Kuka luulet olevasi, Pekka Pouta?

TEKSTI JA KUVA Ripsa Niemi

Kuka luulet olevasi?

Olen flussainen telkkumetku, joka lähenee viittäkymppiä ja taistelee painonsa kanssa.

Olet työskennellyt meteorologina 25 vuotta. Mikä sääilmiö on ollut urasi mieleenpainuvin?

Mieleenpainuvin tapaus oli varmaankin noin 20 vuotta sitten yhtenä aamuyönä lähetyksen aikana tullut ukkonen, joka kuului studiossa asti, vaikka kaikki studion ovet olivat kiinni. Se kuulosti siltä, että jotain räjäytellään. Myös mökillä tulleet ukkoskuurot ovat painuneet mieleen, vaikka ne eivät olekaan olleet työtilanteissa.

Sää puhuttaa ihmisiä päivästä toiseen. Yllättääkö sinua Suomen säässä enää mikään ja päivitteletkö itse säätä työn ulkopuolella?

En jaksa kauheasti työn ulkopuolella päivitellä ja ihmetellä säätä. Töissä tulee kyllä jatkuvasti yllätyksiä, koska sää on sen verran monimutkainen kuvio. Myös ilmastonmuutos vaikuttaa. Jos katsoo vain menneitä tilastoja, ei pysty päättelemään, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan.

Miksi säästä sitten puhutaan niin paljon arkikontekstissa?

Veikkaan, että se on turvallinen ja hyvä keskustelunaihe. Säästä voi raivota ilman, että kukaan ottaa nokkiinsa. Suosittelenkin sääraivoa muun someraivon sijaan. Sää kyllä kestää joka kerta rankemmankin manauksen.

Sääennustukset menevät välillä pieleen ja sää saattaa muuttua nopeasti aivan päinvastaiseksi kuin mitä oli luultu. Miksi ennustuksia silti tehdään ja kuinka pitkälle ajanjaksolle säätä voi luotettavasti ennustaa?

Ennusteista on yleisesti ottaen hyötyä. Yleensä ennustetaan niin pitkälle, kun säästä pystytään sanomaan jotain. Nykyään ennustetaan paljon myös viihdemielessä, ja pidemmät ennusteet ovat enemmän tai vähemmän sään viihdekäyttöä.

Kuukausiennusteet ovat syys- ja talvipuolella joskus ihan kelvollisia. Vuodenaikaennusteet taas saattavat toteutua suhteellisen hyvin tropiikissa, mutta täällä pohjoisessa ne ovat aikalailla puhtaasti viihdekäyttöä. Kyse ei ole varsinaisesta sään ennustamista, vaan pikemminkin yritetään kuvailla säätyyppiä.

Kuukausiennusteissa yritetään tyypillisesti seurata vyöhykkeitä. Seurataan, missä kohtaa kulkevat pohjoinen kylmä massa, lämpöisempi eurooppalainen ilmamassa ja niiden välissä kulkevat voimakkaat sadealueet. Kuukausiennusteissa käytännössä mietitään, olemmeko sadealueen reitillä vai sen kylmällä tai lämpimällä puolella. Jos olemme lähellä sadealueen reittiä, saattaa sään ennustaminen edes pariksi päivää olla mahdotonta. Liikkuvien matalapaineiden ajoitus voi välillä olla hyvinkin hankalaa ennustaa. Jos ajoitus heittää vaikka kuusikin tuntia, voi päivä olla hyvinkin erinäköinen kuin mitä ennustettiin. Vaikeimpia ovat sadekuurot, enkä usko, että yksittäistä kuuroa saadaan koskaan ennustettua. Sellaisen elinkaarikin voi olla vain puoli tuntia paikallista kaatosadetta.

Ilmastonmuutos vaikuttaa myös Suomen ilmastoon ja säähän. Onko muutos näkynyt urasi aikana?

Kyllä se on näkynyt. Parhaiten sitä summaa jää- ja lumitilanne, joista jäätilanne varsinkin selittää koko talven lämpötilakehityksen. Käytännössä 2000-luvun tai edes 90-luvun aikana ei ole ollut yhtään tilastollisesti keskimääräistä jäätalvea. Vaikka olisi kuinka kova talvi ja pakkanen, ei päästä lähelle mitattujen aikojen jäätilanteiden keskiarvoja. Kun aloittelin uraani ja katselin enemmän tilastoja, oli vielä sellaisia talvia, joina käytännössä koko Itämeren eteläosatkin olivat jäässä. Nykyään Pohjanlahti ja Suomenlahti jäätyvät juuri niukin naukin kokonaan, vaikka talvi saattaisi tuntua mielestämme ankaralta.

Tajuavatko ihmiset ilmastonmuutoksen seuraukset vai saako vasta radikaalisti muuttunut ilmasto ihmiset muuttamaan toimintaansa? Onko silloin jo liian myöhäistä?

Kyllä ihmiset tajuavat ja ymmärtävät. Vastassa on kuitenkin joidenkin yritysten tai valtioiden lyhytnäköinen ahneus. Positiivisia merkkejä ilmastonmuutosta vastaan alkoi näkyä vasta siinä vaiheessa, kun ihmiset alkoivat ymmärtää ilmiötä ja lähtivät liikenteeseen. Meteorologiyhteisö hukkasi ensimmäiset vuosikymmenet yrittäessään vakuuttaa päättäjät ja poliitikot siitä, että jotain pitäisi alkaa tehdä ilmaston eteen. Olisi pitänyt mennä suoraan puhumaan ihmisille, koska eiväthän poliitikot tee yhtään mitään, elleivät äänestäjät pakota.

Ei voi mielestäni koskaan sanoa, että olisi kokonaan liian myöhäistä tehdä jotain. Muutokset ovat kuitenkin käynnissä ja niitä on aina vain vaikeampi pysäyttää. Vaikka nyt lopetettaisiin hiilidioksidipäästöt, ilmasto lämpenisi silti vielä jonkin aikaa. Tai jos peruuttamaton sulaminen esimerkiksi Grönlannissa käynnistyisi, eikä sitä saisi enää pysäytettyä, voitaisiin silti ehkä estää Etelämantereen sulaminen tai metaanivarastojen vapautuminen merenpohjasta. Liian myöhäistä on vasta sitten, kun maapallo on kuin Venus. Käytännössä maan muuttuminen Venuksen kaltaiseksi ei kai kuitenkaan ole mahdollista, joten aina on aikaa estää vielä pahempi.

Myös media-ala on ollut urasi aikana murroksessa. Miten se on vaikuttanut työhösi tv-kasvona?

Isoin muutos tulee tietotekniikan kautta. Kun aloitin, käytössä oli vielä sähkökirjoituskoneet ja menimme Ilmatieteen laitoksen kautta töihin. Silloin seurattiin teksti-tv:tä ja saatiin fakseja tuoreimmista ennusteista. Vuodesta 2000 alkaen työasemat ovat olleet käytettävissä kotonakin ja säätä voi seurata missä vaan, kun aikoinaan se onnistui pelkästään Ilmatieteen laitoksella.

Ennen grafiikkapuolella piirrettiin asioita kartoille käsin, kun taas nykyään voidaan avata valmiiksi määritelty grafiikka, jossa on valmis materiaali. Symbolien ja rintamien parissa vaaditaan vähän käsityötä, mutta periaatteessa näitä grafiikoita voisi esittää suoraan ja ihmiset saisivat niistä tolkkua. Tekniikan nopeus on muuttunut – nyt pystytään laittamaan suuri pino valmiiksi määriteltyä animaatiota prosessoitumaan valmiiksi ja näyttämään sitä ruudussa livenä. Ennen kesti kokonainen päivä, jotta tietokone sai laskettua yhden sellaisen. Siinä maapallossa, jota me pyörittelemme säälähetyksissä, on koko maapallon säädata viikon ajalta ja sitä pystyy käyttämään grafiikkakortin voimalla reaaliaikaisesti. Tämäkin tekniikka alkaa tosin pikkuhiljaa olla vanhentunutta.

Nykyään pitää myös saada enemmän tavaraa tehtyä lyhyemmässä ajassa ja sosiaalinen media tuottaa lisätöitä. Murros näkyy myös siinä, että toimitusympäristö muuttuu nopeasti ja porukka vaihtuu.

Automatisoituuko sinunkin työsi kokonaan tulevaisuudessa?

Työ on jo nyt aika automatisoitunutta. Iltavuoroissa pystyy korjaamaan ennusteita ja tekemään varsinaista perusennustustyötä enää vain vähän. Aamulla taas havainnot koskevat alkavaa päivää, joten niistä pystyy korjaamaan ennustemalleja vielä sille päivälle.

Sen takia aamulla tuntee tekevänsä mielekästä ja kivaa hommaa. Illalla työ on enemmän esittämistä ja selittämistä, ja olennaista on löytää kaiken tiedon keskeltä tarpeeksi varmat ja kiinnostavat pointit säästä.

Käytännössä kaadetaan ja sulatetaan kauhea määrä tavaraa päähän lyhyessä ajassa ja jatkojalostetaan se mahdollisimman nopeasti. Ei varsinaisesti enää mietitä ja ennusteta perinteisesti yksittäisen sadealueen ja sateen paikkoja, vaan sitä mikä tässä on varmaa ja tärkeää. Työ lähentyy toimittajan työtä.

Joka päivä sama kuva Pekka Poudasta moshpitissä oli suuri somehitti. Miltä tuntuu liike moshpitissä?

Riippuu millainen bändi soittaa. Jos juostaan pyörivässä kehässä, niin extraa voi hakea juoksemalla vastavirtaan. Mutta sitä ei kyllä voi tehdä, koska yleensä mukana on myös pieniä, joille sattuu helposti vahinkoa. Silloin kun juoksin paljon piteissä, se oli verrattavissa erittäin kovatehoiseen juoksulenkkiin. Syke nousi ihan tappiin ja sai hyvin terveellistä teholiikuntaa.

Winter is coming, sääkoira-Sini ja lukuisat Youtubeen päätyneet kepposet uutis- ja säälähetyksissä. Tykkäät hullutella työssäsi. Mitä hauskaa aiot seuraavaksi keksiä?

Ei sitä tiedä. Tänään esittelin Sami Hedbergin kevätpörriäisenä Huomenta Suomi -ohjelman puffissa. Haastattelin kevätpörriäistä ja kyselin miltä kevät tuntuu. Siinä kohtaa tulee aina tehtyä jotain outoa, sillä tarkoitus ei olekaan sanoa puffissa mitään asiaa.

Kuka luulet olevasi, Marko ”Fobba” Forss?

TEKSTI Heidi Puomisto & Emma Viitanen 

KUVA Emma Viitanen

Kuka luulet olevasi?

Töissä olen ylikonstaapeli ja nettipoliisi, kotona perheenisä. Keväällä tulee 19 vuotta täyteen poliisina. Syyskuussa 2008 aloitin nettipoliisin hommat, ensimmäisenä foorumina IRC-Galleria. Minulla ei ole IT-alan taustaa vaan olen ihan perus ”hönö” poliisi.

Monien mielestä työsi on poliisin resurssien tuhlaamista. Teetkö oikeasti mitään hyödyllistä?

Ajatellaan viestimäärää, jonka sain viime vuonna – Facebookissa 3000 viestiketjua, joissa osassa on useampia vastauksia. Kynnys tehdä ilmoitus kauttamme on alhainen. Asia on siis niin päin, ettei minulla riitä aika tai resurssit, jotta pystyisin käsittelemään kaikki viestit sillä tavalla kuin ne olisi ehkä tarpeen käsitellä.

Jokaiselle poliisilaitokselle on tulossa yksi kokopäiväinen nettipoliisi, eli 11 kappaletta. Lisäksi tulee vajaan kymmenen hengen vihapuhetutkintaryhmä. Suomen noin 7000 poliisin joukossa 11 on pisara meressä verrattuna siihen, kuinka paljon sosiaalinen media työllistää poliiseja. Esimerkiksi viime vuonna Facebook näkyi tavalla tai toisella yli 8000 rikosilmoituksessa.

Yhdeksän vuoden kenttäkokemuksella osaan jollain tavalla verrata, missä työssä olen antanut eniten veronmaksajien rahoille vastiketta. Sanon, että se on nykyinen työni. Faktat puhuvat sen puolesta, että tarvetta nettipoliisille on, samoin kaikki tilastot liittyen sosiaaliseen mediaan ja siellä tapahtuviin rikoksiin.

Tuntuuko koskaan siltä, että kynnys on liian alhainen? Saatko paljon asiattomia viestejä ja trolleja?

Vaikka yksityisviesteistä 99 prosenttia on ihan asiallisia kysymyksiä ja avunpyyntöjä, tottakai joukkoon mahtuu myös poliisille kuulumattomia asioita. Vähän samaan tyyliin, kun jotkut kutsuvat poliisit unohtaessaan avaimet kotiin. Trolleja ei oikeastaan tule.

Facebook-seinälläni keskustelu lähtee kuitenkin usein lapasesta. Itselläni on periaatteena, että en hirveästi poista seinälleni tulleita viestejä. Tietenkin on tapauksia, esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan, joissa velvollisuuteni on poistaa asiaton kommentti. Muuten annan kaikkien kukkien kukkia: kommentointi tarjoaa mielestäni melko realistisen kuva siitä, millaista porukkaa sosiaalisessa mediassa pyörii.

Olen usein miettinyt, pitäisikö minun moderoida seinääni enemmän. Silloin eteen tulisi kuitenkin kysymys: mihin vetää raja? Toimin internetissä viranomaisena, enkä ole minkään ryhmän ylläpitäjä.

Monien mielestä nettipoliisi tarkoittaa samaa kuin ajatuspoliisi. Mitä mieltä olet tästä?

Jos poliisi toimii mielipiteiden perusteella, asiasta kannattaa ehdottomasti kannella ja tehdä rikosilmoitus: kaikki poliisitoiminta perustuu nimittäin lakiin.

Olen julkaissut ”liikennevalokaavion”, jossa esitellään vihapuheen kolme eri mallia. Vihreä merkitsee asiallista kritiikkiä, keltainen saattaa mennä jo asiattoman puolelle. Moni saattaa mieltää tämän jo vihapuheeksi. Punaiseen kuuluu laittomuuksia, kuten uhkailua. Jos jokin ryhmä valittaa sananvapauden puutteesta, yritän selittää, että keltaisella alueella mennään jo aika ruman tekstin puolelle. Samalla toiset valittavat keltaisen alueelle kuuluvien viestien sävystä. Nettipoliisi on jatkuvasti näiden kahden ryhmän ristitulessa.

Ajatuksista ei rangaista. Joudun nykyään kuitenkin selittämään aikuisille samaa kuin teini-ikäisille aikaisemmin, esimerkiksi mielipiteen eroa teon tekemiseen. Se on aika hämmentävää.

Koetko, että poliisilla on mahdollisuuksia hillitä netissä olevaa vihapuhetta?

Vihapuheeseen pitäisi päästä heti kiinni, jotta tietty taso nettikeskustelussa pysyy. Turvapaikkatilanteen myötä taso on laskenut ja vaatii paljon työtä saavuttaa se taso, joka  meillä oli muutama vuosi sitten ja rauhoittaa tilanne.

Kaikkea vihapuhetta ei saada koskaan pois, poliisi ei tule koskaan voittamaan sotaa rikollisuutta vastaan se on absoluuttinen mahdottomuus. Aina tulee olemaan rikoksia, ne vain muuttavat muotoaan. Voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, kuinka alhaiselle tasolle rikollisuuden määrän saamme.

 

Viime vuonna Facebook näkyi tavalla tai toisella yli 8000 rikosilmoituksessa.

 

Olet sanonut, että 2010-luvun alussa aikuiset tulivat sosiaaliseen mediaan ja pilasivat sen. Mitä tarkoitat tällä? Millainen sosiaalinen media oli ennen aikuisia?

Ennen sosiaalisessa mediassa nuoret juttelivat, eikä ollut loukkaantumista tai paheksuntaa. Toki ennenkin oli kiusaamista ja suun soittamista, mutta eräänlainen ilkkuminen puuttui. Aikuiset osaavat olla todella ilkeitä: jos joku tekee virheen, ollaan heti haaskalla. Hyvän esimerkin tarjoaa vaikkapa Teri Niitin imetyskuva, jolloin yksittäinen kommentti sai aikaan käsittämättömät mittasuhteet.

Kun sosiaalinen media oli vielä nuorten juttu, aikuisten olisi pitänyt muka opettaa lapsiaan käyttämään palveluita ja toimimaan verkossa vastuullisesti. Ajattelemme, että nuorten pitäisi käyttäytyä kuin aikuiset, mutta älkää tehkö niin. Ainakaan sosiaalisessa mediassa.

Fobba, millaisena näet sosiaalisen median tulevaisuuden?

Lyhyellä tähtäimellä ehkä hieman synkkänä, mutta pitkällä tähtäimellä uskon, että jonkinlaista rotia saadaan. Kun ajattelen oman urani kaarta, niin sehän alkoi siitä, että kaikki oli avointa: nuoret olivat IRC-Galleriassa kuin he olisivat olleet kavereiden kanssa.

Myöhemmin alkoi siirtyminen omiin kupliin avoimien keskustelujen ohella. Ilmiössä on hyvät ja huonot puolensa, ja uskon, että tämä edustaa myös sosiaalisen median tulevaisuutta. Jos moderointi ei parannu palveluntarjoajien puolelta, niin ihmiset eivät viihdy yleisessä keskustelussa, jos he eivät jaksa räksyttämistä.

Uskot siis, että moderointi ja ihmisten blokkaaminen on ainoa keino saada sosiaalinen media rauhoittumaan?

Aina tulee olemaan ihmisiä, joilla ei pysy homma hanskassa, sen takia poliisikin on olemassa. Jos kadulla on riehuva humalainen, niin hänen toimintaansa ei oikeuteta sanan- ja liikkumisvapauden avulla. Hänetkin pitää jollain tavalla blokata, saada pois tilanteesta. Tämä on toki fyysinen ääriesimerkki verrattuna internetin maailmaan, mutta periaate on sama.

Et kuitenkaan itse moderoi seinääsi paljoa. Missä raja menee, milloin rikotaan sananvapautta?

Sananvapautta pitää tietenkin vaalia ja ymmärrän, että kyseessä on arka kysymys. Ennakkosensuuri ei ole koskaan hyvä asia. Kuitenkin jos on saanut useamman mahdollisuuden keskustella ja henkilö blokataan sivulta, se tapahtuu yleensä syystä. Tottakai myös palsta vaikuttaa: käydäänkö keskustelu yksityisellä seinälläni, poliisin sivuilla vai tietyssä ryhmässä.

Moderoijat eivät voi kuitenkaan rajoittaa koko internetin toimintaa. Sananvapaus säilyy henkilöllä ja hän voi perustaa vaikka oman blogin, jonne voi oksentaa pahan olonsa ja hakea ymmärrystä. Täytyy kuitenkin ymmärtää, että edes omalla palstalla ei saa julkaista mitä lystää.

Blokkaamisesta tulikin mieleen, mikset hyväksynyt aikoinaan kaveripyyntöäni Facebookissa?

(Naurahtaa) Varmaan sen takia, että minulla on 5000 kaverin raja ollut täynnä jo monta vuotta. Vaihtuvuutta on toki, joten välillä paikkoja aukeaa ja hyväksyn muutaman pyynnön. Niitä on kuitenkin hirveä lista, joten et varmaan päässyt läpi. Ei mitään henkilökohtaista!