teksti: Ada Kaipiainen

kuva: Unsplash

Sillä sekunnilla, kun otin ensimmäiset askeleeni yliopistoa ympäröivillä mukulakivisillä kaduilla, huomasin itsekin olevani vielä täysin mukula. Suoraan lukion penkiltä, reppu selässä ja penaali pakattuna yliopistoon tullessa häpesin sitä, kuinka lapsellinen olin kaikkien oikeasti aikuisten, kypsempien ja viisaampien ihmisten keskuudessa. Tällä hetkellä ajatus tuntuu ennemminkin hupsulta. Nyt olen täysin sinut asian kanssa ja sen ansiosta otan nyt röyhkeästi kunnian viedä teidät, arvoisat lukijat, matkalle lapsuuteen. Kaiva siis esiin kadotettu lapsenmielisyytesi, unohdetut unikaverisi ja lähde mukaan vuosikymmenen takaiselle nostalgiatripille 2010-luvulle.

Nykyajan brainrotin pauhatessa kaduilla kovaa tahtia lasten puhelimien kaiuttimista on hyvä aika palata meidän aivomme mädättäneisiin kipaleisiin. Kaikki muistavat ikoniset kappaleet What does the fox say tai I’m a gummybear, mutta aikansa kuumin hitti oli kuitenkin hedelmäinen ”PPAP. Jos tämä ei vielä herättele muistikuvia, kertoo varmasti säe ”I have a pen, I have an apple / uh, apple-pen” enemmän kuin tuhat sanaa. Kyseiset kappaleet ovat melkoista rimputusta, ja sanat varsin yksinkertaiset ja mieleenpainuvat. Lapsuudessa radiosta pauhasivat ulkomaalaiset hitit, joiden sanojen merkitystä emme onneksemme niitä täyttä kurkkua huutaessa ymmärtäneet. Olin aina valmiina hoilaamaan Clean Banditin Rockabye babyn tai Luis Fonsin ikonisen Despaciton sanoituksia ala-asteen välitunnilla suoraan sydämestä. Suomibiiseistä Robinin Kesärenkaat voisi laskea tähän samaan kategoriaan. Peruskoulun käytävillä kaikuivat toki myös niin Sannin, Cheekin, Eveliinan kuin Ellinooran kappaleiden sanat – joskus itse sanoituksia soveltaen.

2010-luvun koulujen seinien sisältä löytyykin pitkä liuta ajanhaalistamia aarteita. Kuomat, Kånken ja kumittamiseen soveltumattomat jättikumit ovat heti kolme kovaa listan kärkeen. Koulutarvikkeet tuli tietysti olla hankittuna Flying Tigerista, ja plussaa oli, jos tarvikkeita koristi viikset tai söpöt silmät. Voi kunpa saisinkin kaikki nuo kyniin, hauskoihin kumeihin ja etenkin vetoketjuista rakentuviin penaaleihin käytetyt rahat takaisin. Vanhoina hyvinä aikoina, kun puhelimien käyttämättömyys koulupäivän aikana oli normi, vietettiin välitunnit tervapadan, murhaajan, keiniksen ja maanvaltauksen parissa. Näistä aiheutui luultavasti yhtä paljon kinaa ja erimielisyyksiä kuin siitä, kuka ehti matematiikan tunnilla ensin tarkistuskirjalle – ilmankos meistä kasvoikin fiksuja, filmaattisia ja ennen kaikkea loistavia neuvottelijoita. Koulupäivät taisivat aiheuttaa ennennäkemätöntä stressiäkin, sillä fidget spinnerit, – nopat ja squishyt olivat varsin kovalla käytöllä niin koulussa kuin vapaa-ajallakin.

Koulun jälkeen pahin asia mitä saattoi tapahtua, oli jäädä kiinni vanhemmille kaupassa käymisestä. Ostoslista koostui usein kymmenen sentin aasikarkeista, Oukki Doukeista, Brain Blasterzeista tai parhaimmassa tapauksessa jopa BonBon-tikkareista. Erittäin paha asia, josta luulin rehellisesti sanottuna joutuvani loputtomaan kotiarestiin, oli limalla leikkiminen, ja etenkin sen valmistaminen. Ties kuinka vaarallisia yhdistelmiä olenkaan loihtinut yrittäessäni valmistaa limaa ilman liimaa, piilolinssinestettä tai pesuainetta – olisikohan kuitenkin pitänyt lähteä Viikkiin kemistiksi? Jäin monta kertaa kiinni keitoksistani, mutten kyllä koskaan joutunut kotiarestiin. Sen sijaan sain jopa 55 seuraajaa Youtube-kanavalleni, jolla limoja esittelin. Jos slimevideot eivät olleet juttusi, saattoivat sen sijaan LPS-videot viedä sydämesi. Muistan ikuisesti petsivideot, joissa kuvattiin elämää yläasteella pissisten seassa – valitettavasti nuo videot saattoivat hieman värittää yläasteen todellista luonnetta.

2010-luvun taitteessa elettiin myös Suomituben kulta-aikaa. Petsi -ja slimevideoiden lisäksi rohkeimmat esiintyivät kanavilla omilla kasvoillaan. PinkkuPinskun puhelimenkuorien esittelyvideo, Roni Backin Minecraftia julkkisten kanssa -sarja ja Mmiisaksen Ranch dippi -videot ovat varmasti pinttyneet tämän sukupolven verkkokalvoille pysyvästi. Youtuben rinnalla myös Musically piti ruutuaikamme varsin korkeana jo pienestä pitäen. Siellä ennen kaikkea erilaiset tanssitrendit täyttivät etusivun scrollaus scrollaukselta. Jos palataan rikkoutumattomien Samsungin puhelimien syvimpään nurkkaan, löytyy sieltä myös taustakuva- ja soittoäänisovellus Zedge, josta ladattiin koko koulun kuumimmat asusteet puhelimelle.

Kieltämättä myös meidän sukupolvellamme kului aikaa puhelimien ja pelien maailmassa. Tulitko kenties wl-skämmäyksen uhriksi Growtopiassa? Jättikö uusi poikaystäväsi sinut Movie Star Planetissa? Vai kakkasiko Pousi niin paljon, ettet kerennyt huolehtimaan sen tarpeista? Ei hätää, niin minunkin. Pelien ansiosta opimme tärkeitä taitoja myöhempää elämää ajatellen – toiset oppivat englannin kielen muitta mutkitta, toiset puolestaan netin pimeän puolen.Yhtenä pelinä voidaan myös pitää sosiaalisessa mediassa aikanaan hyvinkin vaikutusvaltaisten kaksosten Lisan ja Lenan mukaan nimettyä peliä. Kavereiden kanssa hiki pinnassa pohdittiin, kumman kaksosen kakun, Starbucks-juoman tai lähestulkoon minkä tahansa valitsisi. Nykyään taas pohdiskellaan, mikä on tekoälyn kehittämää ja mikä todellisinta totta.

2010-luvun vaatekaappia koristivat  emojit, galaksit ja jo kertaalleen mainitut viikset. Violettia tihkuvat housut, hymiöin varustettu t-paita ja punamusta flanelli loivat erinomaisen asun, oli sitten tiedossa ihan tavallinen koulupäivä tai cruisereilla ajelu kavereiden kanssa. Vuoden 2016 teinit edustivat estetiikkaa, jota ei voi edes sanoin kuvailla. Olin varma, että teinivuoteni näyttäisivät kuin rakeisen sinikeltaisen sävyisen filtterin suodattamilta – tietenkin Victoria Secretin hajuvesien, kermavaahtojuomien ja palmujen siivittämänä. Ulkonäöstä huolehdittiin myös Baby lips ja Eos -huulirasvojen, chokereiden ja kukkapantojen avulla. Valitettavasti teinivuoteni eivät kuitenkaan näyttäneet ihan samalta kuin sen ajan Tumblr-tytöillä.

2010-luvun lapsuudessa ei ehkä ollut glamouria, mutta se oli täyttä elämää. Olimme yhtä aikaa naiiveja ja kekseliäitä, kikattelimme karkkipapereiden ja slime-purkkien äärellä, rakensimme maailmoja nettipeleihin ja uskoimme, että kaikki on mahdollista. Jos jotain voimme ottaa lapsuudesta mukaan aikuisuuteen, niin juuri sen – rohkeuden leikkiä, iloita ja olla luvalla lapsellisia.

Keep calm and be mukula.