Teksti ja kuvat: Camila Tuisku
”Huuhaaksi” parjatut messut tarjoavat vastineensa aikamme pulmakohtiin arjen keskellä uupumisesta elämän merkityksellisyyden metsästämiseen. Ammensivat walk in rukoilu, erotiikkaopetus ja 5G-puhdistin vastauksensa sitten ikiaikaisesta perimätiedosta tai modernin ajan täsmälaitteista, palaavat ne kaikki lopulta samaan teemaan: hyvinvointiin.
Pöydät notkuvat Tarot-kortteja, äänimaljoja ja suitsukkeita. Piikkimattoja, ikoneita ja säteilymittareita. Tarjolla on vastauksia kysymyksiin: Miten tulisi toimia, jos lapseni osoittaa taipumusta meediokykyyn? Selittyykö lopahtanut työkyky todella energiakenttäni heikkoudella? Millainen on oikeasti terveellinen ruokavalio? Vastauksen saan vain kysymyksistä viimeiseen – geenimanipuloimaton – kahden muun paetessa maksumuurin taakse. Messuesittelijän lurittelema kieltolista on sen verran kattava, että oikein brändättynä homeopaattinen ruokavalio voisi hyvinkin olla vuosikymmenemme ketodieetti.
Olen löytänyt tieni jokasyksyisille Hengen ja Tiedon messuille. Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu on tapahtuman mahdollistamisen nimissä käynyt läpi muodonmuutoksen: käytävät on kuormitettu näytteilleasettajilla ja luokkahuoneet muutettu oppimistiloista esittelijöiden kabineteiksi, jotka tunnetaan viikonlopun ajan harmoniaa huokuvilla nimillä: maasali, tietoisuuden sali, shamaaniluola. Sunnuntai-iltapäivänä messuhumun saattaa tuntea ihollaan, kun väkimassa ahtautuu ohi esittelijäpöytien yhtä tuskastuneesti kuin valtimoverenkierto läpi kolesterolikuorrutteen.
Ohjelmaa on tarjolla yllin kyllin aina transsimeediotilaisuudesta täydellistä joogajärjestelmää käsittelevään luentoon. Totean viiden minuutin kuluttua alkavan feminiini nautinto -työpajan kuulostavan otsikkonsa puolesta lupaavalta. 45 minuutin kestossaan se on sopivan pikainen perehdytys rajatiedon äärelle.
Session varsinainen teema selviää, kun saavun Pohjola-tilaan. Luokan loisteputkilamput eivät pala, vaan hämärä tila saa valonkajonsa käytävälle antavista ikkunoista; näkymä pihalle on peitetty sinisin verhoin. Työpajan vetäjä esittelee itsensä “pyhän nautinnon ja syvän intiimiyden oppaana” sekä “holistisena rakkaus- ja seksivalmentajana”. En odottanut erotiikkaohjausta, mutta se toiminee silti kelpo johdattelijana uushenkisyyteen.
Käytyämme läpi yhteiset alkuhengittelyt ja ohjaajan henkilökohtaisen matkan seksuaalisuuttaan haeskelevasta nuoresta todelliset halunsa tuntevaksi aikuiseksi, pääsemme kiinni itse aiheeseen. Vakuuttavuutta sanoma saa feministisestä teoriasta: Koska patriarkaatissa miesenergialla on yliote seksuaalisuudesta, on naisen nautinto yhteiskunnassamme sivuosassa. Pornoteollisuus asettaa naisen häikäilemättä objektiksi, eivätkä naistenlehtien superorgasmikokemukset ole omiaan auttamaan nautinnon äärelle, jos sitä on oppinut metsästämään miehiselle katseelle itsensä altistaen.
Siihen poliittinen kanne sitten jää, sillä systeemitason muutoksen sijaan ohjaaja tarjoaa ratkaisuksi yksilötason muutosta – yrittäjäähän tässä lopulta olemme kuuntelemassa. Miesenergian voi syrjäyttää esimerkiksi henkilökohtaisilla nautintoharjoituksilla. Oppi näihin on ammennettu tantrasta, buddhalaisiin ja hindulaisiin kirjoituksiin perustuvasta filosofiasta, sekä taolaisuudesta, kiinalaisesta luontokeskeisestä uskonnosta. Ajatus on, että naiset ja miehet koostuvat erisuuruisista elementeistä. Siinä missä miesten kiihottuminen roihahtaa kuin tuli, heräilee naisten halukkuus hiljalleen soljuvan veden lailla. Maskuliini- ja feminiinienergia nivotaan nätisti yhteen binääriseen sukupuolikäsityksen kanssa: tulinen miesluonto huokuu maskuliinisuutta, tyyni naisluonto feminiinisyyttä. Jaottelun ulkopuolella ei ole vaihtoehtoja.
Luennon loppupuolella ilmeisesti vain naisia yleisökseen odottanut ohjaaja ajautuu vaikeaan paikkaan: ohjelmassa olisi rintahieronta. Vaikka kenenkään toisen rintakehää ei ole ideana lähteä käpälöimään, tiedottaa työpajan vetäjä lempeästi, että miehet saavat nyt lähteä. Seuraa hetken tauko, kun yksikään miesoletetuista ei kehtaa astua parrasvaloon ja poistua paikalta. Jotta hyväksyvä tunnelma ei särkyisi, toteaa ohjaaja jäämisen olevan myös vaihtoehto, mutta turvallisen tilan säilyttämiseksi kaikkien olisi suljettava silmänsä harjoituksen ajaksi.
Sanoma tukahdutetusta feminiinienergiasta antaa varmasti osalle ihmisistä välineitä seksuaalisen hyvinvointinsa lisäämiseen. Voimaannuttamistavoitteestaan huolimatta sen puolestapuhujat tulevat lopulta rajanneeksi naiseuden vain toisenlaiseen kapeaan muottiin kuin mihin patriarkaatti sen on jo asettanut. Oletus on, että naiseus perustuu henkisten elementtien lisäksi kehon fyysisiin ominaisuuksiin, kuten tiettyihin genitaaleihin ja runsaampaan rasvakudokseen rintakehässä. Tämä ei rajaa naiseuden kokemusta pois ainoastaan biologisen naiseuden ulkopuolelle jääviltä ihmisiltä, vaan myös heiltä, jotka eivät koe feminiinisyyteen perustuvaa naiskäsitystä omakseen.
Jos loppuharjoitetta ja tunnelmavalaistusta ei lasketa mukaan, ei työpaja poikennut paljoa siitä, miltä kuvittelisin sisältömarkkinoinnin näyttävän esitysmuotoisena. Työpajan kulkua jäsensivät valkokankaalle projisoidut digikalvot messuille ominaisen läpikaupallisen luonteen häilyessä taustalla. Esille nousivat vuorollaan vetäjän myynnissä oleva kirja, verkkovalmennus, retriitti ja ryhmävalmennus. Yleisölle tarjoiltiin juuri sen verran valikoituja oppeja, että aiheesta innostunut kuulija haluaisi palata tiedon äärelle vielä uudelleen.
Kaikesta huolimatta suuressa summassa kiteytyy hyvin, kuinka uushenkisyys on kaupallistettavissa siinä missä perusterveydenhuoltokin. Valistuksellinen päämäärä rajatiedon levittämisestä kulki messuilla käsi kädessä myynnin kanssa. Samalla pisteellä saatettiin samanaikaisesti puhdistaa messuvieraan chakraa – peruspuhdistus 15 euron kertahintaan: sekä etu- että takapuolen henkinen desinfiointi sisältyivät pakettiin – ja esitellä Valonkantajat ry:n syksyn tapahtumakalenteria.
Messujen runsas vierailijamäärä on konkreettinen osoitus kiinnostuksesta rajatietoon. Uteliaisuus kummunnee kasvaneesta mielenkiinnosta henkilökohtaista terveyttä kohtaan. Globaalisti arvioituna hyvinvointitoimiala on noin 6,8 miljardin dollarin arvoinen (Statista Research Department 2025), ja minkä tahansa itsensä siihen sotkevan voi olettaa nauttivan nosteesta. Ajan hengen ovat aistineet myös näytteilleasettajat, joista lähes kaikki markkinoivat itseään tavalla tai toisella hyvinvoinnin edistäjänä. Todistamaani innovatiivisuutta on pakko ihailla – rajatiedon airueet ovat tuotteistaneet aineetonta pääomaa vauhdikkaammin kuin kauppakorkeakoululaiset startup-kiihdyttämössä.
Tarjolla on jos jonkinlaista palvelua. Vierailija voi lähteä mukaan ufohavainnointiin, kartoittaa syntymäkarttaansa uusia taivaankappaleita asteroiditulkinnassa, poistattaa traumaenergiansa siihen erikoistuneella hoitajalla tai asettautua esoteriasta ammentavaan hierontaan. Mitä vähemmän hoidossa kosketaan asiakkaaseen, sitä enemmän kokemusta täydennetään henkisellä hivelyllä. Jos asiakas ei halua olla vain käsittelyjen kohde, vaan myös niiden harjoittaja, on monista hoidoista saatavilla myös perehdytyskurssi. Jos itseoppineeksi haluaa ryhtyä, voi asiantuntijaksi kouluttautua myös työkirjan avulla. Opuksista ei ole pulaa, kirjapöytiä on useita. Paikalle on löytänyt tiensä useampi pienkustantamo, mukaan luettuna jokamamman suosikki, voimaannuttavia itseapuoppaita jo neljännesvuosisadan markkinoille pumpannut Viisas Elämä. Messujen laajasta valikoimasta voi inpiroitunut rajatiedon tulkitsija sekoittaa vaikka kokonaan uudenlaisen uskomushoidon. Millainen kokonaisuus syntyisi esimerkiksi Nykynoidan käsikirjasta (Into 2023), Aikuisen naisen voimakirjasta (Viisas Elämä 2025) ja Itsemurha – kaikki mitä sinun tarvitsee tietää -opuksesta (Casa de Dom Inacion ystävät ry 2013)?
Länsimaisia joogaharrastajia on tavattu syyttää lajin irrottamisesta alkuperästään, kun harjoitteeseen olennaisesti liittyvä hengellinen puoli on typistetty muodolliseksi oheishyminäksi. Messuilla esitelty ajatusjooga – perinteisenä joogana pidetyn rajajoogan suomalainen alalaji – on kääntänyt asetelman päälaelleen: jooga on riisuttu fyysisestä puolestaan. Harrasteen filosofiaan kuuluu ihmisolemuksen jaottelu alempaan (fyysiseen) minään ja ylempään (ilmeisesti henkiseen) minään. Pöydän takana seisovan esittelijän mukaan kaksijakoisuudesta löytyy myös selitys nykyiseen maailmanpoliittiseen sekamelskaan – ihmiset ovat alemman minänsä hallinnassa.
Tieteestä lainaava teoretisointi ei jää tähän. Sisäisiä taajuuksiaan voi tutkia bioresonanssilaitteella, joka suojelee 5G-säteilyn tuloksena vaarantuvaa ”sidekudosten fibroblastien paranemista” ja “funktionaalisten neutrofiilien toimintaa”. Läpinäkyvää diffuusoria muistuttavan masiinan lähtöhinta on runsaat 500 euroa, ja summa kasvaa torjuntakentän voimakkuuden mukaan. Ammentamalla sopivissa määrin tieteestä saa lennokkaatkin väittämät kammettua astetta vakavasti otettavimmiksi – ja yleisön maksuhalukkaammaksi.
Tällaiset kytkennät asemansa vakiinnuttaneisiin tieteellisiin käsitteisiin eivät ole aina sattumaa. Vaikka näytteilleasettajat eivät pyrkisikään johdattamaan kuluttajaa harhaan – monihan todella uskoo oppeihinsa – lainaavat he mielellään varsinaisen tieteen termistöä. Tämä näennäistiede eroaa verrokistaan siinä, ettei se sitoudu tieteen periaatteisiin: itseäänkorjaavuuteen, objektiivisuuteen, autonomisuuteen ja kriittisyyteen.
Vaikka (näennäis)tieteeseen vetoaminen on messujen käytetyimpiä myyntitaktiikoita, saan todistaa myös puhtaaseen Jumalan voimaan perustuvaa parannusta. Kolmannen kerroksen katveikossa päivystää rukousavustaja, joka houkuttelee ohi virtaavaa kävijäkuntaa peremmälle luokkahuoneeseen. Erillisen sisäänheittäjän järjestäminen ovelle viestii sen verran voimakkaasta tahdosta rukoilla ihmisten puolesta, etten voi olla selvittämättä, millaisia ihmetekoja tilassa toteutetaan.
Melko yksityisiä, käy ilmi, kun astun sisään. Pulpetit on siirretty syrjään sermeillä rajattujen rukoushuoneiden tieltä. Luvassa ei siis ole julkkissaarnaajan luotsaamaa yleisötilaisuutta, jossa pyörätuolit palaavat lavalta tyhjinä. Väki ei kuitenkaan kaipaa show’ta vakuuttuakseen rukouksen voimasta: parannuksia jonotetaan vuoronumerolla. Malttamattomana lampsin parantamattoman rukoukseen, jonka odotusaika on viereisen palveluntarjoajan rinnalla olematon.
Konsepti on yksinkertainen: istun kahden rukoilijan välissä muutaman minuutin verran, minkä aikana vastaanotamme Jumalan viestin minulle. Istumme tovin hiljaisuudessa, kun vieruskaverini kanavoivat suuremman sanan muistivihkoihinsa. Rukoilijoista ensimmäinen kertoo viinistä sekä lentävästä kotkasta ja muistuttaa viestien symbolisesta painotuksesta. Toisen mukaan olen eksyksissä, neuvoton useiden vaihtoehtojen äärellä. Puhetta kuunnellessani hämmentynyt osapuoli vaikuttaa pikemminkin olevan Jumala, suurin osa sanomasta menee metsään. Ylimaallisten viestien uskottavuutta ei ole omiaan lisäämään se, että session lopussa toinen rukoilijoista tiedustelee, osuiko oikeaan aistimuksensa (lue: arvauksensa) kanssa.
Messujen hengellisiä palveluntarjoajia kuultuani rajatiedon bisnespotentiaali vaikuttaa ilmeiseltä. Ottaen huomioon, ettei vaihtoehtotiedettä ole suljettu pois vastuullisen sijoittamisen ESG-kriteeristössä, ovat rahoittajat löytäneet hämmentävän heikosti alan äärelle. Hyvinvointialan pyramidihuijaukset ovat tietenkin oma lukunsa, mutta esoteriasta ammentavista startupeista saati pörssiyhtiöistä ei juuri kuule. Tai kenties uushenkiset yrittäjät eivät itse koe vetoa liike-elämän piirien pariin, vaikka intressejä rahan tahkomiseen olisi.
Kaupallista luonnetta voi totta kai syyttää aidon hengellisen yhteyden latistamisesta. Olisi kuitenkin melko naurettavaa mennä messuille odottaen kaikkea muuta kuin taloudellisen voiton tavoittelua, pahastua kohdatessaan pääasiassa sitä ja sitten marmattaa kaiken kaupallistumisesta. Messujen tehtävä on alusta alkaen ollut tukea kotimaista elinkeinoelämää, eivätkä Hengen ja Tiedon messut ole tästä poikkeus. Samalla ne tarjoavat yksilölle tilaisuuden oman henkisen hyvinvointinsa kohottamiseen niin hyväntahtoisesti kuin markkinatalous suinkin sallii: laajalla tarjoamalla.
Henkilökohtaisuudestaan huolimatta ei kulutuskäyttäytyminen ole jokaisen oma asia, sillä ostovalintamme kietoutuvat aina osaksi laajempia yhteiskunnallisia kehityskulkuja. Tarttumatta sen enempää debattiin yksilöiden ja organisaatioiden välisestä vastuunjaosta kestävämmän ihmiselämän edistämisessä, katson yhden kriteerin pätevän käyttäytymistä arvioitaessa: niin kauan kuin ihminen ei toiminnallaan aiheuta hallaa kenellekään, ei sitä ole syytä tuomita.
Näin on myös rajatiedon osalta. Koska varsinainen tiede ei paranormaaleja oppeja tue, ovat ne helppo pilkan kohde. Samanlaisesta halveksunnasta eivät kuitenkaan kärsi kaikki tiedettä uhmaavat oikut, kuten ylenmääräinen proteiinin nautiskelu. Vaikka tarve tälle epäviralliselle kansallisravinteelle vallitsee lähinnä tuloshakuisten urheilijoiden keskuudessa, ovat aikamme ihmeaineella kyllästetyt elintarvikkeet löytäneet tiensä myös tavan kansalaisten ostoskoreihin.
Tutkimukset eivät tue henkimaailman olemassaoloa, eivätkä keskivertosuomalaisen tarvetta ylimääräiselle proteiinille, mutta kumpainenkin näyttäisi olevan tärkeässä roolissa ihmisten hyvinvoinnin kokemukselle. Mikäs siinä. Kun yksilö ei vaaranna omaa tai toisten hyvinvointia, vaan päinvastoin havaitsee sen kohentuvan, onko toimintaa syytä paheksua?
…
Lähteinä:
Statista Research Department. (2025). Wellness market value worldwide 2017-2029. Statista. https://www.statista.com/statistics/491362/health-wellness-market-value/
