Teksti: Aada Lehtoniemi
Kuva: Sara Siekkinen

Neitsyt Maria, selibaatti, luostarijärjestelmä, siveys, jalkapuu ja avioliitto. Päivi Räsänen vaahtoamassa
homoseksuaalisuudesta, kirkolliskokous, jossa tasa-arvoisesta avioliitosta ei saatu aikaan myöntävää
päätöstä. Seksuaalisuus ja sen sääteleminen näkyvät läpi kristinuskon historian, mutta miksi kristin-
usko oikeastaan ottaa kantaa seksuaalisuuteen ja pyrkii säätelemään sitä?

Paavali puhuu

Raamattua käytetään edelleen perustelemaan jopa vastakkaisia näkemyksiä seksuaalisuudesta. Yksittäisten Raamatun kohtien tuijottamisen sijaan Raamatun tutkijat eli eksegeetit voivat tarjota kontekstin näille kohdille. Tämä auttaa ymmärtämään, millaisiin tilanteisiin ja mihin käyttötarkoituksiin tekstejä on kirjoitettu.

Eksegetiikan dosentti Outi Lehtipuu aloittaa, että Raamatusta löytyy lopulta hyvin vähän kohtia, jotka puhuvat seksuaalisuudesta.

– Koko sanaa seksuaalisuushan ei ole olemassa Raamatussa, koska käsite on vasta 1800-luvulta. Millä tavalla Raamatun opetukset sitten sopivat nykypäivään?

– Sellaisia yleisen tason opetuksiahan on, mutta mitä konkreettisempaa se opetus on, niin yleensä sen selkeämmin se liittyy juuri sen oman aikansa ilmiöihin. Konkreettisissa tilanteissa on valtava tulkinnanvaraisuus, Lehtipuu vastaa.

Seksuaalisuuteen liittyen Raamatussa on käytössä samat termit kuin nykyään. Raamattu puhuu esimerkiksi miehistä ja naisista tai miesten kanssa makaavista miehistä, jolloin tuntuu, että Raamattu puhuu samoista ilmiöistä, jotka esiintyvät myös meidän ajassamme. Kuitenkin Raamatun ajanavioliittokäsitys on hyvin erilainen nykyaikaan verrattuna. Nykyään, kun puhutaan seksuaalisuudesta, ei välttämättä puhuta ollenkaan avioliitosta tai edes vakiintuneesta parisuhteesta. Raamatussa se liittyy pitkälti nimenomaan siihen.

”Raamattuhan ei ole mikään
kauhean seksuaalikielteinen kirja.
Vanhan testamentin voisi sanoa jopa
olevan seksuaalimyönteinen.”

– Mutta ongelma on, että se yhteiskunnallinen tilanne ja yhteiskunnalliset instituutiot on niin erilaisia. Silloin on kyse aina tulkinnasta. Tai kuten Paul-Erik Korvela sanoisi: “Antiikin Kreikan polis on yhtä vähän valtio kuin kaislavene on höyrylaiva.”

Julkinen keskustelu sävyttää kuvaa Raamatusta. Lehtipuun mukaan kokonaiskuva Raamatusta kuitenkin poikkeaa tästä.

– Raamattuhan ei ole mikään kauhean seksuaalikielteinen kirja. Vanhan testamentin voisi sanoa jopa olevan seksuaalimyönteinen. Lehtipuu antaa esimerkeiksi Vanhan testamentin puolelta Mooseksen lain, jossa säädetään, että naimisiin menneen mieheen ei tarvitse mennä sotaan vaan hän voi jäädä kotiin iloitsemaan vaimostaan. Lisäksi Vanhan testamentin kirja Laulujen laulu on kokonaisuudessaan eroottista rakkausrunoutta.

“Miten kaunis, miten ihana oletkaan, / rakastettuni, riemuni! / Sinun vartalosi on kuin palmupuu, / sinun rintasi ovat sen tertut. / Minä ajattelen:tuohon palmuun minä nousen, / sen hedelmiin minä tartun!” (Laul.l. 7:7–9)

Uuden testamentin kirjoista suuri osa on kirjeitä, joista valtaosa katsotaan apostoli Paavalin kirjoittamaksi.

Paavali ohjeistaa esimerkiksi ensimmäisessä Korinttilaiskirjeessä avioliitosta seuraavasti: “Soisin kaikkien elävän niin kuin itse elän. Jokaisella on kuitenkin oma Jumalalta saatu armolahjansa, yhdellä yksi, toisella toinen. Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin. Mutta elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa.” (1.Kor.7:7–9)

Paavali kuulostaa aika omahyväiseltä ja nihkeältä tyypiltä. Lehtipuu korostaa, että Paavali oli kuitenkin tasavertaisesti seksivastainen.

– Paavalille kauhistus on himo. Paavali ei tietenkään osannut käyttää sanoja heteroseksuaalisuus ja homoseksuaalisuus, mutta himon kohde ei ollut ratkaiseva tekijä, vaan ylipäänsä himo.

“Miten kaunis, miten ihana
oletkaan, / rakastettuni, riemuni! /
Sinun vartalosi on kuin palmupuu,
/ sinun rintasi ovat sen tertut. /
Minä ajattelen: tuohon palmuun
minä nousen, / sen hedelmiin minä
tartun!” (Laul.l. 7:7–9)

Kultainen keskitie

Koska Jeesuksen opetukset seksuaalisuudesta olivat niin laihoja, jo kristinuskon alkuajoista lähtien löytyy eriäviä näkemyksiä, miten seksuaalisuuteen tulisi suhtautua.

Erityisesti naisten seksuaalisuutta on kontrolloitu, jotta tiedettäisiin, kuka oli syntyvän lapsen isä. Isyydellä ja laillisilla perillisillä oli merkitystä lähinnä niille, kenellä oli jonkinlainen omaisuus, jota jakaa.
Kaikille yhteiskuntaluokille keskeinen ihanne oli Paavalin opetus kohtuullisuudesta. Kohtuullisuuden arvostaminen näkyi myös laajemmin roomalaisessa kulttuurissa. Kristinuskoon kehittyi lisäksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa askeettinen ihanne, joka nosti luostarielämän kristityn unelmaksi.

Kirkkoisä Augustinus kirjoitti 400-luvun alussa, että ihminen on heti syntyessään syntinen. Lehtipuu selittää, että Augustinus näki, että synti tulee ihmiseen jo siittäessä. Ihmisen syntisyys liittyisi siis suoraan seksuaalisuuteen. Seksi nähtiin lähinnä välttämättömyytenä jälkeläisten hankkimista varten.

– Todella, todella pitkään ajatus jostain seksuaalisesta nautinnosta ei kyllä kristinuskoon sisältynyt.

Pimeä keskiaika, rietas renessanssi?

Keskiaika mielletään usein ajaksi, jolloin katolinen kirkko piteli Eurooppaa tiukasti otteessaan. Kirkkohistorioitsija Marjo-Riitta Ruuska vastaa, pitääkö tällainen kuva paikkansa.

– Teorioita on monia, mutta yleisesti on ajateltu, että keskiajan yleinen mantra on ollut se, että katolinen kirkko on pyrkinyt säätelemään seksuaalisuutta.

Ruuska jatkaa heti perään, että totuus on usein paljon moninaisempi. Monet tutkijat sanovat esimerkiksi, että keskiaikana avoin alastomuus ja seksuaalisuus olivat luonnollinen osa elämää.

”Jos me sanottaisiin, että
kristinuskon piirissä on suhtauduttu
torjuvasti seksiin ja seksuaalisuteen
ja sitä on pidetty aina syntinä, olisi
se yleistys, joka ei pidä paikkansa.”

Vaikka yleistykset vaikuttavatkin Ruuskasta jopa vastenmielisiltä, vastaa hän kysymykseen erityisesti naisten seksuaalisuuden säätelystä, että jos seksuaalisuutta pyrittiin säätelemään, kohdistui säätelyä ehkä suhteessa enemmän naisiin kuin miehiin. Toisaalta myös miesten seksuaalisuutta on pyritty määrittämään niin keskiajalla kuin muinakin aikoina.

– Sitten on sanottu, että jos puhutaan seksuaalisesta nautinnosta, niin jos joku keskiajalla ikään kuin olisi nauttinut seksistä, niin se olisi todennäköisemmin ollut mies kuin nainen.

Ruuska korostaa, että suhtautuminen seksuaalisuuteen on ollut hyvin moninaista ja todellisuus on harvoin vastannut ihanteita.

– Kaikki ilmiöt, mitä voi kuvitella, millä tavalla kristillinen usko saattaa vaikuttaa suhtautumiseen seksuaalisuuteen, ovat olleet historian saatossa mahdollisia. Kristinuskon historiasta löytyy täyskieltäytyjiä, mutta onpa yhdyntää pidetty myös osana uskonnollisia katsomuksia. Ruuska kertoo esimerkin 1700-luvun radikaalista Eva von Buttlarin yhteisöstä, joka toimi Saksassa. Sukupuoliyhdyntä lahkon johtajan Eva von Buttlarin kanssa oli osa lahkon uskonnollista toimintaa ja pyhän kokemista.

– Jos me sanottaisiin, että kristinuskon piirissä on suhtauduttu torjuvasti seksiin ja seksuaalisuteen ja sitä on pidetty aina syntinä, olisi se yleistys, joka ei pidä paikkansa.

Keskiajan katolisen kirkon ihanteet eivät saavuttaneet laajasti kansaa, ja renessanssi toi avoimen seksuaalisen ja muun ilottelun osaksi arkea. Toinen suuri muutos tapahtui uuden ajan alussa, jolloin ote jälleen tiukentui.

Jumalan lahja

Uuden ajan alussa reformaation ja kansallisvaltionsynnyn myötä avioliittoa ja ihmisten seksuaalisuutta koskeva kontrolli alkoi kiristyä. Ruuska nostaa esimerkin Ruotsi-Suomesta 1600-luvulta, jolloin kaikista yleisin rikos oli jokin seksuaalisuuteen liittyvä rikos.

– Tehtiin salavuoteus ja tämmöinen yleinen haureus rikoksen alaiseksi.

Asiaa puoltaneella kuninkaalla pelissä oli omat valtapolitiikkansa. Ruuska selittää, että kuningas halusi vaikutusvaltaisia sukuja kontrolliinsa. Samalla hän halusi edistää luterilaisen reformaation ideoita.

Reformaation myötä kirkoista muodostui valtiokirkkoja, jotka tukivat kuninkaan maallista valtaa ja valtion tavoitteita. Kun seksuaalisuutta kontrolloitiin rikoslaissa, myös kirkon rooli rankaisijana sai vahvemman jalansijan.

Samaan aikaan reformaation ja erityisesti Lutherin sanoma oli, että seksuaalisuus on Jumalan lahja, Ruuska painottaa.

Keskiajan katolisen kirkon ihanteet
eivät saavuttaneet laajasti kansaa, ja
renessanssi toi avoimen seksuaalisen
ja muun ilottelun osaksi arkea.

Suomen ja luterilaisten Pohjoismaiden kohdalla juuri reformaatiolla on suuri vaikutus seksuaalisuuden säätelemiseen, mutta koko kristikunnan historiaa katsoessa kysymys seksuaalisuudesta voidaan liittää osaksi teologista kysymystä hengen ja ruumiin välisestä suhteesta.

Alkukristittyjen askeettisen ihanteen mukaan omat ruumiilliset halut ja tarpeet tuli painaa taka-alalle. Ruuska selittää, että ihminen nähtiin kelpaavaisempana Jumalalle, kun hän pitää eläimelliseksi katsotut vaistot kurissa.

– Siihen reformaatio oli suuri muutos, koska Luther sanoi, että ihmisen järki ei ole yhtään sen parempi tai kelvollisempi Jumalan näkökulmasta kuin hänen ruumiinsa.

Vaikka useat seurakunnat jo vihki-
vät samaa sukupuolta olevia aviopa-
reja, ei virallista päätöstä ole saatu
vielä aikaan.

Kirkollispolitiikkaa

Vaikka useat seurakunnat jo vihkivät samaa sukupuolta olevia aviopareja, ei virallista päätöstä ole saatu vielä aikaan. Suomessa kirkolliskokous on evankelisluterilaisen kirkon ylin päättävä elin, joka esimerkiksi ehdottaa muutoksia kirkollislakiin. Tasa-arvoisen avioliittolain sallimiseksi kirkolliskokouksessa vaaditaan määräenemmistö puoltamaan asiaa.

Marraskuussa järjestettävissä seurakuntavaaleissa valitaan luottamushenkilöt seurakuntiin. Nämä luottamushenkilöt ja papit valitsevat kirkolliskokouksen edustajiston.

Vuoden 2022 seurakuntavaaleissa hiippakuntien äänestysprosentit olivat läpi Suomen alle 20 %. Matalin äänestysprosentti oli Helsingissä, vain 9,7 %. Edustajien keski-ikä koko Suomessa oli 56,1 ja ehdokkaista vain 6,2 % oli alle 30-vuotiaita.

– Mikään virallisessa linjassa ei muutu, ellei tällaiset moninaisuuden ymmärtäjät ja avaramielisiksi itsensä mieltävät saa enemmistöä, Ruuska toteaa.

Kysymys tasa-arvoisesta avioliittolaista on vaikuttanut erityisesti nuorempien sukupolvien päätöksiin erota kirkosta. Tasa-arvoinen avioliittolaki saatetaan kokea tärkeäksi, mutta tietoa vaikuttamisen tavoista ei välttämättä ole. Kirkosta eroaminenhan ei tilannetta muuta.

Sex sells

Sekä Lehtipuu ja Ruuska nostavat esille, että seksuaalisuus on ylikorostunut keskustelussa kirkosta. Kirkon arjessa esimerkiksi kiista samaa sukupuolta olevien avioliitosta tai muut seksuaalisuuteen liittyvät teemat eivät välttämättä edes tule esille.

– Uudessa testamentissa löytyy kohtia, joissa puhutaan niin sanotusti seksuaalisista synneistä, mutta siellä puhutaan myös vaikka kohtuuttomuudesta ja ahneudesta. Jostakin syystä nämä eivät tule niinkään esiin, Lehtipuu pohtii.

– Jollakin tavalla se ehkä liittyy tähän meidän ajalle tyypilliseen yksinkertaistamiseen ja polarisaatioon, hän jatkaa.

”Jos katsoo vaikka iltapäivälehtiä,
niin kyllähän seksi ja tunteet myy-
vät.”

Algoritmit nostavat esiin suuria tunteita ja vastakkainasetteluja. Kirkko on yhtä lailla osa aikaamme, jossa medioituminen kaivaa esimerkiksi poliitikkojen yksityiselämän kaikkien silmien eteen ja milloin mikäkin politiikan ykkösnimi joutuu vastaamaan esiin nousseista seksiskandaaleista. Samalla tavalla media nostaa kirkon tapauksessa erityisesti seksuaalisuuteen liittyvät teemat otsikoihin.

– Kirkko ei ole erillinen osa ajastaan vaan se on osa yhteiskuntaa. Kaikki samat keinot, jotka pätevät muussa yhteiskunnassa, pätevät myös näiden kristillisten yhteisöjen sisällä, Ruuska toteaa.

– Jos katsoo vaikka iltapäivälehtiä, niin kyllähän seksi ja tunteet myyvät.