Maapallon miljoonista paikoista osa on salaperäisiä ja karmivia, ehkä jopa kirottuja. Erilaisten kirousten on uskottu langenneen eri paikkojen ylle, ja monet uskomuksista ovat eläneet satoja vuosia. Joillekin niistä on myöhemmin löytynyt selitys. Monesti alkuperäinen ajatus kirouksesta on kutkuttavampi kuin tutkijoiden esittämä selitys. Helvetinomaisten paikkojen synnyssä omaa osaansa ovat näytelleet paitsi ihmiset, myös luonto.


TEKSTI Marissa Rämänen

Ovi helvettiin löytyy Turkmenistanista, Derwezen kylästä. Tai ainakin sillä nimellä tämä palava kuoppa paikallisesti tunnetaan. Keskellä aavikkoa sijaitseva, halkaisijaltaan 69 metriä oleva ja 30 metriä syvä kaasukraatteri on palanut taukoamatta vuodesta 1971 – siis muutaman vuoden päästä puoli vuosisataa. Kuopan synnystä ei ole varmuutta, mutta oletetaan, että neuvostoliittolaiset geologit uskoivat löytäneensä 70-luvulla öljykentän, jota he alkoivat porata. Virhearvio huomattiin, kun maa petti porauslaitteiden alta ja aavikolle aukesi valtava luonnonkaasun täyttämä monttu, joka levitti myrkyllistä kaasua lähistölle. Samaiset tiedemiehet uskoivat, että ongelma ratkeaisi sillä, että kuoppa sytytettäisiin tuleen, ja kaasu palaisi loppuun muutamassa päivässä. Niin ei selvästikään käynyt, vaan ovi helvettiin palaa aavikolla edelleen.

Kazakstanissa sijaitsevien kahden kylän, Kalachin ja Krasnogorskin, uskottiin pitkään olevan kirottuja. Pienten kylien asukkaat alkoivat nukahdella holtittomasti, myös kesken kävelyn. Jopa kuusi päivää kestäneiden unien jäljiltä heränneet kärsivät muistinmenetyksistä. Osalla esiintyi myös hallusinaatioita, kuten näkyjä, joissa esiintyi ihoa syöviä toukkia ja käärmeitä sängyssä. Oireiden syytä tutkittiin, ja selitykseksi ehdotettiin jopa massapsykoosia. Lopulta syyksi paljastui lähellä sijaitsevan Neuvostoliiton aikaisen uraanikaivoksen aiheuttama häkän ja hiilivetyn määrän kasvu ilmassa. Kylien asukkaat on sittemmin evakuoitu alueelta.

Myös luonnolla on osansa eri paikkojen kiroamisessa. Perussa sijaitsevasta, kirotuksi uskotusta Shanay-Timpishka -joesta on kulkenut tarinoita jo inkojen ajoista asti. Joki on kuutisen kilometriä pitkä ja syvimmillään se virtaa parinkymmenen metrin syvyydessä. Omituista tässä joessa on se, että sen lämpötila nousee paikoitellen sataan asteeseen eli veden kiehumispisteeseen. Kiehuva joki on poikkeuksellinen, sillä korkeita lämpötiloja saavuttavia jokia on yleensä vain tulivuorten lähettyvillä. Missä on Shanay-Timpisihkaa lähin tulivuori? 700 kilometrin päässä. Tämä kirottu joki kiehauttaa elävältä minuuteissa eläimet, jotka sattuvat putoamaan polttavan kuumaan, nestemäiseen hautaansa.

Shanay-Timpishka ei ole ainoa vesistö, jolla on erikoisia ja yliluonnolliseksi uskottuja ominaisuuksia. Pohjois-Yorkshiressa sijaitsevaa ”Kivettävää lähdettä” (Petrifiying well) on pidetty satojen vuosien ajan paholaisen kiroamana. Pääkalloa muistuttava lähde nimittäin muuttaa sen kanssa kosketuksiin joutuvat esineet kiveksi nopeasti, muutamassa viikossa. Lähettyvillä asuvat ovat uskoneet muuttuvansa itsekin kiveksi, jos koskettavat lähteen vettä – toisaalta vedessä on peseydytty ja sitä on juotu, koska sillä on ajateltu olevan ihmeellisiä voimia. Lähteen kivettävien ominaisuuksien on todettu johtuvan kuitenkin veden korkeasta mineraalipitoisuudesta. Vaikka lähde ei olekaan kirottu, siitä juominen on varsin epäterveellistä.