Teksti: Camila Tuisku
Kuvitus: Asher Brown Durand (1855)
Olemme panneet merkille,
kuinka maallisista iloistas
on hiipunut riemu.
Usko pois,
tiedämme,
tunnemme sinut.
Lipsuvat lettinauhasi
vitriiniherkuissa makeutetut.
Ikisinervät sormesi,
teot haaveina toteutetut
saattavat hetken aikaa tyydyttää.
Väität
et kaipaa päiviltäs enempää.
Mutta me tiesimme kyllä paremmin,
kun iskimme silmämme sinuun.
Jätä hyvästit kirjastovarauksilles
sinut sitomassa kiitoon, imuun.
Tätä ei voi järjellä selittää,
piilopaikkaamme hartaasti kätkettyä.
Vaikka sanot, et usko ihmeisiin,
tulet nyt mukaamme suviöiden katedraaliin.
Soljuen virtaa kihertävän puron
omenat kirpeät kaartuen.
Soivat kiertävät tuulikellot
luona virvatulten hehkuvien.
Ja peiteltynä saniaisverhoon,
tipat unikonmaitoa kielelläsi,
vaivut kanssamme metsähypnoosiin,
saavutat tahdin vaaditun satuvalssiin.
*.
*.
Täältä aikanaan synnyit uinuva,
tänne takaisin olet palaava.
