Teksti: Helmi Turunen
Kuva: Fanni Uusitalo, valtioneuvoston kanslia. CC-BY-4.0. Valtioneuvoston kuvapankki.
Kuka luulet olevasi, Ville Tavio?
”Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri, perussuomalainen Turusta, isä, lakimies, yrittäjä.”
Sinulla on X-sovelluksessa kansikuvana teksti “Ole rohkea suomalainen”. Mitä tarkoittaa mielestäsi olla rohkea suomalainen?
”Se on yksi käyttämäni motto, jonka olen itse keksinyt. Sillä on ainakin kaksi merkitystä. Sen voi tulkita niin, että täytyy olla riittävän rohkea puolustaakseen suomalaisuutta. Toisaalta sen voi tulkita niin, että täytyy olla rohkea suomalainen sisäisesti, mutta voi olla myös rohkea suomalainen ulkoisesti ja toimia sen puolesta, että suomalaisuusaate ja kansallisvaltio menestyy.”
Jos mietit itseäsi vain poliitikon näkökulmasta, koetko saaneesi enemmän vihaa vai rakkautta urasi aikana?
”Henkilökohtaisesti enemmän rakkautta, mutta pakko myöntää, että tää perussuomalaisuus on ollut sellainen (juttu), että sillon kun tein valinnan, että tuun perussuomalaisiin niin sillon alkaa eri tavalla huomata sen, millaista julkinen keskustelu on ja siinä on paljon enemmän vihaa ja sen tunnistaa heti.”
Olet ainakin aikaisempina vuosina esittänyt skeptisyyttä EU:ta ja sen toimivaltaa kohtaan, päteekö tämä yhä?
”Kyllä, tietysti politiikka perustuu aika pitkälti arvoihin ja havantoihin, jotka ei helposti muutu. Siinä missä EU:ta on kritisoitu monenlaisista asioista niin nykyään sanoisin yhä, että kritisoin ennen kaikkea sitä byrokratian määrää. Siinä on perustavanlaatuinen ongelma, että EU:lle on annettu valta tehdä niin paljon sitä byrokratiaa.
Toisaalta, demokratiassa EU:sta tulee toki Euroopan näköinen, mutta kyllä siinä on silti demokratiavajetta, koska Suomi on niin pieni maa ja sillä on pienempi ääni toisinaan, ja yritämme maksimoida sen. Samanaikaisesti haluaisin huomauttaa, että kun olen kritisoinut EU:ta, olen kritisoinut nimenomaan tietynlaisia byrokraattisia rakenteita ja EU:n sisällä vaikuttavia vasemmiston valtapyrkimyksiä. Sen sijaan en kritisoi Euroopan yhtenäisyyttä, kansainvälisyyttä ja eurooppalaista yhteiseloa. Ne ovat asioita, joissa usein koemme, että olemme suomalaisina eurooppalaisia.”
Kommentoitte viime kesänä ettei Pariisin olympialaisten avajaisissa olisi tarvinnut tuoda seksuaalivähemmistöjä niin näkyvästi esiin ja sanoitte, että “Tasa-arvoa edistetään parhaiten olemalla käytännössä suvaitsevaisia erilaisuuksiamme kohtaan.” Eikö sillä juuri edistetä suvaitsevaisuutta, että erilaisuus tuodaan osaksi normaalia esimerkiksi monipuolisella edustuksella eri tilanteissa?
”Riippuu tilaisuudesta. En itse kannata sellaista kaikki elämät kattavaa tuputusta mielellään millekään ideologialle. Tää aiheuttaa mun mielestä tällä hetkellä enemmän kahtiajakoa kuin sitä yhtenäisyyttä. Jos yhtenäisyyttä halutaan saavuttaa niin sitä pitäisi tehdä maltillisesti. Mäkin kuulun todellisuudessa hyvin maltillisesti ajattelevaan suomimieliseen porukkaan.
Mua ei haittaa, että on vaikka jotain Pride-festareita, ne näkyy katukuvassa eikä siinä mitään. Mutta tarkoittaako se, että kaikkien festareiden täytyy olla Pride-festareita, mun mielestä ei tarvitse. Eli kaikkialle ei tule tunkea tietyllä tapaa jakavaa sanomaa. Mun mielestä keskitietä ei voi löytää, jos kaikki osapuolet haluaa jyrkästi tehdä omalla tavalla asiansa, vaan se vaatii kompromissin jos halutaan yhdistää porukka.
Tällaisia kysymyksiä ei ollut omassa lapsuudessa ja nuoruudessa ja mun mielestä porukka oli hyvin yhtenäistä. Kyllä se kahtiajako on nyt kasvanut. Johtuu monista seikoista, tietysti myös sosiaalisen median algoritmeista. Mutta jos halutaan kahtiajakoa vastaan taistella niin silloin meidän pitää ymmärtää toinen toisiamme. Ja siksi pyydän arvoliberaaleja ymmärtämään myös perinteisemmän arvomaailman ihmisiä.”
Voiko olla, että ihmiset haluavat mahdollisuuden olla omia itsejään ja näyttää uusia puolia, joita ei ehkä aikaisemmin esimerkiksi teidän lapsuudessa uskallettu näyttää? Johtuuko kahtiajako silloin heistä vai voisiko siihen vaikuttaa myös se, että toiselta puolelta tulee tietynlaista sanomista heitä kohtaan, jotka esittää oman näkemyksensä? Eikö siis kahtiajakoa synny molemmilta puolilta?
”Konservatiivin silmin on huolestuttavaa, että kunniantunto katoaa ihmisiltä ja normalisoidaan kaikkea sellaista yhteiskunnallisesti haitallistakin. Näkyy pahimmillaan sitten väkivaltaisuuksina, vaikka nuorisojengeinä ja paikkojen hajottamisena. Semmoinen tietty yksityisyyden säilyttäminen kuuluu kunniallisuuden ylläpitoon, että voidaan toimia sillä tavalla maltillisesti yhdessä. Aktivismin voi tehdä myös muualla, esimerkiksi poliittisten puolueiden kautta. Aktivismia ei mielestäni tarvitse tuoda muiden ihmisten arkeen. Jos yhteinen arki etsitään kultaisesta keskitiestä niin silloin me kaikki tullaan keskenämme toimeen.”
Poliitikkona siis sanot, että pitäisi tuoda vähemmän omia arvoja esille kaikkien keskuuteen?
”Tiedän, että individualistisena yhteiskuntana ei aina ymmärretä sitä, että jos minusta tuntuu joltakin, niin minulla on oikeus toimia näin. Se ei ole paras lähtökohta jos halutaan rakentaa yhteistä. (Lisäksi) kannustan kaikkia nuoria olemaan kriittisiä kaikkia esitettyjä väitteitä kohtaan.”
Omilta taloustieteen luennoilta olen oppinut, että yksi tärkeä osa talouskasvun ja kehityksen kannalta on koulutus. Miten voisimme parhaiten tukea opiskelijoita olemaan Suomea kehittävä tukipilari jatkossa?
”Mielestäni meidän tulee katsoa tätä koulutuspoliittisena kysymyksenä. Tietysti voitaisiin mennä mikrotasolle ja voitaisiin pohtia opiskelijoiden motivaatiota jäädä Suomeen ja työllistyä, koska me kaikki haluamme, että Suomi olisi maa, jossa löytyy opiskelun jälkeen työpaikkoja. Sekin edellyttää sitä, että koulutamme oikean määrän ihmisiä oikeille aloille. Teknologisessa kilpailussa meillä on pakko olla painoarvoa teknologisessa osaamisessa, jossa Suomi on perinteisesti ollut hyvä. Myös ulkomaankaupasta vastaavana ministerinä koen olevan tärkeää, että meiltä löytyy korkean teknologian osaamista meidän vientiyritysten tarpeisiin.
Korostaisin siis tässä sitä puolta, että meidän tutkimus- ja innovaatiorahoitus osataan suunnata teknologisen puolen osaamiseen. Tiedän, että tarvitsemme sivistysvaltiossa kaikkien alojen asiantuntijoita, mutta se ei ole kenenkään etu, että koulutetaan alaa, jolle ei ole niin paljon kysyntää.”
Mikä on lempimuistosi omalta opiskeluajaltasi?
”Opiskelukaverit, ja heidän kanssa opiskelun ja vapaa-ajan yhdistyminen aika sulavasti. Saman kaveriporukan kanssa oltiin yhdessä koulupäivän aikana ja illalla jonkun luona yhdessä. Vaikka opiskelu oli paikoittain raskasta niin siihen kuuluu tietty vapauden tunne ja kyllähän se on jäänyt mieleen se tunne.”
Olette puhuneet Suomen väkiluvun keinotekoisesta kasvattamisesta maahanmuutolla. Pystyttekö avaamaan, mitä tarkalleen tarkoitatte käyttäessänne ilmaisua?
”Maahanmuuttopolitiikassa on pitkään käytetty maahanmuuton lisäämisen argumenttina, että meidän väestö vanhenee ja että meidän lapsiluku on pienentynyt. Oma suositukseni on pikemminkin se, että me tuetaan suomalaisia lapsiperheitä ja suomalaisia muodostamaan perheitä. Sen sijaan jos me ajatellaan, että väestön vanheneminen pitää kohdata käytännössä siirtolaisuudella, niin se avaa liian monia lieveilmiöitä, jotta se toimisi niiden tavoitteiden saavuttamiseksi, jotka väestönkasvun tavoittelemisessa on.”
Voidaanko luottaa siihen, että Suomessa syntyisi tarpeeksi lapsia tasapainottamaan kestävyysvajetta?
”Ei voida luottaa mihinkään ilman, että me toimitaan, joten mun mielestä meidän kannattaisi pyrkiä lisäämään politiikkatoimia, joilla tuetaan perheiden perustamista. Siinä on tietysti se riski, että väestö vanhenee, joka tulisi kohdata uusilla hoivamuodoilla ja koko ajan kehittyvillä teknologioilla. Tai jos otettaisiin mallia Japanista niin mun mielestä lähestymistapa olisi ehkä terveempi.”
Koetko, että hallitus toteuttaa tällä hetkellä edellä mainitsemiasi toimia kestävästi?
”Se on aloittanut uutta suuntaa, mutta kyllä kuitenkin katson, että ei se tule riittämään. Seuraavan hallituksen tulee myös tehdä ennen kaikkea perhepolitiikkaa siten, että se on tasapainossa meidän sosiaaliturvajärjestelmien kanssa. Mun mielestä sen painotus on ollut Suomessa perinteisesti kovin vasemmistolainen niin mä toivoisin, että löytyisi vielä joskus politiikassa yhteisymmärrys toimiin.
Mielestäni olisi esimerkiksi hyvä, jos lapsia saavalle naiselle voitaisiin myöntää verovapauksia. Meillä on käytössä lapsivähennys, mutta se summa on vielä niin pieni, että se ei sikäli toimi. Lapsia ei ehkä puhtaasti kukaan hanki taloudellisista syistä, mutta toisaalta aika paljon puhutaan, että joku jättäisi hankkimatta taloudellisista syistä. Uskon siis, että sillä on korrelaatio ja sitä kannattaisi tutkia enemmän.”
Onko politiikka saanut ikinä epätoivoiseksi, vai onko jatkuva palo ja toivo omien poliittisten tavoitteiden edistämiseksi ehkäissyt eksistentiaaliselta kriisiltä tai epätoivolta?
”Uskoisin ja jopa toivoisin, että jokainen joka ymmärtää vähän kansantaloutta on tällä hetkellä toisinaan epätoivon vallassa. Suomen talouden tunnusluvut on valitettavasti niin huonoja, että meidän tulisi tehdä paljon radikaalimpeja toimia.
Toivosta puhuttaessa, totta kai tää on hyvin toiveikasta hommaa. Joka päivä tehdään uusia päätöksiä. Hallituksen ministerinä toimiessa kun näkee päätöksentekoa hirveen läheltä niin kyllä se herättää mussa toivoa kovastikin. Tehdään perusteltuja päätöksiä ja vaikka niitä käsitellään kriittisesti julkisuudessa, niin kuin kuuluukin, niin mä oon itse hyvin luottavainen siihen, että asiat menee parempaan suuntaan.”
