyäkin. Nykyisin kun harvat enää muistavat, saa olla ihan niin kuin muutkin ihmiset, omissa oloissaan.”

 

Toinen Gallerian huippuvuosien feimi, Joni Niskasaari eli Galtsun söpö, oli tunnettu etenkin fruittarityylistään. Fruittareiden esikuvaksikin tituleerattu Niskasaari on siirtynyt aikuistuttuaan Galleriasta blogimaailmaan. Hän kirjoittaa One life, shop it -nimistä blogia, jossa jatkaa samalla teemalla kuin aikoinaan Galleriassa, omalla tyylillään. Söpön voi vielä löytää IRC-Galleriasta, mutta kuvia hän lisää sinne enää harvoin.

”Pakko myöntää, että silloin tällöin kaipaan niitä kultaisia galtsuaikoja, joita jonnet eivät muista”, Niskasaari sanoo.

Niskasaari kertoo muistelevansa Gallerian kultavuosia sekavin tuntein, pääasiassa kuitenkin ilolla. Hän muistuttaa, että IRC-Galleria yhdisti ihmiset samaan paikkaan, koska mitään muuta ei ollut.

”Jos mietitään nykyajan sosiaalista mediaa, siihen kuuluu todella paljon eri sovelluksia, kun taas galtsussa olivat kaikki.”

Niskasaari oli galtsufeimi teini-ikäisenä ja kertoo profiilinsa saaneen päivittäin kymmeniä tuhansia vierailijoita ja satoja kommentteja. Pääkaupunkiseudulla hänet tunnistettiin lähes missä vain ”galtsun söpöksi”.

”En oikein silloin teininä aina sisäistänyt suosiotani, se oli nimittäin jotain aivan hullua.”

Niskasaari muistaa, miten intensiivisesti galtsufeimejä ja heidän tekemisiään seurattiin ja miten helppoa IRC-Galleriassa oli provosoida ihmisiä.

”Sain osakseni ihailua siitä, että uskalsin olla oma itseni, mutta suurin osa kommenteista oli todella töykeitä ja ala-arvoisia, mitä on valitettavasti esiintynyt somessa aina”, Niskasaari kertoo.

Niskasaari sai galleriasuosionsa aikaan usein myös kehotuksia tappaa itsensä.

”Onneksi olen aina ollut todella vahva ihminen. Olen nimittäin usein miettinyt, ettei tuollaista galtsufeimiyttä teiniaikana olisi varmasti kestänyt heikolla päällä.”

Niskasaari on IRC-Gallerian tuomasta kuuluisuudesta kiitollinen, sillä se toimi ponnahduslautana oman blogin perustamiseen. Gallerian kulta-aikojen ollessa ohi hän siirtyi blogimaailmaan, jossa on sittemmin viihtynyt.

”Siitä on seurannut elämääni todella ihania asioita, joista olen todella nöyrästi kiitollinen.”

 

Vielä nykyisinkin joku saattaa silloin tällöin linkittää Niskasaarelle keskustelun, jossa puhutaan vanhoista galtsujulkkiksista, myös hänestä. Blogiin tulee välillä kommentteja, joissa hänet tunnistetaan galtsun söpöksi.

”Kadulla ja etenkin baareissa uskalletaan lähestyä, mutta en oikein osaa sanoa, onko se tänä päivänä galtsun vai blogin suosion ansiota.”

Niskasaari kertoo, että galtsuaikojen maine on seurannut häntä, mutta hän näkee sen positiivisena asiana. Blogin kirjoittamisen hän aloitti kuitenkin näyttääkseen ihmisille olevansa muutakin kuin ”pelkkä Louis Vuittonin laukkua käsivarressaan kantava tyhjäpääfruittari.”

”Olen edelleen ylpeä siitä, että olen se ’söpö galtsust’.”