Tutkimus etsii rajoja(an)

Rajatutkimus on suurelle yleisölle vieras sana. Siitä tulevat helposti mieleen pienet vihreät miehet tai astrologia. Rajatutkimusta kuitenkin tehdään yliopistoissa, ja sen tutkijoilla voi olla sanottavaa esimerkiksi keskusteluun turvapaikanhakijoista.

Ajattelin kirjoittaa jutun rajatutkimuksesta.

”Jostain rajatiedosta vai?” on kommentti, jonka kuulen useammalta eri henkilöltä.

Kilautan kaverille – itse asiassa isoveljelleni – ja kysyn asiaa häneltä.
”Se on vähän eri asia. Älä sotke Johan Af Grannia tähän”, rajatutkija Miika Raudaskoski hörähtää puhelimeen. Hän viittaa ufoista televisiosarjoja ja elokuvia tehtailleeseen ohjaajaan ja tuottajaan.

Siinä missä Grannin tuotoksia näkee televisiosta, Raudaskosken tulevat kirjoitukset päätyvät todennäköisesti vertaisarvioituihin tieteellisiin julkaisuihin. Väitöskirjaansa aloitteleva tutkija istuu parhaillaan työhuoneessaan.

Hän työskentelee EU:n rahoittamassa Euborderscapes-projektissa Itä-Suomen yliopistoon kuuluvalla Karjalan tutkimuslaitoksella. Projektiin osallistuvat etsivät uusia näkökulmia rajoihin, niiden käyttöön ja ylittämiseen.

 ”Älä sotke Johan Af Grannia tähän.”

Viime kuukausina lehdissä ei ole juuri muusta puhuttu kuin rajoista ja rajojen ylittäjistä. Unkari on rakentanut rajalleen aidan, jonka tarkoitus on estää Lähi-Idästä ja Afrikasta tulevia pakolaisia saapumasta maahan. Vapaan liikkuvuuden turvaavan Schengenin sopimuksen piiriin kuuluvissa maissa on otettu käyttöön rajatarkastuksia.

Kaikesta huolimatta rajojen tieteellinen tutkimus on Suomessa huonosti tunnettua. Ei ihme, sillä se ei ole yksittäinen tieteenala. Sen sijaan se kerää yhteen laajan joukon eri alojen tutkijoita, joita yhdistää lähinnä tutkimuskohde.

Mukana on yhtä lailla maantieteilijöitä kuin folkloristeja. Yhteiskuntatieteilijöitä on sosiologeista taloustieteilijöihin. Raudaskoski itse on valmistunut filosofian maisteriksi pääaineenaan Suomen historia.

”Rajatutkimusta on vaikea määritellä yksiselitteisesti. Se on pikemminkin sateenvarjokäsite erilaiselle rajoihin liittyvälle tutkimukselle”, Raudaskoski kertoo.

Yleensä rajojen tutkimuksen alku ajoitetaan 1800-luvun lopun poliittisen maantieteen tutkimukseen. Tutkimus laajeni muihin tieteisiin 1900-luvun jälkipuoliskolla.

”Kun rautaesirippu romahti ja Euroopan integraatio eteni, rajat alettiin ymmärtää muutenkin kuin valtioiden välisinä rajoina. Ne voivat olla sosiaalisia tai liittyä elintasoon, ilmastoon tai melkein mihin tahansa.”

Suomessa sanalla raja voidaan tarkoittaa niin valtioiden kuin muiden hallinnollisten tai omistusoikeuksiin perustuvien alueita erottavia linjoja. Suurin piirtein sama määritelmä löytyy myös Oxford Dictionarysta border-sanan kohdalta.

”Rajan käsitteessä on sama ongelma, kuin kysymyksessä siitä, mitä on rajatutkimus. Raja tarkoittaa eri tieteenaloilla ja konteksteissa eri asioita”, Raudaskoski kertoo.

Hänen oman tutkimuksensa tarkoitus on selventää rajan käsitteen historiallista käyttöä. Valmisteilla oleva väitöskirja käsittelee Suomen ja Venäjän rajan käsitteen määrittelyä kylmän sodan päättymisen jälkeen.

Lähtökohtana on oletus, että käsitteet ovat poliittisessa kielessä muuttuvia. Niiden uudelleenmäärittely on olennainen osa politiikkaa.

”Sillä on väliä, puhutaanko elintasosurffareista, pakolaisista vai turvapaikanhakijoista. Ne eivät ole vain sanoja, vaan politiikkaa, jolla on vaikutuksia päätöksentekoon.”

Jos rajan käsitettä voi käyttää miten haluaa, onko rajoja edes olemassa?

”Kyllä rajoja on aina ollut ja tulee aina olemaan. Ne muuttuvat ja ovat abstraktimpia. Ne näyttävät olevan ihmisyhteisön järjestäytymisen kannalta välttämättömiä. Kokonaan eri kysymys on se, mikä merkitys rajoille annetaan ja miten niitä käytetään”, Raudaskoski sanoo.

 ”Sillä on väliä, puhutaanko elintasosurffareista, pakolaisista vai turvapaikanhakijoista. Ne eivät ole vain sanoja, vaan politiikkaa, jolla on vaikutuksia päätöksentekoon.”

Se, mikä ylipäänsä koskee rajoja, koskee myös valtioiden rajoja. Hollannin ja Belgian välinen raja on vuosia ollut lähinnä linja karttapaperilla. Sitä ei ole huomannut liikkuessaan valtioiden välillä. Suomen ja Venäjän raja puolestaan on maastoon hakattu ja selvästi merkitty linja, jota vartioidaan tarkasti.

Valtion rajoihin liittyy vahvasti sopiminen. Euroopassa se on tapahtunut usein rauhansopimuksilla. Afrikan valtioiden rajat vedettiin useimmiten siirtomaaisäntien karttahuoneissa.

Tuore esimerkki löytyy etelänaapurista. Viro ja Venäjä vahvistivat rajansa vasta hiljattain.

Suomessa kaupunginosien väliset rajat ovat jatkuva kiistanaihe melkein missä tahansa kaupungissa.

”Luin jutun, jossa pohdittiin soijalatten saatavuuden määrittävän Helsingin keskustan. Kulttuuri määrittelee rajoja, periferiaa ja keskustaa.”

Suomessa rajojen tutkimukseen erikoistuneita yksiköitä ja projekteja on Itä-Suomen yliopiston lisäksi ainakin Oulussa, Tampereella, Turussa ja Lappeenrannassa. Oulun ja Tampereen yliopistoilla on käynnissä Suomen Akatemian rahoittama RELATE-tutkimushanke. Se painottuu erityisesti maantieteen näkökulmiin.

Kollegoita tutkijoilla on ympäri maailmaa. He kiertävät kansainvälisissä konferensseissa muiden alojen tutkijoiden tapaan aina kun yliopistojen rahatilanne antaa myöten. Alalla on jo myös muutamia kansainvälisiä tiedejulkaisuja.

Itä-Suomen yliopiston sivuilla rajatutkimuksen tarpeellisuutta perustellaan esimerkiksi globalisaatiolla ja kansainvälisen terrorismin kasvulla.

Niistä mikään ei sinällään ole uusi ilmiö.

”Globalisaatiota on aina ollut olemassa ja yhteiskunta verkottunut. Valtakuntien rajojen välillä on aina liikuttu. Nykyaikainen terrorismi katsotaan monesti New Yorkin 9/11-iskujen jälkeiseksi ilmiöksi, mutta kyllähän vasemmistoterroristit tappoivat ihmisiä jo 1970-luvulla”, Raudaskoski sanoo.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *