Ilmiöt

SAIRAAN NOPEE JUTTU

JOURNALISMIO N KRIISISSÄ! (katso kuvat)

TEKSTI Roosa Kontiokari KUVAT Martta Kallionpää

NÄIn kerrotaan heti viestinnän ja journalsitiikan opiskelijoile jo pääsykoevaiheessa. Koska tottahan se on etttä nykyäajan hektisessä maailamssa ei kerkeä enäätehdä kunnon journalismia vaa kiakki pitää saada ulos heti nyt koska intternetsi ynnä muut tiedon valtatiet jossa tieto liiikkuu hirveän nopeasti. esimerkiksi Sosiaalinen media (lyhennetään usein some[1]) joka tarkoittaa verkkoviestintäympäristöjä, joissa jokaisella käyttäjällä tai käyttäjäryhmällä on mahdollisuus olla aktiivinen viestijä ja sisällöntuottaja tiedon vastaanottajana olon lisäksi. Sosiaalisessa mediassa viestintä tapahtuu monelta monelle, eli perinteisille joukkotiedotusvälineille ominainen viestijän ja vastaanottajan välinen ero puuttuu.[2]

Niin siellä somessa jutut leviää hirveetä tahtia eikä aina ehi tarkistaa ajoiss että oliko kyse

  • sodasta (juttua korjattu) terrorismista (juttua korjattu) yksittäistapauksesta (juttua korjattu)

vaikko vaan joku tyyppi huppu päässä (juttua korjattu) jossain mutta vhainko on jo tehty ja juttu levinnyt saavuttamattomiin niin turha sitä enää itkeä kaatunutta maitoa tai miten tämä sanonta menikään spilled milk sanonta suomeksi google haku okei ei ehdi googlata ei kerkee ei kerkee ei kerkee pakko tykittää juttuja nettiin koska KIIRE PAKKOHAN SE ON OLLA KIIRE KUN KAIKKI NIIN SANOO näin esimerkiksi tässä Harvardin tutkimuksessa sanotaan näin oho eikun jonkun gradussa oho eikun opinnäytetyössä eikun häh siis facebook-tilillä ai joo jaa vauva-fi keskustelussa (juttua korjattu)

Joskus kirjotietaan myös hyviä journalsitisia juttuaj joissa tutkittaan

paljon. asioita lähteitä käytetään aikaa ja timantti Syntyy niin kuin Hesarikin väittää mianos videossa. ja Long Play myös ja varmaan joku muu myös. Joo mutta näitä timantteja ei kutienkaan kukaan koskaan lue koska ne on maksumuurin takana ja ei kukaan maksa ennää intter netissä mistään. Siksipä että toimittajat sais rahaa hioa timantteja jouita kukaan ei koskaan tule näkemään niin pitää kirjotitaa juttuja kissanpennuista (katso kuvat!) tai siitä kun joku julkkisnaisella on näkynyt tissi (katso kuvat!)   

tai miten olet aina käyttänöyt vessapaperia vääri n(katso video!). Jam ielellään kannaattaa keksiä myös joku houkuteleva otsikko vaikka Jorunalistin Ohjeissa snoataan että 10. Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta.

Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.

mutta ei nyt aina voi keretä otsikoimaan tai kirjotaan kunnolla ei ehdi ei ehdi. Minkäss sille voi koska pakko olla koko ajan hirvee ralli päällä kosak netti ja some ja kumppanit ja kiire eli mitä sitä turhia tarkasTelemaan asioita tai pohtimaan juttuja kunhan saadaan kiakki ulos hetinyt ja vähän lisää siihen pääle

G2

Jutun tekemiseen käytettiin 10 minuuttia.

Arkisto

Vallan uusjako

Organisaatiotutkimuksessa on nyrkkisääntö, jonka mukaan kaksi peräkkäistä epäonnistujaa samassa työtehtävässä tarkoittaa että vika ei ole tekijässä, vaan työssä. Suomessa ei ole ollut onnistunutta pääministeriä 15 vuoteen. Poliitikot ovat siirtyneet vallankäytön marginaaliin. Virkamiehillä on vielä väärinkäyttövaltaa, mutta pääosa vallasta on valunut suomalaisen politiikan ulkopuolelle. Isoilla yrityksillä taas ei Suomessa ole valtaa vaikuttaa edes omaan kohtaloonsa. Mediafirmat ovat eksyksissä, puhelinfirmat poissa.

Tämä yhdessä keksitty Kaiken Kriisi tarkoittaa myös vallan uusjakoa. Sanotaan, että vallan määrä on vakio. Mihin se on mennyt?

Demos Helsingin sisällä pohditaan paljon firman omaa vaikuttavuutta. Meidän kertomuksemme siitä, kuinka muutos tapahtuu, perustuu Frank Geelsin MLP-muutosmalliin. Siinä muutosta kuvataan megatrendien, regiimin ja niche-toiminnan tasoilla.

Megatrendien tasolla suuret, maailmaa muovaavat kehityskulut kuten väestön muutokset ja digitalisaatio vievät vääjäämättä kaikkia yhteiskunnan piirteitä tiettyyn suuntaan. Regiimitasolla valtiot, lainsäädäntö ja markkinat yrittävät neuvotella muotoaan näiden suurten muutosten ja alimmalla tasolla tapahtumien ilmiöiden väliin. Niche-tasolla pienet ilmiöt, startupit, oudot aloitteet ja kaikenlainen härvääminen skaalautuu osaksi yhteiskuntaa.

Regiimitasolla megatrendeihin on otettava kantaa heti. Pienet käytännöt vaikuttavat regiimitasoon vasta tietyn viiveen jälkeen. Lopulta regiimitaso saattaa muovata megatrendejä.

VALTA – suoraan sanoen – asettuu näiden tasojen väliin. Se on kykyä selittää maailman suuria muutoksia niin, että politiikka ja markkinat osaavat hyötyä siitä. Ja se on kykyä selittää pienet niche-ilmiöt siten, että ne voidaan hyväksyä ja skaalata osaksi politiikkaa ja markkinoita.

Viime vuosina on esitetty, että valta on valunut konsulteille, viestintätoimistoille ja ajatushautomoille. Tähän päätelmään tulevat Reetta Rädyn ja Ville Blåfieldin ”Kuka hullu haluaa poliitikoksi?” Ja Hanna Kuuselan ja Matti Ylösen ”Konsulttidemokratia”. Väite pitää paikkansa vain osittain.

Mckinsey tekee tuloksia tilauksesta ja varmistaa tilaajilta, etteivät tulokset yllätä. Milttonia kiinnostanee enemmän kannattavuus ja maine ja tilauksesta vaikuttaminen kuin omien ajatusten edistäminen. Ja meillä Demos Helsingissäkin ne hetket ovat harvassa, jolloin havaitsee jonkin oman ajatuksen tarttuneen jollekin toiselle.

Konsulttitaloilla, viestintätoimistoilla ja ehkä joskus ajatushautomoillakin on valtaa, mutta se on ohjaavaa, tulkkaavaa valtaa. Nämä toimijat selittävät suuria muutoksia, joskus toki omalta kannalta parhain päin. Muutosvalta taas, niin hurjalta kuin se kuulostaakin, on start-upeilla.

SCOOPINION-STARTUPPINI jakaa lehtijuttuja, jotka on luettu hyvin. Selvä peli, eikö? Mutta meidän teknologiajohtajamme päättää, mitä tarkoittaa ”lukea hyvin”, ”lukea kokonaan” tai ”selailla”. Minä valitsen ne lehdet, joita ylipäätään jaetaan. Nämä valinnat eivät ole arvovapaita. Ne ovat vallankäyttöä.

Tykkäsi siitä tai ei, Mark Zuckerbergillä on valta määrittää mitä tarkoittaa ystävyys. Über taas on tärkeä kotouttamisen kanava ja työn tulevaisuuden rakentaja. Wolt valitsee kohta sen mitä syöt. Se ei ole pelkästään huono asia: elämä helpottuu ja ajatteluun jää enemmän aikaa. Mutta vallanjaosta pitää silti neuvotella.

Toisin kuin esimerkiksi mediataloissa halutaan uskoa, digitalisaatiokehitys ei ole lopussa, vaan vasta alussa. Pian energiariippumattomat, halvat sensorit ovat kaikkialla: ensin kaikissa sähkölaitteissa, sitten kaikissa ihmisten tekemissä esineissä. Mitä pidemmälle digitalisaatio etenee, sitä suurempi osa vallasta valuu algoritmien ohjelmoijille ja data-analysoijille.

Valtiotieteilijöiden on pikaisesti ymmärrettävä tämä ja ryhdyttävä keskustelemaan insinöörien päätöksistä. Keskustelu ja reilu vallanjako ei onnistu ilman suurten muutosten ymmärtämistä ja pienten positiivisten muutosten tekemistä ruohonjuuritasolla.

Arkisto

Mikä ihmeen Iso Pyörä?

Yliopistossa jyllää kömpelösti nimetty koulutusuudistus. Sen opintosuunnat, moduulit ja koulutusohjelmat herättävät yhä enemmän kysymyksiä kuin mihin kellään on vastauksia.

TEKSTI Anna Jaakonaho

ISO PYÖRÄ on jo vakiintunut osaksi käytäväpuheita. Puhetta aiheesta riittää, mutta kaikille opiskelijoille ei silti ole selvää, miksi koulutusta uudistetaan, ja mitä siitä oikeastaan seuraa. Koulutusuudistuksen nimi herättää myös huvitusta, ja aluksi on selvitettävä sen alkuperä.

Yliopiston opintoasioiden päällikön, Päivi Pakkasen, mukaan uudistuksen valmistelu aloitettiin Iso Pyörä -työnimellä, ja tämä on myös sille sovittu kirjoitusmuoto. ”Helsingin yliopiston kokoisessa organisaatiossa koulutuksen uudistaminen on iso operaatio, jonka hahmottaminen vaati useita keskusteluita vararehtorin ja muiden toimijoiden kanssa. Näitä valmistelevia keskusteluja kuvasi hyvin sanonta: on laitettava iso pyörä pyörimään”, Pakkanen perustelee. Projektinimi on vakiintunut yleiseen käyttöön, mutta virallisena terminä suositaan koulutusuudistusta.

Iso Pyörä saa herkästi aikaan negatiivisia mielleyhtymiä. Kun iso vaihde on päällä, herää pelko rankasta tehostamisesta, jossa tieltä raivataan pienempiä tieteenaloja. Jos pyörä lähtee vyörymään, on reitin oltava hyvin suunniteltu, jottei se saa aikaan isoa tuhoa. Koko projekti vaikuttaa uhkarohkealta.

Pakkasen mukaan yliopisto on saanut palautetta eri tahoilta, myös opiskelijoilta. Parannusta on perätty opetustarjontaan ja ohjaukseen opintojen suunnittelussa. Yliopiston on myös tarjottava yhä houkuttelevampia tutkintoja pärjätäkseen edelleen kansainvälisessä kilpailussa. Aloitettuaan toimessa vuonna 2014 vararehtori Keijo Hämäläinen näki, että kasvaviin paineisiin olisi vastattava mahdollisimman pian.

Hämäläinen lähti luotsaamaan uudistusta, ja pyörä otti ensi metrinsä vuoden 2015 alussa. Opintoasiainneuvostossa projektin tärkeimmiksi tavoitteiksi linjattiin itsenäisemmät kandi- ja maisteriohjelmat, toimivammat siirtymät niiden välillä ja mahdollisuus helpompaan opintoalan vaihtoon. Koulutuksen sisältöjä pyritään myös hiomaan paremmin työelämään valmistaviksi, ja tutkinnoille tulee jatkossa asettaa nykyistä selkeämmät osaamistavoitteet.

UUDISTUS ei tietenkään olisi viimeistelty ilman pränikkää termistöä. Pää- ja sivuaineet saavat väistyä, kun tutkintokoulutus toteutetaan jatkossa koulutusohjelmina. Koulutusohjelmat koostuvat yhdestä tai useammasta tieteenalasta tai tieteenaloja yhdistelevistä sisältökokonaisuuksista. Suuri osa uusista koulutusohjelmista pitää sisällään useampia erikoistumismahdollisuuksia, opintosuuntia. Sivuaineiden sijasta oman suuntauksensa lisäksi voi napata valinnaisia opintoja ja pienempiä opintokokonaisuuksia, moduuleita.

Uusien kandiohjelmien on tarkoitus antaa osaamisperusteet useampaan vaihtehtoiseen maisteriohjelmaan. Koulutusohjelmat ovat laajoja, mikä tarkoittaa, että oppiaineita tullaan yhdistelemään. Tästä seuraa se, että yliopiston hakukohteet myös selvästi vähenevät. Jatkossa jokaista kandiohjelmaa vastaa yksi hakukohde ja yksi pääsykoe. Toistaiseksi tuntemattomalla tavalla opiskelijoiden olisi tarkoitus erikoistua valitsemiinsa opintosuuntiin. Vanhat oppiaineet eivät ole kuitenkaan katoamassa – näin henkilökunnan suunnalta ainakin vakuutellaan.

Opiskelijoiden näkökulmasta opintosuuntien valinta vaikuttaa pulmalliselta. Jos suuntauksiin hyväksytään vain rajallinen määrä opiskelijoita, eivät kaikki voi valita haluamaansa suuntaa.
Entä miten käy tapauksessa, jossa opiskelija haluaa opiskelemaan juuri tiettyä alaa, mutta koulutusohjelma ei koko laajuudessaan kerta kaikkiaan kiinnosta? Valtsikan opintoasiainpäällikkö Mikko Vanhanen toivoo tilanteeseen vielä malttia, mutta rohkaisee näkemään asian uudessa valossa: ”On vielä epäselvää, mitä opintosuuntien valinta konkreettisesti tarkoittaa. Tavoitteena on kuitenkin nykyistä laajempien kanditutkintojen suorittaminen.” Vanhanen vihjaa, etteivät opiskelijoiden polut välttämättä erkane kandiohjelmien sisällä kovin suuresti suuntausvaihtoehdoista huolimatta.

Uudet kandiohjelmat synnyttävät kokonaisen ketjun kysymyksiä, joihin on tässä vaiheessa harmillisen vähän vastauksia. Mikään ei takaa, että opintosuunnat olisivat vastineita nykyisille oppiaineille – on todennäköistä, että uudet koulutusohjelmat pitäisivät sisällään myös kokonaisuuksia, joissa on paloja sieltä täältä. Pelko on, ettei oppiaineiden sisältöjä saada koko nykyisessä laajuudessaan mahtumaan uusiin ohjelmiin.

Suurimmat ratkaisemattomat kysymykset koskevat kandiohjelmien sisältöjä ja toteutusta. Niiden kohdalla muutos on rajumpi, sillä uudet opiskelijat tulevat sisään opintoihin, joissa heille avautuu vielä useita opintopolkuvaihtoehtoja. Maisteriohjelmien tarkempi suunnittelu on vielä kauempana edessäpäin, ja pulmia on vielä ratkaistavana ennen kuin niiden sisältöjä päästään laatimaan. Aika on kortilla, sillä koulutusohjelmien olisi tultava voimaan syksyllä 2017.

Valtsikan suojissa aloittaa neljä kokonaista kandiohjelmaa: sosiaalitieteiden, politiikan ja viestinnän, taloustieteen sekä yhteiskunnan ja kulttuurin muutoksen ja kehityksen kandiohjelma. Käytännöllisen filosofian oppiaine jatkaa osana humanistisen tiedekunnan kanssa yhdessä järjestettävää filosofian kandiohjelmaa, ja matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan kanssa tullaan tekemään yhteistyötä matemaattisten tieteiden kandiohjelman merkeissä.

Valtsikassa on jo parin viime vuoden aikana kokeiltu kaikille yhteisiä perusopintoja. Ne ovat tarjonneet lähinnä pintaraapaisun käsittelemiinsä aiheisiin, ja kurssien osallistujamäärät ovat olleet valtavia. Tarkoittaako opiskelu uusissa, laajoissa koulutusohjelmissa sitten lähinnä massaluentoja? Kukaan sitä paitsi tuskin toivoo entistä suurempaa johdantokurssikavalkadia opintojen alkuun. Vanhasen mukaan tämä ei kuitenkaan ole tavoitteena, ja spesifiyttä pyritään vaalimaan myös uudistuksen jälkeen.

Vaikka valtsika ei säästy suurilta muutoksilta, tuo uudistus mukanaan myös tiedekunnalle edullisia lieveilmiöitä. Hakukohteiden yhdistäminen voi olla keino pelastaa pieniä tieteenaloja lakkautusuhalta. Tällaista pelastussuunnitelmaa ei kuitenkaan varsinaisesti oltu laadittu, kun Iso Pyörä lähti liikkeelle – koulutusohjelmat loivat vain mukavana lisänä mahdollisuuden niputtaa uhanalaisia oppiaineita osaksi suurempia kokonaisuuksia.

Viestinnän osalta uudistus näyttää varsin hyvältä. Osana Politiikan ja viestinnän koulutusohjelmaa vanhan oppiaineen aloituspaikkoja ei vähennetä, ja se saa kumppanikseen valtio-opin, medialaisten suosiman sivuaineen.

Oppiaineemme hienoimpia ominaisuuksia on monipuolisuus. Mielenkiintoista kyllä, uuden koulutusohjelman nimi antaa kuitenkin vihjettä erityisesti poliittisen viestinnän suuntaan. Yhteiskunnallinen painotus on toki aina ollut vahvasti läsnä, mutta myös organisaatioviestinnän suuntaus on ollut sitkeässä suosiossa. Merkitseekö uudistus myös viestinnän opetuksen keventämistä?

”Viestinnän opetusta ei tulevaisuudessa todennäköisesti järjestetä yhtä laajasti kuin nykyään”, myöntää viestinnän oppiainevastaava Mervi Pantti. Hän uskoo uudistuksen silti olevan muutosta parempaan. ”Iso Pyörä -uudistus kuitenkin merkitsee, että tarjonta tulee olemaan monipuolista ja kiinnostavaa. Kysymys on ennen kaikkea hyvästä suunnittelusta. Opetuksen supistamista ei kuitenkaan ole tarkoitus tehdä jonkin alueen, kuten organisaatioviestinnän, kustannuksella.”

Tänä vuonna 45 vuotta täyttävän Median vuosijuhlat tulevat varmasti olemaan erityiset, kun puolipyöreiden vuosien lisäksi juhlitaan mahdollisesti myös Median viimeistä omaa vuottaan. Uudessa kandiohjelmassa aloittavat eivät ainakaan aluksi ole valinneet minkäänlaista suuntausta, eikä jakoa viestinnän ja valtio-opin opiskelijoihin voida tehdä. Nykyiseen ainejärjestötoimintaan on siis mitä todennäköisimmin tulossa muutoksia, mutta tässä asiassa päätöksentekovalta on opiskelijoiden käsissä. Muutos ei kuitenkaan tarkoita medialaisuudesta luopumista, sillä ihmiset ympärillä pysyvät. Uusiin koulutusohjelmiin tulevat opiskelijat taas omaksuvat erilaisen identiteetin, joka voi rakentua koulutusohjelmien sisäisen suuntautumisen perusteella.

Ison Pyörän lisäksi opinahjoamme nykyaikaistaa liuta muitakin uudistuksia. UPO- eli ”Uusi palveluorganisaatio” -projektin päämääränä on organisoida yliopiston hallinto uudelleen yhdeksi kokonaisuudeksi, jonka palvelut ovat käyttäjälähtöisiä ja toiminta tehokasta. UPO:n eteneminen sovittuu ajallisesti yhteen Ison Pyörän kanssa, mikä tuottaa arvatenkin ylimääräistä haastetta myös koulutusuudistuksen edistämiselle.

Tiedekuntien rakenneuudistus ja kaavailut keskustakampuksen yhdestä tai kahdesta suuresta tiedekunnasta kirvoittavat myös kaikenlaista spekulointia. Tällainen uudistus on kuitenkin niin suuri askel, että siihen palataan vasta myöhemmin.

Myös leikkaukset tulee nähdä Isosta Pyörästä erillään, sillä niistä alettiin puhua vasta pyörän käynnistämisen jälkeen. Ilmapiiri ole juuri nyt kovin suotuisa koulutusuudistuksen edistämiselle, kun irtisanomiset luovat ankean varjon kaiken pöhinän ylle. Työmäärä paikkansa säilyttävien pöydillä kasvaa entistä suuremmaksi. Pakkanen myöntää, että tilanne on haastava: ”Jäljelle jäävien ihmisten on entistä tärkeämpää olla sijoittuneina niin, että mitään koulutusohjelmaa ei pyöritettäisi selvästi niukemmilla resursseilla suhteessa muihin. Kaikilla tulee olemaan niukat ajat, joten niukkuus on jaettava tasapuolisesti.”

MUUTOSTEN PYÖRTEESSÄ on aiheellista olla huolissaan siitä, kantaako opiskelijoiden ääni päätöksistä vastaavien tahojen kuuluville. ”Uudistusta valmistelevassa työryhmässä on meillä valtsikassa opiskelijaedustaja, joka tuo opiskelijoiden ääntä esiin”, kertoo Kannun opintosihteeri Riikka Tähkävuori. Ainejärjestöjen opintovastaavat huomaavat kuitenkin usein tulevansa kokouksissa valmiiseen pöytään. Päätökset on jo tehty tai esityksiä valmisteltu suljettujen ovien takana. ”Niinhän se kuitenkin on, että näitä koko yliopiston laajuisia päätöksiä tehdään lähinnä opintoasiainneuvostossa, eikä siellä edes ole opiskelijaedustusta”, Tähkävuori myöntää.

Opiskelijoiden näkemys on kuitenkin suunnittelussa tarpeen, ja sitä henkilökunnan puolelta myös toivotaan. Kuinka sitten saada isomman joukon ääni kuuluviin? ”Opiskelijoiden oma aktiivisuus olisi nyt juuri tärkeää. Meidän tulisi aktiivisesti etsiä vaikuttamisen paikkoja eikä odottaa, että niitä tuodaan eteen lautasella. Pitäisi itse lähteä vaikuttamaan”, Tähkävuori painottaa.

Vaikuttamisen paikkoja on kuitenkin tulossa lisää. Opintoasiainneuvosto on nimennyt jokaiselle uudelle koulutusohjelmalle johtoryhmän, joihin kaikkiin saadaan kaksi opiskelijajäsentä. Näissä ryhmissä aloitetaan koulutusohjelmien sisältöjen konkreettinen suunnittelu, ja siinä opiskelijat saavat olla mukana. Ovatko opiskelijat sitten kiinnostuneita? ”Sellaista käytäväpuhetta on kyllä paljon. Sitten kun pitäisi oikeasti tulla vaikka johonkin työryhmään keskustelemaan, aihe ei ehkä kiinnostakaan enää samalla tavalla”. Käytäväpuheista olisi aika siirtyä toimintaan nyt, kun johtoryhmät alkavat työstää koulutusohjelmakohtaisia suunnitelmia.

”KIIRE TÄSSÄ KYLLÄ TULEE”, huokaa Vanhanen. Koulutusohjelmien sisällöistä tulisi saada mustaa valkoiselle pian. Syksyyn mennessä kandiohjelmien pitäisi olla jo niin pitkälle valmisteltuja, että niistä voidaan kertoa tarvittavat tiedot ensi kevään hakijoille. Ajankohta on erityisen hankala – samanaikaiset muut uudistukset ja leikkaukset luovat hankalan ilmaston työskentelylle. Kun yt-prosessi on vielä vaiheessa, ei voida myöskään tietää, ovatko nyt uudistusta valmistelevat ihmiset töissä enää ensi syksynä.

Pakkanen niin ikään pitää huolta aiheellisena. ”Haukattava pala on iso ja merkittävä. Uudistuksen läpivieminen vaatii työtuntien suuntaamista koulutusohjelmien valmisteluun niin opettajilta kuin opetuksen tukihenkilöstöltä vuoden 2016 aikana. Se on poissa jostain muusta.”

Tulevaan kannattaa kuitenkin asennoitua toiveikkaasti. Vanhanen uskoo, että hyvään vauhtiin päästään, kunhan koulutusohjelmien tarkempi suunnittelu pääsee keväällä alkuun. ”Aikataulu on tiivis, mutta mahdollinen”, toteaa myös Pakkanen. ”Tässä onnistuminen on tavoittelemisen arvoista.”

Arkisto

Slushin luotsaaja: “Joukkueurheilu on opettanut enemmän kuin suomalainen koulujärjestelmä”

Tänä vuonna kahdeksatta kertaa järjestettävä kasvuyritystapahtuma Slush on kasvanut valtaviin mittasuhteisiin. Tapahtuman toiminnanjohtaja ja entinen joukkuevoimistelun maailmanmestari Marianne Vikkula, 23, tietää, että menestys tulee vain tekemällä.

Miten olet päätynyt Slushiin?

”Tulin mukaan Slushiin vuonna 2012 ihan tavallisena vapaaehtoisena kaverin kautta. Nyt saan jo korvausta siitä, mitä teen. Minua pyydettiin tapahtuman talousvastaavaksi ollessani tuotantotalouden opiskelijoiden killan rahastonhoitaja vuonna 2013. Slushiin ei koskaan ole otettu ketään mukaan työhakemuksen perusteella, vaan tekojen kautta.”

Mitkä ominaisuudet ovat auttaneet sinua tavoitteidesi saavuttamisessa?

“Ennen kaikkea määrätietoisuus. Maailmanmestaruuden tavoittelu joukkueurheilussa on opettanut paljon enemmän kuin suomalainen koulujärjestelmä. Kilpaurheilussa on yksi tavoite, jonka saavuttamiseksi tekee kaikkensa.”

Miten jaksat kiireen keskellä?

“En tarvitse paljon unta – kuusi tuntia yössä riittää. Kun on kaksi tuntia enemmän aikaa päivässä kuin monilla muilla, saa aikaan todella paljon. Täytyy myös osata delegoida ja pystyä sanomaan ei. Sitä on pitänyt opetella.”

Mistä et luopuisi mistään hinnasta?

“Vapaus ja vastuu kaikessa mitä teen on tärkeää. On vaikea nähdä, että lähtisin mukaan johonkin projektiin, jossa ylhäältä saneltaisiin, mitä tehdään ja milloin. Slushissa tajuaa vain tekemällä, mitä kaikkea hommaan kuuluu.”

Minkälaisia suunnitelmia sinulla on tulevaisuutta varten?

Mietin tulevaisuutta vasta Slushin viimeisen päivän jälkeen. En opiskele tänä syksynä lainkaan, sillä olen päättänyt keskittyä yhteen juttuun kerrallaan. Pidemmällä tähtäimellä toivon, että valmistun.

Slush järjestettiin 11.-12. marraskuuta Helsingin Messukeskuksessa.


Kuva: Oona Pohjolainen

Arkisto

Kutosen kolo

Bile-Dani on Sipilän jälkeen ehkä syksyn puhutuin mies. Groteskin viihdetoimittaja Elina Hyvölä kävi treffeillä testaamassa, onko tosi-tv-tähti todella Suomen kovin naistenmies, kuten tämä itseään tituleeraa.

12081462_10207549181035028_1953436326_n

Lokakuisena maanantai-iltana värjöttelen Kansallisteatterin takana ja tähyilen punaista katumaasturia, jolla koko kansaa kuohuttanut hottis Daniel Lehtonen, 24, on juuri saapunut Porvoosta Helsinkiin. “High lifesta” ja jatkuvista ylilyönneistä tunnettu mies on luvannut antaa minulle täyden Bile-Dani-kokemuksen.

Bongaan Lehtosen nojailemassa autoonsa kadun reunalla. Mies selailee iPadia ja näyttää ärsyttävän itsetietoiselta. Yritän unohtaa ennakkoluuloni ja astelen reippaasti Lehtosen luokse. Minut huomatessaan hänen naamansa leviää veikeään hymyyn, ja yllätyksekseni hän avaa minulle herrasmiesmäisesti maasturinsa oven.

“Hyppää kyytiin!” Daniel kehottaa.

Lehtonen paljastaa, että hänen suunnitelmissaan oli alun perin viedä minut surffaamaan. Harmiksemme elämysurheilukeskus, jossa lajia voi harrastaa, on kiinni.

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen. Bile-Danilla on varasuunnitelma: Megazone. Lähdemme matkaan kohti Salmisaarta.

Missä Dani, siellä bileet

Juhlien keskipisteeksi itsensä ristinyt Lehtonen on tehnyt muutamassa kuukaudessa bilettämisestä ammatin.

Tällä hetkellä miehen pitää kiireisenä ympäri Suomen kulkeva hostaus-kiertue, jossa hän viihdyttää janoista bilekansaa soittamalla levyjä ja heittämällä kappaleiden väliin tyylilleen uskollisia spiikkejä. Palveluja voi ostaa biledani.fi-sivuston kautta. Suosion vuoksi Lehtonen on joutunut jättämään pelinhoitajan työnsä Itämerellä, ja dj:n urakin on väliaikaisesti katkolla.

Tosi-tv-tähdillä on tapana hiipua nopeasti. Lehtonen ei ole kuitenkaan huolissaan, sillä mielessä kiitävät ajatukset omasta ohjelmasta. Bile-Dani ei koe suorasukaista mainettaan ongelmana, sillä hän seisoo joka ikisen sanansa takana.

”Teen palveluksen miehille. Sanon vain sen, mitä suurin osa ajattelee, muttei uskalla sanoa ääneen. Ei kukaan meistä tykkää, kun mimmit saavat kiloja”, hän selittää.

12166746_10207549181115030_714390187_n

Where the magic happens

Joukkueemme pieksee kevyesti junnujen jalkapallojengin Megazonen lasersodassa. Peli vie mennessään, enkä edes muista olevani treffeillä.

Ottelun jälkeen Lehtonen ehdottaa siirtymistä ruokailemaan, mutta vetää sanansa nopeasti takaisin.

”Ei sittenkään, mä oon dieetillä.”

Pyöräytän silmiäni, mutta en väitä vastaan. Tänään tanssitaan Bile-Danin tahtiin.

Päätämme suunnata johonkin kuppilaan juttelemaan. Ehdottamani Punavuoren trendipaikat eivät Lehtosta kiinnosta, sillä hän haluaa viedä minut pois mukavuusalueeltani.

Bile-Dani heittää ilmoille haasteen biljardimatsista Itäkeskuksessa – siis todella kaukana mukavasta.

Olen salaa hieman pettynyt, sillä odotin vähintäänkin reissua Berliiniin. Sieltä Lehtonen on nimittäin herännyt erään kostean Vantaalla vietetyn bileillan jälkeen.

”En todellakaan valinnut sarjassa näkyviä treffikumppaneita itse, ne olivat tuotannon vastuulla. Ei vantaalainen yksinhuoltaja ole mun tyyppiä. Paitsi no, sillä oli kyllä omistusasunto.”

Silikonitissit kiinnostavat

Ajamme Kallion läpi kohti itää, ja Lehtonen avautuu tosi-tv-tähteyden tuomista iloista. Yli Panomies on omien sanojensa mukaan kaatanut yli 300 naista. Hän on tyytyväinen julkisuuden tarjoamiin apajoihin.

Bile-Dania ei haittaa, että häntä lähestyvät usein Seiskan kohuotsikoista haaveilevat tytöt, sillä juuri he ovat hänen tyyppiään.

“Silikonitissit kiinnostavat, läskit perseet eivät. Vaaleat hiukset viehättävät enemmän kuin tummat, ja sinisistä silmistä saa plussaa”, Lehtonen luettelee.

Hottikset-sarjassa hänen deittinsä ovat kuitenkin olleet täysin muuta. Miten näin on päässyt käymään?

”En todellakaan valinnut sarjassa näkyviä treffikumppaneita itse, ne olivat tuotannon vastuulla. Ei vantaalainen yksinhuoltaja ole mun tyyppiä. Paitsi no, sillä oli kyllä omistusasunto.”

Bile-Danin rajut naisten ulkonäköä ruotivat kommentit ovat kirvoittaneet keskustelua niin sosiaalisessa mediassa kuin viihdelehtien sivuilla. Lehtonen on saanut runsaasti vihaisia viestejä mielipiteistään, mutta häntä kritiikki ei voisi vähempää kiinnostaa.

”Katkerimpien viestien lähettäjät ovat usein niitä rumimpia ja lihavimpia. En ikinä katsoisi sen näköisiä naisia – ehkä korkeintaan silloin, kun ihmettelisin, miten niin kamalan näköisiä ihmisiä on olemassa”, mies tuhahtaa.

Mieluummin taivaan kuin tossun alla

Kulosaaren kohdalla puheenaiheemme kääntyvät olennaiseen: miten naisia sitten isketään?

Lehtonen ei ole aina ollut yhtä supliikki naistenmies kuin mitä tv-kamerat antavat olettaa. Myös hän on saanut pakkeja, useastikin.

Viime aikoina pukille pääseminen ei ole kuitenkaan tuottanut vaikeuksia. Lehtonen kehuskelee, ettei hän ole saanut rukkasia puoleentoista vuoteen.

”Totta kai oon saanut pakkeja aikaisemmin. Oon kuitenkin ottanut ne kaikki oppitunteina ja harjoitellut lukemaan naisia. Tunnistan, minkälainen taktiikka kehenkin sopii”, Lehtonen kertoo.

Bile-Dania ei haittaa, että häntä lähestyvät usein Seiskan kohuotsikoista haaveilevat tytöt, sillä juuri he ovat hänen tyyppiään.

Bile-Danin mielestä suurin osa miehistä tekee virheen olemalla liian kiltti ja miellyttämällä naisia liikaa. Hänen mukaansa miehen tulisi olla “mieluummin taivaan kuin tossun alla”. Rumakin voi saada naisia, kunhan on tarpeeksi itsevarma ja sopivasti kusipää.

Lehtonen kertoo osaavansa päätellä, minkälainen mies naista viehättää pelkän olemuksen perusteella. Pyydän häntä arvioimaan, minkälainen mies minuun iskee.

”Itsevarma ja herrasmies. Sä haluat, että mies saa sut nauramaan ja tekee sun kanssa asioita. Mies ei saa myöskään olla liian tossu.”

Hävettää myöntää, mutta voisin laittaa ruksin jokaiseen kohtaan.

12166809_10207549181075029_1562140425_n

Leveä vyötärö, pienet tissit

Uppouduttuamme biljardin saloihin eräässä itähelsinkiläisten kantakapakoista en edes huomaa, että treffit venyvät myöhään yöhön.

Kotimatkalla en voi olla kysymättä päivän polttavinta kysymystä: Olenko tavoitellut kympin miehiä turhaan, eli mikä on oma arvosanani?

Pahimmat pelkoni osoittautuvat todeksi, sillä Dani pudottaa minut pilvilinnoista alta aikayksikön. Edes siniset silmäni eivät pelasta liian leveää vyötäröä ja pieniä tissejä.

En mahdu maestron ihannemittoihin. Arvosana: 6,5.

Herrasmiehen eleenä Lehtonen tarjoaa kuitenkin muutaman lohduttavan sanan. Ilta on ollut hauska, ja seurana ansaitsen yhdeksikön.

Täyteen kymppiin Bile-Dani ei ole toistaiseksi törmännyt, mutta jos niin kävisi, ei nainen kävelisi kauaa vapaalla jalalla.

Bile-Dani on luonnossa täysin samanlainen kuin televisiossa.

Kolojen kolo

Ennakko-olettamukseni siitä, että Lehtonen vetää ruudulla tiukkaa roolia, osoittautui treffien myötä vääräksi. Bile-Dani on luonnossa täysin samanlainen kuin televisiossa.

Vaikka harjoitelluilta vaikuttavat lausahdukset ja hieman ylilyövä itsevarmuus hallitsevat Lehtosen käytöstä, hän on lopulta varsin hauskaa seuraa. Bile-Dani ei pyytele anteeksi ja vittuilee rohkeasti takaisin.

Emme tosiaankaan ole toistemme match: Minä brunettena en täytä Lehtosen kriteereitä, eikä hän vastaa ihannettani tummasta ja raamikkaasta uroksesta.

Kaikesta huolimatta ymmärrän, miksi naiset löytävät tiensä Lehtosen kainaloon. Bile-Danilla on pokkaa.

Viimeistään tässä vaiheessa suosittelenkin kaikkia isorintaisia blondeja suuntaamaan metsälle: Lehtosen mukaan hänen vakituinen “kolonsa” tulee saamaan niin hyvää kohtelua, ettei ole ennen nähty.


Kuvat: Elina Hyvölä