Teksti ja kuvitus: Anne Haussalo
Viime syksynä lakkasin laittamasta kalkkunaa leivän päälle luettuani muutaman uutisotsikon, joissa julistettiin leikkeleiden olevan syöpäriski. Tämä oli sinänsä typerää ja tyhjänpäiväistä, samoihin aikoihin aloin nimittäin tupakoida. Kuinkas muutenkaan, olinhan sentään juuri Espoosta pellon laidalta Pariisiin muuttanut taidelukion alumni. Tupakointi on erottamaton osa kaupungin ilmettä – ihmiset istuskelevat terasseilla, porhaltavat suojateiden yli punaisista valoista piittaamatta, kuljeskelevat Seinen rantabulevardeilla ja roikkuvat metroasemien sisäänkäynneillä kevyiden savukiehkuroiden kiemurrellessa kaiken aikaa pilviä kohti sormien lomasta, huulten välistä. Olin kavahtavinani kuluneita kliseitä, mutta tuohon stereotypiaan lankesin.
Viime kuukausina useat julkaisut ympäri maailman ovat uutisoineet tupakoinnin uudesta noususta nuorison keskuudessa – muun ysärihapatuksen muassa myös polttaminen on jälleen pinnalla. “Onko tupakointi sinun mielestäsi siistiä?” kuuluu Porthanian edestä yhytetyille nuorille esitetty kysymys Helsingin Sanomien lokakuussa julkaisemassa videoklipissä. Haastateltavien vastaukset ovat yksimielisen kielteisiä, joskin heistä kaikki ovat savuttomia, joko tupakoinnin lopettaneita tai sen suhteen autuaan kokemattomia. Aktiivisia tupakoijia ei kuulla. En toki usko, että taparöökaajatkaan kutsuisivat tupakointia siistiksi, ainakaan ääneen, ainakaan noin suorin sanoin. Sen sijaan adjektiivi, joka roikkuu hään ja tervan seurana ilmassa tuhkakuppien ympärillä, parvekkeilla ja porttikongeissa, on esteettinen.
Tupakoinnin terveyshaitat ovat totta kai moninaiset, ja meistä jokainen on kuullut niistä kattavan valikoiman kauhutarinoita. Silti monet ovat kärkkäitä ohittamaan terveysvalistuksen ja tupakoinnin esteettisen ulottuvuuden välillä rätisevän kognitiivisen dissonanssin. Rennosti seinään nojaileva tupakoija henkii eleganssia ja välinpitämättömyyttä. Kukapa ei haluaisi olla pitkäkyntinen, punasuinen kosmopoliitti? Maailma hyppysissään, etu- ja keskisormen välissä.
Röökikeskustelun keskiössä ja estetiikan kivijalkana näyttävät useimmiten olevan Länsi-Euroopan suurkaupungit, silloin tällöin joukkoon saattaa eksyä ripaus Hollywoodin kulta-ajan glamouria tai itäblokin brutalistista boheemiutta. Tosiasiassa suurimmat tupakankulutuslukemat löytyvät Kaakkois-Aasian ja Balkanin maista. Esimerkiksi Indonesiassa noin 65,5 % miehistä tupakoi päivittäin, siinä missä vain noin 3,3 % indonesialaisista naisista polttivat säännöllisesti vuonna 2021. Länsimaissa sukupuolijakauma on tasaisempi – WHO raportoi tupakoinnin esiintyvyyden olevan naisten keskuudessa korkeimmillaan suuren tulotason maissa, joihin käytännössä kaikki länsimaat luokitellaan. Yhtä lailla länsimaissa toteutetuissa tutkimuksissa on todettu nuorten naisten käyttävän tupakointia ‘feminiinisyytensä esittämisen’ (performing femininity) välineenä.
Sytyttimen käänteessä saat loihdittua itsestäsi femme fatalen, mysteerisen, sensuellin, savua yöhön puhaltelevan satuolennon. Pikainen Pinterest-hakukin sen näyttää: nuorten naisten tupakointi on estetisoinnin ensisijainen kohde, vaikka yleisesti ottaen miehet käyttävät tupakkaa enemmän kuin naiset. Tämä ei sinänsä ole uusi ilmiö – naisia kuluttajakuntaansa havittelevat tupakkayhtiöt markkinoivat taannoin tupakointia feminiinisenä, peräti feministisenä aktina. Tupakkatuotteiden mainonta on ollut pannassa puoli vuosisataa, mutta vintage-mainoskampanjoiden mukaiset käsitykset ovat juurtuneet tiukasti kulttuuriseen kuvastoomme.
Toisaalta tupakointia on aikojen saatossa pidetty alaluokkaisenakin aktiviteettina. Laajamittainen tupakanvastainen kampanjointi on osaltaan muovannut asenteita, mutta läsnä on myös tietty elitistinen elementti – myös niiden keskuudessa, jotka eivät paheksu polttamista itsessään. Ratkaiseva tekijä on polttamisen määrä, vähemmissä määrin laatu. Rahvaanomaisena paheena nähdään nimenomaan eksessiivinen tupakointi, ikään kuin rööki haisisi sitä enemmän, mitä köyhempi ja karkeampi ketjupolttaja sitä imee.
Satunnainen polttaminen on etenkin etuoikeutetun nuorison keskuudessa tapa osoittaa jonkintasoista järjestelmänvastaisuutta, samalla kuitenkin säilyttäen mahdollisuuden erontekoon itsensä ja moukkamaisiksi miellettyjen ‘oikeasti addiktoituneiden’ välillä. Riippuvuutta pitemmän päälle aiheuttavaan rituaaliin osallistuminen mielletään hienoksi niin kauan kuin se on hallinnassa, niin kauan kuin on itse niskan päällä. “Poltan vain estetiikan takia” on yleinen lausahdus, jota olen itsekin aikoinani toistellut. Kerta kerralta siitä tuli suurempi vale, kunnes lakkasin edes yrittämästä väittää mitään vastaavaa.
Omasta kuplastani monet ovat muuttaneet ulkomaille taidealan töiden tai opintojen perässä, tai sitten rakkautta, itseään, yleisesti ottaen onneaan etsimään. Tuttavani tuppaavat tulemaan takaisin tupakoijina. Heidän saapuessaan Suomeen tapaamme Lasipalatsin edessä, kävelemme tihkusateessa tummankiiltävillä kaduilla ja katselemme, kuinka ratikat liukuvat kiskoillaan päätepysäkiltä toiselle. Huokailemme ilmaan savupilviä ja valittelemme Helsingin nurkkakuntaisuutta ja kulttuurittomuutta. Savukkeet – mielellään pitkät, ohuet ja valkoiset – vedetään esiin askeista, joissa lukee fumer bouche vos artères tai il fuma causa il cancro alla bocca e alla gola, ja vaikka vähintäänkin kuvasta voi päätellä mistä on kyse, on helppoa teeskennellä, että varoitus jää piiloon kielimuurin taakse. Nauttia vain siitä, miltä tuntuu pyöritellä vieraskielisiä sanoja ja savua kielen päällä. Me tekotaiteelliset tekokapinalliset teemme tupakoinnista rappiollisen performanssin yrittäessämme epätoivoisesti kuulua oman elämämme katukuvaan.
Ehkä jos Pariisin kaduilla kuljettaisiin rullalle kääritty kalkkunasiivu suupielessä, olisinkin leikkeleiden suurkuluttaja. Estetiikka jäsentää elämää – Pariisissa aloitettu performatiivinen tupakointi oli ennen kaikkea tapa ottaa etäisyyttä lapsuuteeni ja kotimaahani tukahduttavine puhtaan ilman ihanteineen, koittaen sen sijaan lähentyä jalustalle nostamani maan tapoja. Suomen tupakankulutus on EU:n alhaisimpia, siinä missä Ranskan lukemat lähentelevät tilastojen kärkisijoja. Leikkeleiden kohdalla ei kulttuurista tai kansallista rajanvetoa tehdä, ja jos jotain, niin lihansyöntiä paheksutaan piireissäni enemmän kuin polttamista. Kalkkuna siis sieti saada kyytiä. Lisäksi prosessoidun lihan syöminen lisää tutkimusten mukaan etenkin peräsuolen syövän riskiä, ja sehän nyt ei ole ollenkaan sexy tai chic.
Tänä syksynä istuskelen Uuden ylioppilastalon tupakkahuoneessa sitsien konferenssitauolla – Ranska on jäänyt taakse, rööki jäänyt. Savukkeeni päästä tippuu syliini harmaata, jauhomaista tuhkaa. Koitan näyttää hienostuneen huolettomalta pyyhkäistessäni sen kämmensyrjällä lattialle. Hiljaa itsekseni ajattelen Eve Babitzia ja sitä, kuinka vuonna 1997 seurapiiriperhosena ja seksisymbolinakin tunnetun yhdysvaltalaisen kirjailijan sikarin sytyttämiseen tarkoitettu liekki tarttuikin hameen keinokuitukankaaseen. Puolet Babitzin kehosta peittyi kolmannen asteen palovammoihin, ja hän eli loppuelämänsä kärsien onnettomuudesta seuranneista kivuista ja komplikaatioista. Mietin, mistä materiaalista halpa, henkäyksestäkin rypistyvä cocktail-mekkoni on valmistettu. Varmaan polyesterista. Onkohan polyesteri herkästi syttyvää? Röökini on sammunut, sytytän savukkeentyngän uudelleen ja tunnen liekin lämmön leimahtavan lähellä kasvojani. Jonain päivänä vielä kärähdän.
—
Lähteet:
Bottorff, J.L., Haines-Saah, R., Kelly, M.T. et al. Gender, smoking and tobacco reduction and cessation: a scoping review. Int J Equity Health 13, 114 (2014). https://doi.org/10.1186/s12939-014-0114-2 Viitattu 11.11.2025
European Comission: Tobacco consumption statistics. https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Tobacco_consumption_statistics. Viitattu 21.10.2025
Haines, R.J., Poland, B.D. and Johnson, J.L. (2009), Becoming a ‘real’ smoker: cultural capital in young women’s accounts of smoking and other substance use. Sociology of Health & Illness, 31: 66-80. https://doi.org/10.1111/j.1467-9566.2008.01119.x. Viitattu 16.11.2025
Takala, Sami 2025: Kysyimme nuorilta, onko tupakointi taas siistiä. Helsingin Sanomat 16.10.2025. https://www.hs.fi/helsinki/art-2000011563377.html. Viitattu 21.10.2025
Triandafilidis, Z., Ussher, J. M., Perz, J., & Huppatz, K. (2017). Doing and undoing femininities: An intersectional analysis of young women’s smoking. Feminism & Psychology, 27(4), 465-488. https://doi.org/10.1177/0959353517693030 (Original work published 2017). Viitattu 11.11.2025
World Health Organization: Ministry of Health and WHO release Global Adult Tobacco Survey Indonesia Report 2021. 22.8.2024. https://www.who.int/indonesia/news/detail/22-08-2024-ministry-of-health-and-who-release-global-adult-tobacco-survey-indonesia-report-2021. Viitattu 11.11.2025
World Health Organization: WHO global report on trends in prevalence of tobacco use 2000-2024 and projections 2025-2030. 6.10.2025. https://www.who.int/publications/i/item/9789240116276. Viitattu 17.11.2025
World Health Organization, The Global Health Observatory: Tobacco: current tobacco use, tobacco smoking and cigarette smokind, age-standardized:https://www.who.int/data/gho/data/indicators/indicator-details/GHO/gho-tobacco-control-monitor-current-tobaccouse-tobaccosmoking-cigarrettesmoking-agestd-tobagestdcurr. Viitattu 11.11.2025
