2014

Kainalojuttu

 Maaliskuun 20. päivä Instagramissa kohisi. Madonna oli juuri lisännyt itsestään selfien, jossa hän esitteli seksikkäissä alusvaatteissa muhkeita kainalokarvojaan. Kuvatekstissä luki:

”Long hair…… Don’t Care!!!!!! #artforfreedom #rebelheart #revolutionoflove”.

Kuva levisi nopeasti perinteiseen mediaan. Suomessa asiaa sivusi muun muassa Sami Sykkö Helsingin Sanomien blogissaan. Tabu naisten kainalokarvoista on yhä voimissaan. Groteskin toimittaja oli kuukauden ajelematta, muttei ajattelematta.

TEKSTI JA KUVAT Saarlotta Virri

1. päivä

Vastaanotan luomukuukauteni sekavissa tunnelmissa. Ajatus kainalokarvojen kasvattamisesta pelottaa – varsinkin saamieni kauhistuneiden reaktioiden takia. Mietin, miten karvat tulevat vaikuttamaan elämääni. Koenko vapautuksen ja murtuvatko naiseuden kahleeni?

Madonnan Instagram-kuva on kerännyt aloituspäivääni mennessä yli 50 000 tykkäystä ja lähes 13 000 kommenttia. Suurin osa kommenteista on negatiivisia –  kuvaa haukutaan vastenmieliseksi ja ällöttäväksi. ”She has nothing left to show except this”, toteaa eräs käyttäjä. Toisaalta on myös kannustavia kommentteja: ”I love how you don’t care about what other people say.” Yllättävän suuri joukko kommentoijia epäilee kainalokarvojen aitoutta. Madonnan selfien keräämät kommentit eivät eroa niistä, joita sain lähipiiriltäni testikuukauteni aikana. Karvojen kasvatukseni herätti vähän sympatiaa. Miehet pitivät sitä poikkeuksetta vastenmielisyyden huipentumana. Juttu oli ajatuksen tasolla hauska, mutta karvoja kasvattavan tytön kanssa ei haluttu joutua liian läheisiin tekemisiin. Naisten reaktiot eivät paljoa näistä poikenneet. Heidän mielikuvissaan kainalokarvat rinnastuivat hikeen ja epähygieenisyyteen.

Onneksi on internet. Löydän nopeasti verkosta samanmielisten yhteisön. Tumblrissa kainalokarvojen kasvattajilla on oma hairy pits club. Samalla hashtagilla löytyy sadoittain kuvia viehättävistä naisista esittelemässä kainalokarvojaan. He eivät häpeile pehkojaan, vaan julistavat itsevarmoina naiseuden ja karvojen ilosanomaa. Kuvia on niin rannalta bikineissä kuin juhlista cocktail-mekoissa. Kuvatekstitkin ovat itsetietoisia: ”Who the fuck said being hairy isn’t feminine?” ”They keep the poisonous boys away”

5. päivä

Erehdyn melkein ajelemaan kainalokarvani. Jos en viettäisi karvakuukautta, olisin sheivannut tänään. Lasken säästäväni suihkussa aikaa noin 15 sekuntia. Kuukauden aikana tulen siis säästämään jopa 3 minuuttia. Jos jatkaisin koko vuoden, säästäisin 36 minuuttia. Suihkusta poistuessa olo on voimaantunut.

Madonna on kertonut olleensa nuorena koulukiusattu, koska ei ajellut kainalokarvojaan eikä halunnut miellyttää poikia. Nähtävästi kainalokarvoja esittelevällä kuvallaan Madonna haluaa viestittää, että hän on edelleen – huolimatta pitkäaikaisesta asemastaan seksi-ikonina – se sama tyttö, joka kieltäytyi lukiossa ajamasta kainalokarvojaan ja käyttämästä meikkiä vain poikien iloksi.

Madonnan seksiä tihkuva karvakuva kalpenee Tumblrin luonnollisen itsevarmojen ja aidosti kauneusihanteista piittaamattomien naisten rinnalla. En voi kuitenkaan olla tuntematta kiitollisuudenvelkaa Madonnalle. Vaikka karvat olisivatkin feikkejä tai huomionhakuisia, karvafobiaa potevan yhteiskuntamme ravistelu on aina tervetullutta.

15. päivä

Parin päivän takaisen hurmoksen jälkeen koen takapakin: en edelleenkään uskaltaudu lähtemään salille hihattomassa. 15 päivää on kulunut, ja olen edelleen pinttyneiden kauneusihanteiden vanki.

Olo on irstas ja häveliäisyyteni nolottaa. Mitä hyötyä testijaksosta on, jos en kehtaa näyttäytyä karvoineni? Kun lopulta pääsen salille asti hihattomassa, en uskalla katsoa ketään silmiin. Kylpylään menemistä alan pelätä jo viikko ennen h-hetkeä. Iloitsen jo etukäteen, että odotetut sitsit ovat testikuukauden loputtua, eikä minun tarvitse  juhlia karvat valtoimenaan. Pääsen ajelemaan pimeän salaisuuteni pois.

26. päivä

Testijaksoa on jäljellä enää pari hassua päivää. Aika on kulunut yllättävän nopeasti. Loppuaikoina olen jo uskaltautunut ujosti vilauttamaan pusikkojani tutuille.

Kuukauden jälkeen olen sekä ylpeä että pettynyt. Halusin olla rohkea ja vallankumouksellinen tabujen rikkoja, mutta todellisuudessa olin irstas salailija, joka kasvatteli karvoja jylhässä yksinäisyydessään. Ylpeä olen kuitenkin siitä, että en lopettanut kesken. Testikuukaudesta ei jäänyt päällimmäisenä mieleen vapautuminen ja itsetunnon kohennus, vaan nöyryytys ja piilottelu. Kätkin paitani alle jotain, joka ei ollut hyväksyttävää. Kartoin liian läheiseksi yltyviä mieskontakteja, koska epäilin suurimman osan miehistä vain kaikkoavan karvat nähdessään.

Haluaisin uskoa, että suhtaudun nyt itseeni rennommin, ja että miljoonien muiden ihmisten kanssa jakamani karvafobia olisi edes vähän hellittänyt. Silti kauhistun, kun huomaan salilla unohtaneeni aamulla ajella kainalokarvani. Posliini-ihot ovat pesiytyneet syvälle yhteiskuntamme rakenteisiin. Hairy pits club jää kuitenkin kirjanmerkkeihini ilahduttamaan päiviäni.

2014

Naisen demokraattinen tasavalta

 

Naiset hallitsevat maailmaa seksuaalisella vallalla. Näin julistaa miesten tasa-arvon puolestapuhuja ja seksuaalisen markkina-arvon teoreetikko, sosiologi Henry Laasanen.

Olemme sopineet puhelinhaastattelun alkamisajankohdaksi kello kymmenen aamulla. Olen valmistautunut kohtaamaan ylimielisen teoreetikon ja Uusisuomen kohubloggarin. Miehen, joka on väittänyt tatuointien alentavan naisten markkina-arvoa sekä vahvojen naisten uhkaavan parisuhteen luontaista dynamiikkaa.

Laasasen ääni on nöyrän rauhallinen, jopa flegmaattinen. Heti alkuun Laasanen paljastaa olevansa työtön. Vuosia kestänyt miesten tasa-arvoa käsittelevän väitöskirjan teko on jäänyt kesken. Apurahoja ei ole herunut eikä työttömyyskorvauksia nostavalla ole lupaa kirjoittaa väitöskirjaa. Oman alansa töitä Laasanen ei ole löytänyt.

– Aina toisinaan olen hakenut töitä, mutta en ole päässyt mihinkään, mihin olen hakenut. Kun ei pääse töihin mihinkään, ei voi tehdä väitöskirjaa eikä oikeastaan yhtään mitään, Laasanen harmittelee.

Feministit hallitsevat tasa-arvokeskustelua

Miestutkimuksella ei ole Suomessa yhtään laitosta eikä miesten tasa-arvotutkimus saa rahoitusta. Akateemisessa maailmassa kukaan ei tunnu ottavan Laasasta tosissaan.

Vuonna 2008 Laasanen julkaisi graduunsa pohjautuvan kirjan Naisten seksuaalinen valta. Lisäksi hän on Miesten tasa-arvo ry:n jäsen. Minkälaisia tasa-arvo-ongelmia miehillä on Suomessa?

– Suurin ja selkein on tietysti asevelvollisuus. Mutta se mihin pitäisi ensimmäisenä puuttua, on itse tasa-arvokeskustelun sukupuolittuneisuus.

Laasasen mukaan on feministien keksimä valhe, että miesten asema olisi parempi kuin naisten. Vertailevaa tutkimusta asiasta ei Laasasen mukaan ole olemassa.

Miesliikkeen ja naisliikkeen yhdistäminen yhteiseksi tasa-arvoa ajavaksi liikkeeksi olisi kuitenkin Laasasesta mahdotonta, sillä niiden teoreettinen lähtökohta ei yhdisty.

– Meillä on täysin eri käsitys tasa-arvo-ongelmista. Feministien liike perustuu enemmän tai vähemmän patriarkaattiteoriaan, jossa naiset ovat uhreja ja miehet syyllisiä. Miesliike ei allekirjoita tätä teoriaa.

Kysynnän ja tarjonnan lait

Teoria naisten seksuaalisesta vallasta on Laasasen tuotannon ydin. Naisten seksuaalinen arvo on korkeampi, minkä Laasanen selittää biologialla. Miehillä on enemmän seksuaalisia haluja: haluja satunnaiseen seksiin sekä useampiin partnereihin. Asetelma tuottaa parisuhdemarkkinoille tilanteen, jossa naisiin kohdistuu kysyntää paljon enemmän kuin miehiin.

– Esimerkiksi jos nainen laittaa ilmoituksen nettiin, hän saa sata vastausta päivässä. Miehillä luku on nolla. Naisten seksuaalisuus on siis ihan eri luokkaa kuin miesten seksuaalisuus.

Seksuaalinen valta on absoluuttista, miehet eivät pysty riistämään sitä mitenkään. Feministit kuitenkin vaativat myös muunlaista valtaa.

– Mutta jos nämä muut vallan muodot tasa-arvoistetaan ja naisille jää seksuaalinen valta, niin sehän ei ole tasa-arvoa. Se on tilanne, jossa miehet ovat alakynnessä, Laasanen toteaa.

Laasanen myöntää, ettei hänen teoriansa ole saanut paljoa kannatusta. Koko pariutuminen ja tasa-arvokeskustelu liittyvät siihen asetelmaan, että naiset ovat uhreja ja miehet oman onnensa seppiä. Jos joku yrittää esittää jotain muuta, sen ympärille ei synny lainkaan järkevää keskustelua.

Pariutumismarkkinoiden kuninkaalliset

Naisten seksuaalinen valta on markkinailmiö, jota voidaan korjata helposti kysyntää ja tarjontaa säätelemällä. Laasasen mukaan Suomi voisi esimerkiksi suosia maahanmuuttajanaisten ottamista sellaisista maista, joissa pariutuminen suomalaisten miesten kanssa koetaan tavoiteltavana. Naisten välinen kilpailu kasvaisi, mikä vähentää seksuaalista valtaa.

Laasasen mukaan suomalaiselle miehelle Suomen markkinat ovat huonoimmasta päästä. Maailmanlaajuisilla markkinoilla asema olisi paljon parempi.

Mikä oikein määrittää markkina-arvon? Laasanen ei tunnu ymmärtävän kysymystäni. Hänestä vastaus on itsestään selvä.

– Ei tarvitse muuta kuin katsoa malli- tai missikilpailuja. Kauneus ja nuoruus, jotka tietysti liittyvät toisiinsa, ovat ne kaksi määräävää tekijää markkina-arvossa.

Laasasen mukaan naisten markkina-arvosta 70 prosenttia määrittyy kauneuden ja nuoruuden mukaan. Loput 30 prosenttia viittaavat yleiseen olemisen tapaan: siihen miten hymyilee ja miten on naisellinen. Jos on nuori, kaunis ja suhteellisen selväpäinen nainen, markkina-arvo on väistämättä korkea.

Miehillä ulkonäkö ei riitä suureen suosioon. Jos mies haluaa korkean markkina-arvon, hänen on hankittava korkea status. On oltava menestynyt omassa lajissaan, esimerkiksi rocktähti tai huippu-urheilija. Vasta statuksen jälkeen tulevat raha ja ulkonäkö, joiden tärkeysjärjestys vaihtelee maittain.

– Suomessa rahalla ei ole paljon merkitystä, ellei sitä ole tolkuttoman paljon. Mutta jos mennään maahan, jossa naisilla on rahasta pulaa, niin ulkonäöllä ei ole enää merkitystä, kunhan vaan on rikas.

Asteikolla 1-10 Laasanen määrittää oman markkina-arvonsa 3-4 pintaan.

– Ei se kovin hääppöinen ole. Sitä en tiedä, miten paljon julkisuus vaikuttaa markkina-arvooni. En ole saanut naisilta ehdotuksia sitten vuoden 2008, vaikka olen tällainen B-luokan julkkis.

Julkisuuden statusarvo voi Laasasen mukaan olla merkittäväkin. Esimerkiksi Jethro Rosted sai julkkikseksi tultuaan alastonkuvia sadoilta naisilta. Laasanen ei omasta mielestään edes osaa kalastella suurta suosiota, vaan on pikemminkin antipopulisti. Seuraajia on vain kourallinen ja heistäkin suurin osa on ”kaappifaneja”. Harva nainen tuntuu lämpenevän Laasasen kannanotoille.

Kodinhengetär tunnustautuu

Puhelu lähenee loppuaan. On kuitenkin vielä yksi aihe, josta haluan Laasasen kanssa keskustella: luontainen mies-naisdynamiikka. Mikä se oikein on ja miksi vahvat naiset ovat sille uhka?

– Parhaiten toimivat perinteisissä rooleissa olevat parisuhteet, joissa miehet ovat miehiä ja naiset naisia. Tuntuu, että kaikista onnellisin porukka on niissä kristityissä pariskunnissa, joissa vaimo on kotona. Käännetty dynamiikka ei tuosta vain toimi – ei makuukammarin puolella eikä muutenkaan.

Laasanen kuitenkin myöntää, että nykymaailmassa tällainen tilanne on lähes mahdoton. Naiset ovat muuttuneet miehekkäämmiksi ja miehet naisellisemmiksi. Edes Laasasen omassa parisuhteessa ei vallitse luontainen mies-naisdynamiikka.

– Meillä on ollut enemmänkin niin päin, että tyttöystävä on töissä ja minä olen tällainen kodinhengetär. En ole itse pystynyt asetelmaa toteuttamaan, koska en käy töissä enkä ole välttämättä miehekkäimmästä päästä miehiä.

2013

Päivittelyn vuosikymmen

teemu

 

Luottamuspula iski. Kevät jätti toistuvasti saapumatta sovittuihin tapaamisiin ja loskainen syyskaamos lorvi taas kerran kuin puolalainen vuokratyöläinen Olkiluodon raksalla. Saattaisi olla kansalaisaloitteen paikka, mutta asialle pitäisi oikeasti tehdä jotain, kirjoittaa Teemu Kiviniemi verkko-Groteskin ensimmäisessä kolumnissa.

Haluan, että siirrymme aikansa eläneistä vuodenajoista päivittelysykleihin.

Päivittelysyklien suurin vahvuus on se, että niihin voi aina luottaa. Toisin kuin hämärät syystalvet, ajankohtaisten aiheiden kauhistelu noudattaa millintarkasti aikatauluja.

Päivittelysyklin perusyksikkö on gate, jota vitsikkäästi käytetään lähes mistä tahansa ajankohtaisesta aiheesta. Gaten oleellisin tarkoitus on naamioida päivittely ironisesti niin, että turhiakin aiheita voi kauhistella sillä verukkeella, ettei tee sitä tosissaan. Eihän nyt kukaan oikeasti tuohtuisi jostain tulevaisuusstrategiasta tai pimeänä teetetystä ovesta.

Gatesta seuraava yksikkö on muutaman kuukauden mittainen ajanjakso, joka alkaa oppositiopoliitikon harmittomasta tölväisystä. Tarkoituksenhakuinen media nostaa sen otsikoihin siitä huolimatta, että Herlin-kaappari Juha Turusellakin on demaritausta. Nämä yksittäistapauksiksi kutsutut ajanjaksot toistuvat arviolta pari kertaa teemaillassa.

Teemailta vastaa ajassa mitattuna vuodenaikoja. Noin neljä kertaa vuodessa alkaa päivittely satunnaisesta vähemmistöstä, Yleverosta, pakkoruotsista tai Mannerheimista. Teemailta huipentuu nimensä mukaan neljätuntiseen teemailtaan kakkosella, jossa noin 90 henkilöä kertovat kiveen hakattuja mielipiteitään vuorotellen Aleksi Valavuoren huutaessa naama punaisena ja ironisen tv-yleisön kommentoidessa lähetyksen paskuutta Twitterissä mitä ovelimmin sanaleikein. Lopulta kenellekään ei jää mitään käteen ja aihe valuu talvivaaramaisesti hiekkaan odottamaan seuraavaa sykliä.

Mutta jotain sentään jää.

Vuosi on ainoa ajanjakso, joka säilyy koskemattomana uudessa järjestelmässä. Vuoden vaihtuessa päivitellään joulun kaupallistumista ja roomalaisista kynttilöistä aiheutuvaa vaaraa. Lopulta päivitellään päätä pudistellen, kuinka tänäkin vuonna päiviteltiin sitä rasistista kunnallispoliitikkoa, pakkoruotsia ja Mannerheimia.

Teemu Kiviniemi