Kiusaamista, syrjintää, poliittista häirintää

“Kurkkua kuristaa, kun mietin opiskelijayhteisöämme. Tarkemmin sitä, millaiseksi sen kuvittelin. Välillä ravistelen itseäni ja mietin, onko tämä yliajattelua, liioittelua tai harhakuvitelmaa. Sitä ne eivät kuitenkaan ole. Huomaan eläväni yhteisössä, jonne en tunne kuuluvani täysin. Yhteisössä, joka ei taivukaan äärimmilleen omanlaisuuden ja näkemysten moninaisuuden painosta. En halunnut opiskella alaa, jossa huomaa jatkuvasti vertailevansa itseään muihin. Enkä uskonut kohtaavani enää tässä elämänvaiheessa sitä tunnetta, että en ehkä pystykään olla täysin oma itseni. Tai sitä, että kokee jäävänsä ulkopuolelle jostain, joka oikeastaan on aika vieras ja tuntematon.

Opiskelijayhteisömme ei ole minulle enää yhtä kuin turvallinen tila.”

22.11.2022 julkaistiin tulokset polvin järjestöjen kiusaamis- ja häirintäkyselystä. Kyselyn tuloksista kävi selväksi, että kiusaaminen ja häirintä on liitoksissa nimenomaan polvin ainejärjestötoimintaan. Groteski pyysi yhdenvertaisuusvastaavilta tilastoja kyselyyn vastanneiden määrästä, sekä kiusaamista kokeneiden määrästä. Kysyimme myös sitä, kuinka moni kiusaamista kokeneista kertoi kiusaajien olleen ainejärjestötoimijoita. Groteski ei ole vielä saanut tietoja, mutta mikäli saamme ne, päivitämme ne tähän juttuun.

Alkuun ilmoitamme Groteskin päätoimituksen omat lähtökohdat: olemme kaikki entisiä ja nykyisiä ainejärjestötoimijoita. Kaksi päätoimittajaa ovat toimineet tänä vuonna ainejärjestöjen puheenjohtajistossa, ja yksi päätoimittaja on lisäksi toiminut viime vuonna yhdenvertaisuusvastaavana. Kaksi päätoimittajaa on lähtenyt järjestötoiminnasta kesken kauden, muun muassa polvin ilmapiiriongelman vuoksi. Groteskin päätoimittajat tiedostavat oman roolinsa järjestötoimijoina, mutta pyrkivät silti tuomaan esille polvissa esiintyviä epäkohtia, hallitusrooleistaan huolimatta. Lisäksi haluamme selventää, että kaikki tässä jutussa käsiteltävät asiat Groteski on saanut tietoonsa meille lähetettyjen viestien kautta. Yhdenvertaisuusvastaavan ja puheenjohtajiston salassapitovelvollisuutta ei olla rikottu.

“Ahdistusta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, paniikkikohtauksia, opiskelumotivaation menetystä, haluttomuutta osallistua ainejärjestöjen toimintaan ja tapahtumiin.”

Muun muassa noin Groteskille on kuvailtu sitä, millaisia tunteita ja oireita kiusaamiskyselyssäkin esille noussut kiusaaminen on aiheuttanut. Groteski on saanut tietoja usealta kyselyyn vastanneelta henkilöltä ainejärjestöjen sisältä ja ulkopuolelta, usealta eri vuosikurssilta. Samankaltaiset ongelmat nousivat esille myös keskiviikkona 16.11.2022 julkaistun kannanoton “Ei kolmelle ainejärjestölle” myötä. Lainausmerkeissä olevat kohdat ovat Groteskin saamia tietoja, jotka tulevat polvin opiskelijoilta. Joitain kohtia on muokattu tunnistettavuuden ehkäisemiseksi, ja kaikille kohdille on kysytty lupa julkaisuun. 

Yhdenvertaisuusvastaavien ulostulo kyselyn tuloksista jätti ilmaan kysymyksiä: mitä kiusaaminen on ollut, keneen se on kohdistunut, mitä on tapahtunut? Groteski haluaa päästää ääneen ihmiset, jotka kiusaamista ovat kokeneet. Groteski on aiemminkin julkaissut juttuja polvin huonosta ilmapiiristä, ja haluamme korostaa, että ongelma ei ole uusi, eikä se ole syntynyt tyhjästä. Kiusaajia eivät ole myöskään kaikki ainejärjestötoimijat, eivätkä ainoastaan tämän vuoden järjestötoimijat eivätkä pelkästään järjestötoimijat. Tällaisen ilmapiirin muodostumiseen on monta tekijää, ja pohja tällaiselle käytökselle rakentuu vuosien myötä. On myös selvää, että vertaisvalvontaan nojaava yhdenvertaisuusjärjestelmä ja ainejärjestötoiminta on tehotonta: se jättää liian suuret riskit sille, että epäkohtia ei tuoda esille.

“Syrjintää, juoruilua, haukkumista ja nimittelyä, ulossulkemista, nolaamista. Asiat pahenivat, kun kerroin niistä eteenpäin.”

“Mun omasta seksuaalisuudesta on heitetty läppää, aika paljonkin, porukassa ja yksityisviesteillä – silleen vitsinä. Se on kuitattu vitsinä, ja vaikka muutkin on saanut kuulla samanlaista vitsiä, niin itselle se on tuntunut äärettömän epämukavalta. En kuitenkaan ole sanonut asiasta kenellekään, koska en halua vaikuttaa liian kireältä tai sellaiselta tyypiltä, joka ei ymmärrä läppää.”

“Oli yksi tapahtuma ja hallituksesta oli menossa joku porukka sinne. En tiedä millon toi oli sovittu. Sitten aattelin et pyörähdän siinä jos vaikka jäisin auttamaan jengiä. No kun meen sinne niin porukka (toim. huom. ainejärjestöön kuuluvat henkilöt) oli siinä myyntipisteen toisella puolella ja sit ne katto mua ja kun yritin huutaa et moi niin ne jutteli vaan täysin keskenään. Seisoin siinä jonku pari minuuttia ilman et kukaan otti mitään kontaktia muhun. Sit vaan lähdin pois. Olin 100% ilmaa niille. Vaan sitä omaa hauskaa ja naureskelua. No empä oo tarjoutunu apukäsiksi sen jälkeen enää. Tai jos toi on niinku kohtaamista tapahtumassa niin on kyllä erittäin nihkeetä. En olis vaatinut mitään muuta ku et joku olis vastannu mun moikkaan. Ja sit se oli sellanen kunnon häpeäleima et joo no noi on mun ”opiskelukavereita” mut eipä ne ees moikkaa.”

“Viime vuonna risteilyllä minulta kysyttiin järjestötoimijoiden toimesta meinaanko hakea kyseisen järjestön hallitukseen. Kun sanoin vasta miettiväni asiaa, kysynyt henkilö pyöritti silmiään, sanoi aa no ei sit mitään, ja käänsi minulle selän. Samalla selän käänsi myös muut hänen seuralaisensa, mukaan lukien ihmiset, joiden luulin olevan ystäviäni. Loput risteilystä vietin yksin.”

Muun muassa tuollaista kiusaamista on ollut järjestötoimijoiden toimesta. Kyseessä ei ole pelkästään “klikkiytyminen” tai ulkopuolelle jättäminen. Kyseessä on kouluväkivalta, josta liian moni polvilainen on joutunut kärsimään.

“Pahinta on ollut ehkä ne tilanteet, jossa sitseillä ennen kun oon pitänyt puhetta, on kysytty nöyryyttäviä kysymyksiä. Siinä tulee olo että pakko pitää pokka ja naureskella mukana, vaikka oikeasti haluaisi lähteä itkien paikalta.”

“On joutunut kyseenalaistamaan sitä, voiko olla oma itsensä ja tuleeko hyväksytyksi sellaisena kuin on, vai pitäisikö olla jotenkin parempi, coolimpi, jotain enemmän.”

“Sitä miettii, onko itse tehnyt jotain kyseisille henkilöille, vai miksi minua kohdellaan tuolla tavalla. Käytös ei ole sellaista, että mikään yksittäinen asia välttämättä erottuisi, vaan se on se ilmapiiri ja asenne minua kohtaan, joka saa epäilemään sitä, onko kyseessä kiusaaminen, vai eivätkö he vain pidä minusta.”

Riittämättömyyden tunnetta esiintyi useammassa viestissä, jonka Groteski sai. Olo siitä, ettei riitä omana itsenään, on ollut usealle polvilaiselle läsnä. Tätä epävarmuutta on pahentanut se, että ainejärjestötoimijat, joiden pitäisi olla kaikkien kavereita, ovat olleet ihmisiä, jotka ulkopuolisuuden ja riittämättömyyden tunnetta ovat aiheuttaneet.

“On tullut syyllinen olo, että oliko niin iso juttu kyseessä että tästä piti ilmoittaa. En kuitenkaan halua, että ketään suljetaan tämän yhteisön ulkopuolelle.”

“Ne kenelle epäasiallisesta käytöksestä ilmoitetaan on kavereita ja kanssaopiskelijoita. Juttu leviää väistämättä, ja tulee pelko siitä. Se nostaa kynnystä kertoa asioista.”

Groteskin saamissa viesteissä korostuu myös syyllisyyden tunteet siitä, että asiasta on kerrottu eteenpäin, sekä siitä, että asioista ei ole kerrottu eteenpäin. Viesteissä korostuu se, miten hankalaa on kertoa kiusaamisesta ihmisille, jotka ovat ainejärjestötoimijoiden kavereita, tai samassa hallituksessa. Vaikka ongelmatilanteet pyritään käsittelemään mahdollisimman puolueettomasti, ja jokainen ilmoitettu tapaus käsitellään, ei kaikilla ole luottamusta siihen, että asiat hoituisivat.

Mikäli esille tulleisiin tietoihin ei reagoida vahvasti ja tehdä konkreettisia toimia asioiden parantamiseksi, voidaan kysyä: epäonnistuvatko järjestöt tehtävässään pitää polvi turvallisena paikkana kaikille? On järkyttävää ja epäoikeudenmukaista, jos ihmiset uskaltautuvat kertomaan epäkohdista, ja polvissa ei näihin puututtaisi – kauniiden sanojen aika on ohi, nyt on tekojen vuoro. Kiusaamis- ja häirintäkyselyitä on tehty järjestöjen ja tiedekunnan toimesta jo vuosia, mutta edelleen kuulemme asioita polvin huonosta ilmapiiristä. Kiusaamiselle ja häirinnälle sanotaan olevan nollatoleranssi, mutta kyselyn tulokset ja Groteskin saamat viestit kertovat muuta. 

Toivomme päätoimituksessa, että näiden esille tulleiden epäkohtien myötä ongelmasta voitaisiin keskustella avoimesti, rakentavasti ja kriittisesti. Toivomme, että kukaan ei jatkossa koe kiusaamista, eikä jää yksin asioiden kanssa. Toivomme myös, että polvin järjestösysteemiä aletaan muuttamaan aidosti parempaan suuntaan. Yhdenvertaisuussysteemi tällaisenaan ei toimi, ja ongelmatilanteiden käsittely tulee jatkossa ulkoistaa polvin ulkopuoliselle henkilölle.

Groteski julkaisi maanantaina kannanoton kiusaamista vastaan. Vaihdoimme kuitenkin jutun muotoa, sillä haluamme olla varmistamassa, että ongelmasta puhutaan ketään syyttelemättä, ja aiempi juttumuoto olisi voinut olla tulkittavissa liikaa tämän vuoden järjestötoimijoita syytteleväksi.