TEKSTI Joonas Kallonen KUVITUS Heidi Puomisto

Euroopassa on nähty monenlaista suhtautumista koronarajoitteisiin. Avointa kapinaa, alistumista ja kaikenlaisia hybridejä näiden väliltä. Suomi eroaa muista maista siinä, että olemme totelleet rajoituksia poikkeuksellisen ahkerasti. Vaikka suomalaisten tottelevaisuus on väsynyt stereotypia, moni oli aidosti ymmällään, kuinka nopeasti Helsinki tyhjeni kaikesta elämästä keväällä 2020. Maailmanlopun tunnelmaa täydensivät vessapaperipakkaukset, joita huolestuneet ihmiset kärräsivät puolijuoksua koteihinsa.

Suomalaisten auktoriteettiuskoa ja tottelevaisuutta voi lähteä jäljittämään historiasta. Kahden suuren kansakunnan pelinappulana oleminen, suhteellisen tuore ja vakaa demokratia, nopea talouskehitys ja monet muut asiat ovat varmasti vaikuttaneet eri tavoin suomalaisten auktoriteettiuskoon. Tätä on lujittanut poliittinen retoriikka, jossa toistuu ‘’samassa veneessä’’ eläminen, jolloin luonnollisesti ‘’venettä ei pidä keikuttaa”. Väittäisin kuitenkin, että syy saattaa olla pikemminkin kulttuurillinen ja liittyä häpeään.

Suomalaisille häpeä on niin yleistä arkipuuroa, ettei tunnetta usein edes tunnisteta häpeäksi. Luterilaisen kirkon ja laajemmin protestanttisen etiikan mukanaan tuoma velvollisuudentunto on löytänyt Suomessa hedelmällisen kasvualustan. Kova itsekuri tuo mukanaan häpeää. Ei riitä, että omat teot hävettävät, myös muiden puolesta hävettää. Heittikö joku kasvomaskin kadulle? Ensin suututtaa, sitten hävettää. Korona-aika on tuonut mukanaan varsinaisen myötähäpeän aallon, jolta tuskin kukaan on välttynyt. Keväällä 2020 sosiaalisessa mediassa vakiintui sana ‘’covidiots’’, jolla kuvattiin koronarajoituksista piittaamattomia, itsekkäitä ihmisiä.

Ei riitä, että omat teot hävettävät, myös muiden puolesta hävettää.

Suomalaisten auktoriteettiusko saattaa olla kriittisen järjen käytön tuolla puolen, mutta kun ilmastonmuutokseen kohdistuvat toimenpiteet alkavat astua ryminällä näyttämölle, se voi itse asiassa olla etu moneen muuhun maahan nähden. Kun epämääräinen käsite ‘’kaikkien terveys’’ sai suomalaiset hamstraamaan vessapaperia ja lukittautumaan koteihinsa, mitä paljon konkreettisempi käsite ‘’kaikkien maapallo’’ voi saada aikaan? Voiko ‘’sama vene’’ kielikuvana saada uuden, entistä osuvamman päivityksen? 

Muissa maissa häpeä ja auktoriteettiusko eivät ole niin kovaa valuuttaa kuin Suomessa. Esimerkiksi Ranskassa kulttuuri on hyvin toisenlainen: valtiovallan määräyksiin suhtaudutaan parhaimmillaankin epäilevästi. Kun korruptio ja poliittinen teatteri ovat jo kuusivuotiaalle ranskalaiselle itsestäänselvyyksiä, on vaikea kasvattaa luottamusta ylempiin tahoihin. Vuoden 1789 vallankumouksen ja eksistentialistisen filosofian kotimaassa individualismin ihanne on niin voimakas, että käsite ‘’samassa veneessä’’ aiheuttaa ranskalaisissa kavereissani lähinnä hermostunutta naurua.

Ja tällä kertaa ilman häpeää?