Tasa-arvoa ehkäisyyn!

TEKSTI Emilia Tiainen ja Emma Viitanen KUVITUS Sanna Antila

Artikkelin kursivoidut kohdat ovat tuttujemme kokemuksia hormonaalisesta ehkäisystä. Olemme keränneet ne Instagramin kautta. Haluamme myös todeta, että Groteski tiedostaa sukupuolen moninaisuuden, mutta tässä artikkelissa liikutaan osittain binäärisellä spektrillä johtuen aiheen ympärillä vallitsevista sukupuolinormatiivisista oletuksista. 

Yhdistelmäehkäisypilleri, minipilleri, kuparikierukka tai kondomi. Ehkäisylaastari, hormonikierukka, ehkäisykapseli. Ehkäisyinjektio tai -implantaatti. Pessaari. Tai sitten pelkkä kondomi. Mikäli cisnaisten ja -miesten ehkäisyvälineet asetettaisiin apteekin hyllylle, olisi jälkimmäisten puolen katsominen lähinnä surullista. 

Cismiehille suunnatusta hormonaalisesta ehkäisystä puhutaan mediassa yhä enenevässä määrin, mutta samalla tuntuu, että valmisteet ovat olleet “tulossa aivan pian markkinoille” viimeisten 20 vuoden ajan. Reilun 60 vuoden jälkeen tilanne on yhä sama, mitä se oli ensimmäisen ehkäisypillerin keksimisen aikaan: hormonaalista ehkäisyä on tarjolla vain ovuloiville. Vaihtoehtojen puuttuessa myös asenteet ovat vakiintuneet, ja pidemmässä suhteessa ehkäisyvastuun katsotaan kuuluvan tälle osapuolelle.

Ei mulle sanottu mitään muuta kun että ota pillerit. Ei mulle oikeen kerrottu mistään muista vaihtoehdoista tai sivuoireistakaan. Olin 16-vuotias.


Hormonaalisessa ehkäisyssä on toki paljon etuja. On tärkeää, että seksistä voi nauttia ilman raskautumisen pelkoa. Lisäksi hormonaalinen ehkäisy on tuonut monelle helpotusta esimerkiksi endometrioosiin, pahoihin kuukautiskipuihin ja akneen. 

Samalla keskustelupalstoilla, uutisissa ja kahvipöytäkeskusteluissa jaetaan myös negatiivisia kokemuksia hormonaaliseen ehkäisyyn liittyen. Vuonna 2013 uutisoitiin Suomessakin suosittujen Yaz- ja Yasmin-ehkäisypillereiden aiheuttamista aivo- ja keuhkoveritulpista, ja 2016 raportoitiin tanskalaisesta tutkimuksesta, jossa ehkäisypillereiden havaittiin olevan masennuksen riskitekijä. Lisäksi ehkäisypillerit voivat aiheuttaa muun muassa mielialojen vaihtelua, haluttomuutta, päänsärkyä ja iho-ongelmia. 

En varmaan pariin kuukauteen ollu ihan täysin työkykyinen tai muutenkaan kykenevä mihinkään, itkin joka päivä kun piti lähtee kouluun ja sain ihan övereitä ahistuskohtauksia kun piti lähtee töihin…Tähän suhtauduttiin gynellä vähän silleen ‘ootko varma että johtuu pillereistä…?’

Mä sain minipillereistä laskimotukoksen silmään. Sen jälkeen lähes kaikki hormonaalinen ehkäisy meni kieltolistalle, ainut mahdollinen oli yksi hormonikierukka. Tää kyseinen kierukka pilas mun ihon täysin ja elelen tämmösessä hormonisumussa, mutta ainakaan ei tuu veritulppia enää…


Ensimmäisen ehkäisypillerin keksimisestä tulee toukokuussa kuluneeksi 61 vuotta. Tästä saamme kiittää pitkälti aktivistia ja yhdysvaltalaisen Planned Parenthood -järjestön perustajaa, Margaret Sangeria. Hän oli alkanut uransa aikana haaveilemaan ehkäisyvalmisteesta, jonka naiset voisivat hankkia helposti ja jota he voisivat käyttää kumppaninsa tietämättä. Häntä motivoi paitsi ajatus siitä, että seksistä voisi nauttia ilman raskautumisen pelkoa, myös se, että ehkäisyn voisi ottaa omiin käsiin. Tehokas ehkäisy mahdollistaisi opiskelun, haastavien tutkintojen tavoittelun ja työelämään siirtymisen. Tiivistäen, Sangerin mielestä tasa-arvoa ei saavutettaisi laajemminkaan yhteiskunnassa, mikäli sitä ei saavutettaisi seksuaalisissa suhteissa.

Sanger halusi vallankumouksen. Sellaisen, jota ei käytäisi aseilla, vaan seksillä. Ja seksiä olisi paljon. Ilman avioliittoa, sitoutumista tai lapsia. 

Sanger oli tavannut uransa aikana useita tieteilijöitä, jotka olivat todenneet, ettei tällaisen menetelmän kehittäminen olisi mahdollista. Syitä oli useita: tarvittava teknologia puuttui ja ehkäisyn kehittäminen nähtiin paitsi pahamaineisena, myös turhana, sillä moni osavaltio kielsi ehkäisyn. Mitä järkeä olisi kehittää valmiste, jota lääkefirmat eivät suostuisi valmistamaan tai lääkärit määräämään?

Sangerille sanottiin useita kertoja “ei”, kunnes hän tapasi Gregory Pincusin vuonna 1950. 

Pincus oli tutkinut miesten ja naisten hormonitoimintaa jo aiemmin. Eräällä illallisella Sanger onnistui taivuttelemaan Pincusin mukaan kehittämään hormonaalista ehkäisymenetelmää naisille. Taivuttelussa lienee auttanut myös se, että aktivisti ja filantrooppi Katharine McCormick lupautui rahoittamaan valtaosan tutkimuksesta omasta pussistaan, mikäli se keskittyisi nimenomaan naisille tarkoitetun pillerin kehitystyöhön. Mukaan tutkimusryhmään liittyi myös katolilainen gynekologi John Rock.

Yhdysvaltojen lääkevirasto hyväksyi pillerin käytön raskauden ehkäisemiseen vuonna 1960, ja loppu on historiaa. 

Enovid-nimisissä pillereissä oli runsaasti hormoneja, paljon tarvittua enemmän. Sivuvaikutuksista ei oltu kovin huolissaan, sillä Pincusin ja Rockin päätavoite oli raskauksien ehkäiseminen. Jotkut testiryhmäläiset kokivat mielialojen vaihtelua, pahoinvointia, vatsakipuja, huimausta ja päänsärkyä. Pilleriä testattiin Puerto Ricossa, jolloin osa tutkijoista ohitti haittavaikutukset toteamalla, että ne liittyivät paikallisten “äärimmäiseen emotionaalisuuteen”. 

Pillereiden koostumus on muuttunut sitten 60-luvun: niissä on nykyään vähemmän hormoneja ja tätä myötä myös sivuvaikutuksia. Kuitenkin Itä-Suomen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan vuonna 2007 jopa 66 prosenttia osallistuneista koki saaneensa sivuvaikutuksia hormonaalisesta ehkäisystä.

Olin masentunut, melkein päivittäin itkuinen ja näin mun kumppanin ja ystävät joinain mun vihollisina. Normaalisti emme riitele kumppanini kanssa juuri koskaan, mutta tuona aikana pillerit meinasivat pilata meidän koko suhteen, koska reagoin kaikkeen niin yliampuvasti.

Silloisen kumppanin kanssa seksielämä hiipui aivan täysin ja se vaikutti negatiivisesti myös parisuhteeseen.


Kondomia ei suositella ainoaksi ehkäisymenetelmäksi vakituiseen suhteeseen, sillä sen ehkäisyteho on huonompi kuin hormonaalisissa vaihtoehdoissa. Ehkäisymenetelmien tehokkuutta kuvaava Pearlin luku kertoo, että oikeaoppisella kondomin käytöllä kaksi sadasta tulee vuoden aikana raskaaksi, mutta käytännössä luku on kuitenkin 15. Ehkäisypillerillä tämä tyypillistä käyttöä kuvaava luku on 0–2.

Välillä mietin kyllä et pitäiskö testata jotai toista hormonaalista ehkäisyä, mut sit aina tuun siihen tulokseen, et terve seksielämä on kyl parempi. Mitä niil pillereillä ees tekee jos ei tee mieli tai ei pane ku sattuu? XD yksinkertaistettuna siis.


1950-luvulla ehkäisyn kehittämisen esteinä toimivat pitkälti asenteet. Moni tutkija valjastettiin kehittämään mieluummin joukkotuhoaseita kuin välineitä perhesuunnitteluun. Yli 60 vuotta myöhemmin olemme kuitenkin yhä tilanteessa, jossa hormonaalista ehkäisyä on tarjolla vain ovuloiville henkilöille. Miksi siittiöitä tuottavien hormonaalisen ehkäisyn kehittäminen ei etene?

Yrityksiä on kyllä ollut. Vuonna 2016 uutisoitiin tutkimuksesta, jossa miesten ehkäisyruiskun oli havaittu estävän raskauksia jopa 96 prosenttisesti. Tulos oli huikea, mutta ei johtanut muutoksiin ehkäisyvälinemarkkinoilla. Tutkimuksessa oli nimittäin selvinnyt, että ruiskulla on sivuvaikutuksia, muun muassa mielialojen vaihtelua, haluttomuutta, aknea ja hikoilua. Tutkimus keskeytettiin ulkopuolisen seurantaryhmän toimesta: sivuvaikutukset olivat liian rajuja hyötyihin nähden.

Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, Tyksin Antti Perheentupa oli mukana miesten hormonaalisen ehkäisyn tutkimuksessa vuonna 2008. Myös tällöin havaittiin negatiivisia sivuvaikutuksia. “Tutkimuksissa on todettu hoitoon liittyviä sivuvaikutuksia, jotka ovat osin samankaltaisia kuin naisten hormonaaliseen ehkäisyyn liittyen. Mielialan vaihtelua ja masennusta on todettu useassa tutkimuksessa. Lisäksi hormonit aiheuttavat toisille ihon rasvoittumista ja aknea. Osa sivuvaikutuksista hellittää käytön jatkuessa. Koska ei hoideta sairautta, ei tähän saisi liittyä merkittäviä sivuvaikutuksia tai pitkäaikaiseen käyttöön huomattavia terveysriskejä”, Perheentupa kertoo. Naisilla hormonaalinen ehkäisy voi taas tuoda apua esimerkiksi endometrioosiin.

Eri sukuelimissä on eroja, mikä omalta osaltaan vaikuttaa ehkäisymenetelmien kehittelyyn. Perheentuvan mukaan miesten ehkäisyä hankaloittaa siittiöiden määrä verrattuna naisen kuukausittain kehittyvään munasoluun. “Siittiöitä tuotetaan kiveksissä miljoonittain. Käytännöllisen valmisteen tulisi siis tehokkaasti estää siittiötuotanto tai siittiöiden pääseminen siemennesteeseen. Vaikutuksen pitäisi olla palautuva, eli hedelmällisyyden pitäisi “toipua” ennalleen kun hoito lopetetaan.”, Perheentupa kertoo.

Ehkäisyvalmisteen tehokkuus aiheutti tutkimuksessa murheita. “Yksikään tutkimuksissa käytetty hormonivalmiste tai hormoniyhdistelmä ei pysäyttänyt siittiötuotantoa kaikilta osallistujilta. Teoriassa voisi ajatella, että valmistetta käyttäisivät ainoastaan he, joiden siittiötuotanto pysähtyy. Varmuudella ei kuitenkaan tiedetä käynnistyykö tuotanto uudelleen joillain hoitoa pidempään jatkettaessa. Teho alkaa kunnolla vasta muutaman kuukauden käytön jälkeen, ja tämä käytännön seikka rajoittaisi käyttöä merkittävästi.”

Entä ehkäisyn tulevaisuus? Kuuluuko siihen siittiöiden tuotantoon vaikuttava ehkäisy, vai jääkö vastuu jatkossakin ovuloivan harteille? Perheentupa kehuu, että on hienoa, että nytkin vaihtoehtoja on useita. “Luotettavia menetelmiä mahtuu valikoimaan kuitenkin lisää. Uudet muodot ovat pitkälti olleet uusien hormonien eivätkä niinkään kokonaan uusien ehkäisymenetelmien kehittämistä. Miehen luotettavalle ehkäisylle olisi varmastikin markkinaa, sillä ehkäisyvastuu voitaisiin näin jakaa nykyistä tasa-arvoisemmin. Sellaisen kehittäminen vaan on haasteellista”, hän jatkaa. 

Vaikuttaa siltä, että vaikka hormonaalisessa ehkäisyssä on omat haittansa, sen yhteiskunnallinen ja toisaalta terveydellinen vaikutus on merkittävä. Lääkäreillä on vastuu kuunnella potilaitaan ja auttaa silloin, kun ehkäisyväline aiheuttaa epämiellyttäviä oireita. Mutta mikäli miesten ehkäisyvälineet eivät pääse markkinoille näiden takia, olisiko tilanne erilainen, jos naisille tarkoitettua ehkäisypilleriä alettaisiin kehittämään vasta nyt?

Korkeahormonista Enovidia tuskin nähtäisiin markkinoilla, mutta Perheentuvan mukaan nykyiset e-pillerit läpäisisivät lääkekehityksen seulat haitoista huolimatta: “Mielestäni on itsestään selvää, että nykyiset naisten yhdistelmäehkäisypillerit hyväksyttäisiin markkinoille, vähintään niiden avulla saavutettavien muiden terveysetujen vuoksi. Jos nainen saa tehokkaan helpotuksen esimerkiksi hankaliin kuukautiskipuihin, on hän ehkä valmis sietämään vähemmän hankalaa sivuvaikutusta.”

“Monessa maassa pillerit hyväksyttäisiin markkinoille pitkälti siksi, että raskaudenkeskeytys on kielletty. Naisen asema eri yhteiskunnissa on kovin erilainen ja varmaankin heijastuisi tähän asiaan. On toki hyvä muistaa, että naisten ehkäisypillereiden markkinoille tulon myötä naisen seksuaalinen vapaus lisääntyi merkittävästi ja tällä on varmasti ollut huomattavan suuri yhteiskunnallinen merkitys.”

Kuitenkaan ikäviä sivuvaikutuksia ei tarvitse sietää: “On selvää, että kaikille naisille yhdistelmäehkäisy ei sovi. Määräävän lääkärin tulee tietää kenelle sen käyttö ei ole turvallista. Mikäli potilas kokee, ettei lääkäri huomioi hänen oireitaan riittävästi, on mahdollisuuksien mukaan syytä harkita hakeutumista toisen lääkärin vastaanotolle”, Perheentupa toteaa.

Cismiesten ja ehkäisymenetelmien välissä on siis haasteita, mutta tahtotilaa löytyy. Toivomme, että tulevaisuudessa ehkäisyn taakka voidaan jakaa yhä tasa-arvoisemmin. Tilanne olisi näin reilumpi kaikille osapuolille. 

Artikkelia varten on luettu Jonathan Eigin kirja “The Birth of the Pill: How Four Crusaders Reinvented Sex and Launched a Revolution” (New York ja Lontoo: W.W. Norton & Company, 2014).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *