Teksti ja kuvat: Ilja Minkin ja Lumia Pesonen

Mitä kävi, kun polvin fuksit matkasivat joulukuussa neljän päivän ristiretkelle Gangstereiden Tanskaan? Lue Groteskin kattava reportaasi niin tiedät mitä tehdä omalla reissullasi Itä-Euroopan Rivieraan, eli Gdanskiin.


Kuusitoista riutunutta fuksipoloista istuu junassa Tur*sta kohti pääkaupunkia. Kolmen päivän takainen innostus ja energia ovat muisto vain. Naamiot on riisuttu, vain krapulan kylmät kasvot näkyvät. On torstai, joulukuun 18. päivä. Jouluun on viikko, mutta loppuvuoden odotetuin tapahtuma on jo ohi. 

Gangstereiden Tanskan iskuryhmä on kotiutunut. Matkalla on koettu asioita, jotka sitovat tätä sekavaa sakkia salaisuuksillaan yhteen koko loppuelämän. Jutun kertomukset kirjoitetaan anonyymeinä, ettei kenenkään matkalle osallistuneen lupaava LinkedIn-pöhinä kariudu ennenaikaisesti.

– The trip made it out of the group chat, but will the group chat make it out of the trip? filosofoi yksi reissaaja lentoja varatessamme.

On tehty asioita, joista osa on laittomia Suomessa. On myös hedonoitu hintatasoilla, jotka olisivat Suomessa vain märkä uni. 

Tähän pisteeseen on päädytty kolmekymmentä euroa maksaneiden Wizz Air -lentojen, fuksien Whatsapp-ryhmässä tapahtuneen nostatuksen ja heikon harkintakyvyn kautta. Päätoimitus keräsi matkailijoiden kokemuksia kvalitatiivisella tutkimuksella, ja on koonnut parhaat palat tähän juttuun. Nauttikaa ja ottakaa mallia.

Kaunis, rietas, vähäpukeinen

Huhujen mukaan tiistai-iltana jyvät karsiutuivat akanoista, kun lähes täysipäisestä baariporukasta kolmen hengen uljas delegaatio lähti selvittämään matkamme pohjimmaista kysymystä: millaista hedonismia tähän sympaattiseen puolalaiskaupungin tiistaiyöhön kätkeytyy. Tästä moraalisesta koitoksesta selviäisivät vain vahvimmat yksilöt, joiden kyky pitää yllä päihtymystä olisi ennenäkemättömän voimakas.

Delegaatiolle oli aiemmin selvinnyt, että Gdanskin yöelämä kattaa varsin riettaan tarjonnan erilaisia eroottisia tanssijoita. Kaduilla sisäänheittäjät mainostivat organisaatioitaan lupaillen peräti kymmeniä nännilävistettyjä neitokaisia. Niinpä delegaatio lähti journalistisin tarkoitusperin selvittämään, pitävätkö huhut paikkansa. 

– Gdanskin kadut olivat virvoittava kokemus siitäkin huolimatta, että sisäänheittäjien minulle lupaamat 25 paidatonta miestä nännilävistyksineen kaikkineen jäivät kokematta, kertoo eräs nukkumaanmenoa priorisoinut matkalainen.

Pian synkältä sivukujalta paljastuikin päiväsaikaan viattomalta mökiltä näyttänyt rakennus, jonka raskaan oven takana portaat viettivät partavedentuoksuiseen kellariin. Delegaatio astui sisälle violetiksi valaistuun tilaan, jonka sisustuksena toimivat sohvat ja strippitangot. Heidän eteensä tuotiin juomalista, jonka hinnat olivat valitettavan suolaisia kaupungin yleiseen edullisuuteen nähden. Tanssijoiden tarjoamat palvelut olivat niin ikään varsin tyyriitä, mutta kohteliaisuudesta, ja  kattavan journalistisen kokonaiskuvan saadakseen delegaatio päätyi maksamaan kolmekymmentä euroa tanssiesityksestä. Kertoman mukaan kyseessä olikin taiteellisesti ihan kelvollinen performanssi.

Delegaatio ei kuitenkaan ollut saapunut paikalle esineellistämään puolalaista työväenluokkaa, vaan antamaan heille äänen. Siksi he pyysivät saada haastatella kahta tanssijaa, Anyaa ja Victoriaa, jotka sattuivat samaan pöytään. 

Naiset kertoivat olevansa noin 20-vuotiaita ja nauttivansa työstään kyseisessä yrityksessä. Palkka on kuulemma hyvä ja ikävät asiakaskokemukset harvassa. Tulevaisuudessa heitä saattaisi kiinnostaa esimerkiksi kampaajan ammatti, mutta opiskelujen välissä tanssiminen on oikein hyvä tapa ansaita elantonsa. 

Vaikka delegaatiomme edustajat yrittivät pohjoiseurooppalainen pelastaja -kompleksinsa lumoamina pyytää Anyaa ja Victoriaa kanssaan aamupalalle keskustelemaan esimerkiksi koulutuksen emansipatorisesta voimasta, oli vastaus kielteinen. Lopulta nämä kolme muskettisoturia nousivat strippiklubin pimennosta keskiviikkoaamun sarastukseen. Kaihoisan tuulenvireen saattelemina he ymmärsivät olevansa vain yksiä Anyan ja Victorian lukuisista, säälittävistä asiakkaista. 

Tuomionpäivän trio jatkoi odysseiaansa kohti kasinoa, kun loputkin paikallisen proletariaatin puurtajat tulivat jo vastaan työvaatteissa.

Stalin, Hitler ja heitäkin pahempi krapula

Viimeisenä päivänä seurue saavutti konsensuksen siitä, että matkaan sisältynyt alkoholin suurkulutus olisi nyt oikeutettava perehtymällä tämän historiallisesti merkittävän kaupungin tärkeimpään nähtävyyten, toisen maailmansodan museoon. 

Mielikuvat tästä kulttuurikokemuksesta vaihtelevat krapulan asteesta riippuen. Strippiklubilla ja kasinolla aamuun asti suorittaneet muistavat kilometreiltä tuntuneen vaelluksen ohi suurten lentokoneiden ja mahtipontisten propagandajulisteiden. Sodasta palannut olemus sai heidät miltei sulautumaan lavastetun taistelutantereen sekaan.

Toisille kokemus oli mitä liikuttavin ja mielenkiintoisin kosketus sodassa menetettyjen sielujen todellisuuteen. Niille, joiden silmät pysyivät auki, museo tarjosi valtavat määrät sotanörttien laatimaa lorea ja jopa palasen aidosta ja alkuperäisestä Molotov-Ribbentropin sopimuksesta. 

Suomi–Ruotsi -ottelu

Kun AirBNB:n sohvalla oltiin katsottu tarpeeksi musiikkivideoita ja kompilaatiota Persianlahden sodasta, oli delegaatio valmis pääiltaan. Mainittakoot, että samaisella sohvalla nukkui kaksi poloista seurueen jäsentä, sillä majoituspaikassa oli liian vähän sänkytilaa koko joukolle.

Jos jossain puolalaiset ovat hyviä, niin panemaan. Ties minkälaisia paikallisia oluita löytyi hyvin kohtuulliseen hintaan niin ruokakaupoista kuin kapakoistakin. 

Toverillisen opiskelutoveruuden hengessä jalkauduimme koko komppanian voimin lipittämään ohrapirtelöistä humalaisimpia ja täyteläisimpiä. Reittimme kulki muun muassa Piwnan kautta, eli paikallisen baarikadun, jonka nimi on suomeksi olut.

Deliberatiivisen prosessin myötä yhteiseksi illanviettokohteeksi valikoitui hedonistinen helmi, jossa sai ostettua litran oluita hyvin opiskelijaystävälliseen hintaan. Jopa Suomen arvostetuimman baarin eli Mr. Donin ämpärit kalpenivat kyseisen paikan kultaisten olutpilarien saapuessa pöytään. 

Valtsikan viinaanmenevä delegaatio joutui kuitenkin kiusalliseen tilanteeseen. Viereiseen pöytään nimittäin istuutui ruotsalainen turistilauma, jonka oluenjuontitahti oli huomattavasti omaamme tehokkaampi.

Tämä oli osalle fukseista liikaa. He poistuivat paikalta. Osa jäi sönköttämään tyydyttävä-tyydyttävä -virkamiesruotsin taidoilla small talkia, mihin länsinaapurit suhtautuivat säälittävästä tasosta huolimatta riemulla. 

Törmäsimme samoihin ruotsalaisiin myöhemmin paikallisessa Alkossa. He tunnistivat meidät, me emme heitä. Suomi 1 – 0 Ruotsi.

Sotaa, sotaa ja aina vain sotaa

Hintatasovertailua: ampumaradalla käyminen Gdanskissa – 40 € per henkilö. Suomessa vastaava paketti – yli 200 €.

Oli siis vain kohtuullista ja rationaalista, että kauniina ja ruudinkatkuisena alkuiltapäivänä neljän hengen raakalaisryhmä otti muutaman roposen maksavan Bolt-kyydin Gdanskin kannelmäki-esqueihin lähiöihin ja selvitti Nato-liittolaisen asevarantojen vahvuuden. 

Sen syvällisempiä turvallisuusohjeita ei jaeltu, vaan paikallinen Rambo ohjeisti suoraa päätä tositoimiin. Osasto puki suomalaisvalmisteiset Peltor-kuulosuojaimet päähän silmät kiiluen ja luki puolankieliset turvaohjeet. Kaikki oli valmista.

Riemulla ei ollut rajaa, kun nämä neljä Suomen turvallisuuden peruspilaria pääsivät tykittämään pahvitauluja jykevällä pumppuhaulikolla ja neuvostonostalgisella AK-47:llä. Ampumatarkkuutta tarkastellessa voi varmuudella todeta, että Naton yhteinen ydinpelote on tarpeeton – Suomen pojilla on homma hallussa.

Ampumaradan jälkeen oli fiilistelyn aika. Puolan kirpeä talvi-ilma ei saanut hymyjä hyytymään, ja posket punoittivat lapsenomaisesta riemusta. Siitä oli hyvä jatkaa kylmän kolpakon ja pelmenien ääreen. 

Samanaikaisesti toinen delegaatio oli nautiskelemassa talvisesta pläjäyksestä: maailman parhaaksi äänestetystä joulutorista. Tuomaanmarkkinat tosiaan kalpenivat tämän pittoreskin idyllin rinnalla. Kaupungin joulutoimikunta ei ollut säästellyt valojen, monipuolisen juoma- ja ruokatarjonnan sekä tivolipuolen suhteen. 

Tarjolla oli laaja kattaus paikallisia artensaanituotteita karvahatuista katolisiin ikoneihin. Myös tässä kulttuurikohteessa päästiin alkoholin makuun jouluisen viinin merkeissä. Lapsenmieliset pääsivät kokeilemaan myös vuoristorataa, ja joulun taika sai osan seurueesta suorastaan herkistymään. 

Lain kova koura on musertaa joukkueen

Sattuipa niinkin, että kaksi matkalaista oli etsimässä itselleen illallispaikkaa, minkä mainittakoon olevan kasvissyöjille haastava tehtävä Puolan lihapitoisessa ruokakulttuurissa. Yhtäkkiä he huomasivat, että erääseen puistikkoon oli kerääntynyt useampia poliiseja saartamaan kahta viatonta nuorukaista. Oivalluksen hetkellä järkytys oli suuri – kaksi muuta suomalaisen seurueemme jäsentä oli joutunut paikallisen virkavallan ansaan!

Kuvatessaan todistusaineistoa tästä puolalaisen oikeusvaltion häpeätahrasta paikalle eksyneet kuitenkin epäonnisesti kiinnittivät yhden poliisin huomion. Tämä tulikin tivaamaan, yritetäänkö Puolan virkavallasta tehdä jonkinlaista pilkkaa internetiin. Hätääntyneenä todistajat kyselivät tältä kovistelevalta köriläältä, mikä oli heidän ystäviensä harjoittama vääryys ja sitä seuraava rangaistus. Tuohtunut poliisi kertoi, että kaksikko oli Puolan lakien vastaisesti juonut julkisella paikalla – ja seurauksena olisi peräti kolme päivää putkassa!

Hymy hyytyi nopeasti sivullisten tajutessa, että tosi oli kyseessä. Puolan vankilat tuskin olisivat erityisen kunniakas kokemus ja kotiinkin oli määrä lähteä kahden päivän kuluttua. Nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että tämä ketale vain pilaili hyväuskoisten suomalaisten kustannuksella. Todellisuudessa rikkeestä seuraisi vain kolmenkymmenen euron sakko.

Vaikka hammasta purren sakot saatiin maksettua eikä yhtäkään matkalaista ole etsintäkuulutettu Puolassa – anekdootti toimikoot varoituksena niille, joille olut maistuu myös raikkaassa ulkoilmassa. 

Loppu hyvin kaikki hyvin

Haluamme kiittää matkan virallisia yhteistyökumppaneita eli Wizz Airia, Kansaneläkelaitosta ja Jethro Rostedtia. Suuri kiitos myös koko matkaseurueelle ikimuistoisesta reissusta. Oikeudellisista syistä on mainittava, että suuri osa tekstistä on keksittyä potaskaa, joka ei perustu mihinkään muuhun kuin kirjoittajien perverssiin ja häiriintyneeseen mielikuvitukseen. Kuvat ovat tekoälyn luomia. 

Eläköön Polvi. Eläköön Puola.