Kuvassa vasemmalta oikealle: Aura Salla (kok), Atte Harjanne (vihr), Pinja Perholehto (sd), Emilia Uljas (paneelin moderaattori), Katriina Hiippavuori (kd), Simo Grönroos (ps) sekä Merja Kyllönen (vas).

Teksti: Aarni Tiitinen

Eurovaalien varsinainen vaalipäivä sunnuntai 9. kesäkuuta lähestyy vääjäämättä. Me valtiotieteilijät olemme luontaisesti valioyksilöitä poliittisessa valveutuneisuudessa ja demokraattisten kansalaisoikeuksiemme käyttämisessä. 

Useimmat meistä ovat tietysti näissäkin vaaleissa menneet telttailemaan ennakkoäänestyspaikkojen ovien eteen ja antaneet äänensä heti ensimmäisten joukossa. Tässä vaiheessa kunnon valtsikalainen on jo siirtynyt spekuloimaan uuden EU-parlamentin poliittisia voimasuhteita ja harjoittamaan kannunvalantaa tulevan komission kokoonpanosta ja agendasta. 

Jos kuitenkin keskuudessamme on valtiotieteilijä, joka ei syystä tai toisesta ole ehtinyt käyttää äänioikeuttaan vuoden 2024 Euroopan parlamentin vaaleissa, esimerkiksi työ-, opiskelu- ja/tai ainejärjestökiireiden takia, ei hänellä ole syytä murheeseen! Mikäli juuri sopivaa ehdokasta ei ole löytynyt, Groteski rientää apuun äänestyspäätöstä tukemaan. Seuraavassa on kooste 15. toukokuuta Alina-salissa järjestetystä politiikan ja viestinnän opiskelijoiden eurovaalipaneelin parhaista paloista. Paneelissa oli ehdokas jokaisesta eduskuntapuolueesta  keskustaa, ruotsalaista kansanpuoluetta ja liike nytiä lukuun ottamatta. Tilaisuuden moderaattorina toimi Emilia Uljas. 

Panelisteille on iltapäivälehtien hengessä jaeltu leijonia ja lampaita argumenteista ja puheenvuoroista, jotka tekivät (tai jättivät tekemättä) kirjoittajaan vaikutuksen. Siispä asiaan!

Aura Salla (kok)

“EU on elämäntapa” ja “toivon pääseväni takaisin kotiin”; Aura Salla antoi ymmärtää, että eduskunta oli vain pakollinen pikavisiitti. Todellinen poliittisen vaikuttamisen intohimo suuntautuu Brysseliin, jonka Salla tuntee vuosien ajalta niin komission neuvonantajana kuin Metan lobbarina. 

Erityisen tärkeä teema Sallalle oli ymmärrettävästi datatalous, jonka suhteen hän antoi ekspertiisinsä palaa täydellä liekillä: EU ei saa säädellä datataloutta “kuoliaaksi” ja karkottaa menestyviä yrityksiä jenkkeihin. Haluaisi uudistaa GDPR-tietosuojadirektiivin, on jo “klikkailtu liikaa”. 

Puolusti Orpon hallituksen aikaisempaa kriittistä linjaa yritysvastuudirektiiviin ja laukoi, että että monet europarlamentaarikot eivät ymmärrä yrityselämää. Mutta muistaako Salla jatkossa varmasti, ettei meppi edusta amerikkalaista somejättiläistä vaan Suomen ja EU:n kansalaisia? 

Haastoi intomielisellä, jopa päällekäyvällä energisyydellä tasaisesti lähes kaikkia panelisteja; ajautui Atte Harjanteen (vihr) kanssa älämölöön ennallistamisasetuksesta ja pöyristyi teatraalisesti, kun EPP-puoluetoveri Katriina Hiippavuori (kd) kannatti turvapaikanhaun siirtämistä EU:n rajojen ulkopuolelle. Ulkoisti itsensä kokoomusjohtoisen hallituksen Gaza- ja maahanmuuttolinjauksista siihen malliin, että olisi todennäköisesti hyökännyt sanan säilällä itsensä pääministeri Petteri Orpon kimppuun, jos tämä vain olisi ollut panelistina. 

Salla oli aivan täpinöissään! Panelisteista ylivoimaisesti kovin stamina. Kuopii jo maata Sikajunan laiturilla päästäkseen takaisin EU-vallan äärelle. Selvästi poikkeuksellisen vahva substanssiosaaminen Eurooppa-asioissa sekä paloa ja osaamista vaikuttaa. 

Itsevarmuus oli ajoittain vaarassa kuohua ylimielisyyden puolelle: useat poliitikot eivät kuulemma perehdy yksityiskohtiin tai tiedä mitään EU-vaikuttamisesta, “mie inhoon huonoa EU-politiikkaa”. Tai ehkä Aura Salla tietääkin, että nöyryys on suomalaisen politiikan harhainen hyve, josta on armottomassa Brysselissä vain harmia…

Pinja Perholehto (sd)

Lupasi taistella EU:n laajuisen aborttioikeuden puolesta ja anti-gender-liikehdintää vastaan. Vaati, että Suomen pitää tehdä ilmastotavoitteiden edistämiseksi sekä Gazan tilanteen helpottamiseksi paremmin ja enemmän yksilöimättä, mitä “paremmin” tai “enemmän” tarkoittaa. Kannatti eurooppalaisen puolustuskyvyn vahvistamista ja korosti, ettei “voi rakentaa Yhdysvaltojen varaan”. 

Piti EU-päätöksenteon puitteiden uudistamista ja Lissabonin sopimuksen muuttamista perusteltuna, jotta yksittäiset jäsenmaat eivät voisi jatkossa estää päätösten syntymistä ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. 

Ei provosoitunut helposti. Tarjosi useimpiin kysymyksiin asiallisen ja oletettavasti puolueen linjan kanssa sopusointuisen vastauksen. 

Jäi tulisissa debateissa paatoksellisempien panelistien varjoon. Eräät vastaukset olivat neutraaliudessaan ympäripyöreyden rajoilla, mikä epäilemättä tärkeä taito nousevalle urapoliitikolle ja tulevalle A-studion luottopelaajalle, mutta ei toisaalta yleisölle kovin antoisaa. 

Atte Harjanne (vihr)

Pyrki ja onnistui nappaamaan paneelissa omistajuuden ilmastoteemaan; piti tärkeimpänä tavoitteenaan ydinvoiman ja “tiedepohjaisen ilmastopolitiikan” edistämistä EU-tasolla. 

Syytti Aura Sallaa (kok) populismista tämän väittäessä, että EU:n ennallistamistavoitteet kohdistuisivat liiaksi Suomeen. Tästä kehkeytynyt yhteenotto oli paneelin tähtihetkiä. Pääsi läksyttämään kaikkia panelisteja siitä, että ennallistaminen ei merkitse rahan lähettämistä Brysseliin vaan panostamista Suomen luonnon monimuotoisuuteen. Tunnusti salarakkautensa Ranskaan, jonka EU-poltiikkaa luonnehti  “romanttiseksi”, “ärsyttäväksi” ja “sympaattisen suuruudenhulluksi”. 

Otti ohjat ilmastodebatissa viiltävällä kuitillaan suomalaisen ilmastopolitiikan puhkikulunutta fraasia kohtaan: “olen alkanut inhoamaan sanaa ‘kunnianhimoinen’”. Asetti näin muilta panelisteilta helpot heitot ja ympäripyöreät lupaukset jo etukäteen naurunalaisiksi. Korosti uskottavasti omaa “insinöörimäistä” lähestymistapaansa ilmastotoimiin; kyse ei ole kunnianhimosta vaan välttämättömyydestä. 

Joutui tiukoille kysymyksestä oman ydinvoimamyönteisyytensä suuresta ristiriidasta eurooppalaisiin vihreisiin sisarpuolueisiin, joista osa kannattaa ydinvoimasta luopumista. Oli varsin optimistinen siitä, että voisi hyvillä järkiargumenteilla kääntää eurovihreiden kollegoiden päät ydinvoiman kannalle. Tämä lienee sitä sympaattista suuruudenhulluutta? 

Simo Grönroos (ps)

Erottautui selkeästi omalla linjallaan lähes kysymyksessä kuin kysymyksessä muista panelisteista. Gaza-kysymyksen kohdalla vastusti ainoana Israelin toimien tuomitsemista, sivuutti inhimillisen katastrofin ja kuvaili Gazan tilannetta “konkreettisena esimerkkinä siitä, mihin monikulttuurisuus johtaa”. 

Vaati turvapaikanhaun eli mielestään “elintasosiirtolaisuuden” estämistä. Vastasi kritiikkiin Ruanda-mallin kustannuksista, että “parikymppinen somali maksaa julkiselle taloudelle miljoona euroa”. Kannatti ilmastopolitiikassa ”mittasuhteita”, ettei Kiina pääse hyötymään EU:n heikentyvästä kilpailukyvystä. 

Rehellisesti persu. Ei yrittänyt kosiskella opiskelijayleisöä. Monista muista panelisteista poiketen ei ole yhtään epäilystä, etteikö Grönroos olisi sanonut täsmälleen samoja asioita myös Heinolan torin makkarakojulla Peltokankaan Maken (ps) kainalossa. 

Populistiset ja yksioikoiset heitot maahanmuutosta ja Gazasta laskivat debatin tasoa. Ei osoittanut juuri mitään mielenkiintoa kysymyksiin, jotka eivät liittyneet maahanmuuton tai ilmastotoimien vastustamiseen, vaan pysytteli pitkiä aikoja passiivisena ja vaiti. Näistä syistä ei syntynyt vaikutelmaa, että haluaisi tosissaan EU-parlamenttiin. 

Merja Kyllönen (vas)

Panelisteista selkeästi kokenein eikä asiaa peitellyt. Pitkän linjan poliitikolle toi vielä lisää uskottavuutta se, että on jo istunut kauden Euroopan parlamentissa. Konkarin asemastaan käsin pystyi myös iskemään välillä leppoisan humoristin vaihteen silmään: “syntilista on pitkä, olen syyllinen melkein kaikkeen mitä on tapahtunut Suomessa ja EU:ssa viimeisten 20 vuoden aikana”. Kuin Timo Soini parhaimmillaan!

Tarjosi selkeitä ja kiihkottomia näkemyksiä, joita muut panelistit harvoin haastoivat (pelkäsivät ehkä häviävänsä taiston). Sai kollegat nyökyttelemään esimerkiksi korostaessaan, että Ukrainan tulee täyttää samat EU-jäsenyysehdot kuin muidenkin hakijamaiden. 

Syvä perehtyneisyys EU-tason päätöksenteon mekanismeihin ja erityisesti ympäristöpolitiikan kysymyksiin näkyi virkistävissä näkökulmissa: “Kuinka moni tiesi että yli 60% [ennallistamisasetuksen kohteista] oli vesistöjen ennallistamista mutta mistään muusta ei puhuttu paitsi metsistä. Eli metsään mentiin!” Henkilökohtaiseksi agendaksi nimesi erityisesti vesikriisin torjumisen. 

Uskalsi kritisoida voimakkaasti suomalaista itseymmärrystä, että täällä oltaisiin ympäristöasioissa edelläkävijöitä muihin EU-maihin verrattuna: “Suomi on jätteenpolton kuningas, se on meille muka mahtava saavutus”. Sivalsi ilkikurisen napakasti myös Grönroosin (ps) ei-linjaa: “Ootko Simo koskaan käynyt Kiinassa? Siellä on ihmisillä vaikeaa hengittää.”

Paneelin suvereeni boss lady opasti aika ajoin kokemuksen rintaäänellä lempeän jämäkästi nuoremmille idealistisille kollegoille, miten asioita oikeasti Brysselissä laitetaan tapahtumaan. Itseironiset letkautukset kevensivät juuri kaivatulla tavalla ajoittain kiihkeäksi yltynyttä tunnelmaa. 

Sen verran vahva suoritus, että lampaita on vaikeaa antaa. Ehkä liian korkeatasoinen poliitikko pikkuiseen Europarlamentin vasemmistoryhmään, jossa joutuu samaan seuraan esimerkiksi putinistisen äärivasemmiston kanssa. Vakuutteli kysyttäessä, että nämä änkyrät ovat ryhmässä vain pieni vähemmistö. 

Katriina Hiippavuori (kd) 

Kristillisdemokraattien varapuheenjohtaja ja puheenjohtaja Sari Essayahin avustaja oli julkisessa päivänpolitiikassa panelistien vähiten kokeneimmasta päästä. Tähän nähden suoriutui varsin vakaasti rutinoituneempien debatoijien seurassa. 

Luonnehti, että EU on nykyään alkuperäisten arvojensa irvikuva. Profiloitui jossain määrin paneelin EU-kriittiseksi ja konservatiiviseksi ääneksi, mutta maltillisella sävyllä. Onnistui avaamaan kristillisdemokraattista linjaa monissa eri teemoissa: perusteli integraatiokriittisyyttään sillä, että kristillisdemokratiassa perhe on yhteiskunnan perusyksikkö, joten päätöksenteon tulisi olla aina mahdollisimman lähellä ihmistä. 

Julisti, että Kd on Gazan sodassa varauksettomasti Israelin puolella, mutta toisaalta harmitteli, että monet puoluetoverinsa eivät muista palestiinalaisia siviilejä. Kannatti turvapaikanhaun siirtämistä EU:n ulkorajoille ja korosti samalla “ihmisarvon” tärkeyttä maahanmuuttopolitiikassa. Sai tällä kommentilla europuoluetoveri Sallan parahtamaan, että kristillisdemokraateille “toiset ovat parempia kuin toiset”. 

Yhdessä Grönroosin kanssa kannatti integraatiossa pakittamista joissakin teemoissa. Muistutti, että kokoomus ja keskusta kannattivat aikoinaan EU:n yhteisvelkaa eduskunnassa. Suositteli Suomelle, “EU-mallioppilaalle” rennompaa suhtautumista EU-sääntelyn yksityiskohtaisen noudattamisen tilalle, hieman Italian malliin. 

Onnistui tuomaan esiin muista panelisteista poikkeavia, konservatiivisempia EU-näkemyksiä konsensushakuisemmin ja asiallisemmin verrattuna toiseen oikeistokonservatiivisen puolueen ehdokkaaseen Grönroosin (ps). 

Muiden panelistien oli helppoa löytää ristiriita Kristillisdemokraattien maahanmuuttolinjan ja “ihmisarvon” välillä. Entä miten mahtaisi löytyä yhteinen sävel esimerkiksi Aura Sallan (kok) ryhmätoverina?