Groteski kesäfestareilla: Flow Festival

Hanasaaren voimalaitoksen massiivisen hiilivoimalan varjossa jo viidettätoista kertaa järjestetty Flow-festivaali on profiloitunut korkeakoulutetun, valveutuneen ja myös ympäristöstä tietoisen yleisön tapahtumaksi, jossa juodaan joko kahdeksan euron luomulapparia tai lähes samanhintaista pienpanimokombuchaa. Groteski lähti festareille selvittämään mitä vihreän ja vastuullisen ulkokuoren alta löytyy ja mitä muut tapahtumat voisivat oppia Flow’sta.

TEKSTI: Toni Pakarinen ja Emilia Tiainen ARTIKKELIKUVA: Petri Anttila / Flow Festival

Flow joutui tänä vuonna median pyöritykseen muun muassa artistiperuutusten sekä artistien ja vapaaehtoisten palkkioiden takia. Vaikka festareilta löytyisi paljonkin kritisoitavaa musiikin, hintojen tai kävijöiden tyylin suhteen, on se poikkeuksellisen vahvasti onnistunut profiloitumaan tiedostavien ihmisten vastuulliseksi tapahtumaksi. Flow vetää vuosittain hurjasti ihmisiä Suvilahteen nauttimaan valtavirralle vähemmän tunnetuista artisteista ja näyttäytymään julkisen alueella omiensa joukossa. Vastuullisuuden korostaminen on juurikin yksi ydintekijöistä, joka erottaa Flow’n muista suomalaisista festareista. Tarkastellaanpa sitä vähän lähempää.

Kuva: Toni Pakarinen

Sustainable Flow on festareiden oma tavoiteohjelma, jonka mukaan Flow 2019 on yksi maailman ensimmäisistä hiilineutraaleista tapahtumista. Tapahtuma on sähköntuotannosta festariruokiin ja artistien raidereihin asti pyritty tekemään mahdollisimman vastuulliseksi. Festareiden sähköntuotanto toteutetaan Nesteen uusiutuvista ainesosista tehdyllä biodieselillä. Öljy-yhtiön ottaminen sponsoriksi tapahtumaan voi kuulostaa oudolta, mutta tarkemmin tutustumalla huomaa, että Neste tunnetaan yhtenä maailman “vähiten saastuttavimpana” öljy-yhtiönä. Täten valinta on ainakin jollain tasolla perusteltu. Tapahtumasta syntyneet päästöt myös luvataan kompensoida ja kävijöille tarjotaan mahdollisuutta kompensoida päästöjä sekä tehdä lahjoituksia ilmaston hyväksi.

Tapahtuman tiedottajan korviin ei ollut kuulunut jälkeenpäin kysyttäessä, että tapahtuman turvallisuushenkilöihin olisi oltu yhteydessä häirintätapauksien tiimoilta.

Toisin kuin tapahtuman nettisivuilta olisi voinut ymmärtää, festareilla ei ollut erikseen häirintäyhdyshenkilöä, vaan ongelmien ilmetessä on tarkoitus kertoa asiasta lähimmälle turvallisuushenkilölle. Tällä termillä ilmeisesti tarkoitettiin järjestyksenvalvojia. Tarkemmalla tiedustelulla selvisikin, että kyseessä oli ilmeisesti vain uusi nimike järjestyksenvalvojalle, eikä erillisiä valtsikalaisille tuttuja ”turvallisuushenkilöitä” ollut.

Nettisivujen mukaan myös ensiapuhenkilökunnan puolen olisi voinut kääntyä henkisen ensiavun tarpeessa. Tapahtuman tiedottajan korviin ei ollut kuulunut jälkeenpäin kysyttäessä, että tapahtuman turvallisuushenkilöihin olisi oltu yhteydessä häirintätapauksien tiimoilta. Tämän kokoisessa tapahtumassa on kuitenkin vaikea uskoa, ettei minkäänlaista häirintää olisi tapahtunut. Hiljaisuus voi kieliä siitä, ettei kävijäkunta ole ollut tietoinen turvallisuushenkilöiden tarjoamasta tuesta. 

Suuri osa Flow’n kävijöiden tuottamasta jätteestä on biohajoavaa. Lajittelupisteitä löytyi monesta paikkaa. Isompien lajittelupisteiden yläpuolella oli tarkat ohjeet siitä, mitkä jätteet kuuluvat minnekin. Mistään ei kuitenkaan löydy mainintaa siitä, kuinka paljon jätettä itse festivaalikokonaisuus rakennelmineen aiheuttaa. Oli hienoa nähdä miten aktiivisesti vapaaehtoiset keräilivät tupakantumppeja ja roskia maasta tehokkaasti. Alue oli massatapahtumaksi hyvin siisti. Tuhkakuppeja ei vaan meinannut löytyä millään, vaikka niitä kuulemma oli runsaastikin. 

Kuva: Toni Pakarinen

Tame Impalan visuaalisesti upealla keikalla taivaalle räjäytettiin konfettia, joka leijaili kauniisti ja pitkään taivaalla kohti festarialueen reunoja. Reunojen takana odotti jo valmiiksi saastunut ja roskainen Itämeri. Tiedottajan tietojen mukaan kyse oli biohajoavasta konfetista, mutta jäte Itämeressä on kuitenkin aina jätettä. 

Ruokatarjonta oli juuri niin erinomaista kuin olisi voinut kuvitellakin. Flow ei ota ketä vain tarjoamaan nälkäisille kävijöilleen eväitä, vaan valitsee ravintolansa tarkoin. Ravintoloiden tulee tarjota vähintään yksi kasvisannos, mielellään vegaaninen sellainen, ja ruokailuvälineiden tulee olla uusiokäytettäviä. Tämän lisäksi ravintoloiden tulee käydä festivaalin järjestämä koulutus, jossa opetetaan vastuullisemman ruuanlaiton saloja. Kasvisruoat olivat kaikilla myyntikojuilla listojen kärjessä parhaiten esillä.

Jäte Itämeressä on kuitenkin aina jätettä.

Keikat sujuivat silminnähden oikein kivasti. Suurimpien esiintyjien keikoille mahtui yllättävän hyvin ja jopa suhteellisen edessä oli tilaa liikkua ilman, että sai vahingossa naamaan iskun jonkun räppikäsistä. Poikkeuksena Nordea Globe Balloon -lavan keikat, jonne ei kaikkien esiintyjien kohdalla otettu kaikkia halukkaita sisään tilanpuutteen takia. Nuorisoa kritisoivat vanhemmat sukupolvet voivat myös vaieta nuorten huonosta käytöksestä: huonoiten tuntuivat käyttäytyvän nimenomaan yli 30-vuotiaat, turhan päihtyneet ja kovaääniset, kalliissa merkkivaatteissa näyttäytyneet aikuiset. He myös olivat niitä, jotka yrittivät ohittaa vessajonossa ja kiukuttelivat joutuessaan odottamaan sisäänpääsyä vippijonossa.

Niistä jonoista! Ne etenivät perjantaina yllättävän nopeasti. Vessajonot olivat välillä tuskastuttavan pitkiä, mutta nopeasti nekin liikkuivat. Loppuillasta jonoja ei enää ollut, vaan vessaan pääsivät lähinnä ne, jotka osasivat ohittaa. Se johtui tosin enemmän kävijöiden humalatilasta kuin festivaalin järjestelyistä. Tämä jatkui lauantaina ja sunnuntaina, jolloin alun perin miellyttävä wc-järjestely alkoi olla turhauttava. Jos vessoja osasi etsiä festarialueen syrjäisemmistä nurkista, selvisi paljon vähemmällä jonottamisella.

Kuva: Toni Pakarinen

Myös ensiapujärjestelyt vaikuttivat toimivan hyvin, ainakin silloin, kun toinen toimittajista itse joutui niihin turvautumaan nestehukan iskiessä väenpaljoudessa kolmantena festaripäivänä.

Flow’sta puhutaan usein “parempien ihmisten” festivaalina. Koko Suomen (eli Helsingin) kulttuuri- ja moraalikerma kokoontuu ottamaan kuvia ja nauttimaan tunnelmasta. Siihen mielikuvaan nähden Flow oli kuitenkin yllättävän tavanomainen. Suurin osa ihmisistä ei ollut pukeutunut erityisen villisti tai ollut värjännyt hiuksiaan oransseiksi. Flow-yleisön ja tapahtuman ”erityislaatuisuuteen” kuuluva itseironia toi asiaan myös oman makunsa.

Kokonaisuudessaan Flow on suomalaisen ja jopa globaalin musiikkifestarikentän vastuullisuuden kruununjalokivi. Monet tapahtumat voisivat ottaa Flow’sta mallia ja väitämme, että tapahtuma voisi toimia yhtä aktiivisemmin haastamassa muita samankaltaiseen kehitykseen.

Edistys ei lopu koskaan ja seuraava askel voisi ottaa yhä vahvemmin turvallisemman tilan periaatteet sekä turvallisuushenkilöiden tarjonnan esille. Voinemme odottaa, että tulevaisuudessa nähdään lisää luovia ratkaisuja ympäristöystävällisyyden suhteen. Nähdäänkö ensi vuonna lennättämisen sijaan vaikkapa hologrammi-artisteja? Voidaanko pyrkiä välttämään lentämistä lähempäät tulevilla artistivalinnoilla? Loppujenlopuksi Flow’n laskennallista hiilijalanjälkeä olennaisempaa on kuitenkin se, minkälaista esimerkkiä se näyttää kävijöilleen ja sidosryhmilleen.

Gallup: Mitä mietit, Meksiko?

Rajansa kaikella, myös Meksikossa. Groteskin Meksikon kirjeenvaihtaja jalkautui paikallisen valtsikan käytäville ja kysyi opiskelijoilta rajoista – muistakin, kuin siitä yhteisestä Yhdysvaltojen kanssa.

TEKSTI JA KUVAT Emma Viitanen

Eurooppa sotkee itsensä kaikkeen mukaan, myös Latinalaisessa Amerikassa. Venezuela on tästä hyvä esimerkki: maan kriisin aikana useat Euroopan maat ovat tunnustaneet presidentiksi oppositiojohtaja Juan Guaidón. Venezuelan mukaan nämä maat alistuvat lähinnä Yhdysvaltojen strategialle, jonka tarkoituksena olisi kaataa istuva presidentti Nicolás Maduron hallitus. Missä menee raja?

Estefania, 21

“Ensinnäkin, Euroopan unioni luotiin aikoinaan Eurooppaa varten. Latinalaisessa Amerikassa tilanteet ja kontekstit ovat aina erilaisia. Lisäksi Euroopan väliintulo tuntuu perustuvan usein pelkkiin geostrategisiin intresseihin. Esimerkiksi Venezuelassa öljyvarat kiinnostavat.

Sekaantuminen ei aina liity kuitenkaan fyysisiin väliintuloihin. Esimerkiksi Venezuelan tapauksessa on kiinnostavaa pohtia myös informaatiovaikuttamista, jossa globaalin pohjoisen mediat ovat luoneet maasta ja sen tilanteesta tietynlaista kuvaa. Sekin on toisen maan asioihin sekaantumista.”

Donald Trumpin muuri: mitä tulee ensimmäisenä mieleen?

Jonathan, 29

“Mielestäni muurien sijaan pitäisi rakentaa siltoja ja näin ollen vahvistaa maiden välisiä suhteita. Trumpin projekti on äärimmäisen itsekeskeinen, varsinkin jos ottaa huomioon kaikki ne tuhannet maahanmuuttajat, jotka työskentelevät Yhdysvalloissa, yhdysvaltalaisissa yrityksissä. Muurin rakentamiselle ei ole yksinkertaisesti hyväksyttäviä syitä.”

Trump on myös uhannut sulkea Meksikon rajan, mikäli laitonta maahanmuuttoa ei saada kuriin. Mitä Meksikon pitäisi tehdä?

Charles, 21

“Trumpin muurihaaveet perustuvat vain vaalilupauksiin ja niiden täyttämiseen kohdistuviin paineisiin. Osalla väestöstä vaikuttaa olevan meneillään tietynlainen identiteettikriisi, jossa rajan sulkeminen tuntuu turvalliselta ratkaisulta. Sellainen “White Fragility” tilanne, tiedätkö termin? Mutta joo, itseasiassa maahanmuutto Meksikosta Yhdysvaltoihin on pienempää kuin esimerkiksi 2000-luvun alussa.

Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador on kuitenkin luonnollisesti varovainen tilanteen edessä: maan talous riippuu paljon Yhdysvalloista. Trump tykkää provosoida ja toivon, ettei Meksiko lähde leikkiin mukaan. Ja haluan uskoa, ettei niin tehdä.”

Meksikon metrossa naiset matkaavat omassa vaunussaan. Tätä markkinoidaan turvallisena matkustustapana. Onko oikein, että uhrit joutuvat siirtymään häirinnän seurauksena eivätkä syylliset?

Ana, 20

“Huh, vaikea kysymys.

Sovinismi ja sukupuolittunut väkivalta ovat iso osa yhteiskuntaa ja niistä eroon pääseminen on vaikeaa. Ei mahdotonta, mutta vaikeaa, ja prosessissa kestäisi kauan. Sen takia uskon, että tällä hetkellä on tärkeintä minimoida ongelmat, joita naiset voivat kohdata: vaikka sitten omilla metrovaunuilla. Itse pidän niitä hyvänä asiana ja koen oloni turvallisemmaksi niissä matkustaessani.”

Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador pyysi tovi sitten Espanjaa pyytämään anteeksi kolonialismin ajan tekoja. Espanja kieltäytyi, onhan tässä ehtinyt kulua jo 500 vuotta. Mikä homma? Missä menee raja asioissa tai tapahtumissa, joita tarvitsee pyytää anteeksi?

Pedro, 25

”Hmm. Mielestäni López Obradorin pyyntö tuli outoon aikaan. Toki olen samaa mieltä siitä, että kolonialismi toi maahan enemmän huonoja kuin hyviä asioita. Kuitenkin “syyllisiä” voisi etsiä ehkä nykyistä Espanjaa ennemmin maahan aikoinaan saapuneista henkilöistä.

Mielestäni Meksikon valtion pitäisi sen sijaan pyytää anteeksi omalta osaltaan monia muita asioita, esimerkiksi maassa tapahtuvaa väkivaltaa, syrjintää ja rasismia. Meksikossa on paljon ajankohtaisia ongelmia, jotka vaativat ratkaisuja.”

Färsaaret kertovat miten kukaan voi asua Kehä 1:n ulkopuolella

Yhteiskuntakritiikki: Färsaaret on ravisteleva ja ajatuksia herättävä dokumenttiyhteiskunta, joka suorittaa tasaisen varmasti kaikilla osa-alueilla ja ällistyttää maisemillaan. Se muistuttaa tarkastelijaansa asuinpaikkojen vertailemisen subjektiivisuudesta.

TEKSTI JA KUVITUS Heta Ojanperä

Dokumenttiyhteiskunta

Färsaaret. Ohjaus Tanskan kuningaskunta. Päärooleissa 100 000 lammasta. 3 vrk 7h 45min.

★★★★★

Casting: 5/5 tähteä

Färsaaret on karu paikka. Puita ei ole ja jyrkät kalliot laskevat suoraan mereen. Tilaa on valtavasti. Eeppisissä maisemissa kriitikko oli tuntea päässeensä osaksi fantasiaelokuvaa, vain rinnettä alas rynnistävät ratsujoukot puuttuivat. Casting oli onneksi laadukas: päärooliin valitut 100 000 lammasta oli sijoitettu ympäri saaria elävöittämään muuten niin kuolleet rinteet.

Vaikutti jopa siltä, että toiset 100 000 olisi hyvin voinut lisätä: turisti ei vielä kolmen päivän oleskelun jälkeen ollut saanut kuvaa lampaasta. Budjetti on kuitenkin itsehallinnollisella saariryhmällä tiukka. Fanin suureksi riemuksi muutama kiireinen pääosan esittäjä suostui laskeutumaan vuorilta kuvattavaksi.

Kolme pääosan esittäjää, jotka harmittavasti eivät vaivautuneet lähemmäs. Samaan aikaan kriitikko oli upota mutaan.

 

Kriitikko pääsi yhteiskuvaan näyttelijän kanssa.

Erikoistehosteet: 1,5/5 tähteä

Jatkuva valtamereltä puhaltava tuuli, lähes päivittäinen sade ja pilvisyys sekä viiden minuutin välein vaihtelevat sääolosuhteet eivät vastaa yleistä toivetta merenrantakohteen ilmastosta. Näkymä ei kuitenkaan ollut mustavalkoinen, mistä kriitikko oli positiivisesti yllättynyt. Färsaaret saa puolikkaan lisätähden hurjan kovasta tuulesta, koska siinä on viihdyttävää leikkiä ja se toimii kätevänä taustahuminana koko esitykselle. Ääniraidan ei aina tarvitse olla monimutkainen.

Kun erikoistehosteita vaihdetaan viiden minuutin välein, ne menettävät tehoaan. Kuvassa kolmet eri erikoistehosteet käytössä samaan aikaan.

Dialogi: 3/5 tähteä

Yksi kiinnostavimmista kliimakseista oli keskustelu färsaarelaismummon kanssa ruotsin ja fäärin kielillä. Yritys oli kova ja ilo suuri, kun viesti tarjotun aterian erinomaisuudesta saatiin lähettäjältä vastaanottajalle. Fäärin kieli muistuttaa tanskaa ja islantia, mutta oli aivan käsittämättömän vaikeaselkoista ruotsintaitoisellekin kriitikolle.

Lavastus: 5/5 tähteä

Färsaarelaiset lavastusinsinöörit ovat ihailtavan taitavia, vaikka eivät maailmanmainetta olekaan niittäneet. Niukkoja resursseja ei ole tuhlattu, vaan ne on käytetty mahdollisimman tehokkaasti ja lavastus sopikin erinomaisesti yhteiskunnan juoneen. Färsaarelaistalot ovat matalia, niiden ikkunat pieniä ja seinät paksuja. Kerrostaloja on vain muutama. Pääkaupunki Torshávn oli omakotitalovaltaisuudessaan hämmentävän laajalle levinnyt. Tilaa on ja se on hyvä käyttää: saariryhmä on noin 130 kilometriä  pitkä ja 80 kilometriä leveä. Välimatkat ovat odottamattoman pitkät, kun suoraan rinteiden tai meren poikki ajaminen ei onnistu ja tiet kiemurtelevat vuorten rinteitä ylös alas.

Pelkistetty lavastus, jossa pieni budjetti näkyy. Ympäristön ansiokas hyödyntäminen takaa kuitenkin huikean esteettinen kokemuksen.

Juoni: 2/5 tähteä

Färsaarten juoni oli kaavamainen ja useissa muissa yhteiskunnissa havaittu: voisi sitä jopa tylsäksi luonnehtia. Ihmiset opiskelevat, menevät töihin, perustavat perheen, jäävät eläkkeelle ja kuolevat. Färsaarelaiset tekevät ahkerasti lapsia: toisin kuin valtaosassa länsimaita, orgaaninen väestönkasvu on positiivista ja vuosittain syntyy yli 600 vauvaa.

Yhteiskunta on kuitenkin turvallinen. Ihmiset tuntevat toisensa ja tervehtivät toisiaan niin baarissa, kaupassa kuin lentokoneessa. Pohjoismainen turvaverkko on tavallistakin tiukempi, kun julkisen päivähoidon ja koulutuksen lisäksi myös sukulaiset ja ystävät ovat tarvittaessa apuna esimerkiksi lastenhoidossa. Toisaalta pienessä yhteiskunnassa piirit ovat pienet, juorut leviävät nopeasti ja esimerkiksi oman alan asiantuntijoiden seuraa voi olla vaikea löytää.

Leikkaus: 4/5 tähteä

Färsaarille on leikattu kaksi meren alittavaa ajotunnelia, kolmas on rakenteilla ja neljäs suunnitteilla. Kuten kaikki muukin saarilla, ne ovat halpoja, mutta toimivia. Ne on tehty yksinkertaisesti louhimalla kallioon tunneli, laittamalla asfaltti ja asentamalla lamput. Resursseja ei tuhlata, mutta 4000 ihmisen asuttaman saaren yhdistäminen tieverkkoon nähdään silti arvokkaana.

Musiikki: 3/5 tähteä

Färsaarelaismusiikki on skandinaaville yllätyksetöntä raskasta metallia. Se sopi esityksen taustamusiikiksi noin 15 minuutiksi, ja sitä seurasi monen tunnin suomalaisten juomalaulujen soitto.

Färsaaria voi suositella kaikille, jotka pohtivat, miten kukaan voi elää Kehä 1:n ulkopuolella. Kun perustarpeet on tyydytetty, hyvää elämää löytyy kummallisista paikoista.

Pelkkää paskaa tilalla

He ovat pilanneet jotain hyvää. On aika avautua.

TEKSTI Emma Viitanen KUVITUS Roosa Kontiokari

Keski-ikäiset Facebookin

Nettipoliisi Marko “Fobba” Forsskin sen sanoi: keski-ikäiset ovat pilanneet Facebookin. Muistaako kukaan samanlaista vihapuheen määrää siihen aikaan, kun Facebookiin päivitettiin “kaupungille kamujen kaa (::”, “nyt nuq →” tai “ihan parasta luokkaretkellä ft. parhaat <3”?

Taannoisessa Groteskin haastattelussa Forss kuvaili nykyistä tilannetta kyläkokoukseksi, jossa parilta rähisijältä ei saa mikrofonia pois. Siltä se vaikuttaakin, ainakin kun katsoo iltapäivälehtien kommenttiosioita. Eikä tilanne ota rauhoittuakseen.

Facebookin piti pelastaa habermasilainen julkisuus globaalissa mittakaavassa. En ole vielä täysin vakuuttunut.

Donald Trump Amerikan

Paljon on tapahtunut reilussa puolessatoista vuodessa. Kytkökset Venäjään, monet potkut, maksut Stormy Danielsille, jatkuvat hyökkäykset mediaa vastaan, lasten erottaminen vanhemmistaan Yhdysvaltojen ja Meksikon rajalla. Siinä vain muutama juttu.

Ikävä Obamaa.

Jukka Kola yliopiston

Vuonna 2017 uutisoitiin Yorkin yliopiston professori Sue Scottin riippumattoman työryhmän raportista, jossa kävi ilmi vakavia ongelmia Helsingin yliopiston johdossa. Jukka Kola toimitti tuolloin rehtorin virkaa ja ohjasi yliopistoa läpi suurten rakenteellisten muutosten. Niitä olivat muun muassa koulutusohjelmien uudistus sekä valtionrahoituksen merkittävä pieneneminen.

Raportissa kritiikkiä saivat erityisesti itsevaltainen johtaminen sekä huono viestintä. Työntekijöitä ei kuunneltu, irtisanomisista ei tiedotettu tarpeeksi hyvin. Niin opiskelijat kuin henkilökuntakin olivat tyytymättömiä. Ja ovat varmaan edelleen.

Lähetin erään kurssin opettajalle palautepyynnön noin vuosi sitten. Vastausta ei ole vieläkään kuulunut. Saan tasaisin väliajoin kuulla, etten mahdu ilmoittautumilleni sivuainekursseille. Pienryhmäopetusta ei ole ollut aikoihin.

Mutta hei, huippuyliopisto! Saatiin tosi hyvä sijoitus Shanghai Rankingissa!

“Netflix & Chill” sanonnan keksinyt tyyppi rennot leffaillat

Tuntuu vaikealta pyytää deittiä katsomaan leffaa ilman väärinymmärrysten vaaraa. Että kiitos vaan.

Atte Jääskeläinen Yleisradion

Tarina lienee tuttu monelle, mutta tiivistetään silti: toimittaja Salla Vuorikoski kirjoitti marraskuussa 2016 uutisen pääministeri Juha Sipilän sukulaisten kytköksistä kaivosyhtiö Terrafameen. Sipilä suuttui, lähetti monta sähköpostia ja kirjoitti muun muassa, että “Arvostukseni Yleen on nyt täysi nolla, ei tietysti poikkea teidän arvostuksestanne minua kohtaan. Tasoissa ollaan. t. Juha”. Niin.

Viestirumban jälkeen Yleisradion johto päätti perua Sipilää koskevien juttujen julkaisemisen. Syntyi kohu, jonka jälkeen Yle sai Julkisen sanan neuvostolta langettavan päätöksen poliittiseen painostukseen taipumisesta. Silloin vastaava päätoimittaja Jääskeläinenkin ymmärsi viimein lähteä muihin tehtäviin.

Jonnet Jodelin

Hnngh. Menkää jo muualle.

Sanna Ukkola Pressiklubin

Ruben Stiller ehti juontaa Pressiklubia vuodesta 2009 asti, kunnes päätti jättää ohjelman keväällä 2017. Paikalle napattiin Stilleriä tämän sairauslomalla tuurannut Sanna Ukkola.

No, eihän se enää ollut sama juttu. Pressiklubille sanoimme lopulliset jäähyväiset tänä vuonna, kun Yleisradio päätti vaihtaa ohjelman tilalle Ukkolan ja Marja Sannikan Sannikka & Ukkola -keskusteluohjelman. Ja samalla pistettiin uusiksi myös Pressiklubin sosiaaliset mediat, joiden tykkääjät siirrettiin suoraan seuraamaan Sannikkaa ja Ukkolaa.

Lepää rauhassa, Pressiklubi. Kiitos kaikesta.

Maanviljelyn keksijä elämänlaadun

Historioitsija Yuval Noah Harari ravisutti maailmojamme toteamalla Sapiens -teoksessaan, että neoliittinen vallankumous on “historian suurin huijaus”.

Maanviljelystä seurasi väestöräjähdyksiä, hierarkkisia yhteiskuntarakenteita ja ruokavalion yksipuolistumista. Keho alkoi rappeutua, kun ihminen oli sidottu raskaaseen työhön. Maanviljelyn keksijää voimmekin kiittää esimerkiksi rasitusvammoista.

Taloushistorian emeritusprofessori Sakari Heikkinen kuvaili metsästäjä-keräilijöiden eläneen “mukavaa elämää pähkinöitä keräillen”. Minäkin haluan.

Milleniaalit, kaiken

Nenäliinat, pankit, öljy, murot, parisuhteet, avioerot, kasvokkainen vuorovaikutus, tavaratalot ja seksi. Siinä vain muutama niistä monista asioista, jotka milleniaalit ovat Googlen mukaan pilanneet.

Pyydän anteeksi koko työryhmän puolesta.

UniCafe meksikolaisen ruuan

Meksikolainen uunimakkara.

Monipuolinen mätä

Biojätepussin pohjalla mätänevä omena tai haavasta tihkuva kellertävä neste ovat kiistatta esteettisesti epämiellyttäviä ja pahanhajuisia. Mätänemistä ei silti tulisi aliarvioida sen ällöttävyyden vuoksi, sillä se on koko elämän kannalta tärkeä prosessi.

TEKSTI Salla Rajala KUVA Iisa Pappi

Mätäneminen tarkoittaa tapahtumaa, jossa mikrobit hajottavat eloperäistä ainesta hapettomissa olosuhteissa. Tämän hajottamisen seurauksena syntyy kaasuja, jotka aiheuttavat juuri sen mädälle tyypillisen hajun.

MÄTÄNEMISPROSESSI ALKAA, kun mikrobit alkavat pilkkoa mätänevää tuotetta, kuten omenaa, pienemmiksi paloiksi. Omenan sisältämät hiilihydraatit, proteiinit ja rasvat hajotetaan ja ne liukenevat yksinkertaisemmiksi yhdisteiksi, kuten sokereiksi, aminohapoiksi ja rasvahapoiksi. Seurauksena mätänevä omena muuttuu kauniin kiinteästä löllöksi limaksi.

Prosessi kuitenkin jatkuu, ja liukoisista aineista, eli siitä löllöstä limasta, alkaa mikrobien vaikutuksesta muodostua monien vaiheiden kautta erilaisia kaasuja. Tärkein niistä on metaani. Metaanin muodostuminen on koko prosessin kriittisin vaihe, sillä metaania muodostavat mikrobit eivät kestä lainkaan happea, vaan hapen läsnä ollessa mätänemisprosessi pysähtyy. Hapen määrä, tai pikemminkin sen puuttuminen on huomioitava erityisesti silloin, kun mädätysprosessia hyödynnetään teollisiin tarkoituksiin.

Teollisella mädätyksellä voidaan hyvin kontrolloiduissa olosuhteissa tuottaa biokaasua, joka koostuu samoista kaasuista, joita luonnossa tapahtuvassa mätänemisessäkin syntyy. Biokaasu on uusiokäytettävä ja hiilineutraali energiamuoto, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi lämmön- ja sähköntuottoon sekä biopolttoaineena. Biokaasussa metaania on 50-70% ja hiilidioksidia 30-50%. Hiilidioksidia ei tarvita biokaasun energiakäyttöön, mutta sitä syntyy väistämättä mikrobien hajotustoiminnan seurauksena. Hiilidioksidi ei kuitenkaan mene täysin hukkaan, vaan sitä voidaan hyödyntää hiilidioksidilannoituksessa, jolla kiihdytetään kasvien kasvamista.

BIOKAASUA VOI TEHDÄ melkein mistä tahansa orgaanisesta, eli eloperäisestä, ja helposti hajoavasta aineksesta.  Käytännössä biokaasua tuotetaan eläinten lannasta, jätevedestä, biojätteestä sekä kasvibiomassasta – joskaan ei puusta. Biojätettä siis ihan oikeasti kannattaa kierrättää! Prosessiin käytettävä aines vaikuttaa suoraan tuotetun biokaasun määrään. Runsaasti kaasua syntyy aineksesta, joka sisältää vähän vettä ja paljon helposti hajoavaa materiaalia, esimerkiksi eläimen lannasta. Biokaasun valmistamista voi kokeilla myös kotona solmimalla biojätepussin tiiviisti kiinni ja odottamalla joitain päiviä, kunnes pussiin alkaa muodostua metaania.

Biokaasua käytetään paljon lämmitystarkoituksiin, ja se on kuluttajalle edullinen valinta. Esimerkiksi joillakin maatiloilla on oma biokaasulaitoksensa, jossa eläinten lanta muutetaan biokaasuksi.  Kaasu puolestaan hyödynnetään tilan lämmittämiseen. Biokaasun tuotossa muodostuu myös mädätettä, kiinteää ainesta, joka ei hajoa prosessin aikana kokonaan. Mädäte sisältää paljon kasveille välttämättömiä ravinteita, joten se on erinomainen lannoite pelloille.

ENERGIANTUOTON LISÄKSI mätänemisellä on hyvin tärkeä rooli luonnossa, sillä kasvu ja elämä perustuvat ravinteiden kiertoon. Kasvit tarvitsevat kasvaakseen ravinteita, kuten hiiltä, typpeä ja fosforia. Ne ottavat ravinteita jatkuvasti maasta juurillaan ja eläinten syödessä kasveja nämä ravinteet siirtyvät eläimiin. Ilman hajotustoimintaa, myös mätänemistä, maasta otetut ravinteet eivät koskaan palaisi takaisin maaperään, vaan ennen pitkää ne loppuisivat, eivätkä kasvit pystyisi kasvamaan. Mikrobien ansiosta näin ei kuitenkaan tapahdu, sillä kaikki kuollut materiaali hajotetaan takaisin alkuaineiksi, muun muassa hiileksi, typeksi ja fosforiksi.

Niin ällöttävää kuin mätä onkin, tulisi sitä tarkastella myös toiselta kantilta. Mätänemisprosessi antaa meille maapallon varoja tuhlaaville ihmisille mahdollisuuden käyttää uusiutuvaa energianlähdettä moniin tarkoituksiin. Lisäksi prosessissa toimivat mikrobit ovat yksi syy siihen, että elämä täällä voi ylipäätään jatkua. Aika mahtavaa, eikö?