Kristoffer Borglin ohjaama ja Zendayan sekä Robert Pattinsonin tähdittämä The Drama (2025) on tutkielma parisuhteen backroomeista. Se kysyy, kuinka paljon totuutta mahtuu rakkaustarinaan ja esittää radikaalin ja eksentrisen ajatuksen, jonka mukaan rakkaus ei elä rehellisyydestä vaan myyteistä ja tarkkaan kuratoiduista kertomatta jättämisistä.
Teksti: Matilda Oksanen
Emma (Zendaya) ja Charlie (Robert Pattinson) viettävät häävalmistelujen keskellä hienosäädetyn ihmisyyden varaan ripustettua idyllistä elämää. Rakkaus elää ihanteellisissa ihmiskuvissa. Ajatus toisesta on häämekonvalkea, mutta viinilasi on piripintaan täynnä salaisuuksia.
Elokuva kääntyy romanttisesta komediasta piinaavaksi trilleriksi, kun häävalmisteluiden paine ja totuuden kova koura repivät kulissien verhot sivuun paljastaen totuuden. Kaiken paljastava avoimuus voikin olla tuhoisa ase ennemmin kuin rauhantarjous.
Trillerin nerokkuus ei kumpua ulkoisista uhista, vaan arjen yhtäkkisestä muutoksesta ja laskeutuvasta hiljaisuudesta. Kuvaajan kamera on suurennuslasi, joka huomaa liian pitkään kestävät katseet ja lausumattomat sanat. Lämpimänsävyinen elokuva saa sinisen filtterin, kun kodista ja jaetusta arjesta tuleekin pakokauhua synnyttävä kuulusteluhuone ja epämukavien keskusteluiden pesä. Elokuva on oivaltava kuvaus siitä, kuinka hauras turvallisuudentunne lopulta on. Katsoja pakotetaan kärpäseksi kattoon, seuraamaan päähenkilöiden vainoharhaa – hienovaraiset eleet punajuurten leikkuuta myöten on yhtäkkiä analyysin kohteena, jokainen viittaus historiaan tuntuu enteilevän katastrofia.
The Drama tavoittaa myös vinkeästi ne kaiut, joita nuoruusvuosien kommunikaation puutteeseen ja epäluottamukseen rikkoutuneet ystävyyssuhteet jättävät aikuisen ihmisen psyykeen. Elokuvassa parisuhteen ja ystäväpiirin kriisi rinnastuu niihin hetkiin, kun on luottanut salaisuuden toisen käsiin, ja tämä jakaa sen eteenpäin. Haavoittuvuus ja intiimiys yhdistettynä rikkinäinen puhelin -leikkiin ovat elokuvan oikea kauhu. Teini-iästä tuttu sosiaalisen kuoleman pelko on käsinkosketeltavissa, kun Emma kyynelehtii, ja Charlie hikoilee. Elokuva muistuttaa, ettei menneisyys koskaan ole takana, vaan se elää päivittäisessä elämässä, jokaisessa defenssissä, jokaisessa epävarmuudessa.
Elokuva ei anna armoa eikä helppoja vastauksia, vaan kiristää spiraalia aina viimeisiin kohtauksiin saakka. Se tarjoaa katsojalle mahdollisuuden pohtia omien ihmissuhteidensa kulisseja ja niitä illuusioita, joita ylläpidämme säästelläksemme kasvojamme. The Drama on älykäs, tyylikäs, viimeisen päälle väriskaalattu armoton teos, joka muistuttaa siitä, ettei elämän draama tapahdu monimutkaisissa kuvioissa, vaan niissä hiljaisissa hetkissä, joissa kerran tuttu ihminen tuntuu tuntemattomalta. Se jättää katsojan kysymään, kenen aseesta Amorin nuoli ammutaan ja ketä kohti, ja missä suhteessa onnellisuus ja todellisuus voivat elää.
