Tuhannen ja yhden yön rakkaustarinoita

Vettä väkevämpi on monen ujon suomalaisen pelastus rakkausrintamalla. Alkoholin ammattilaisten voisikin siis olettaa olevan myös parhaita tunteiden tulkkeja. Groteski lähetti toimittajat selvittämään löytyykö lemmen ydin pubiruusujen sanaisista arkuista.

On viileähkö perjantai-ilta toukokuussa, ja istumme Itäkeskuksen The Black Bird -pubin terassilla. Olemme juuri tilanneet oluet sympaattiselta harmaahiuksiselta baarimammalta. Hurriganes soi ja mietimme hämmentyneinä, että mitäs helvettiä nyt sitten pitäisi tehdä. Epätietoisuudesta, hermostuneista hihityksistä ja poikkeuksellisesta ympäristöstä huolimatta olemme määrätietoisia. Meillä on missio: haluamme kuulla epäkonventionaalisia kertomuksia rakkaudesta.

Olemme metrontuomia etelähelsinkiläishenkisiä opiskelijoita ja kaipaamme omasta arjestamme poikkeavaa perspektiiviä. Parikymppisinä, maailmaa naiivisti tarkkailevina nuorina emme varsinaisesti ole (edes oman elämämme) Casanovia. Mutta minkälaisia kokemuksia täysin tuntemattomilla ja elämää enemmän nähneillä ihmisillä on? Heillä, jotka ovat jo urheat taistelunsa rakkauden kentällä käyneet? Siitä olemme tulleet ottamaan selvää.

”Haluisitteko kertoa meille rakkaudesta?”

Kello on varttia yli kahdeksan, kun lähestymme viereisessä pöydässä istuvaa parivaljakkoa. Miehellä on yllään Dracula-aiheinen t-paita ja pikkutakki, naisella valkoinen tuulitakki ja mielenkiintoinen kaulakoru. Esittelemme itsemme. ”Nyt kyllä täytyy hakea lisää juotavaa”, leidi vastaa kuultuaan, millä asialla olemme liikkeellä. Lasit täyttyvät, runosuonet puhkeavat.

Harri on elämänsä aikana ollut kolme kertaa rakastunut. ”Toisen kerran jälkeen ajattelin, että ei enää”, mies aloittaa. ”Mutta kyllä sitä voi vieläkin”, hän jatkaa ja katsoo hymyillen Pirjoa. Pirjo myöntää avioituneensa ensimmäistä kertaa velvollisuudentunteesta. Naimisiinmeno oli asia, joka kuului hoitaa, kun kerran ollaan aikuisia, lapsi on tulossa ja kultainennoutajakin odottelee lainalla ostetun Volvon takapenkillä. Liitto päättyi eroon.

Pirjolla ei ole omien sanojensa mukaan ”hirveän hyvin suksi luistanut” rakkauden laduilla. Ruusuiset visiot siitä, että tiettyyn ikävuoteen mennessä rakkaushommat ovat hanskassa ja sormus nimettömässä ovat jääneet nuoruuden haaveisiin. ”Kokiessa oppii, eikä mitään voi sanoa etukäteen. Joskus täytyy vaan katsoa peiliin ja myöntää, että tää ei nyt herranjumala toimi”, Pirjo toteaa päätään pudistaen ja hörppää päättäväisesti oluttaan.

”Mut mitä se rakkaus on?” Pitkän miettimisen jälkeen Harrin kasvoille syttyy itsetyytyväinen hymy. Hän ilmoittaa juhlallisesti, että rakkaus on hänen mielestään – pidätämme hengitystämme – ’syvä tunne.’ Puuuh. Bisse loppuu, mutta me janoamme lisää.

963006_10151854876224030_1092308048_n

”Jos talossa palaa, haen lapset”

Jätämme siis Pirjon ja Harrin, ja siirrymme seuraavaan pöytään, jossa iltaa viettää keski-ikäinen miesporukka. Punertavakasvoinen mies, Jarmo, on reteässä nousuhumalassa. Hänellä on kaulassaan paksu kultaketju ja kainalossaan jokseenkin kauhistuneen näköinen nuori mies, joka paljastuu Jarmon alaiseksi.  ”Kaks kymppiä yö! Siinä on teille rakkautta”, Jarmo jollottaa. Poika näyttää siltä, että pelkää saavansa potkut jos avaa suunsa.

Jarmo ei kuitenkaan ole lopettanut. ”Rakkaus on sellaista, mistä vaan naiset puhuu. Miehet haluu omistaa – näin se on ollut luolamiesajoista lähtien ja näin se on edelleen. Silloin vaan lyötiin nuijalla päähän ja raahattiin hiuksista mukaan, nykyään ostetaan ruokaa ja kukkia ja sen sellaista. Me halutaan saada naiset koukkuun.” Painottaakseen näkemyksensä erehtymättömyyttä Jarmo läimäyttää juomansa pöytään ja katsoo meitä vaativasti. ”Tämä oli sitten neidit faktaa eikä mitään fiktiota.”

Kun vielä pureskelemme juuri kuulemiamme piinkovia totuuksia, seurueesta erkaantuu toinen mies. Hän kertoo olleensa naimisissa 29 vuotta, ja pyrkii olemaan hyvä mies vaimolleen. ”Kun rakkaus käy kohdalle, sun on oltava ’siinä ja täysillä’”, hän toteaa, ja jatkaa tekevänsä mitä tahansa vaimonsa vuoksi. Suorastaan hämmästyneinä yhtäkkiä esiinnousseesta Titanic-tason romanssikertoimesta emme heti keksi jatkokysymyksiä, ja Jarmo hyödyntää tilaisuuden. ”Ainoa todellinen rakkauden kohde on lapset! Vaimohan ei ole sulle mitään sukua, se on ventovieras. Jos talossa palaa, haen lapset”, hän ilmoittaa. Muu porukka nyökkäilee ja ääntelee hyväksyvästi.  Katsomme toisiimme kulmat lievästi koholla. Romanttisella, intohimoisella kaiken-se-kestää-rakkaudella on siis kauniista sanoista huolimatta vastustajansa: evoluutio. Suvun jatkumisen kannalta välttämätön kiintyminen jälkikasvuun kulkee tietysti käsi kädessä romanttisen rakkauden kanssa.

”Ei kai siinä muu auta kuin tehdä töitä”

Rakkauden syttyminen ja kohteen löytäminen eivät kuitenkaan ole aivan suoraviivaisia juttuja.  Kukaan haastateltavista ei ole rakastunut ensisilmäyksellä puolisonsa suklaasilmiin tai hersyvään nauruun. Rakkaus on vaatinut aikaa, paneutumista sekä Sitä Läheisyyttä, joka ei ole saavutettavissa pelkillä suloisilla kahvitreffeillä.  Pisteet kotiin keränneen herra DiCaprion kymmenien vuosien avioliittoon johtanut huumakaan ei syttynyt vain kaipaavista, pitkistä katseista.  ”Ai miten mä rakastuin mun vaimoon… No, se anto mulle.” mies hörähtää. Tunnustus aktivoi loppuporukan vakuuttelemaan, että he kyllä osaavat kertoa meille paljon enemmän rakastelusta kuin rakkaudesta. Päättelemme menettäneemme otteen keskusteluun ja liukenemme paikalta remakan naurun saattelemina.

Analyysisiiderit käsissä siirrymme keskustelemaan kenttätyön tuloksista sivummalle. Illan haastateltavien puheista olemme havainneet, suuristakin mielipide-eroista huolimatta, samansuuntaisen pohjavireen: rakkaus on universaali jalat alta vievä ilmiö, jota kukaan ei tunnu täysin ymmärtävän, mutta jolla on kokonaisvaltaisia vaikutuksia jokaisen elämään. Eräs haastateltava tiivistää rakkauden simppeliin kliseeseen: ”kohteet vaihtuu, mutta rakkaus pysyy”. Kohteen vaihdokset eivät ole illan rakkauden mentoreiltamme sujuneet aivan mutkitta, mutta jos jotain olemme oppineet, niin olemaan sovittamatta oletuksiamme romanttisen komedian peruskaavaan. Rakkauden eteen on tehtävä töitä, eikä se silti aina riitä. Ajatus on sekä lohdullinen että lannistava.

Millaisin työvälinein rakkauden kimppuun olisi sitten käytävä, jotta se kestäisi? Harri haluaa olla kaikin puolin parempi puoliso, Jarmo luottaa miehiseen charmiinsa sekä lahjuksiin ja Jarmon alainen tyytyy kokonaisvaltaiseen hiljaisuuteen.  Pirjon lähestymistapa on brutaali rehellisyys ja portsari kehottaa meitä pitämään kyynisyyden loitolla, mahdollisista huonoista kokemuksista huolimatta. Rakkauden työkalupakissamme on nyt kasassa viisi työkalua – siis tasan viisi enemmän kuin alkuillasta.

On kylmä perjantaiyö toukokuussa, ja poistumme The Black Birdin terassilta. Kävelemme kohti metroasemaa joko rutkasti viisaampina tai vähintään yhtä hämmentyneinä kuin aiemminkin.

Haastateltavien nimet on muutettu. 

Kuva: Saara Laaksonen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *