Teksti: Pinja Myllylä Kuvat: Minni Takalan ja Ada Ahon kotialbumit
Feminismi on aihe, joka sisältää muutakin kuin Kaijan Koon kanonisoimat peruspilarit (kaunis, rietas, onnellinen). Se pitää sisällään monia vaiheita, joista mainittakoon tärkeimpinä naisasialiikkeen yleistyminen varhaisten teollisuuskaupunkien kaduilla ja kamareissa, Chaka Khanin ’I’m every woman’ -kappale sekä Sanna Marinin valtaa ja hillittyä seksikkyyttä uhkuva nahkatakki Ruisrockissa. Feminismi aatteena on kautta historian säilyttänyt ydinajatuksen naisen aseman edistämisestä yhteiskunnassa. Feminismin yleistyessä poliittisessa keskustelussa se kuitenkin ottaa monenlaisia muotoja, jotka voivat erota toisistaan huomattavasti. Kun suomalaisessa politiikassa puhutaan sukupuolten tasa-arvosta, puhuvatko kokoomuslainen ja vasemmistoliittolainen samalla kielellä? Näkökulmiaan avaavat Minni Takala ja Aada Aho, kummatkin poliittisia vaikuttajia omissa kaupungeissaan, toinen kokoomuksesta ja toinen vasemmistoliitosta.
Minni Takala on 28-vuotias helsinkiläinen, kokoomuslainen ja feministi. Takala työskentelee eduskunnassa, suorittaa maisteriopintoja Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä ja vaikuttaa helsinkiläisten arkeen Helsingin kaupunginvaltuustossa. Takalan arvot ovat liberaalioikeistolaiset: oikeusvaltio, ympäristö, vapaus, tasa-arvo ja demokratia ovat hänelle tärkeitä teemoja. Nuori kokoomuspoliitikko on saanut nostetta kantaa ottavilla sosiaalisen median sisällöillä, jotka käsittelevät feministisiä teemoja, esimerkiksi naisten turvallisuutta ja naisiin kohdistuvia odotuksia. Takala haluaa ajaa politiikassaan sinivihreitä näkemyksiä, muutosta ja avointa keskustelua. Takalan julkaisuissa sekä hänen antamassaan haastattelussa korostuu puoluerajojen ylittäminen ja dialektisuus tärkeiden kysymysten äärellä.
Takala on lanseerannut ‘Hot Girls Do Politics’ -lausahduksella varustetun haalarimerkin. Hot Girls Do Politics -slogan on Takalan mukaan ”tarkoituksella vähän cheeky”, mutta sen merkitys tulee ottaa vakavasti. Takala korostaa kepeällä lausahduksellaan tärkeää ajatusta: uskottavan naispoliitikon muottia pitää laajentaa. Takala ei halua tasa-arvoa, joka pakottaa naiset tasapainottelemaan sen kanssa, onko esimerkiksi liian tai ei tarpeeksi kunnianhimoinen – näkyvä, mutta kuitenkin kohtuuden rajoissa. HGDP on siis miete, jonka pyrkimys on raivata tilaa vallankäyttäjälle, joka on uskottavuuden ohessa iloinen, herkkä, äänekäs, fiksu, poliittinen ja kunnianhimoinen.
Aada Aho on 24-vuotias turkulainen, vasemmistoliittolainen ja feministi. Aho opiskelee sosiaalitieteitä Turun yliopistossa ja toimii varavaltuutettuna Turun kaupunginvaltuustossa sekä Varsinais-Suomen hyvinvointialueella. Hän toimii Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksessa ja nauttii muun muassa Vestan kuuntelusta ja kirppistelystä. Ahon arvot ovat liberaalivasemmistolaiset: hän nostaa itselleen tärkeiksi politiikan arvoiksi solidaarisuuden, oikeudenmukaisuuden, sivistyksen ja planetaarisissa rajoissa pysymisen. Hän korostaa, että tieteeseen pohjautuva politiikka ei sulje pois välittämistä ja empatiaa. Aho asettuu siis analysoimaan feminismiä intersektionaalisesti ja pohtii laajasti taloudellisia ja yhteiskunnallisia valtasuhteita, jotka vaikuttavat naisten elämään ja mahdollisuuksiin.
Kokoomuslaiselta feministiltä löytyy mediaseksikäs, cheeky lausahdus. Onko vasemmistoliitolla vastaavanlaista?
Aho avaa minulle seksivasemmiston käsitettä. Kyseessä on sanaleikki vuoden 2019 sloganista #SiksiVasemmisto, meemi, ilmiö, mindset, leikkisä tapa olla ja tehdä politiikkaa. Jos käsitän oikein, se on siis vasemmistolainen itseironian aalto, asenne, jossa painottuvat huumori, vapaamielisyys, meemit ja myös libidiset halut. Aho avaa, että seksivasemmisto on vastareaktio vakavammalle, tiukkapipoiselle ja toisten sanavalintoja tarkkailevalle tavalle tehdä vasemmistolaista tai feminististä politiikkaa. Sana ei ole Ahon mukaan synonyymi feminismille, mutta se on siihen sidoksissa. Feministisessä ajattelussa, etenkin sen radikaaleissa suuntauksissa, seksi ja seksuaalisuus ovat poliittisia kysymyksiä. Suostumus, seksuaalinen väkivalta ja oikeus omaan kehoon liittyvät valtaan ja tasa-arvoon. Hot Girls Do Politics -lausahduksen tyyliin myös seksivasemmisto pitää sisällään kevyttä cheeky-asennetta, mutta on sidottavissa uskottaviin ja vakavasti otettaviin teemoihin. Aho asettuu itse asiavasemmiston ja seksivasemmiston välimaastoon, ja kokee, että asiavasemmisto ja seksivasemmisto eivät ole varsinaisesti toisistaan irrallisia tai toisiaan poissulkevia.
Mitä tulee feminismiin, on mielikuvani seuraava: kokoomuksessa teemasta ollaan jakautuneempia kuin vasemmistoliitossa. Takala piti kokoomuksen puoluekokouksessa puheen, joka sai paljon positiivista palautetta. Kun kysyn, pitäisikö kokoomuksen puolueena olla yhtenäisempi, vai mahtuvatko liberaalit ja konservatiiviset arvot saman puolueen sisälle, Takala vastaa, että kaikista arvokysymyksistä ei tarvitse olla yksimielisiä. Hänen kokoomukseensa mahtuvat siis konservatiiviset arvot liberaalien lisäksi. Takala huomauttaa, että oleellisempaa on yhteinen pohja, jonka päälle politiikkaa rakennetaan.
Vihreiden poliitikkojen kampanja ”vaihda Vihreisiin” pyrkii havittelemaan arvoliberaaleja kokoomusnaisia puolelleen. Takala ei kuitenkaan halua vaihtaa kokoomuksesta pois. ”Jos kokoomuksessa ei olisi tilaa feminismille tai liberaalille arvopolitiikalle, en olisi siellä”. Takalan mukaan oman porukan haastaminen on sallittua, ja että lojaalius omalle puolueelle ei tarkoita sitä, etteikö sitä saisi kritisoida. Takala on muun muassa kritisoinut Orpon hallituksen tekemiä naisiin kohdistuvia leikkauksia.
Ada Aho.
Ahon perhetausta on oikeisto-konservatiivinen. Aho toimi pitkään puoluesitoutumattomana järjestövaikuttajana, kunnes aikuistumisen kynnyksellä vasemmistoliitto alkoi vaikuttamaan Aholle luonnollisimmalta vaihtoehdolta.
Aho toteaa, että vasemmistoliitto puolueena tuntuu hänelle yhtenäiseltä myös arvopoliittisesti. Kuitenkin vasemmistoblokissa eli vasemmistoliiton, SDP:n ja vihreiden kesken eroja voi olla enemmän. Haasteena tasa-arvokeskustelussa on erimielisyydet siitä, mitä “tasa-arvolla” tarkoitetaan ja mihin pitäisi keskittyä etunenässä. Kun puhutaan tasa-arvosta ylipäätään, on medialla näppinsä pelissä siinä, mitkä tasa-arvoasiat ovat eniten pinnalla julkisessa keskustelussa, Aho pohtii. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen strategisesti on myös Ahon mielestä vaikeaa oppositiosta käsin.
Aho pitää myös ylikansallisen vasemmiston saavutuksia tärkeinä kulmakivinä tasa-arvon kehitykselle. Hänen mielestä on tärkeää, että Suomessa vasemmistoliitto on ottanut usein puheeksi sukupuolittuneen väkivallan, kuten seksuaaliväkivallan. Hän sanookin miettivänsä usein, kenelle Suomi on maailman onnellisin maa, jos se EU:ssa tilastojen mukaan väkivaltaisin naiselle.”Ei kenenkään vapautta ilman kaikkien vapautta”, Aho tiivistää.
Takalan mielestä on hyvä asia, että kokoomuksen nykyisessä tavoiteohjelmassa puhutaan suoraan sukupuolten tasa-arvosta, työelämän eriarvoisuudesta sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista. Erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan ottaminen vakavasti on Takalalle ensiarvoisen tärkeää. Myös hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa naisiin kohdistuvan ja lähisuhdeväkivallan ehkäisy on painopiste. ”Suomessa oikeudet ovat monessa asiassa vahvat paperilla, mutta se ei todellakaan tarkoita, että tasa-arvo toteutuisi ihmisten arjessa.”
Kun kysyn, millaisia eroja oikeistolaisessa ja vasemmistolaisessa feminismissä on, Aho nostaa erityisesti yhteiskunnan rakenteellisen puolen oleelliseksi osaksi vasemmiston näkökulmaa. Ahon mukaan on tärkeää miettiä valinnanvapauden ohessa, millaisissa olosuhteissa valinta tehdään, kenellä ylipäätään on mahdollisuus valita ja mitä valinta merkitsee muiden kannalta. Aho korostaa, kuinka vasemmiston näkökulmista on hedelmällistä tarkastella feminismiä intersektionaalisesti. Takala taas ei katso, että feminismin analysoiminen oikeistolaisen ja vasemmistolaisen näkökulman erojen kannalta olisi kovin hyödyllistä. Takala sanoo, että oikeistolaisesta perinteestä hänelle tärkeää on taloudellinen itsenäisyys ja yksilön toimijuus. Nämä eivät kuitenkaan sulje pois rakenteellisen pohdinnan merkitystä. Takalan mukaan on kiinnostavampaa yhdistää hyviä näkökulmia kuin etsiä eroja.
Molemmat poliitikot nostavat esiin yleisen sukupuolten tasa-arvokeskustelun rikkonaisuuden. Aho käyttää sanaa ”sirpaleinen”, Takala käsitettä ”puolueidenvälinen identiteettitaistelu”. Silti yhteistyö poliittisten puolueiden välillä on mahdollista. Takala kokee turhautumista, kun oikeistossa välillä suhtaudutaan feminismiin jonkun toisen poliittisen leirin projektina. Naisen oikeudet mm. taloudelliseen itsenäisyyteen, omaan päätösvaltaan kehostaan sekä turvallisuuteen ovat vapauden, kokoomuksen ydinarvon, tuikitärkeitä seikkoja. “Politiikka ei menetä mitään siitä, että välillä annetaan toiselle krediittiä”, Takala toteaa. Myös Aho mainitsee, että vasemmisto saattaa välillä keskittyä liikaa identiteettipolitiikkaan. Aho kuitenkin kokee, että feminismi ylittää puoluerajat helpommin kuin esimerkiksi talouspolitiikan tekeminen. Feministit ympäri puoluekarttaa voivat nousta barrikadeille yhteisistä aiheista, kuten aborttioikeuden puolustamisesta.
Aho haluaisi kuulla tasa-arvokeskustelussa enemmän siitä, miten miesten asenteet naisjohtajiin huolestuttavat ja siitä, miksi miesten odotukset naisten tietynlaiselle käyttäytymiselle ovat nousseet. Takala taas haluaisi nähdä miesten ottavan enemmän vastuuta sukupuolten tasa-arvon toteutumisesta.
Takalan ja Ahon näkemykset sukupuolten tasa-arvon toteuttamisesta eroavat paikoin, mutta huomattavasti vähemmän, kuin itse alkuun odotinkaan. Molemmat nuoret naiset toivovat puuttumista vakaviin teemoihin, kuten naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, naisten ja miesten taloudelliseen epätasa-arvoon ja naisia sortaviin yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Myös yksi, innostava seikka yhdistää Minni Takalaa ja Aada Ahoa – he ovat molemmat ehdolla eduskuntavaaleissa ensi vuonna.
Kun pyydän heiltä nasevaa vaalilupausta, vastaukset ovat seuraavanlaiset:
”Tavoittelen yhteiskuntaa, jossa jokaisella on aidosti mahdollisuus päättää omasta kehostaan, elämästään ja tulevaisuudestaan, sukupuolesta ja sosioekonomisesta taustasta riippumatta.”
”En ole kauhean hyvä lupauksissa, joissa yhdellä lauseella luvataan ratkaista valtavia ongelmia. Mutta yhden asian pystyn lupaamaan: se, mitä puolueeni ajattelee jostain asiasta, ei määrittele sitä, mitä ajattelen siitä itse. Haluan kuunnella, perustella kantani ja myös muuttaa sitä. Mun mielestä kyky muuttaa mieltään hyvän argumentin edessä ei ole politiikassa heikkous vaan vahvuus.”
Kaija osui siis naulan kantaan, kun veisaa, että naiseus on lopulta kaunista, rietasta ja välillä onnellistakin. Täten nostan korkokenkäni kattoon ja totean, että supernaisia löytyy sekä vasemmistosta että oikeistosta. Kun Chaka laulaa olevansa jokainen nainen, hän tarkoittaa sillä myös naisia, jotka ajattelevat eri tavoin, naisia jotka keskustelevat, väittelevät ja lopulta luovat yhteisymmärryksiä. Sekä Aada Aho että Minni Takala todistavat puheillaan, kuinka feminismi ei ole missään tapauksessa tarkoitettu lyömäkirveeksi tai muunlaiseksi aseeksi, sormeksi, jolla osoitellaan tai jota heristellään toiselle. Feminismi on iäisyyksiin jatkuva yhteiskuntaprojektimme, jonka tarkoitus on nitoa meitä yhteen, toiveikas ajatus, että naiset elämän jokaisella osa-alueella olisivat tasa-arvoisia miesten kanssa, turvassa, terveitä ja toimeliaita.
