jhfklshao

Printti elää!

Printti on kuollut! Sisällöt siirtyvät verkkoon! Paperi on pyllyn pyyhkimistä varten! Vai onko sittenkään? Haastattelimme kolmea painettujen julkaisujen voimaan uskovaa tekijää ja kysyimme, mikä printissä oikein kiehtoo.

magazines-705885_640

Journalistiset sisällöt pakenevat kovaa vauhtia internetiin, mutta indie-kirjallisuutta julkaiseva ja myyvä Khaos Publishing kaavailee taiteellisille printtijulkaisuilleen uutta askelta: kivijalkaliikettä Helsingin keskustaan. Suomalainen taidelehti FAT sen sijaan nauttii kansainvälistä suosiota, ja vastikään toisen numeronsa julkaissut pornografinen taidelehti Rivo myi ensipainoksensa hujauksessa loppuun.

Tavallisten lehtien räpiköidessä pienten yleisöjen printtilehdille taitaakin kuulua ihan hyvää. Kaikki tietävät internetin olevan julkaisualusta, jolla tavoittaa helposti globaaleja yleisöjä kustannusten jäädessä minimitasolle. Miksi printtiä siis tehdään, ja miten ihmeessä se menestyy?

Painetun ääressä pysähdytään

Printin kuoleman ennustaminen tuntuu olleen ennenaikaista. Vanhempi sukupolvi on tottunut lukemaan lehden aamiaispöydässä painolta tuoksuvalta paperilta eikä tabletin ruudulta. Printin merkitys ei kuitenkaan ole vain sen tunnearvossa.

”Printissä on tärkeää fyysinen kokemuksellisuus. Lehti voi itsessään olla taideteos ja yllättää joka aukeamalla”, toteaa helsinkiläisen taidelehden FAT:in päätoimittaja Tero Kartastenpää.

Rivo puolestaan käyttää printtiä vastaiskuna hektiselle nettipornon kulutukselle.

”Mielenkiinnoton ja itseään toistava pornografinen sisältö ympäröi meitä jatkuvasti. Printattua lehteä puolestaan selataan ja luetaan useimmiten rauhassa ajatuksen kanssa. Nettijulkaisuna Rivo luultavasti vain hukkuisi ylitsepursuavan seksuaalisen sisällön joukkoon”, selittää lehden päätoimittaja Juha Arvid Helminen.

Myös Khaos Publishingin kustantaja Iina Esko korostaa printtiin liittyvää rauhoittumista. Internet on kenties pullollaan upeaa ja ammattimaista sisältöä, mutta käsissä pideltävä julkaisu on parhaimmillaan vieläkin pidemmälle mietitty kokonaisuus, josta löytyy selkeä fokus. Sen ääreen pysähdytään, ja siitä nautitaan kokonaisvaltaisena teoksena. Kun kaikkea ei voi kustannussyistä painaa, harkinta tulee positiivisella tavalla väliin. Turha karsitaan, ja jäljelle jää todellinen parhaimmisto.

Printti tuntuu siis toimivan vastavoimana kaikelle sille hektisyydelle ja kertakäyttöisyydelle, joka meitä nykyisin ympäröi. Siinä on myös nostalgiaa, myöntää Helminen. Hän toivoo voivansa törmätä Rivoon vuosikausien päästä divarissa ja ihmetellä, mitä aikoinaan tulikaan puuhattua. Painettu, harkittu taidejulkaisu on nimittäin kestotuote. Hyvin tehtyyn sisältöön tarttuu mielellään yhä uudestaan. Siinä on ajattomuutta ja pysähtyneisyyttä.

”Turhan vahva printti-internet -vastakkainasettelu ei kuitenkaan ole tarpeen. Toisen toimivuus ei sulje toista pois, ja ainakin minua kiinnostavat myös nettijulkaisut. Ne ovat kaksi täysin erillistä kategoriaa”, muistuttaa Esko.

Ei elitismille

Pienten printtilehtien viehätys tuntuu perustuvan niiden erikoistumiseen. Kartastenpään mielestä printin arvostus ei ole vähentynyt oleellisesti, se on vain kallista tuottaa.

”Ei kannata tehdä mitään turhaa paperille. Jos tekee paperille, sen täytyy olla jotain erityistä. Siksi on ymmärrettävää, että yleislehdet tai keskinkertaiset lehdet ovat pulassa, toisin kuin erikoisemmat julkaisut.”

Pienillä lehdillä on mahdollisuus tehdä jotain täysin omanlaista.

”FAT-lehti tarjoaa oman helsinkiläisen näkökulman maailmaan ja on juuri sen takia arvokas. Tällainen tietoinen subjektiivisuus toimii paremmin pienten lehtien kohdalla, eikä objektiivisuutta ihannoivassa valtamediassa”, Kartastenpää toteaa.

Myös Rivo irrottautuu tietoisesti valtavirrasta. Lehti ottaa askeleen etäälle pornosta sellaisena kuin sen yleensä tunnemme. Ideana on lähestyä seksuaalisuutta rohkeasti, mutta taiteilijoiden omasta näkökulmasta.

”Uskomme, että nimenomaan persoonallisilla pienlehdillä on tulevaisuus printtinä. Ei pidä lähteä kilpailemaan isojen lehtien säännöillä, vaan laadulla. Jos lehti on kiinnostava, se löytää kyllä lukijansa”, korostaa Helminen.

Pesäero tehdään Khaos Publishingissakin. Heidän ei kustantamona ja nettikauppana tarvitse kilpailla suurten yritysten kanssa, sillä heillä on aivan oma asiakaskuntansa. Eikä tässä hommassa – kuten ei taiteessa yleensäkään – ole kyse taloudellisesta tuotosta.

”Meille on tärkeintä laajalle levittäytyvä yhteiskunnallinen kommunikaatio. Esteettisyys on toki julkaisuillemme olennaista, mutta emme ole kiinnostuneita lehdistä, jotka ovat pelkkiä koristeita”, Esko selittää.

”Otamme etäisyyttä joihinkin pienten piirien taidejulkaisuihin liittyvään elitismiin. Pidämme hinnat niin alhaalla kuin tuottaminen sallii, jotta kaikilla olisi pääsy näiden teosten äärelle. Ennen kaikkea Khaos tahtoo synnyttää toiminnallaan lisää aktiivista kulttuuria Suomeen.”

”Tätä ei tehdä rahan takia”, myös Kartastenpää kommentoi. ”FAT ei voi maksaa tekijöilleen paljon, mutta antaa mahdollisuuden tehdä jotain erityistä. Jotain, mikä peruskaupallisissa töissä ei kuvaajille ja kirjoittajille aina olisi mahdollista.”

Monien erikoislehtien hinnat pyörivät useissa kymmenissä euroissa. Jos ei ole alan harrastaja tai vannoutunut keräilijä, näitä julkaisuja tuskin tulee ostettua. Vaikka tuotantoprosessista riippuen korkea hinta on välillä täysin perusteltu, kiinnostaa ainakin Khaosta helposti lähestyttävä julkaisu, jonka matka ideasta toteutukseen on verrattain lyhyt ja hinta alhainen. Tällaisesta teoksesta esimerkiksi Esko ojentaa käteen tukholmalaisen Moon Space Booksin siron, käsin sidotun Foggy Opus -julkaisun. Sen hinta on 12 euroa, joka on Eskosta melko edullinen.

magazine-806073_640

Lehtikaupasta asiakkaiden käsiin

Erikoistuneille lehdille on tietysti rajatummat markkinat, ja ne houkuttelevat vain pieniä yleisöjä. Yksi keino jatkaa printin tekemistä onkin julkaista kansainvälisesti.

”Ajatuksemme on ollut, että jos lehti on suosittu ulkomailla, kelpaa se täälläkin”, Kartastenpää kuvailee. ”FAT:in kaltaisten pienten lehtien alakulttuuri on vahvaa etenkin Euroopassa, ja siellä on isompi kysyntä kuin Suomessa. Euroopan isoissa metropoleissa on muutamia pieniä levykauppojen tyylisiä lehtikauppoja, joita Suomessa ei ole oikeastaan ollenkaan.”

Tämän on huomannut myös Esko. Hän kertoo jopa paljon pienemmältä kielialueelta Virosta löytyvän aktiivisempaa pienlehtitoimintaa. Tätä aukkoa Khaos Publishing syntyi paikkaamaan. Kaavailtu kivijalkaliike tuo Suomeen myös Kartastenpään kuvailemaa lehtikauppatoimintaa.

”Asiakkaalle on tärkeää päästä oikeasti hipelöimään näitä tuotteita”, Esko perustelee Khaosin uutta askelta.

Se on helppo ymmärtää, kun onnistuneen teoksen saa omiin hyppysiinsä. Foggy Opus -teosta selatessa tuntee sameapintaisen paperin, joka on kevyt mutta tukeva käsissä. Pehmeät värisävyt ja valokuvat sulavat paperilla kauniisti osaksi tekstiosuuuksia. Lehti muodostaa juuri sellaisen teoksellisen kokonaisuuden, jonka tärkeyttä kaikki pienlehtien parissa työskentelevät tuntuvat vannottavan. Samaa kokemusta ei saa tabletin ruudulta.


Kuvat: Pixabay.com

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *