Nokkosesta lähtee hienous kun ei ole jumalauta ruokaa

Suomen valokuvataiteen museossa esillä olevan Tuntuuko tutulta? -näyttelyn keskiössä on kymmenen päiväkirjamaista kuvasarjaa arjesta. Teokset ovat peräisin Valokuvataiteilijoiden liiton vuonna 2016 toteuttamasta Arjen kuvat -työpajasta, joka järjestettiin osana Itä-Suomen yliopiston hallinnoimaa Kaksi Suomea -tutkimushanketta. Hankkeessa suomalaista eriarvoistumiskehitystä tarkasteltiin yhdistelemällä yhteiskuntatieteellistä tutkimusta, journalismia ja valokuvataidetta.

TEKSTI Helmi Partanen
KUVAT Hannu Väisänen ja Saana Wang

Kahtiajakautumista on kuitenkin esillä vain yhdessä kuvasarjassa, ja siinäkin tilanteet ovat lavastettuja. Adolfo Veran sarjassa eriarvoistumiskehityksen voittajat kokoustavat isojen ikkunoiden äärellä ja häviäjät nukkuvat sanomalehtipinon alla hienostoalueen autotallissa. Kuvat ovat laskelmoituja, mutta eivät karikatyyrejä.

Eriarvoisuus ei ole vain toisistaan erilleen karkaavia palkkakuitteja, vaan myös arjessa koettua erottautumista hyvinvoivasta enemmistöstä.

Oivallukset elämän tarkoituksesta ja omasta osasta tehdään arkeen peilaten. Se tulee esiin näyttelyn kaikissa kuvasarjoissa. Hannu Väisäsen arjessa kasvatetaan chiliä ja opiskellaan aikuislukiossa, mutta samalla myös pohditaan mikropitsan olemusta ja viihtyisän kaupunkiympäristön merkitystä.

Arjen kuvat –projekti. www.arjenkuvat.fi
18/11/2016

Arto Timosen kuvissa on mukana aiemmin asunnoton Matias, johon Timonen on työnsä kautta tutustunut. Kuvat ovat perhealbumimaisia tallenteita elämän merkkipaaluista. Perhekuviin pääsy ei ole kiinni verisiteistä, vaan siitä kenen kanssa arki jaetaan.

Kuvasarjojen esittämä elämä ei ole surkeaa tai surkuteltavaa, mutta arjen hauraus välittyy. Toimeentulo on kiinni yhteiskunnan tarjoamasta sosiaaliturvasta, mutta usein myös läheisistä ihmisistä ja hyvästä tuurista. Vakaus on etuoikeus, jonka saavuttaminen on monesta tekijästä kiinni.

Kuvasarjoissa kuvattavan itseironia ivaa katsojaansa. Kuvaajat ovat opiskelijoita, työttömiä, yksinhuoltajia ja pitkäaikaissairaita. Asettumalla kuvissaan näennäisesti yhteiskunnan heille asettamiin stereotypioihin he tuovat roolinsa näkyväksi ja murtavat ne.

Toisin kuin voisi luulla, Tuntuuko tutulta? ei aseta eriytyvän yhteiskunnan vastakkainasetteluja Valokuvataiteen museon seinille helposti tarkasteltaviksi. Vertailun kohde on katsoja itse. Onko villiyrttien keruu minulle hifistelyä vai ravinnonhankintaa? Asetelma tekee näyttelystä paitsi väkevän kokemuksen, myös poikkeuksellisen representaation eriarvoistuvasta Suomesta. Yhteiskunnan erilaisia todellisuuksia tarkastellessa ei tule unohtaa omaa asemaansa.   

 

Tuntuuko tutulta? Valokuvia suomalaisesta arjesta. Suomen valokuvataiteen museo 7.2.-20.5.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *