Teksti: Aada Lehtoniemi
Kuvitus: Tizian (1515-1520)
groteski, gargoili ja kauhu
protesti, poisoni ja pauhu
pliis peace out mut
ne tulee ne aamut
ja niiden kauhut
rehellisesti
ne saa mut
ja on jo saanut
miltä tuntuu olla haamu?
kulkee täällä päällä kaapu
kulkee tällä säällä ja kaatuu
herää ja huomaa et vittu maatuu
et mulle sittenkin maistuu
aivot ja sielu valaistuu
meen salaa istuu
sinne minne muut ei tuu
vain sä ja mä ja kuu
joka sekunnissa vaihtuu
groteskii, gargoili ja kauhuu
tää lähti paisuu
pakko muuttuu
ei voi juuttuu
tai joku suuttuu
ja sit se puuttuu
siihen mitä juttuu
mun suusta kuuluu
kun en tuu
tänne ikinä kuuluu
tää on mun paluu
kauhu gargoili groteski
tää on mun protesti
pauhu ja poisoni
jolla saavutan kostoni
tää on mun manifesti
kun en muuta keksi
kun en kuitenkaan pistä uneksi
taikka saa
ei vielä ala unettaa
joko sait kaiken vatsaan?
mähän varoitin et saatan kostaa
ei se mun vika oo ettet hoksaa
et juoma ei oo ikinä juoma vaan
et katse ei oo ikinä katse vaan
et askel ei oo ikinä askel vaan
et suukko ei oo ikinä suukko vaan
se on aina puukko rintaan
eikä mun sanat ainakaan
tarkoita mitä tarkoitan
eikä sun sanat silmät suukaan
saa mitään aikaan
miksi tuhlata siis aikaa?
yöaikaan
pääsee vapaaksi yön vainaat
groteskit, gargoilit, kauhut
vampyyrit ja haamut
mut kuka mä oon?
se paljastukoon
än yy tee
ei nyt eikä koskaan
se salaisuutena vaipuu unholaan
missä mun sielu palaa
kun se luuli uskovansa jumalaan
vaikka lopulta halusikin vaan
juoda itsensä humalaan
niin helppoa on alkaa huijaamaan
omia aivoja ja sieluaan
groteski gargoili ja kauhu
protesti poisoni ja pauhu
pliis peace out kun
ne tulee ne aamut
onhan joku aamu armo uus
ja ne tulee ne aamut
anna mun siis vielä kirjoittaa
jotain joutavaa
mitä juotavaa
sulle saisi olla
kahvi maidolla
ja pulla?
anna sitten unen tulla
ei sulla
pitäisi olla mitään sitä vastaan
