Kategoriat
2020 Tiede- ja mediapalstat

Aivot ovat tärkein sukuelin

Noin puolet maailman kulttuureista antaa yksilöiden vapaasti valita puolisonsa. Jälkiteollisessa, modernisoituneessa yhteiskunnassa parisuhteen perustaksi on noussut romanttisen rakkauden ihanne. Onko romanttisen rakkauden konsepti populaarikulttuurin tuote vai onko sillä biologinen perusta? Mikä saa hyppäämään ventovieraan kanssa sänkyyn? Entä miksi aloitamme parisuhteen? Ja miksi alkuhuuma ei kestä?

Himohormoneita ja rakkaushuumetta

Evoluutiobiologien mukaan rakkaus ei ole tunne, vaan fysiologinen reaktio. Antropologit (muun muassa Jankowiak ja Fischer) ovat antropologisen aineiston perusteella päätelleet, että romanttista rakkautta esiintyy ainakin 166 maailman kulttuurissa. Romanttinen rakkaus on siis hyvin todennäköisesti ihmisen biologinen ominaisuus, eikä esimerkiksi kulttuurin myötä opittu konsepti.

Evoluutiopsykologi Markus Rantalan mukaan rakkaus jaotellaan perinteisesti seksuaaliseen himoon, romanttiseen rakkauteen ja pitkään parisuhteeseen tarvittavaan kiintymykseen. Näillä kaikilla on erilainen fysiologinen perusta, jonka perusteella ne on mahdollista erottaa toisistaan.

Himoon vaikuttavat sukupuolihormonit, kuten testosteroni. Korkea testosteronitaso lisää himon tunnetta sukupuolesta riippumatta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Timo Partosen mukaan sukupuolihormoneissa tapahtuu jo tapaamisvaiheessa muutoksia, joiden ansiosta naisen testosteronitaso lähes tuplaantuu ja miehellä puolittuu.

Rakkaus jaotellaan perinteisesti seksuaaliseen himoon, romanttiseen rakkauteen ja pitkään parisuhteeseen tarvittavaan kiintymykseen.

Tapaamisosapuolten hormonitasot muuttuvat kaikenlaisissa suhteissa niin, että osapuolet ovat empaattisempia ja joustavampia. Mielihyvähormoni serotoniinin määrä nousee, mikä heikentää tunnepohjaisen oppimisen keskusta, mantelitumaketta. Serotoniinin voimakas purkautuminen muistuttaa ekstaasin kaltaista hyvänolon tunnetta. 

Serotoniinin ja sukupuolihormoneiden yhdistelmä altistaa seksuaaliselle kanssakäymiselle sekä sinkkuna että parisuhteessa. Himoa voi tuntea moniin ihmisiin (tai asioihin) yhtä aikaa tai erikseen. Rantalan mukaan myös henkilön aivojen rakenteella on merkitystä. Välittäjäaineiden suhteet vaihtelevat eri ihmisillä, ja dopamiini, serotoniini, testosteroni tai estrogeeni voivat vaikuttaa henkilön persoonaan ja käytökseen seksuaalisissa suhteissa. Esimerkiksi korkea testosteronitaso laskee kykyä kiintyä kumppaniin.

Partosen mukaan rakastuneen ihmisen aivoissa voidaan aivokuvauksen avulla havaita samanlaisia vaikutuksia kuin morfiinilla ja kokaiinilla. Morfiini vähentää kivun ja nälän tunnetta, ja kokaiini piristää antaen samalla euforisen onnen tunteen. Tämä kehon oma opioidi- ja huumetuotanto voimistaa muun muassa oksitosiinin eli kiintymyshormonin vaikutusta, mikä taas saa aikaan huomion keskittymisen rakastumisen kohteeseen. Hyvät ominaisuudet korostuvat ja huonot jäävät huomiotta. Huuma- eli ludusvaiheessa aivojen etulohkon kuorikerroksen toiminta hiipuu, jolloin looginen ajattelukyky häiriintyy.

Videopelejä pelatessa aivoissa erittyy mielihyvähormoni dopamiinia, johon voi syntyä riippuvuus. Tällöin dopamiiniannosta hakee pelaamalla uudestaan ja uudestaan. Rakastuneen aivoissa on käynnissä samanlainen palkitsevan addiktoiva dopamiinipumppu.

Rakastuessa prefrontaalisen aivokuoren hermosolut rauhoittuvat, mikä saa aikaan virkeyden ja positiivisuuden tunteita. Mantelitumakkeen toiminnan hiipuminen puolestaan johtaa siihen, että tunneoppiminen heikkenee. Rakastuminen muistuttaa stressitilaa, jossa lisämunuaiset tuottavat kortisolia. Tämä auttaa keskittymään omaan rakastettuun. 

Aivokuvantamisen avulla kerätyn tiedon mukaan rakastuneen aivoissa tapahtuu sama reaktio riippumatta sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta. Himo ja rakkaus aktivoivat aivoissa eri aivoalueet, joten periaatteessa olisi mahdollista mitata, onko henkilö rakastunut kumppaniinsa. Aivokuvausten lisäksi myös verikokeissa voisi näkyä, löytyykö edelleen rakastumiseen viittaavia hormonimuutoksia, vai onko rakastuminen loppunut ja hormonitilanne palannut normaaliksi.

Serotoniinin voimakas purkautuminen muistuttaa ekstaasin kaltaista hyvänolon tunnetta. 

Rakastumisen vaikutukset voivat olla hyvin voimakkaita, eivätkä ne aina johda hyvään lopputulokseen. Tutkimusprofessori Hannu Lauerman mukaan rakastumisen loppuminen tai rakastetun jättäminen voi aiheuttaa valtavia äkillisiä muutoksia ihmisen aivokemiassa ja hormonitasapainossa, mikä voi johtaa masennuksen lisäksi jopa henkirikokseen tai itsemurhaan.

Rakastumisen huumavaiheen päättyessä dopamiinin tuotanto laskee, jolloin ihminen kokee pettymyksen tunteita ja muita vieroitusoireita. Ihminen saattaa kompensoida näitä muutoksia hakemalla jatkuvasti uusia rakkaussuhteita tai hankkimalla dopamiini-fiksauksen esimerkiksi uhkapeleistä.

No mitäs nyt sitten?

Rakastumisen hormonimyrskyn rauhoituttua suhde päättyy tai siinä siirrytään romanttiseen ja kiintymykselliseen rakkauteen. Hormonitasojen tasaantumista nimitetään myös parisuhteen vakiintumiseksi. Serotoniinitason laskiessa mantelitumake vilkastuu, ihmisen harkintakyky paranee ja hän pysyy myös paremmin uskollisena suhteessa. Tällöin sitä tosin huomaa herkemmin myös rakastetun virheet. 

Kiintymyshormoni oksitosiinia kehittyy esimerkiksi äidin imettäessä lastaan sekä orgasmin tai koskettelun aikana. Oksitosiini linkittyy seksissä tunnettuun mielihyvään. Erityisesti naisilla oksitosiinin tuotanto lisääntyy ennen orgasmia, mikä lisää kiintymyksen tunnetta ja vähentää ahdistusta. Koskettelun ja kaikkia osapuolia tyydyttävän seksuaalisen kanssakäymisen avulla ylläpidetään keskinäistä kiintymystä. Mikä tahansa sosiaalinen suhde tosin lisää ihmisen oksitosiinin tuotantoa. Keskinäiseen luottamukseen taas vaikuttaa vasopressiinihormoni.

Väestöliiton professorin Anna Rotkirchin mukaan ihminen hyötyy tasapainoisesta ja kiintymyksellisestä parisuhteesta. Parisuhteessa elämisellä on myös lukuisia terveyshyötyjä: se vähentää psyykkisiä ja fyysisiä sairauksia sekä korottaa elinikää. Seksillä ja kumppanuutta vahvistavilla hormoneilla on suuri rooli parisuhteen muotoutumisessa. Vaikka rakastumisen aivokemia saa meidät ottamaan riskin ventovieraan ihmisen kanssa, näyttää siltä, että kaikesta huolimatta uhkapeli edelleen kannattaa.

TEKSTI: Hanna Catani

KUVAT: Silje Catani

Kategoriat
2020 Tiede- ja mediapalstat

Viina vaikein voitehista

Alkoholismi on monelle suomalaiselle arkipäivää. Lähes jokainen meistä tuntee edes yhden alkoholistin, toiset lähemmin kuin toiset. Alkoholistille juomisen lopettaminen on helpommin sanottu kuin tehty, eikä se ole ihme: kyse on kroonisesta sairaudesta.

Teksti: Emilia Tiainen Kuvat: Roosa Kontiokari

Alkoholiriippuvuudessa ihmisen keho ja mieli tulevat ajan saatossa riippuvaiseksi alkoholista. Alkoholin käytöstä tulee pakonomaista, eikä alkoholisti välttämättä kykene lopettamaan juomista yksin. Riippuvuudesta seuraa usein vaikeuksia sosiaalisten suhteiden kanssa; kun henkilö ei halustaan ja peloistaan huolimatta pysty lopettamaan juomista, aiheuttaa se häpeän tunnetta. Alkoholisti yrittää usein peitellä juomistaan ja valehtelu haittaa hänen ihmissuhteitaan. Vanha sanonta kuuluukin: ”Mistä tietää, että alkoholisti valehtelee? Hän avaa suunsa.”

Vaikka alkoholismilla on sosiaalisia seurauksia ja riippuvuus on henkistä, on kyseessä erittäin fyysinen, koko kehon toimintaan vaikuttava vakava sairaus. Pitkään jatkuva suurien määrien juominen vahingoittaa kehoa, eikä juomisen lopettaminen seinään ole vaaratonta. Vieroitusoireet voivat olla sietämättömiä ja jopa hengenvaarallisia.

Alkoholismi ei synny itsestään. Henkinen riippuvuus syntyy pikkuhiljaa ajan myötä, kun ihminen alkaa käyttää alkoholia henkisen pahoinvoinnin lääkkeenä. Kun krapulat alkavat tuntua sietämättömiltä, helpotusta haetaan pullon pohjalta. Alkoholisti ajautuu juomisen kierteeseen, minkä myöntäminen voi olla vaikeaa. Tämä voi johtaa avunsaannin viivästymiseen. 

Perinnöllisyydellä on oma roolinsa alkoholismiin sairastumisessa. ”Kun tarkastellaan perintötekijöiden eli geenien merkitystä alkoholiriippuvuudessa tai alkoholinkulutuksessa, perintötekijät selittävät keskimäärin noin puolet yksilöiden välisistä eroista”, kertoo Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tutkija Petri Hyytiä

”Geeniperimä ei kuitenkaan sellaisenaan etukäteen pakota ketään alkoholistiuralle, vaan geenit toimivat aina ympäristön kanssa vuorovaikutuksessa. Tämä näkyy vaikkapa siten, että nuorilla päihdekokeilut selittyvät lähes kokonaan ympäristötekijöiden avulla. Jos päihdekäyttö jatkuu kokeilujen jälkeen, geenien merkitys korostuu enemmän, koska silloin päihteet kohtaavat geenien ohjaamat elimistön biologiset ominaisuudet, jotka määräävät sen, koetaanko päihdekäyttö positiivisena vai negatiivisena.”

Kun kierre katkaistaan terveydenhuollossa, on potilas usein juonut jo pitkiä aikoja. Vieroitusoireet voivat kestää monta päivää. ”Tapahtumaketjua voisi kuvata vaikkapa vaakavertauksella: kun alkoholi painaa toista vaakakuppia alaspäin, toinen vaakakuppi edustaa muutoksia, jotka pyrkivät tasaamaan alkoholin lamaavaa vaikutusta, pitämään vaa’an tasapainossa. Kun alkoholi sitten äkkiä poistuu elimistöstä, vaakakuppi heilahtaa ylöspäin ja hermosto onkin yliärtyneessä tilassa. Tämä ilmenee vieroitusoireina, joihin kuuluvat vapina, hikoilu, sydämen tykytys, levottomuus, ärtyisyys ja jopa sekavuus. Vieroitustilan ollessa vaikea sitä kutsutaan nimellä delirium tremens, joka on hengenvaarallinen tila”, Hyytiä toteaa.

Alkoholismista ei voi koskaan parantua. Ryyppyputkesta on kuitenkin mahdollista irrottautua. Yleinen sääntö on, ettei raitistumiseen pyrkivä saisi juoda enää lainkaan, sillä jo muutama annos alkoholia voi käynnistää uuden kierteen. Täysraittius vaatii yleensä 3–6 kuukauden selvän jakson. Se on monille todella suuri haaste ilman ammattilaisten tukea. Alkoholin himo voi jatkua vielä kuukausia lopettamisen jälkeen.

Alkoholiriippuvuus voi tuntua kaukaiselta sellaiselle ihmiselle, jonka elämää se ei ole koskettanut läheltä. Tosiasiassa puhutaan kuitenkin kansanterveydellisestä ongelmasta; suomalaisista 10–15 prosenttia kärsii jossain vaiheessa elämäänsä alkoholiriippuvuudesta. Se voi iskeä kenelle tahansa, missä vain elämänvaiheessa. 

Alkoholin aiheuttamien sairauksien riski alkaa Hyytiän mukaan nousta huomattavasti silloin, kun alkoholia kuluu miehellä 23–24 ja naisella 12–16 annosta viikossa. Luvut eivät kuulosta mahdottoman suurilta opiskelijaelämää viettävälle nuorelle. Mikäli on huolissaan omasta tai läheisensä alkoholinkäytöstä, kannattaa asiasta keskustella esimerkiksi YTHS:n sairaanhoitajan kanssa.

Kategoriat
2019 Tiede- ja mediapalstat

Kihelmöintiä kuiskinnasta

Istut koulunpenkillä, ja opettaja kumartuu viereesi. Hän kuiskuttaa korvasi juuressa, ja lämmin kihelmöivä tunne lähtee kulkemaan päätä ja niskaa pitkin. Kuulostaako tutulta?

Teksti: Pilvi Nikarmaa Kuvitus: N. Loukimo

Edellä kuvailtu tilanne on monelle varhaisin muisto ASMR-kokemuksesta. ASMR (Autonomous Sensory Meridian Response) kuvaa ilmiötä, jossa tietty audiovisuaalinen ärsyke aiheuttaa kihelmöiviä tuntemuksia lähinnä pään ja niskan alueella. Kihelmöintiin liittyy hyvän olon ja rentoutumisen tunteita. Epävirallisesti aivo-orgasmiksi kutsutun reaktion voi aiheuttaa esimerkiksi kuiskaus, hiusten harjaaminen tai naputtelu. Mutta mihin ASMR perustuu, ja millaisia vaikutuksia ilmiöllä voi olla?

Ilmiötä on tutkittu suhteellisen vähän, eikä kihelmöinnille ole löydetty fysiologista selitystä. Reaktion on spekuloitu johtuvan esimerkiksi tietyn ärsykkeen aiheuttamasta pienen pienestä kohtauksesta aivoissa. Niissä harvoissa tutkimuksissa, joita aiheesta on tehty, on kuitenkin löydetty empiiristä tukea väitteille ASMR-videoiden miellyttävistä vaikutuksista. 

Sheffieldin ja Manchester Metropolitan -yliopistojen vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessa ASMR-videoita katselleet raportoivat kontrolliryhmää useammin kokemuksia kihelmöinnistä, lisääntyneestä rauhallisuudesta ja toisaalta innostumisesta, vähentyneestä stressistä ja surullisuuden tunteesta. Useimmin reaktion laukaisivat pehmeä puhe, hiuksilla leikkiminen tai niiden harjaaminen, kuiskailu ja läheinen henkilökohtainen huomio. 

Tutkimuksen toisessa osassa havaittiin itseraportoitujen tuntemusten lisäksi myös fysiologisia reaktioita. ASMR-videoita katselleiden syke laski ja ihon sähkönjohtavuus lisääntyi verrokkiryhmään verrattuna. Laskenut syke erottaa ASMR-kokemuksen esimerkiksi musiikin aiheuttamista kylmistä väreistä, joihin liittyy sykkeen kohoaminen.

Toisia ASMR-videot auttavat nukahtamaan, toisille niistä voi olla hetkellistä apua myös masennukseen tai kroonisiin kipuihin. Swansean yliopiston vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa masennusta sairastavat osallistujat raportoivat väliaikaisesta mielialan kohentumisesta ASMR-videoita katseltuaan. Kroonisesta kivusta kärsivät puolestaan kertoivat olotilansa helpottuneen jopa tunneiksi videosession jälkeen.

Kaikkia ei kuitenkaan ole siunattu mahdollisuudella kokea aivo-orgasmi. Toisissa kihelmöiviä hyvänolon tunteita herättävät äänet ovat toisille yhdentekeviä tai jopa vastenmielisiä. Erityisen ikävä kokemus on misofoniasta kärsiville. He ovat neurofysiologisesti herkistyneitä arkipäiväisille äänille ja voivat ajautua raivon partaalle esimerkiksi maiskuttelusta tai rapistelusta. 

Misofonian ja ASMR:n on myös spekuloitu olevan yhteydessä toisiinsa. Swansean yliopiston tutkimuksessa ilmiöillä todetaan olevan selviä yhteneväisyyksiä: molemmissa ihmisen toiminnasta syntyvät äänet synnyttävät automaattisia reaktioita. Tutkimus vihjaa myös, että molemmat ilmiöt voivat olla yhteydessä synestesiaan eli aistien sekoittumiseen. On mahdollista, että ASMR ja misofonia ovat saman spektrin kaksi ääripäätä. Tolkun ihmiseltä molemmat voivat jäädä kokematta.

Kategoriat
2018 Muut

Monipuolinen mätä

Biojätepussin pohjalla mätänevä omena tai haavasta tihkuva kellertävä neste ovat kiistatta esteettisesti epämiellyttäviä ja pahanhajuisia. Mätänemistä ei silti tulisi aliarvioida sen ällöttävyyden vuoksi, sillä se on koko elämän kannalta tärkeä prosessi.

TEKSTI Salla Rajala KUVA Iisa Pappi

Mätäneminen tarkoittaa tapahtumaa, jossa mikrobit hajottavat eloperäistä ainesta hapettomissa olosuhteissa. Tämän hajottamisen seurauksena syntyy kaasuja, jotka aiheuttavat juuri sen mädälle tyypillisen hajun.

MÄTÄNEMISPROSESSI ALKAA, kun mikrobit alkavat pilkkoa mätänevää tuotetta, kuten omenaa, pienemmiksi paloiksi. Omenan sisältämät hiilihydraatit, proteiinit ja rasvat hajotetaan ja ne liukenevat yksinkertaisemmiksi yhdisteiksi, kuten sokereiksi, aminohapoiksi ja rasvahapoiksi. Seurauksena mätänevä omena muuttuu kauniin kiinteästä löllöksi limaksi.

Prosessi kuitenkin jatkuu, ja liukoisista aineista, eli siitä löllöstä limasta, alkaa mikrobien vaikutuksesta muodostua monien vaiheiden kautta erilaisia kaasuja. Tärkein niistä on metaani. Metaanin muodostuminen on koko prosessin kriittisin vaihe, sillä metaania muodostavat mikrobit eivät kestä lainkaan happea, vaan hapen läsnä ollessa mätänemisprosessi pysähtyy. Hapen määrä, tai pikemminkin sen puuttuminen on huomioitava erityisesti silloin, kun mädätysprosessia hyödynnetään teollisiin tarkoituksiin.

Teollisella mädätyksellä voidaan hyvin kontrolloiduissa olosuhteissa tuottaa biokaasua, joka koostuu samoista kaasuista, joita luonnossa tapahtuvassa mätänemisessäkin syntyy. Biokaasu on uusiokäytettävä ja hiilineutraali energiamuoto, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi lämmön- ja sähköntuottoon sekä biopolttoaineena. Biokaasussa metaania on 50-70% ja hiilidioksidia 30-50%. Hiilidioksidia ei tarvita biokaasun energiakäyttöön, mutta sitä syntyy väistämättä mikrobien hajotustoiminnan seurauksena. Hiilidioksidi ei kuitenkaan mene täysin hukkaan, vaan sitä voidaan hyödyntää hiilidioksidilannoituksessa, jolla kiihdytetään kasvien kasvamista.

BIOKAASUA VOI TEHDÄ melkein mistä tahansa orgaanisesta, eli eloperäisestä, ja helposti hajoavasta aineksesta.  Käytännössä biokaasua tuotetaan eläinten lannasta, jätevedestä, biojätteestä sekä kasvibiomassasta – joskaan ei puusta. Biojätettä siis ihan oikeasti kannattaa kierrättää! Prosessiin käytettävä aines vaikuttaa suoraan tuotetun biokaasun määrään. Runsaasti kaasua syntyy aineksesta, joka sisältää vähän vettä ja paljon helposti hajoavaa materiaalia, esimerkiksi eläimen lannasta. Biokaasun valmistamista voi kokeilla myös kotona solmimalla biojätepussin tiiviisti kiinni ja odottamalla joitain päiviä, kunnes pussiin alkaa muodostua metaania.

Biokaasua käytetään paljon lämmitystarkoituksiin, ja se on kuluttajalle edullinen valinta. Esimerkiksi joillakin maatiloilla on oma biokaasulaitoksensa, jossa eläinten lanta muutetaan biokaasuksi.  Kaasu puolestaan hyödynnetään tilan lämmittämiseen. Biokaasun tuotossa muodostuu myös mädätettä, kiinteää ainesta, joka ei hajoa prosessin aikana kokonaan. Mädäte sisältää paljon kasveille välttämättömiä ravinteita, joten se on erinomainen lannoite pelloille.

ENERGIANTUOTON LISÄKSI mätänemisellä on hyvin tärkeä rooli luonnossa, sillä kasvu ja elämä perustuvat ravinteiden kiertoon. Kasvit tarvitsevat kasvaakseen ravinteita, kuten hiiltä, typpeä ja fosforia. Ne ottavat ravinteita jatkuvasti maasta juurillaan ja eläinten syödessä kasveja nämä ravinteet siirtyvät eläimiin. Ilman hajotustoimintaa, myös mätänemistä, maasta otetut ravinteet eivät koskaan palaisi takaisin maaperään, vaan ennen pitkää ne loppuisivat, eivätkä kasvit pystyisi kasvamaan. Mikrobien ansiosta näin ei kuitenkaan tapahdu, sillä kaikki kuollut materiaali hajotetaan takaisin alkuaineiksi, muun muassa hiileksi, typeksi ja fosforiksi.

Niin ällöttävää kuin mätä onkin, tulisi sitä tarkastella myös toiselta kantilta. Mätänemisprosessi antaa meille maapallon varoja tuhlaaville ihmisille mahdollisuuden käyttää uusiutuvaa energianlähdettä moniin tarkoituksiin. Lisäksi prosessissa toimivat mikrobit ovat yksi syy siihen, että elämä täällä voi ylipäätään jatkua. Aika mahtavaa, eikö?

Kategoriat
2017 Muut

Miksi musiikki liikuttaa?

Musiikki on liikettä, joka liikuttaa. Oikein valittu kappale voi tuoda pinnalle tunteita, joiden olemassaolosta emme edes olleet tietoisia – musiikilla nostatetaan tunnelmaa tietoisesti niin juhlissa kuin vaatekaupoissakin. Miksi näkymätön värähtely ilmassa saa itkemään tai nauramaan?

TEKSTI JA KUVAT Heidi Puomisto

Musiikki on lopulta vain liikettä, ääniaaltoja, jotka havaitsemme korvilla, ja joista aivot ja sisäkorva tekevät yhdessä tulkintatyön. Maallikollekin on selvää, että ihmisääni ja sanoituksiin sisältyvät merkitykset herättävät tunnereaktion. Mitä järkeä on siinä, että pianonsoitto herkistää?

Durhamin yliopiston ja Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen professori Tuomas Eerola on tutkinut musiikin ja tunteiden yhteyttä lukuisissa tutkimuksissa. Vastaus riippuu hänen mukaansa siitä, minkälaisen roolin musiikille antaa evoluutiossa:

”Jos musiikilla ei ole mitään annettavaa evoluutiossa, voisi sanoa vain, että musiikki käyttää puheessa käytettäviä piirteitä tehokkaasti.”

Juuri abstrakti luonne saattaa tehdä musiikista taidemuotona niin puhuttelevan. Kielen kyky ilmaista tunteita on aina rajallinen, kun taas äänillä on merkityksiä jo ennen sanojen muodostumista. Eräässä tutkimuksessa selvitettiin, että jo ennen äidinkielen tiedostamista saksalaiset ja ranskalaiset vauvat itkevät eri intonaatioilla, mikä voi kertoa äänen sanattomien ulottuvuuksien, siis myös musiikin, merkityksestä ihmiselle.

”Sanattomia tunnepiirteitä on ollut hyödyllistä tunnistaa, sillä toisen tunnereaktioiden lukeminen on ollut erityisen tärkeää sosiaalisissa ryhmissä”, Eerola kertoo.

Musiikilla voi myös olettaa olleen itsenäinen rooli evoluutiossa. Oletusta voisi perustella esimerkiksi siten, että äidin laululla on tutkittu olevan merkitystä tunneyhteyden muodostamisessa lapsen ja äidin välille.

”Niillä äideillä, jotka piristivät lasta laulamalla, on ollut suurempi todennäköisyys selvitä”, Eerola selittää.

Jotkut pitävät musiikkia vain kulttuurin tuotteena, mutta Eerolan mielestä kyse on sekoituksesta synnynnäistä ja opittua. Eerola kertoo Petri Laukan kanssa tekemästään tutkimuksesta, jossa muusikot neljästä eri kulttuurista soittivat näytteitä eri painotuksilla, joita kuulijat analysoivat. Kävi ilmi, että kuuntelijat ymmärsivät painotuksia yli kulttuurirajojen.

”Vaikka semanttinen sisältö eli sanojen merkitys on vieraan kulttuurin kuulijalle tuntematon, prosodia eli äänen paino, korkeus ja sävy kertovat tunnesisällöstä.”

Ihmisillä on siis eräänlainen universaali koodisto äänessä välittyvien tunteiden tunnistamiseen. Tätä selittävät tunteiden aiheuttamat muutokset kehossamme. Ne heijastuvat suoraan äänen tuottamiseen: miellyttävä ääni saadaan kurkunpään ollessa rennosti matalassa asennossa.

Kun kiihdymme, kurkunpää on kireämpi ja äänikin erilainen. Näitä eroja olemme oppineet kuulemaan musiikista empatian avulla: ymmärrämme muutokset äänessä peilaamalla sitä, miten oma kehomme toimii.

Erikseen ovat kulttuurisesti sovitut merkit, kuten molli ja suru länsimaisessa musiikissa.

Aivan perimmäistä syytä musiikin herättämille tunteille ei oikeastaan edes tiedetä, ja aiheen tutkimuksessa on viime aikoina vasta päästy asettamaan täsmällisiä kysymyksiä sen sijaan, että niihin olisi löydetty vastauksia.

Paljon on vielä tutkimatta voimme siis toistaiseksi vain tyytyä ihmettelemään, miksi liikutumme molekyylien aaltoliikkeestä.