Aitoja – tarinoita Helsingistä

Aita on arkisesti ajateltuna rakennelma, joka rajaa jonkin alueen, toimii näköesteenä tai estää kulkua. Helsingissä aitoja, kaiteita ja niitä muistuttavia rakennelmia on lukuisia. Kiersimme tutkimassa Helsingin aitoja ja pohtimassa, rajoittuuko niiden merkitys niiden funktioon.

TEKSTI: Marissa Rämänen KUVITUS: Jennifer Ahlamaa

Denise Zieglerin Kolme aitaa -ympäristöteos

Kuvataiteilija Denise Zieglerin Konalassa sijaitseva ympäristöteos ohjaa huomion aitojen tarkoitukseen eri alueilla. Keskustan lähettyvillä aidat ovat pääosin koristeita, kun taas kaupungin reuna-alueilla ne toteuttavat aidoille ominaisempaa tarkoitusta näkemisen tai kulun estäjinä.

Zieglerin kolme aitaa sijaitsevat Hilapellon puistossa, Luoteis-Helsingin Konalassa, lyhyiden välimatkojen päässä toisistaan. Aidat ovat tuotu keskusta-alueelta ja ne edustavat jokainen eri tyyliä. Ensimmäisenä huomion kiinnittää verkosta ja betonista tehty aita, jonka malli on peräisin Meilahden sairaalan alueelta 1960-luvulta. Sen lähellä seisoo funkis-tyylinen betonista ja teräsputkista rakentuva valkoinen aita. Tämän malli on peräisin Topeliuksenkadulta Töölöstä. Kolmas sijaitsee hieman kauempana pienen kukkulan päällä. Se koostuu kivitolpista ja metalliketjusta ja on peräisin Kallion kirjastolta.

Kolmannen aidan lähettyvillä paikallinen asukas ilmaisee kritiikkinsä sen sijoittelua kohtaan. Talvella se on lasten tiellä pulkkamäessä, ja lisäksi lapset liimaavat pakkasessa kielensä aidan ketjuun. Typerästi sijoiteltu siis – ja vailla tehtävää kukkulan päällä.


Myllypuron Smash Centerin katto

Helsingin aidat eivät rajoitu kirjaimellisiin aitoihin. Myllypuron Smash Center, joka tunnettiin aiemmin nimellä Finland Tennis Club, on suuri valkoinen rakennus, jonka katolla olevien keltaisten aitaa muistuttavien rakennelmien voi ajatella esittävän mailapeleissä kenttää rajaavia verkkoja. Rakennuksessa on mahdollista pelata muun muassa tennistä, sulkapalloa ja pingistä.

Rakennus on tuttu maamerkki Itä-Helsinkiin matkustaville. Juuri ennen kuin metro saapuu Itäkeskukseen, idän sydämeen, avautuu junan vasemmanpuoleisista ikkunoista ikään kuin tervetulotoivotuksena näkymä Smash Centerille. Vastaavasti metromatkalla kohti keskustaa rakennus hyvästelee idästä länteen lähtevän. Ainakin idän kasvateille Smash Center ja sen keltaiset verkkoaidat ovat merkki siitä, että metro on kuljettanut kotiin.


Eläintieteellisen tiedekunnan vesiallasta ympäröivät aidat, Hermanni

Hermannin asuinalueella uusi ja vanha käyvät jonkinlaista valtataistelua. Hermannin aluetta on aikoinaan muokannut 1870-luvulla perustettu Sörnäisten vankila sekä 1930-luvulla alueelle tulleet Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta ja teurastamo. Sittemmin sitä on muokannut uudisrakentaminen.

Vaikka navetat on purettu, on Viikkiin siirtyneestä eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta jotain muistoja alueella. 1960-luvulta peräisin oleva, tiedekunnan keskusaukiolla sijainnut vesiallas ja sen ympärillä oleva puistosommitelma on suojeltu kohde. Se sijaitsee keskellä uusia kerrostaloja, jotka rakennettiin tiedekunnan päärakennuksen paikalle.

Altaan ympärillä olevat aidat rajaavat sen erilleen muusta pihasta, joko turvallisuussyistä tai altaan suojelemiseksi. Aita on polvenkorkuinen, eikä allaskaan ole muutamaa kymmentä senttiä syvempi – kulku ei siis ole aidan vuoksi estynyt, eikä allas ole suuri turvallisuusriski. Aidan merkitys vaikuttaa olevan lähinnä symbolinen.


Hämeentien rakennusaidat

Autot poistettiin pysyvästi Hämeentieltä, raitiovaunuliikenne keskeytettiin ja Hämeentien valtava remontti aloitettiin. Remontti on kirvoittanut kritiikkiä ja kehuja, mutta luultavasti kaikki voivat olla yhtä mieltä siitä, että Hämeentien remontti muuttaa Helsingin katukuvaa pysyvästi kyseisellä alueella.

Suuriliikenteisen tien keskiosa on rajattu muovisilla rakennusaidoilla. Ne sulkevat sisäänsä raitiovaunukiskojen kaivamistyöt ja ohjaavat bussit milloin millekin kaistalle. Ne estävät kulun työmaa-alueelle ja niiden vaikuttava joukko kertoo alueella liikkuvalle, että täällä rakennetaan uutta Helsinkiä. Hämeentien rakennusaidat toteuttavat paitsi aitojen perimmäistä tarkoitusta kulun rajoittajina, myös viestivät kaupunkikuvan uudistumisesta.


Katajanokan Rakkauden sillan kaide

Katajanokalle johtavan puusillan kaide on täynnä lukkoja, joita rakastuneet parit ovat kiinnittäneet siihen. Lukko kuvastaa ikuista rakkautta: sitä ei saa auki, sillä avain on heitetty mereen. Joukossa olevat koodilla toimivat lukot eivät ole aivan linjassa tämän ajatuksen kanssa, mutta ovat ekologisempi vaihtoehto, sillä mereen ei päädy mitään sinne kuulumatonta. Lukkojen viesti on niin selkeä, että ne voisivat hyvin olla ilman nimikaiverruksia. Edes kaiteeseen kiinnitettyä pyörän vaijerilukkoa ei voi erehtyä luulemaan siihen pyörävarkaalta jääneeksi.

Vaikka Katajanokan sillan kautta on kulkuyhteys saareen, tuntuvat silta ja sen kaide olevan ennen kaikkea turistikohteita. Meidän kanssamme samaan aikaan paikalla on saksalainen pariskunta, joka tosin tyytyy ottamaan kuvia sillasta sen sijaan, että kiinnittäisivät lukon merkitsemään rakkauttaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *