Haavoittunut Björk palaa juurilleen

 

Björkin uusi albumi Vulnicura on muistutus siitä, miksi digitaalisen musiikin jakamisen aikakaudella albumi musiikkiteoksena ja kokonaisuutena on yhä voimissaan. Albumin nimi, Vulnicura, leikittelee osuvasti sanoilla haavoittua ja parantua: vulnerable, cure.

TEKSTI Maria Tuomela KUVA Press

Haavoittumisen ja parantumisen teemat kuvaavatkin levyn tunnelmia ja äänimaisemaa.

Vulnicura on alusta loppuun asti erolevy. Sanoitukset kuvaavat tuntemuksia, joita artisti kävi läpi mielessään, kun 13 vuotta kestänyt suhde elokuvaohjaaja Matthew Barneyn kanssa päättyi.

Levyn parhaimmistoon kuuluva avauskappale Stonemilker kertoo sydäntä särkevästi rakkaussuhteelle asetetuista turhista toiveista. Kappale on ensikuuntelulta harmoninen, helposti sulava ja täynnä toivoa.

Lähemmin tarkastellessa kuitenkin sanoitukset ja täydellisyyttä rikkovat epätavalliset laulufraseeraukset kertovat, että suhteessa ei ole kaikki kohdallaan. Laulaja haluaa epätoivoisesti palauttaa kariutumassa olevan parisuhteen ennalleen.

Levyn keskivaiheilla Björk yltyy musiikissaan ennenkuulumattomaan ahdistukseen. Epävirallisesti nettikeskusteluissa ex-miehen ”dissausbiisiksi” nimetty yli 10-minuuttinen Black Lake vaihtelee lamaannuksen hetkistä jumputtaviin ja levottomiin rytmeihin. Björkin perhe ja sydän ovat menneet rikki, eikä niitä voi enää korjata.

Levyn loppupuolen raivokkaat elektrobiitit kertovat jo luovuttamisen tunnelmista. Niissä on kuitenkin vastustamatonta klubiuskottavuutta. Ne ovatkin syntyneet yhteistyössä Kanye Westin kanssa työskennelleen venezuelalaisen Arcan ja britti-DJ The Haxan Cloakin kanssa.

Musiikillisesti albumista löytyy viittauksia ja yhtymäkohtia lähes jokaiseen Björkin aikaisempaan julkaisuun. Björkille tyypillisesti albumissa ei ole siistitty laulusuorituksia puhtaiksi, vaan niissä on tilaa ilmaisulle ja epätäydellisyyksille. Albumia on syystäkin verrattu laulajan kuuluisimpiin ja pidetyimpiin Vespertine- ja Homogenic-albumeihin. Niissäkin yhdistyvät harmoniset jousisovitukset ja mukaansatempaavat elektrobiitit.

Musiikin ei koko ajan tarvitse olla kaunista ja miellyttävää kuunneltavaa ollakseen hyvää. Soinnin monia kerroksia voidaan epäilemättä väittää kikkailuksikin, mutta tässä albumissa jokainen kerros syventää musiikin sekä herkkiä että riipaisevia tunnetiloja.  Jään kuitenkin kaipaamaan Björkin uran alkupuolen kepeitä ja leikkisiä sävyjä.

Björkiä ei kiinnosta, mitä yleisö haluaa kuulla. Hän tekee musiikkia ainoastaan omilla ehdoillaan. Hän ei myöskään ole mikä tahansa tusinamuusikko. Björkillä on harvinaisen vankka asema kokonaisvaltaisena taiteilijana. Sen todistaa maaliskuussa New Yorkin kuuluisassa nykytaiteen museossa, MoMA:ssa, alkanut laaja Björk-näyttely.

Monet Björkin ensimmäisten albumien aikaiset fanit ovat suorastaan sanoutuneet irti artistin kolmen viime albumin taidemusiikkikokeiluista. Kaikesta huolimatta etsintäretket kokeellisiin sävyihin eivät ole olleet turhia. Viitteet niistä tuovat Vulnicuraan syvyyttä, jota harva pop-artisti kykenee tarjoamaan.


Kuva: Plaugroundmusic

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *