”Itseään ei pidä ottaa liian vakavasti.”

Niin nuoria, niin lupaavia. Haastattelimme viisi 1990-luvulla syntynyttä menestyjää eri aloilta.

Sarjan ensimmäisessä osassa Pihla Maalismaa kertoo tiestään näyttelijäopiskelijaksi, joka tekee tänä vuonna jo toisen suuren roolinsa valkokankaalla.

Pihla-Maalismaa2

Pihla Maalismaa, 23, ei päätynyt näyttelijäksi vahingossa. Näyttelijäisä Markku Maalismaa vei tytärtään teatteriin pienestä pitäen, ja Pihla esiintyi jo alaasteikäisenä Kansallisteatterin lavalla. Myöhemmin tie vei ilmaisutaitolukion kautta Taideyliopiston Teatterikorkeakouluun, jossa Maalismaa opiskelee näyttelemistä nyt neljättä vuotta.

”Jossain vaiheessa yritin taistella vastaan ja keksiä jotain muuta, joka olisi kiinnostanut. Näytteleminen tuntui liian ilmiselvältä valinnalta. Sen verran oma juttu se kuitenkin oli, että päädyin jatkamaan.”

Maalismaa näyttelee elokuun alussa ensi-iltaan tulevassa Ollaan vapaita -elokuvassa muun muassa Maria Ylipään ja Riku Niemisen rinnalla. Elokuvarooli on Maalismaan uran toinen: vuonna 2011 hän näytteli naispääosaa Roskisprinssi-elokuvassa.

Maalismaa uskoo, että tietyistä ominaisuuksista on ollut menestymisen kannalta hyötyä.

“Olen todella utelias ja kiinnostunut erilaisista ihmiskohtaloista. Uteliaisuuden avulla näyttelijän on helpompi kuvitella itsensä eri tilanteisiin. Koen myös olevani ennakkoluuloton – olen lähtenyt rohkeasti moneen mukaan. En ole antanut vaikeilta tuntuvien asioiden estää, kun kuitenkin tiedän, mitä haluan tehdä.”

”Itseään ei pidä ottaa liaan vakavasti. Jos menee päin helvettiä, pitää osata nauraa itselleen.”

Myös leikkimielisyys on Maalismaan mukaan näyttelijälle tärkeää.

”Itseään ei pidä ottaa liian vakavasti. Näyttelijän pitää jatkuvasti asettaa itsensä tilanteisiin, joista ei voi tietää, miten käy. Jos menee ihan päin helvettiä, pitää osata nauraa itselleen.”

Tulevaisuudessa Maalismaa haluaisi näytellä sekä teatterissa että kameran edessä. Myös ulkomaille lähtö kiinnostaa. Vaikka suunnitelmat ovat vielä auki, on yksi asia varma: Maalismaa haluaa näyttelemisestä työn.

”Parasta näyttelemisessä on tunteiden dynaamiikka. Välillä sitä manaa koko homman alimpaan helvettiin, mutta näyttämöllä taas muistaa, miksi tätä tekee. Olen onnekas, että saan leikkiä. Että se on mun työ.”


Kuva: Joonas Pulkkanen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *