Pelkkää paskaa tilalla

He ovat pilanneet jotain hyvää. On aika avautua.

TEKSTI Emma Viitanen KUVITUS Roosa Kontiokari

Keski-ikäiset Facebookin

Nettipoliisi Marko “Fobba” Forsskin sen sanoi: keski-ikäiset ovat pilanneet Facebookin. Muistaako kukaan samanlaista vihapuheen määrää siihen aikaan, kun Facebookiin päivitettiin “kaupungille kamujen kaa (::”, “nyt nuq →” tai “ihan parasta luokkaretkellä ft. parhaat <3”?

Taannoisessa Groteskin haastattelussa Forss kuvaili nykyistä tilannetta kyläkokoukseksi, jossa parilta rähisijältä ei saa mikrofonia pois. Siltä se vaikuttaakin, ainakin kun katsoo iltapäivälehtien kommenttiosioita. Eikä tilanne ota rauhoittuakseen.

Facebookin piti pelastaa habermasilainen julkisuus globaalissa mittakaavassa. En ole vielä täysin vakuuttunut.

Donald Trump Amerikan

Paljon on tapahtunut reilussa puolessatoista vuodessa. Kytkökset Venäjään, monet potkut, maksut Stormy Danielsille, jatkuvat hyökkäykset mediaa vastaan, lasten erottaminen vanhemmistaan Yhdysvaltojen ja Meksikon rajalla. Siinä vain muutama juttu.

Ikävä Obamaa.

Jukka Kola yliopiston

Vuonna 2017 uutisoitiin Yorkin yliopiston professori Sue Scottin riippumattoman työryhmän raportista, jossa kävi ilmi vakavia ongelmia Helsingin yliopiston johdossa. Jukka Kola toimitti tuolloin rehtorin virkaa ja ohjasi yliopistoa läpi suurten rakenteellisten muutosten. Niitä olivat muun muassa koulutusohjelmien uudistus sekä valtionrahoituksen merkittävä pieneneminen.

Raportissa kritiikkiä saivat erityisesti itsevaltainen johtaminen sekä huono viestintä. Työntekijöitä ei kuunneltu, irtisanomisista ei tiedotettu tarpeeksi hyvin. Niin opiskelijat kuin henkilökuntakin olivat tyytymättömiä. Ja ovat varmaan edelleen.

Lähetin erään kurssin opettajalle palautepyynnön noin vuosi sitten. Vastausta ei ole vieläkään kuulunut. Saan tasaisin väliajoin kuulla, etten mahdu ilmoittautumilleni sivuainekursseille. Pienryhmäopetusta ei ole ollut aikoihin.

Mutta hei, huippuyliopisto! Saatiin tosi hyvä sijoitus Shanghai Rankingissa!

“Netflix & Chill” sanonnan keksinyt tyyppi rennot leffaillat

Tuntuu vaikealta pyytää deittiä katsomaan leffaa ilman väärinymmärrysten vaaraa. Että kiitos vaan.

Atte Jääskeläinen Yleisradion

Tarina lienee tuttu monelle, mutta tiivistetään silti: toimittaja Salla Vuorikoski kirjoitti marraskuussa 2016 uutisen pääministeri Juha Sipilän sukulaisten kytköksistä kaivosyhtiö Terrafameen. Sipilä suuttui, lähetti monta sähköpostia ja kirjoitti muun muassa, että “Arvostukseni Yleen on nyt täysi nolla, ei tietysti poikkea teidän arvostuksestanne minua kohtaan. Tasoissa ollaan. t. Juha”. Niin.

Viestirumban jälkeen Yleisradion johto päätti perua Sipilää koskevien juttujen julkaisemisen. Syntyi kohu, jonka jälkeen Yle sai Julkisen sanan neuvostolta langettavan päätöksen poliittiseen painostukseen taipumisesta. Silloin vastaava päätoimittaja Jääskeläinenkin ymmärsi viimein lähteä muihin tehtäviin.

Jonnet Jodelin

Hnngh. Menkää jo muualle.

Sanna Ukkola Pressiklubin

Ruben Stiller ehti juontaa Pressiklubia vuodesta 2009 asti, kunnes päätti jättää ohjelman keväällä 2017. Paikalle napattiin Stilleriä tämän sairauslomalla tuurannut Sanna Ukkola.

No, eihän se enää ollut sama juttu. Pressiklubille sanoimme lopulliset jäähyväiset tänä vuonna, kun Yleisradio päätti vaihtaa ohjelman tilalle Ukkolan ja Marja Sannikan Sannikka & Ukkola -keskusteluohjelman. Ja samalla pistettiin uusiksi myös Pressiklubin sosiaaliset mediat, joiden tykkääjät siirrettiin suoraan seuraamaan Sannikkaa ja Ukkolaa.

Lepää rauhassa, Pressiklubi. Kiitos kaikesta.

Maanviljelyn keksijä elämänlaadun

Historioitsija Yuval Noah Harari ravisutti maailmojamme toteamalla Sapiens -teoksessaan, että neoliittinen vallankumous on “historian suurin huijaus”.

Maanviljelystä seurasi väestöräjähdyksiä, hierarkkisia yhteiskuntarakenteita ja ruokavalion yksipuolistumista. Keho alkoi rappeutua, kun ihminen oli sidottu raskaaseen työhön. Maanviljelyn keksijää voimmekin kiittää esimerkiksi rasitusvammoista.

Taloushistorian emeritusprofessori Sakari Heikkinen kuvaili metsästäjä-keräilijöiden eläneen “mukavaa elämää pähkinöitä keräillen”. Minäkin haluan.

Milleniaalit, kaiken

Nenäliinat, pankit, öljy, murot, parisuhteet, avioerot, kasvokkainen vuorovaikutus, tavaratalot ja seksi. Siinä vain muutama niistä monista asioista, jotka milleniaalit ovat Googlen mukaan pilanneet.

Pyydän anteeksi koko työryhmän puolesta.

UniCafe meksikolaisen ruuan

Meksikolainen uunimakkara.

Monipuolinen mätä

Biojätepussin pohjalla mätänevä omena tai haavasta tihkuva kellertävä neste ovat kiistatta esteettisesti epämiellyttäviä ja pahanhajuisia. Mätänemistä ei silti tulisi aliarvioida sen ällöttävyyden vuoksi, sillä se on koko elämän kannalta tärkeä prosessi.

TEKSTI Salla Rajala KUVA Iisa Pappi

Mätäneminen tarkoittaa tapahtumaa, jossa mikrobit hajottavat eloperäistä ainesta hapettomissa olosuhteissa. Tämän hajottamisen seurauksena syntyy kaasuja, jotka aiheuttavat juuri sen mädälle tyypillisen hajun.

MÄTÄNEMISPROSESSI ALKAA, kun mikrobit alkavat pilkkoa mätänevää tuotetta, kuten omenaa, pienemmiksi paloiksi. Omenan sisältämät hiilihydraatit, proteiinit ja rasvat hajotetaan ja ne liukenevat yksinkertaisemmiksi yhdisteiksi, kuten sokereiksi, aminohapoiksi ja rasvahapoiksi. Seurauksena mätänevä omena muuttuu kauniin kiinteästä löllöksi limaksi.

Prosessi kuitenkin jatkuu, ja liukoisista aineista, eli siitä löllöstä limasta, alkaa mikrobien vaikutuksesta muodostua monien vaiheiden kautta erilaisia kaasuja. Tärkein niistä on metaani. Metaanin muodostuminen on koko prosessin kriittisin vaihe, sillä metaania muodostavat mikrobit eivät kestä lainkaan happea, vaan hapen läsnä ollessa mätänemisprosessi pysähtyy. Hapen määrä, tai pikemminkin sen puuttuminen on huomioitava erityisesti silloin, kun mädätysprosessia hyödynnetään teollisiin tarkoituksiin.

Teollisella mädätyksellä voidaan hyvin kontrolloiduissa olosuhteissa tuottaa biokaasua, joka koostuu samoista kaasuista, joita luonnossa tapahtuvassa mätänemisessäkin syntyy. Biokaasu on uusiokäytettävä ja hiilineutraali energiamuoto, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi lämmön- ja sähköntuottoon sekä biopolttoaineena. Biokaasussa metaania on 50-70% ja hiilidioksidia 30-50%. Hiilidioksidia ei tarvita biokaasun energiakäyttöön, mutta sitä syntyy väistämättä mikrobien hajotustoiminnan seurauksena. Hiilidioksidi ei kuitenkaan mene täysin hukkaan, vaan sitä voidaan hyödyntää hiilidioksidilannoituksessa, jolla kiihdytetään kasvien kasvamista.

BIOKAASUA VOI TEHDÄ melkein mistä tahansa orgaanisesta, eli eloperäisestä, ja helposti hajoavasta aineksesta.  Käytännössä biokaasua tuotetaan eläinten lannasta, jätevedestä, biojätteestä sekä kasvibiomassasta – joskaan ei puusta. Biojätettä siis ihan oikeasti kannattaa kierrättää! Prosessiin käytettävä aines vaikuttaa suoraan tuotetun biokaasun määrään. Runsaasti kaasua syntyy aineksesta, joka sisältää vähän vettä ja paljon helposti hajoavaa materiaalia, esimerkiksi eläimen lannasta. Biokaasun valmistamista voi kokeilla myös kotona solmimalla biojätepussin tiiviisti kiinni ja odottamalla joitain päiviä, kunnes pussiin alkaa muodostua metaania.

Biokaasua käytetään paljon lämmitystarkoituksiin, ja se on kuluttajalle edullinen valinta. Esimerkiksi joillakin maatiloilla on oma biokaasulaitoksensa, jossa eläinten lanta muutetaan biokaasuksi.  Kaasu puolestaan hyödynnetään tilan lämmittämiseen. Biokaasun tuotossa muodostuu myös mädätettä, kiinteää ainesta, joka ei hajoa prosessin aikana kokonaan. Mädäte sisältää paljon kasveille välttämättömiä ravinteita, joten se on erinomainen lannoite pelloille.

ENERGIANTUOTON LISÄKSI mätänemisellä on hyvin tärkeä rooli luonnossa, sillä kasvu ja elämä perustuvat ravinteiden kiertoon. Kasvit tarvitsevat kasvaakseen ravinteita, kuten hiiltä, typpeä ja fosforia. Ne ottavat ravinteita jatkuvasti maasta juurillaan ja eläinten syödessä kasveja nämä ravinteet siirtyvät eläimiin. Ilman hajotustoimintaa, myös mätänemistä, maasta otetut ravinteet eivät koskaan palaisi takaisin maaperään, vaan ennen pitkää ne loppuisivat, eivätkä kasvit pystyisi kasvamaan. Mikrobien ansiosta näin ei kuitenkaan tapahdu, sillä kaikki kuollut materiaali hajotetaan takaisin alkuaineiksi, muun muassa hiileksi, typeksi ja fosforiksi.

Niin ällöttävää kuin mätä onkin, tulisi sitä tarkastella myös toiselta kantilta. Mätänemisprosessi antaa meille maapallon varoja tuhlaaville ihmisille mahdollisuuden käyttää uusiutuvaa energianlähdettä moniin tarkoituksiin. Lisäksi prosessissa toimivat mikrobit ovat yksi syy siihen, että elämä täällä voi ylipäätään jatkua. Aika mahtavaa, eikö?

GEN-Z LOSES HER SH*T NO CLICKBAIT

Supersuosiota nauttiva, milleniaalien äänitorvi, mielettömän lahjakas ja suorasanainen Gen-Z kertoo Groteskille päivästään. Syvälliseltä pohdinnalta ja suurilta tunteilta ei vältytä, kun tämä uuden ajan somejulkkis näyttää rakkaille kullannuppukatsojilleen mielenkiintoisen ja vauhdikkaan päivänsä!

TEKSTI Emilia Tiainen KUVITUS Rosa Lehtokari

8.04
Huomenta rakkaat follaajat!! Mun nimi on siis Gen-Z ja tänään mä aattelin tehä tämmösen ’my day’ –vlogauksen! Eli mä esittelen teille mun normaalin päivän arkea :) tervetuloa mukaan ja muista smash that subscribe button ;))

Elikkä ihan ekana mä yleensä syön aamupalaa, kunhan vaan herään tarpeeksi ajoissa. Tänää mul on tässä tämmöstä perus kauraleipää jonka päällä on VEGAANISTA margariinii, ravintohiivahiutaleita ja kurkkua, joskus myös kaupasta ostettuja, muoviin pakattuja ituja. Näitähän vois kasvattaa myös ite, mutta nää valmiiksi tehdyt on vaan NIIN KÄTEVIÄ! 😍. Mähän oon siis myös vegaani, niinku mun seuraajat tietääki jo. Vegaanius on mulle tosi tärkeetä, koska on ihan selkee juttu, että karjatalous on todella tuhoisaa maapallon kannalta. Lihansyönnin ja maitotuotteiden lopettamisella on henkilökohtasella tasolla suuri merkitys oman hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Iso suositus siis kaikille!! Vegaanius on myös terveyden kannalta hyvä valinta! Todelllisuudessahan mä vedän hirveitä määriä Aasiasta tuotuja muovijätepikanuudeleita, kun en jaksa ite kokkaa ;)
Syön kyllä siis välillä kans kalaa, kun en voi vastustaa sushii!😋 En tosin ikinä kerro siitä kellekkään, koska en haluu et ihmiset ajattelee, et mä en muka oo tosissani! Sitä paitsi, kalat ei kuulemma tunne kipua.

Tän aamiaisen lisäks juon yleensä kahvia mantelimaidolla. Tykkään tästä mantelimaidon täyteläisyydestä. Mantelien tuotanto vie hirveet määrät vettä ja kahvintuotanto on tunnetusti käyttänyt lapsityövoimaa. Mut hei, COFFEE IS LIFE!!!

8.45
Okei noniin seuraavaks laitetaan vähän meikkiä tähän naamaan, ettei koulukaverit ihan säikähdä sentään 😆. Eli yleensä en laita mun iholle hirveesti mitään muuta kuin silmänalusconcealerii ja contourii. Mä käytän contourissa tämmöstä Kat Von D Shade&Light –palettia. Kat von D -meikit on itseasiassa vegaanisia kaikki, toisin kuin esimerkiksi tää L’orealin ripsari! Tää on tosi toimiva ollu ainakin mulla, mutta toki vähän tulee paha mieli kun tietää, että L’oreal käytti eläinkokeita vielä vuonna 2015, vaikka se onkin EU:n alueella kielletty jo vuodesta 2004. Oon kokeillut noita vegaanisia ja eläinkokeettomia ripsareita, mutta ne ei vaan jotenki toimi mulla yhtä hyvin ku nää kärsimysmaskarat, niin oon nyt pysynyt näissä toistaseksi! Mut siis mähän kuitenkin käytän cruelty-free shampoota ja lahjotan Animalialle 10e kuukaudessa, et eihän se voi olla niin paha?

9.45
Nyt mä oon tosiaan matkalla luennolle tonne yliopistolle. Ihanan lämmin sää täällä tänään! Yleensähän ei enää tähän aikaan vuodesta oo näin lämmin. Onkohan tää nyt sitä ilmastonmuutosta ;(

Mut hei, ainakin voi käyttää nahkatakkii pidempään! Oon ostanu tän UFFilta, koska en haluu tukee H&M ja NewYorkerin kaltasii ylikansallisii halpavaateketjuja! Zarasta ja Monkista tosin ostan kyllä vaatteita. Ne ei oo niin paha, koska ne on vähä kalliimpii. Koska eiks se oo ihan selvää et ku ne kerta on kalliimpii, nii kans se tuottajaosapuoli saa enemmän rahaa? Plus siis hei, jos siel on lapsityövoimaa, nii ainakin niillä on jotain tekemistä siel :)
Käytän kans paljon Marimekkoo! Se on aidosti eettinen yritys, jota voi tukea hyvällä omallatunnolla! Tai ainakin niiden nettisivun mukaan, missä luki sana *vastuullisuus* sivuvalikossa kohdan ”Meistä” alla. Onko Marimekko teiän mielestä vastuullinen yritys? Voiko teidän mielestä ostaa jatkuvasti niiden vaatteita ja siten ylläpitää kulutuskulttuuria, mutta vaan vähän paremmalla omallatunnolla? Let me know in the comments below! <3

13.36

Tässä samalla kun yritän opiskella mä selaan vähän instagramia. Kaverit postailee kuvia Balilta, missä ne shoppailee isoissa ostoskeskuksissa halvalla ja käy katsomassa norsuja jossain kunnon kidutuseläintarhassa. Samalla ne asuu jossain valkoisten länsimaalaisten resortissa ja käy jossain turistitemppelissä. En malta odottaa selitystä siitä, kuinka Bali on niin hengellinen paikka ja kuinka maailmasta ei oikeesti ymmärrä yhtään mitään, ennen kuin on nähnyt sitä kunnolla. Siis mähän henkilökohtasesti en lennä hirveesti sen ympäristövaikutusten takia, tiedättehän. Tai no okei välillä lennän, mut mä maksan AINA korvaukset mun hiilidioksidipäästöistä! Mut ihmiset vois ihan hyvin lentää vaik Lappiin, se on lyhyempi matka? Mä ostin muuten sielt sellasest viime talven semmosen tosi mageen neljän tuulen hatun! Voin esitellä sen mun seuraavas videos!
Turhaan lentämistä pitäisi rajoittaa. Mut välil turhauttaa, et miksi mun pitää olla lentämättä ja kokematta näitä asioita, jos muutkaan ei oo? Vaikka en oo lentämättä saadakseni siitä muilta ihmisiltä kiitosta, tuntuu väliltä hankalalta pitää kiinni periaatteista tilanteissa, joissa muut ei jotenki yhtään oo yhtä ajattelevaisii ku mä. Voisko edes joku arvostaa mun uhrauksia meidän yhteisen tulevaisuuden eteen??
Jos yritän puhua ihmisille lentämisen vähentämisestä, alan usein vähän vaahtoomaan. Mun on tosi vaikeeta puhua näin tärkeestä asiasta neutraalisti ja sit ihmiset suuttuu. Uskon kyl ihmisten vapauteen valita monissakin asioissa, mutta ympäristöön liittyvät päätökset eivät koske vain yksilöä, vaan joka ikist muutakin ihmistä tällä planeetalla. Ihmisten pitäisi kiittää mua ja arvostaa mun kaltasia ihmisiä, jotka uhraa NIIN PALJON muidenkin puolesta! Lentäminen ja lihansyönti on ihan saatanasta!

KRHMM anteeks… Välillä alan vähän tollai rageemaan, kun oon vaan niin super intohimoinen tästä aiheesta! Mä vaan vähän niinku välitän liikaa. Tiedättekö musta tuntuu et mul on sellanen taakka, et oon vähän liian empaattinen ihminen ja tälleen.

Anyway, nyt mulla ois ilo esitellä teille tällänen verkkokauppa, josta voi tilaa TODELLA halvalla tälläsii ihanii ja laadukkaita Iphone X suojakuoria, jotka on siis tehty köyhien lasten kyynelistä ja valaanluista. Ne kuljetetaan sun kotiovelle ja lennätetään ihan Kiinasta asti! Ensitilauksen yhteydessä käytä koodia ”myyperiaatteesi95” niin saat 20% alennuksen! Kiitos Riistokapitalismi Oy sponsoroinnista, tosi siistii tehdä yhteistyötä teidän kanssa!!

Saatanan saappaat

Kuvittele mielessäsi ylisuuret, mökin kalareissuilla käytettävät, vanhat haisevat nahkasaappaat. Sen jälkeen kuvittele mielessäsi ajatus näiden seksikkyyden perikuvien yhdistymisestä valtaan. Absurdia. Mutta silti täyttä realismia. Miksi?

TEKSTI Akseli Rouvari KUVITUS Helmi Partanen

“Power is a trick, a shadow on the wall, and even a very small man can cast a very large shadow”, todetaan fantasiamaailman valtapeleihin keskittyvässä tv-sarjassa Game of Thronesissa. Mielenkiintoinen kielikuva resonoi tarkemmin pohdittaessa erittäin osuvasti reaalimaailman ja sen poliittisen kentän kanssa.

Tietyt poliittiset voimahahmot onnistuvat luomaan itselleen suuria varjoja. Ei tarvitse miettiä Urho Kekkosta tai Sauli Niinistöä kauemmas. “Poliittiset saappaat”, joita nämä konservatiivisen äijäkulttuurin ilmentymät kantavat mukanaan, ovat kansan ja median silmissä valtavat. Ja näiden aurinkokuninkaina itseään pitävien hahmojen päissä varmasti vielä sitäkin suuremmat. Populismin, arvokonservatismin ja öyhötyksen kukoistaessa Suomen poliittisella kentällä etsivät kansalaiset jälleen messiasta joukostaan johtamaan sen syviä, ”jalomielisiä” rivejä nykypäivän saatanoita, kuten homoja, feminismiä ja ihmisoikeuksia vastaan.

Mikä meitä näissä voimahahmoissa niin kiihottaa? Miksi ylipäätään tarvitsemme vahvoja, konservatiivisissa arvoissa kylpeviä perinteisiä äijäjohtajia täyttämään edellisten jättämiä ”poliittisia saappaita”?

JOS LÄHTEE POHTIMAAN asiaa saappaiden poliittisen metaforan kautta, joutuu toteamaan sen tuottavan lähes yhtä vastenmielisiä mielleyhtymiä kuin Antti Rinteen pekonipasta, taidonnäyte mäntsäläläisen gourmet-kulttuurin huipulta. Nimenomaan saappaat ovat olleet Suomen poliittisessa kulttuurissa hallinneen äijäkulttuurin ilmentymä. Ne ovat historiallisesti olleet maskuliinisen voiman symboli: iso mies yhdistyy isoihin kenkiin, ja fyysinen voimahan on tietenkin valtaa ja johtajuutta parhaimmillaan! Voi hyvä luoja… Jotain kertoo se, miten usein Matti Vanhaseen liittyvässä uutisoinnissa huomioidaan nimenomaan hänen fyysinen kokonsa merkittävänä vahvuutena, vaikka kaverin karisma on muuten verrattavissa kolmanteen kertaan lämmitettyyn paahtoleipään.

Poliitikot ja mediakenttä ylläpitävät retoriikallaan tämän trendin jatkuvuutta. Esimerkiksi puolueen puheenjohtajan vaihtuessa korostetaan usein sitä, miten suuret saappaat uudella on täytettävänään edellisen jäljiltä. Tämä uutisointi oli keskiössä esimerkiksi viime kesäisen Vihreiden puoluekokouksen jälkeen Ville Niinistön vaihtuessa Touko Aaltoon.

Tämä ”pieni lingvistinen detalji”, joka liittyy saappaiden täyttämiseen retoriikkana, saattaa tuntua merkityksettömältä. Todellisuudessa tämänkaltaiset hallitsevat, fyysiseen kokoon ja voimaan liittyvät metaforat kuitenkin ylläpitävät vallitsevaa tilannetta ja edustavat jatkuvuutta. Eli niin kauan kuin on täytettävä saappaita, johdettava äksyllä maskuliinisella auktoriteetilla ja syötävä sydänkohtauksia aiheuttavaa pekonipastaa ollakseen statuksensa arvoinen johtaja, ovat muutoksen mahdollisuudet heikot. Saapasmetafora on vain yksi esimerkki näitä vallitsevia valtarakenteita ylläpitävistä voimista.

Esimerkiksi keskusta on jo vuosikymmeniä etsinyt uutta messiasta Kekkosen valtaistuimelle. Yllättyykö kukaan siitä, että kaikki spekuloidut kandidaatit Paavo Väyrysestä Esko Ahoon ja Juha Sipilään ovat olleet nimenomaan näitä perinteisen, arvokonservatiivisen äijäkulttuurin edustajia?

Poliittisia saappaita pyritään täyttämään mahdollisimman paljon edellisiä hallitsijoita muistuttavilla hahmoilla. Tämä johtaa väistämättä tilanteeseen, jossa poliittisen historian miesvaltaisuudesta johtuen lähinnä miehet nähdään tulevaisuudessakin ainoina sopivina vaihtoehtoina. Äijät on hallinnu ennenkin, ja siksi äijien on hallittava myös jatkossa, räh räh. Yhtä loogista kuin ajatus krapulan estämisestä tequilaa kittaamalla tai aivovaurion ehkäisemisestä kuuntelemalla Petri Nygårdin tuotantoa. Kaikesta huumoriarvosta huolimatta emme tarvitse politiikkaan enää yhtään lisää näitä itseään jumalan valitsemina kekkosina pitäviä Väyrysiä.

ONNEKSEMME TULEVAISUUS NÄYTTÄÄ tuovan muutosta tähän vallinneeseen kulttuuriin. Vaikka Donald Trumpin valinta ja monet muut kansainvälisen ja kansallisen politiikan trendit taistelevatkin näiden perinteisten, konservatiivisten äijäarvojen puolesta, tuntuvat ne pikemminkin joutsenlaululta ennen uutta aikaa. Saappaiden täyttämisen kaltaiset maskuliiniset metaforat menettävätkin merkitystään oleellisesti, kun johtajuus politiikassa ja taloudessa yhdistyy kategorisesti vähemmän miehiin. Metafora himmenee, kun naiset aletaan nähdä luonnollisena asiana näissä rooleissa yksittäisten poikkeuksien sijaan.

Saappaat retoriikkana näyttävät olevan kuoleva luonnonvarana, ja hyvä niin. Poliittisten johtajien etsiminen täyttämään edellisten saappaita estää muutoksen mahdollisuudet. Kun uusiksi johtajiksi haetaan vain edellisten kaltaisia hahmoja, haikaillaan menneeseen aikaan ja ollaan jo valmiiksi askeleen perässä muutos kun on välttämätöntä, mikäli mielii säilyä relevanttina. Surullisena esimerkkinä tästä menneen haikailusta mainittakoon SDP:n politiikka, joka on Mäntsälän pekonipastakeisarin Antti Rinteen aikana taantunut monilta osin kivikaudelle AY-kähmintöineen ja synnytystalkoineen.

VAIKKA HISTORIAN SANOTAANKIN toistavan itseään, ihmiskunta voi oppia vain virheistään. Saappaiden täyttämisen metaforan maskuliininen historiallinen merkitys on kiistaton. Juuri siksi onkin niin tärkeää kiinnittää huomiota näihin ilmiöihin ja oppia niistä saappaat kun toimivat saatanallisena metaforana myös kaikelle sille taantumuksellisuudelle, jota meidän on syytä halveksua ja inhota politiikassa.

Eräät viisaat miehet ovat sanoneet, ettei tunteen vastakohta ole järki, vaan tunteettomuus. Ja juuri siksi meidän onkin niin tärkeää tuntea.

Juttua varten on haastateltu poliittisen historian professori Pauli Kettusta.

Kuka saa stalkata ja ketä?

Sosiaalisen median ja rajattoman informaation aikakautena stalkkaaminen on entistä helpompaa ja normaalimpaa. Ihmiset jakavat itsestään niin paljon, että monesta voisi tehdä pelkästään Facebook- ja Instagram-tilien perusteella kattavan profiilin harrastuksista olinpaikkaan kolme vuotta sitten kello 23.54.  

TEKSTI Anni Kekäläinen KUVITUS Lumi Hartikainen

Mua kuumottaa kyl aina kun stalkkaan sen Instagramii, et mitä jos vahingossa tykkään jostain kaks vuotta vanhasta kuvasta.

Mietipä hetki, kuinka monen ihmisen someprofiilin olet käynyt läpi viimeisen kuukauden aikana ottamatta heihin koskaan minkäänlaista suoraa kontaktia. Kuinka monia meistä stalkataan meidän itsemme sitä tiedostamatta?

Kysyin ystävältäni hänen mielipidettään stalkkauksen normalisointiin ja romantisointiin. Hänen mukaansa online-stalkkaus on jo niin normaalia, ettei koe sen olevan stalkkausta ollenkaan. Kasuaali stalkkaus on nykypäivää, ja siitä keskustellaan hyvinkin avoimesti kavereiden kesken. Ennen Tinder-treffejä suoritettu muun sosiaalisen median läpi nuuskiminen ja “vahingossa” toiseen törmääminen kirjastossa saattaa olla monen mielestä aivan hyväksyttävää, jopa söpöä. Ehkä se joissain tapauksissa onkin sitä.

Menin tänäänkin Kaisan kutoskerrokseen lukemaan, koska tiedän, että mun ihastuskin opiskelee aina siellä!

Stalkkaus eli vaaniminen on kuitenkin ollut rangaistava teko Suomessa jo vuodesta 2014 lähtien. Vaanimisen tunnusmerkkien täyttyminen edellyttää sen kohteelle ahdistusta ja pelkoa aiheuttavaa toistuvaa uhkailua, seuraaminen, tarkkailu tai yhteydenotto. Syyttäjä voi nostaa syytteen, vaikka asianomainen ei vaatisi siitä rangaistusta. Kaikki stalkkaus ei kuitenkaan aiheuta ahdistusta ja pelkoa, vaan se on syystä tai toisesta aina tapauskohtaista.

Kenen stalkatuksi tuleminen kiinnostaa ja kenen ahdistaa? Jos se söpö henkilö punaisessa villapaidassa, johon törmäsit Kaisan käytävällä, laittaa myöhemmin Instagramissa yksityisviestillä kutsun kahville olosi saattaa olla otettu, mutta jos tunnistat uuden Facebook-kaveripyynnön tulleen siltä viinanhajuiselta ja huonoa iskurepliikkiä heittäneeltä asiakkaalta, on tilanne aivan toinen.

Me oltiin kavereitten kanssa lentokentällä Justinia vastassa, ootettiin ainakin kuus tuntia!

Myös henkilön status vaikuttaa siihen, nähdäänkö stalkkaus normaalina vai pelottavana. Esimerkiksi julkisuuden henkilöiden saapumista lentokentälle on normaalia odottaa sankoin fanilaumoin, mutta jos sosiaaliseen mediaan lennostaan päivittävä yksityishenkilö kohtaisi määränpäässään häntä kentällä odottavan “fanin”, tämän toiminta tuomittaisiin jyrkemmin.

Missä menee raja? Miksi stalkattavan ja stalkkaajan ulkonäkö, sosiaalinen status ja Instagram-seuraajien määrä vaikuttavat asiaan?

Toi ois vähän pelottava  jos se ois joku vanha pappa, mut se on niin söpö et ei ees haittaa.

Ihmiset ovat monessa asiassa kaksinaismoralistisia: tietynlainen käyttäytyminen sallitaan tietynlaisille ihmisille, vaikka toiminta objektiivisesti katsottuna olisikin yleisesti tuomittavaa.

Ensisilmäyksellä kiinnostava ja silmää miellyttävä henkilö saa toimintansa todennäköisemmin anteeksi kuin muut. Monet eivät edes koe julkkisten kasuaalin stalkkauksen olevan vakavaa, sillä he tietoisesti asettavat itsensä julkisuuteen, jolloin heidän täytyy hyväksyä fanien leppymätön into tavata idolinsa ja tietää heidän olinpaikkansa.

Ei vitsi, ois pitäny kierrellä tänään turistikohteita kaupungilla, näin just Snapistä et se oli käyny Tuomiokirkolla ja satamassa!

Myös eri tilanteissa stalkkaukseen suhtaudutaan hyvin eri tavoin. Tinder-deitin taustatutkimus koetaan hyväksyttävänä, sillä pyrkimyksenä on yleensä paitsi varmistaa, että kyseessä oleva henkilö on se, joka hän väittää olevansa, myös esimerkiksi yhteisten mielenkiinnon kohteiden löytäminen. Kaupan myyjän etsiminen sosiaalisen median kautta taas nähdään pelottavana, sillä hänen profiilinsa on voitu etsiä hyvin pienen informaation perusteella.

Mun kaveri vois liittyy FBI:hin sen stalkkaustaidoilla.

Tätä kasuaalia, nykypäivänä normaalia ja jopa romantisoitua stalkkausta on vaikea enää verrata rikolliseen vaanimiseen. Ilmiöiden erottaminen toisistaan ei kuitenkaan ole helppoa. Se, mikä stalkkauksen kohteesta tuntuu imartelevalta, voi näyttäytyä esimerkiksi tämän ystävälle vaarallisena ja pelottavana, sillä kokemukset ovat niin subjektiivisia. Rajanvetoa ei voi tehdä toisen puolesta ja absoluuttista rajaa tuskin on olemassa.