Mashiro – kun sushi ei pysy puikoissa

Unicafe tekee hyvää duunia opiskelijoiden ravitsemisessa. Joskus on kuitenkin kiva päästä ulos kampusalueelta ja heittäytyä villiksi kympin lounaalla. Arda Yıldırım testasi suositun Mashiron.

ruoka2

Olin kuullut paljon hyvää Vallilassa toimineesta Beniyasta. Tämä japanilaista ruokaa – siis sitä heidän arkiruokaansa, ei juhlallista sushia – tarjoillut ravintola päättikin sitten siirtyä uuteen osoitteeseen Töölöön.  Olin jo harakirin partaalla, kun onneksi kuulin Beniyan korvanneesta ravintolasta. Niin ikään japanilaista ruokaa tarjoava Mashiro sai luvan toimia arkeni pelastajana.

Läksin matkaan lihaa syövän ystävättäreni kanssa saadakseni mahdollisimman kattavan kuvan tarjonnasta.

Paikka on hyvin pieni huoneisto avokeittiöllä Mäkelänkatu 22:ssa. Pöydät olivat täynnä klo 12, mutta kahdelle oli juuri ja juuri tilaa. Vaikka pöytiä jaettiin ongelmitta tuntemattomien kesken, monet joutuivat kääntymään ovella pettynein ilmein. Iloitsin aikataulutukseni onnistumisesta.

Tarjoilija selitti meille ”ensikertalaisille” menun idean ja kokonaisuuden hyvin informatiivisesti ja ytimekkäästi hymy huulillaan. Kovin japanilaista, sanoisin. Kokit keskittyivät omaan tekemiseensä. Kaikki oli hyvin hallittua ja eteeristä, kuten olettaa saattaa.

Tilasin listalta tarjoilijan suositteleman lohi-zukedonin (9,50 e), toisin sanoen inkivääri-soijamarinoidun lohen ja riisin. Seuralaiseni tilasi possu-nikomidonin (11 e), siis inkiväärillä ja sakella maustetun possun kananmunan ja riisin kanssa.

ruoka1

Koska puhuttavaa oli paljon, emme huomanneet ajankulua, mutta puolen tunnin kuluttua alkoi jo hieman ihmetyttää. Lounaan odottaminen 35 minuuttia on mielestäni melko riskaabelia. Yleensä se syödään työpaikan tarjoaman puolituntisen aikana. Onneksi meillä ei ollut kiire.

Annokseni oli oikein näyttävä ja houkutteleva.  Lohi kirjaimellisesti suli suuhun. Niin pehmeää lohta en muista maistaneeni aikoihin. Kaikki muu annoksessa oli valitettavasti melko keskinkertaista. Riisiä ei ollut maustettu, ja se oli jo jäähtynyttä. Lohen marinadissakin oltiin säästelty. Maut olivat hyvin hienovaraisia, lähes yksioikoisia.

Annoskateus iski, kun seuralaiseni höyryävä kulho saapui pöytään. Murea possunniska oli kuulemma sienien ja raikkaiden inkiväärisuikaleiden kanssa tasapainossa sekä hyvin maustettu. Myös riisi oli kosteaa ja maukasta possun paistinliemen ansiosta.

Molempien mielestä riisiä oli liikaa annokseen muihin raaka-aineisiin nähden. Mieluummin kuitenkin näin päin, totesimme.

Tuomio: Annokset Mashirossa ovat raikkaita mutta täyttäviä lohturuokakulhoja. Maut ovat japanilaiseen tapaan puhtaita ja selkeitä. Hintaansa nähden riisin, joka kattaa suuren osan jokaisesta annoksesta, olettaisi kuitenkin olevan jotain muuta kuin kuivaa.

**/***

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *