Tuhotaan menneisyys

90-luvulla kukoistukseensa herännyt Nokia pystyi siihen, mihin koko Suomen pitäisi nyt pystyä. Menneisyydestä irrottautumiseen.

groteskituhotaanmenneisyys-copy

2602 grammaa. Niin paljon painoa on Martti Häikiön vuonna 2001 kirjoittamalla järkäleellä, jota myös Nokia Oyj:n historiaksi kutsutaan.

Lähtökohta julkaista Nokiaa käsittelevä historiikki oli vuonna 2001 hyvin erilainen kuin tänä päivänä. Nokia oli siihen aikaan pörssiarvolla mitattuna maailman 20. arvokkain yritys. 975-sivuisen kirjan suuri kysymys olikin: miten selittää yhtiön huikea nousu maailman suurimpien yritysten joukkoon 1990-luvulla?

2010-luvulle tultaessa menestystä on ehditty puida hyllymetreittäin. Samalla on syntynyt yhtä kiinnostava, mutta myös raadollinen vastakysymys: miten selittää yhtiön vajoaminen maailman suurimpien yritysten joukosta 2000-luvulla?

“Nokian menestys oli osoitus siitä, että tuho voi tuottaa valtavia menestystarinoita.”

Menestyksen juuret juontavat 90-luvulle, vuoteen 1992, jolloin Nokian toimitusjohtajaksi nousi Jorma Ollila.

Ollilan ja muiden avainhenkilöiden johdolla Nokia päätyi tärkeään ratkaisuun: menneisyydestä irrottautumiseen.

Nokian menneisyys oli läjä erilaisia liiketoimintoja: paperia, kumisaappaita, televisioita, alumiinia, tietokoneita. Kaikki se myytiin 90-luvulla hiljalleen pois. Päätuotteeksi nostettiin matkapuhelimet ja televiestintä.

Ratkaisu ei osoittautunut vain onnistuneeksi. Se oli menestys, jonka seurauksena Nokia nousi vuonna 1998 maailman johtavaksi matkapuhelinvalmistajaksi.

Menestystä edelsi kriisi. Yhtiön sisällä oli riitoja, ja tunnelma oli kireä. Tuloskehitys oli jyrkässä laskussa, ja etenkin televisiotoiminnan kannattamattomuus söi yhtiön kassaa. Traagisin käänne oli yhtiön pääjohtaja Kari Kairamon itsemurha vuonna 1988.

Edellä mainitun päälle Suomi vajosi vielä syvään talouslamaan. Negatiivisuuden kierre ei näyttänyt pysähtyvän. Mistä ihmeestä menestys sitten tuli?

***

Yhtenä keskeisenä Nokian uudistumisen ja menestyksen syynä Martti Häikiö näkee Nokia-historiikissaan niin sanotun ”luovan tuhon” (creative destruction). Luova tuho on taloustietelijä Joseph Schumpeterin 40-luvulla lanseeraama käsite, joka tarkoittaa tuottamattoman työn korvaamista tuottavammalla. Luovaa tuhoa tapahtuu, kun kehitetään uusia, parempia ja nimenomaan tuottavampia tapoja tehdä työtä.

Luovan tuhon yksi seuraamuksista on, että tehottomat yritykset irtisanovat (ja lopulta kuolevat), kun samalla uutta luovat yritykset kasvavat ja rekrytoivat.

Nokian toimialojen mylläämisen jälkeen yhtiö ei enää tarjonnut samoja työpaikkoja. Päinvastoin, työtä tuhoutui paljon. Myöhemmin, menestyksen seurauksena, työpaikat tulivat määrällisesti mitattuna moninkertaisesti takaisin. Niin moninkertaisesti, että vuosikymmenen ajan Nokian, siis pelkän Nokian osuus Suomen bruttokansantuotteesta oli 3–4 prosentin luokkaa.

Vanhojen työpaikkojen ja tuotteiden korvautuminen uusilla ja tuottavammilla on ajan myötä luonnollista. Hyväksymme, että jotkin työpaikat katoavat uuden teknologian tieltä. Perinteisen puhelimen keksiminen jätti aikoinaan monia viestinviejiä työttömiksi.

Kokonaistuottavuuden kasvu on paitsi jokaiselle yritykselle, myös kansantaloudelle erityisen tärkeä tekijä. Sen kanssa Suomella yskii, on yskinyt jo kauan.

Suomen työvoimakustannukset eivät ole kasvaneet samassa tahdissa tuottavuuden kehityksen kanssa. Toisin sanoen, ihmisille maksetaan liikaa palkkaa siihen nähden, mitä työllä saadaan aikaan. Tuotteiden valmistus on Suomessa kallista, mutta niiden arvo ei kasva.

***

Luovaa tuhoa tarjotaan nyt Suomenkin lääkkeeksi. Ainakin yhdeltä vaikutusvaltaiselta suunnalta.

Taho on Elinkeinoelämän tutkimuskeskus Etla, jonka pääjehuna esiintyy julkisuudessa tutkimusjohtaja Mika Maliranta.

Maliranta kommentoi Ylen haastattelussa, että tulevina vuosina saadaan kuulla uutisia irtisanomisista, mutta jos kaikki menee hyvin, tekevät toiset yritykset samalla rekrytointipäätöksiä. Syntyy niin sanotusti parempia työpaikkoja, kuten Maliranta toteaa. Tuotannontekijät kohdentuvat uudelleen.

Kirjassaan Luovan tuhon tie kilpailukykyyn Maliranta toteaa asian, jolla on opiskelijan näkökulmasta paljon merkitystä. Kun etsimme työtä, pitäisi meidän löytää sellainen yritys tai toimija, joka osaa hyödyntää osaamistamme tehokkaimmin. Mikäli sellaista yrittäjää ei löydy, kannattaa yritys ehkä perustaa itse.

“Ne yritykset, jotka nyt tarjoavat hyvää ja mielekästä työtä, eivät välttämättä tarjoa sitä kymmenen vuoden päästä.“

Juuri itselleen hyvän työpaikan löytäminen on tosin vaativa tehtävä, koska valintaan vaikuttavat niin monet tekijät. Vaikka taloustieteilijät puhuvat tuottavuudesta, harva välttämättä sanoo valitsevansa työpaikan sillä perusteella, että voi olla tuottavin mahdollisin versio itsestään. Enemmän olen kuullut puhuttavan työn mielekkyydestä, merkityksellisyydestä, itseä kiinnostavasta tai sopivalla tavalla haastavasta työstä. Ja tietenkin palkasta. Mutta onhan näilläkin kriteereillä vaikutusta omaan tuottavuuteen.

Opiskelijan näkökulmasta luovan tuhon prosessin ymmärtäminen on tärkeää. Ne yritykset, jotka nyt tarjoavat hyvää ja mielekästä työtä, eivät välttämättä tarjoa sitä kymmenen vuoden päästä. Sen tietävät esimerkiksi Nokian insinöörit. Tyypit, jotka olivat mukana sekä ihanan nousun että tylsän tuhon aikana.

***

Muutoksiin valmistautuminen on yksi työntekijän tärkeimmistä taidoista. Pitää muistaa pohtia sitä, miten itseään voisi kehittää muutosten varalle. Emme voi miettiä vain 18-vuotiaina, millainen osaaminen on meille tulevaisuudessa tarpeen. Sitä pitää miettiä uran aikana vielä monta kertaa uudelleen.

Tälläkin hetkellä moni sanoo, ettei toimittajaksi ja media-alalle kannata hakeutua, koska sieltä tuhoutuu valtavasti työpaikkoja. Ja sehän on totta!

Asian voi nähdä toisellakin tavalla. Nythän media-alalle nimenomaan kannattaa hakeutua, koska se hakee uutta muotoaan ja uutta ansaintalogiikkaa. Uusia tekijöitä ja ideoita tarvitaan kipeästi!

Nokian menestys oli osoitus siitä, että tuho voi tuottaa valtavia menestystarinoita. Juha Sipilä pohtii tällä hetkellä samaa: mistä pitäisi päästää irti, jotta Suomi toimisi tehokkaammin.

Minä, 25-vuotias viestinnän opiskelija, mietin tulevaisuutta tällä hetkellä hyvin optimistisesti. Tuntuu, että palveluksiani tarvitaan ja ne tuottavat ympärilleen arvoa. Voisiko kuitenkin käydä niin, että kenties tärkein taitoni, kirjoittamisen taito, jää jossain vaiheessa täysin arvottomaksi?

Mahdollisesti, mutta siinä vaiheessa olen tietenkin jo aistinut signaalit hyvissä ajoin. Olenhan sinut luovan tuhon kanssa.


Kirjoittaja @rikumattila on 5. vuoden viestinnän opiskelija ja Vapa Median konseptisuunnittelija. Titteli on niin hieno, että se ei voi ainakaan hetkeen tuhoutua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *