Teksti & kuvat: Aarni Tiitinen
Suomalaisten maailman korkein kahvinkulutus henkeä kohden on puhkikulutettu klisee. Monista muista kansallisuuskliseistä poiketen kahvi on aidosti läsnä mittaamattoman monitahoisesti suomalaisessa todellisuudessa aamusta iltaan, arjesta juhlaan ja syntymästä kuolemaan.
Kahvin nauttiminen on institutionalisoitunut yhteiskuntaamme työehtosopimuksissa mainittuja kahvitaukoja myöten. Myös vaaleissa pärjätäkseen on tarjottava juomakelvottoman laihaa ja haaleaa kahvia juurevasti toriteltoissa tai porvarillisemmin Stubbiloissa. Ja kansalaisvelvollisuuden täyttämisen jälkeen suunnataan uurnilta vaalikahveille. Ennen Netflix & chilliä eufemismi spontaanille irtoseksille oli päiväkahvittelu. Siellä missä on jaossa rahaa, valtaa tai seksiä, tarjoillaan myös kahvia.
Eräs suomalaisen kahvikulttuurin (tai kollektiivisen riippuvuus-pakkomielteen) ulottuvuus ei ole vielä välttämättä esimerkiksi vaalikahvien kaltainen perinne, mutta tulee varmasti vakiintumaan: opiskelijakahvi ilahduttaa, voimauttaa ja virkistää ahertajaa kilpailukykyiseen hintaan.
Suomessa on tälläkin hetkellä korkeakouluopiskelijoita reilun Espoon verran. Pahvimukista, omasta termoksesta tai oikeasta kupista nautittava opiskelijakahvi on päivittäinen osa heistä monien, ehkäpä useimpien elämää. Koronapandemiakaan ei saanut opiskelijakahvin kulutusta lannistettua kuin tilapäisesti. Sosiaalisen funktion lisäksi opiskelijakahvia voi tarkastella investointina akateemiseen suorituskykyyn – siis jopa innovaatiopoliittisena tuotannontekijänä.
Opiskelijakahvin (ja kahvin yleensäkin) moniaalle säteilevästä merkityksestä huolimatta se ei ole tullut esimerkiksi mediassa kohdelluksi muiden nestemäisten päihteiden, esimerkiksi viinien tai oluiden kaltaisena nautintohyödykkeenä. Sen sijaan opiskelijakahvi tulee journalistisen median taholta kroonisesti ylenkatsotuksi, ehkäpä paljastaen median luokkarajaiset vinoumat.
Hesarissa ja muissa lehdissä julkaistaan toistuvasti kaunokielisiä keskiluokkaista lukijakuntaa puhuttelevia viiniarvosteluja. Niistä rohkaistuneena voi sitten ostaa Alkosta pullon sitä ylähyllyn Pinot Grisiä lauantaipöytään Aalto-maljakon viereen pääsemään oikeuksiinsa Riedelin laseissa, joissa neste voi kylpeä Poulsenista lähtevissä valonsäteissä. Mutta missä on kiitos vaatimattomalle ystävälle, tuolle vaatimattomalle tummanruskealle eminenssille? Lieneehän tosiasia, että yhä useampi pikkuporvarillinen idylli on rakennettu opiskelijakahvin voimalla.
Vihdoinkin opiskelijakahvi saa ansaitsemaansa näkyvyyttä ja paneutumista, sillä Groteski on toimittanut kunnianhimoisen kuluttajatestin Helsingin yliopiston keskustakampuksella myytävistä opiskelijakahveista.
Tutkimus on toteutettu positivistisessa ja positiivisessa hengessä, laadullisella otteella. Arvioinnin kohteena olevista kahveista esitetyt havainnot ja mielipiteet ovat täysin subjektiivisia. Arvioitsija on taloudellisesti riippumaton kahvien valmistajista ja myyjistä (mutta itse kahviin saattaa jonkinasteinen piilevä addiktio olla olemassa).
Lisäksi on syytä todeta, että vaikka arvioitsija on kuluttanut suuria määriä erilaisia suodatinkahveja jo noin kymmenen vuoden ajan, hän on kriitikkona täysin amatööri. Tästä syystä kuvailevat ilmaisut sekä käytetty arviointitekniikka saattavat poiketa ammattimaisten kahviarvostelijoiden standardeista ja metodeista.
Jokainen nautittu kahvi oli varsin juomakelpoista ja tarjoilulämpötilaltaan sopivaa, joten niiden keskinäiset erot olivat jokseenkin pieniä, mutta kuitenkin havaittavia. Kahvit nautittiin ja arvioitiin mustana, mutta jokaisessa ostopaikassa oli tarjolla sekä maitoa että kauramaitoa.
Vaikka kovat ajat ja leikkaukset iskevät, suomalainen ei tingi kahvista eikä opiskelija opiskelijakahvista. Tunnetko jo kahvikärpäsen pureman? Siis ryystämään, ryystämään!
SIJA 1
Paikka: Sodexo Päärakennus
Kahvi: Aspretto Dark
Hinta: 2,10€ / 0,90€ lounaan kanssa
Näkyykö pohja: Kahvi kuin sielu teekkarin on pimiä
Aromi: Hieman provosoiva ja populistinen, groteski polte.
Maku: Lähes orgastinen ensivaikutelma. Suoraviivaisen komea ja ryhdikäs, jopa röyhkeä ensimaku. Jälkipotkussa hienoisia viboja tummasta suklaasta ja pippurista. Erittäin mukiinmenevä kokonaisuus!
SIJA 2
Paikka: Unicafe Topelia
Kahvi: Löfbergs Dark
Hinta: 144€ / 1,10€ lounaan kanssa
Näkyykö pohja: Läpitunkeva tummuus vastassa
Aromi: Jäljittelemätön hajuprofiili: tuoksuu ehdottomasti Unicafen kahvilta. Aromissa karamellia ja uskomatonta kyllä, muovailuvahaa.
Maku: Mehukas ja jämäkän päättäväinen ensimaku, joka tosin loppuu liian lyhyeen. Ei huono.
SIJA 3
Paikka: R-Kioski Kaisatalo
Kahvi: Paulig New York
Hinta: 1,50€
Näkyykö pohja: Kuohuvan poreilevan pinnan läpi ei kuulla mitään, hyvä!
Aromi: Paahteinen, miellyttävä, hieman konservatiivinen tuoksu, joka on kuitenkin maistamaan kutsuva eikä arrogantti.
Maku: Tuoksu lupasi enemmän kuin maku pystyi antamaan. Ohut, jopa latteahko torikahvimainen maku loppuu kuin seinään. Kosmopoliitin suurkaupunkisiluetin takaa paljastui yllätyksetön Juhlamokka-Suomi. Juohan tätäkin.
SIJA 4
Paikka: Tiedekulma
Kahvi: Paulig Mundo
Hinta: 1,50€
Näkyykö pohja: Ei, mutta kupin seinämät kuultavat nesteen läpi hieman epäilyttävästi.
Aromi: Hyökkäävän herkullinen, houkutteleva.
Maku: Tuoksu antoi ymmärtää liikoja. Valju ensituntuma ja kitkerähkö jälkiaromi. Tämä on kuitenkin kelpo polttoainetta, joka selättää kirkkaasti litrahinnassa Pensan.
