Kategoriat
Arkisto Ihmiset

Luonnonoikku

Helsingin yliopiston viestinnän oppiaineen sisäänpääsyprosentti on pienempi kuin esimerkiksi oikeus- tai lääketieteellisen tiedekunnan. Vuonna 2013 Ari Piik oli yksi niistä onnekkaista, jotka selvisivät voittajina viestinnän pääsykokeista. Viestinnän opintojen aloittamisen sijaan hän kuitenkin suuntasi syksyllä Aalto-yliopiston kauppakorkeakouluun. Mitä tapahtui?

Ari Piik

Vuonna 2013 viestinnän oppiaineeseen haki 792 henkilöä. Heistä 363 henkilöä osallistui valintakokeeseen. Vain 25 henkilön suoritus riitti opiskelupaikkaan. Yksi tämän tiukan seulan läpi selvinneistä oli lahtelainen Ari Piik. Hän ei kuitenkaan koskaan aloittanut viestinnän opintoja, vaan saman vuoden syksyllä suuntasi Aalto-yliopiston kauppakorkeakouluun.

Viestinnän opiskelijana ja vieläpä saman vuosikurssin edustajana on vaikea ymmärtää, kuinka kukaan hakuprosessin läpi käyneistä voisi luopua opiskelupaikastaan. Tästä on otettava selvää.

Tapaan Ari Piikin Ruoholahden Faro-ravintolassa lähellä tunnettua kansainvälistä konsulttitoimistoa, jossa hän on töissä. Lounasaikaan ravintola on täynnä jakkupukuisia naisia ja kauluspaitaisia miehiä. Myös Piikillä on päällään kauluspaita ja hyvin istuva pikkutakki, jotka saavat hänet näyttämään stereotyyppiseltä kauppisopiskelijalta.

Piik kertoo haaveilleensa jo peruskoulussa bisnesmiehen urasta. Lukion jälkeen hänelle oli itsestään selvää hakea kauppakorkeakouluun, jonne hän pääsikin sisään ensimmäisellä yrittämällä. Kauppiksessa aloittaminen kuitenkin viivästyi armeijan takia, ja varusmiespalvelus antoi aikaa ajatella.

”Usein sanotaan, että on siistiä tehdä harrastuksesta ammatti. Se kuulemma tekee onnelliseksi. Kulutin tuohon aikaan paljon mediaa ja olin kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Yhtäkkiä tuntui selvältä lähteä viestintäalalle. Haaveilin jonkin ison lehden päätoimittajuudesta.”

Armeijan jälkeisen kevään Piik vietti työharjoittelussa Shanghaissa. Päivisin hän kävi töissä ja iltaisin luki viestinnän pääsykokeisiin.

”Se ei ollut ehkä paras tapa nauttia elämästä ulkomailla”, hän naurahtaa.

Piikin mukaan työn ja pääsykokeisiin lukemisen yhdistäminen ei ole mahdottomuus.

”Luin viestinnän pääsykoekirjan muutaman kerran läpi, mutta aika pian tuli raja vastaan. Kuinka hyvin yhden kirjan pystyy oppimaan ulkoa? Pänttäämisen jälkeen mitattiin enää sitä, kuka osaa soveltaa kirjan sisältöjä parhaiten. Minulla kävi hyvä tuuri, sillä osasin pistää lukemani käytäntöön.”

Piik oli otettu, kun hän kuuli hyväksymisestään valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Koska viestinnän opiskelijoita otetaan sisään hyvin vähän, oli hän ylpeämpi viestinnän kuin kauppakorkeakoulun opiskelupaikasta. Hetken hän jopa elätteli toiveita molempien alojen samanaikaisesta opiskelusta, mutta hautasi aikeen nopeasti.

”Päätin valita alan, josta olin haaveillut pidempään.”

Nyt Piik opiskelee pääaineenaan rahoitusta ja työskentelee strategisen konsultoinnin harjoittelijana. Hän kertoo olevansa tyytyväinen valitsemaansa polkuun. Miehen haaveena on perustaa tulevaisuudessa oma yritys, jossa viestinnälläkin olisi sijansa. Piik kun uskoo vahvasti Jari Sarasvuon toteamukseen: “Kaikki johtajat tekevät rahansa puhumalla.”

”Liike-elämässä on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka kykenevät vaikuttamaan ympäröivään yhteiskuntaan ja niitä, jotka ovat viestinnällisesti ja verbaalisesti mustia aukkoja.”

Ei ole vaikea arvata, kumpaan joukkoon Ari Piik haluaa itse kuulua.


Viestinnän opiskelupaikan peruminen on harvinaista

Viestinnän oppiaine on yksi Helsingin yliopiston suosituimmista hakukohteista. Viime vuosina viestintää opiskelemaan on hyväksytty noin 25–30 uutta pääaineopiskelijaa joka syksy. Vain harva on jättänyt paikan vastaanottamatta. Tilastot eivät tosin kerro sitä, kuinka moni opiskelupaikan vastaanottaneista ei suorita opintoja.

Viestinnän oppiaineen tilastot eroavat merkittävästi muiden Helsingin yliopiston oppiaineiden vastaavista. Esimerkiksi matemaattisissa aineissa opiskelupaikkansa peruneita on ollut useita kymmeniä vuosittain. Toisaalta opiskelupaikkojen määrät näissä aineissa ovat paljon viestintää suurempia ja lunastettavissa suoraan ylioppilaskokeiden tuloksilla raskaan pääsykoerumban sijaan.


Kuva: Ari Piik

Kategoriat
Arkisto Ilmiöt Viihteelliset

Paskan aakkoset

Maailma tuntuu hajoavan ja vitutukseen voi kuolla. Groteskin päätoimitus listasi asioita, jotka ovat eniten perseestä juuri nyt.

Ammatti. Vituttaa vastata kerran viikossa kysymykseen siitä, mikä sinusta tulee isona. Ei nykyään ole ammatteja, on työtehtäviä. Ne voivat olla paskoja tai vähemmän paskoja. Yritä tottua siihen.

Borrelioosi. Kukaan ei jaksa jokavuotista meuhkaamista yhtään sen enempää kuin itse sairauttakaan. Kunnollinen hoito tarvittaisiin sekä sairauteen että siitä puhumiseen.

Code. Opetelkaa vaan kaikki vääntämään niitä Hello world! – eli Hei maailma! -ohjelmistoja. Kyllä sieltä vielä nousee sadoittain uusia Nokioita ja Facebookeja, kun osataan koodia vääntää. Ihan sama, osaako tietokoneeseen asentaa viruksentorjunta-ohjelmistoa, kun sellaisen voi niin näppärästi jokainen itse koodata.

D-vitamiini. Kiitos vaan sille, joka keksi, että ihmisen on pakko saada D-vitamiinia. Ikään kuin ihminen olisi muka tarkoitettu asumaan jossakin rantaparatiisissa.

Erikoisuuden tavoittelu. Joo joo, kaikki huomasivat jo kuinka erikoinen olet. Yritä päästä yli siitä, että hipsteriydestä puhutaan tyylisuuntana. Ihmisille on ihan vitun yksi ja sama, mitä se termi alunperin on tarkoittanut.

Facebook. Kuvittelit sitten olevasi vähän muita fiksumpi, kun et jaa Facebookissa kissavideoita tai kertomuksia koiran söpöistä tempuista omalla oksennuksellaan. Ketään ei kiinnosta, mitä juuri sinä ehdotat Syyrian tilanteen ratkaisuksi tai valtion alijäämän korjaamiseksi.

Gaussin käyrä. Pakko ahtaa oppilaat muottiin, vaikka se ei toimisi. Kun on tämä niin hyvä työkalu kuitenkin.

Hiki. Haisee pahalta, kiusallista sosiaalisissa tilanteissa ja pilaa vaatteet. Harlekiini-kirjojen ja saippuasarjojen yrityksistä huolimatta tiedämme, että hikoileminen intiimioloissa EI ole seksikästä. Kehon lämmönsäätelylle täytyy löytyä parempiakin vaihtoehtoja.

Irtosuhteet. Kolmannen tequila-shotin valuessa kurkusta alas pieni irroittelu tuntuu elämäsi parhaimmalta päätökseltä. Aamulla herätessäsi infernaalisessa krapulassa pöhöttyneen ihmisraunion vierestä mietit, kuinka käydä tuntemattoman ihmisen vessassa vapauttamassa kaikki edellisiltana nautitut promillet äänettömästi.

Jonottaminen. Vaikka ei olisi kiire, ihmispötkössä seisominen rasittaa. Jokaisesta jonottajasta tulee vihollinen. Edessä olevat eivät ansaitse asemaansa, takana odotetaan vain oikeaa hetkeä pettää ja ohittaa.

Kiva. Maailman laimein adjektiivi mukavan ohella. Kaikin puolin hajuton, mauton ja väritön. Miksi tehdä mitään kivaa, kun voi tehdä jotain tajunnanräjäyttävää, mahtavaa tai uskomatonta? Myös kivat ihmiset ovat perseestä.

Lillukanvarsijournalismi. Turhia juttuja turhista aiheista heikoilla tai olemattomilla perusteluilla höystettyinä. Resurssien, paperin ja ajan (niin tekijän kuin lukijankin) hukkaan heittämistä.

Miehet. Mahdottomia ymmärtää, sanovat yhtä ja tekevät toista. Nostavat hymyn korviin ja kyyneleet silmiin. Saavat epäilemään, josko olisi parasta muuttaa Andorraan ja unohtaa kaikki saman lajin edustajat.

Naiset. Mahdottomia ymmärtää, sanovat yhtä ja tekevät toista. Nostavat hymyn korviin ja kyyneleet silmiin. Saavat epäilemään, josko olisi parasta muuttaa Andorraan ja unohtaa kaikki saman lajin edustajat.

Orjuus. Paitsi, että oma hyvinvointimme lepää köyhien maiden orjuuden varassa, sitä olisi kiva saada tänne kotimaahankin. Kaksi sanaa: palkaton harjoittelu.

Paska. Se ei petä. Oli se sitten ruikulia, ripulia, kiinteää kovaa tai samettisen pehmeää, se valuu aina alas. Mitä suurempi ego, sitä ehtymättömämpi luonnonvara paska on.

Quote, inspirational. Kato vittu Googlesta.

Rapula. Vessanpönttöä halaillessa on yksi ja sama, onko ensimmäinen kirjain Suomen kielen lautakunnan mukaan K vai R.

Sivistyssanat. Niiden droppailu eli pudottelu ei sivistä ketään, ei saa sinua näyttämään fiksummalta tai sivistyneemmältä. Ne saavat lukijan pitämään sinua kyvyttömänä kirjoittamaan sujuvaa kieltä. Ja lopettamaan tekstisi lukemisen, jollei se satu ilmestymään rajatietoon erikoistuneessa sosiologian pseudotiedejulkaisussa.

Tämän jutun kirjoittaminen loppuun. Tämän lehden saaminen painoon. Tämän Groteski-vuoden vieminen loppuun.

UniCafen kasvisruokavalikoima. Vuoden kohokohta: jouluaterian tofu pinaattipedillä.

VOO. Onks pakko ryhtyy VOO:n kaa kimppaan, jos ei haluu? Eiks proffat tiedä, et me tykätään enemmän KTTO:n pojista? (Toim. huom. Tiedekunnan koulutusuudistustyöpajassa on ehdotettu, että viestintä ja valtio-oppi muodostaisivat tulevaisuudessa yhteisen kandiohjelman.)

Wau-lehti. Siis #WAUH mikä idea! Designia, arkkitehtuuria, sisustusta, lifestylea ja haastatteluja cooleista mainostoimittajista! Kohdeyleisönä kukapa muukaan kuin mainostoimittajat.

X-mas esseet. Joulu ja essee eivät kuulu samaan virkkeeseen.

Yt-neuvottelut. Hei yt-neuvottelut, meillä on kaino pyyntö teille. Voisitteko jo loppua? Ehdotamme “vähän” kuluneen läpän tilalle esimerkiksi rekrytointineuvotteluja.

Zuckerberg, Mark. Lausuntosi mukaan vielä ennen Pariisin iskuja Facebook käytti ”turvassa”-nappia ainoastaan luonnonkatastrofeissa. Iskujen aikana kuitenkin vaihdoitte politiikkaanne, ja nyt nappia käytetään myös ”ihmisten aiheuttamissa katastrofeissa”. Tämä on siis ainoa syy siihen, miksi Beirutin (Bagdadin, Damaskoksen, Gazan…) iskujen jälkeen samaista palvelua ei aktivoitu. Selittelyn makua, herra Zuckerberg.

Åbergin eläköityminen. Tiedetään: Åberg viettää onnellisia eläkepäiviään Alvari-koira kainalossa meriä seilaten. Se ei silti estä suremasta omaa menetystä.

ÄO. Kaikki Mensan jäsenet on psykopaatteja. Ihan varmasti on.

Örvellys, vujuilla. So last season.

(Väli) + huuto. Uskokaa nyt jo, huutomerkkiä ennen ei tule välilyöntiä !