teksti: Ilona Peuhkuri ja Hilla Varjonen
kuva: Unsplash (muokkaus Remus Saine)
“Siis olin lähös himast when I fucking realised that I don’t even have my avaimet with me ja sit jouduin kääntyy it was sooo annoying”, särähti korvaan ratikkamatkallamme, jonka täytti erään teiniporukan suomea ja englannin kieltä sekoittava puhe, finglish. Kyseinen kielenkäyttö on yleistynyt viimeaikoina, mikä tuntuu ärsyttävän monia. Aloimme pohtimaan finglishiä ja sen ilmenemistä huomataksemme että se juurtuu syvälle kieleemme ja puhetapoihimme.
Yleisimmin finglishiin törmää esimerkkimme kaltaisissa tilanteissa, mutta yksittäisten sanojen ja kokonaisten lauseiden sekoittumisen lisäksi englannin kieli on tunkeutunut suomen kieleen suorana käännettyjen ilmaisujen kautta. Esimerkiksi sanonnat kuten “kirjoittaa alas” ja ”tehdä kavereita” saattavat kuulostaa monen korvaan aivan hyvältä suomen kieleltä. Ne ovat kuitenkin suomen kielessä merkitykseltään erilaisia kuin englannissa, jolloin käännös on väärä ja tönkön kuuloinen. Miksi täysin toimiville suomenkielisille ilmaisuille “kirjoittaa ylös” ja “saada kavereita” on väännetty huonommat versiot kääntämällä sanonnat suoraan englannista? Onko tämä luonnollinen osa kielen kehitystä vai kenties seurausta globalisaatiosta ja sosiaalisen median ylivallasta ja niiden tuomista haittailmiöistä?
Kun puhutaan sosiaalisen median ja lisääntyneen teknologian käytön haittavaikutuksista, mainitaan usein sosiaalisen elämän kuihtuminen, johon vaikuttaa muun muassa ruutuajan kasvaminen. Kuitenkin vaikutukset myös kieleen täytyisi ottaa vakavasti. Sosiaalisen median vahva englanninkielisyys tunkeutuu ilmiöiden mukana myös suomalaisten arkielämään. Etenkin useat nuoret ihannoivat sosiaalisen median vaikuttajia, joista suurin osa tekee sisältöä englanniksi. Tällöin esimerkiksi trendi-ilmiöt ovat lähes aina englanninkielisiä eikä niitä vaivauduta suomentamaan. Useat nuoret tuntuvat ihannoivan englannin kieltä ja se koetaan nykyaikana jopa omaa äidinkieltä hyödyllisemmäksi. “Lowkey”, “boss”, “content”, “cringe” ja “awkward” kuuluvat monen sanavarastoon.
Sosiaalisen median ei kuitenkaan voida ajatella olevan ainoa syy finglishin lisääntymiseen. Kysyttäessä suomalaisilta, miksi he korvaavat suomenkieliset sanat tai ilmaisut englanninkielisillä, vastaus on hälyttävän usein se, ettei suomen kieli kuulosta tarpeeksi älykkäältä tai kauniilta. Tämä ilmiö on ollut olemassa jo pidempään. Sanat kuten “ikoninen”, “tekstuuri”, “läppäri”, “relevantti” ja “konteksti” ovat englannin kielestä johdettuja sanoja, jotka ovat niin vakiintuneita, ettemme edes huomaa niiden kielellistä alkuperää. Usein näitä käytetäänkin, kun halutaan kuulostaa fiksummalta tai osaavammalta.
Outoa finglishin vakiintumisessa on, miten se vaikuttaa suomen kielen asemaan sivistyskielenä. Englanti korostuu sivistyskielenä erityisesti akateemisissa ympäristöissä. Jopa professorien käyttämästä käsitteistöstä suuri osa on englannin kielestä vedettyjä, teennäiseltä kuulostavia sanoja. “Allokaatio”, “traditio”, “modifioida” ja “reproduktio” ovat esimerkkejä tämänlaisista käsitteistä, joille löytyisi suomen kielestä yhtä hyvä sana. On ymmärrettävää, että tieteessä tietyt käsitteet johdetaan englannista, sillä suuri osa alkuperäisestä tutkimuksesta on englanniksi. Tämä kuitenkin koituu ongelmaksi, kun jo valmiita suomennoksia ruvetaan korvaamaan kömpelöillä ilmauksilla, kuten “issue-asiat”. Tällaiset korvaan särähtävät ilmaisut tuntuvat välillä jopa herpaannuttavan keskittymisen.
Tieteellisen tutkimusareenan ja sosiaalisen median lisäksi globalisaatio näkyy myös muun median englanninkielistymisessä. Perinteinen media käyttää usein lähteenään englanninkielisiä kansainvälisiä kanavia, mikä heijastuu sanavalintoihin. Esimerkiksi Helsingin Sanomien 24.11. julkaistussa jutussa “Sisu 2 nousi Yhdysvaltojen kuudenneksi katsotuimmaksi elokuvaksi” mainitaan yhdessä lauseessa, että “yleisö pointtaa”. Myös suuri osa kuluttamastamme viihteestä, kuten kirjallisuudesta, elokuvista, musiikista ja uusista mediamuodoista, kuten podcasteista, on englanninkielistä. Suomen kieli jää siis kokonaisvaltaisesti arjessamme alakynteen. Sinänsä ei ole mikään ihme, että finglishin asema puheessamme vakiintuu.
Englanninkielisyyden lisääntyminen kuluttamassamme viihteessä näkyy myös oppimistuloksissa. Usein kauhistellaan nuorten lukemattomuutta, mutta huolenaiheena on myös suomenkielisen kirjallisuuden vähentyminen. Se osuus kirjoista, mitä nykyään luetaan, on lähes aina englanninkielistä, mikä haittaa erityisesti suomenkielisen esseen muodostamistaitoja ja sanavaraston kehittymistä. Ilmiöön liittyy myös tietynlainen englannin kielen ihannointi, sillä nykyään suomen kielellä lukeminen tuntuu monesta luonnottomalta. Väitetään, että englanninkielinen teksti on sujuvampaa ja samaistuttavampaa, mikä on erikoista, sillä onhan oma äidinkieli aina tunnekieli, jolloin myös siihen eläytyminen pitäisi sujua mutkattomasti.
Meidän pitäisi yhteiskuntana pitää ainutlaatuinen kielemme elossa globalisaation mylläämässä maailmassa ja kiinnittää huomiota sanavalintoihimme. Englanninkielisen viihteen vaihteeksi voisi aivan hyvin valita suomenkielistä kaunokirjallisuutta, ja osoittaa älykkyytensä näyttämällä, kuinka monipuolisesti suomenkieliset sanat ja synonyymit taipuvat ilman tarvetta tylsille englanninkielisille verrokkeille. Viho viimeisen kerran finglishiä käyttääksemme: Make suomen kieli great again!
