Kirjoittaja: Tiitu Teuho-Markkola
Kuvitus: Tiitu Teuho-Markkola ja Sara Siekkinen
Havahduin viime syksynä pakottavaan tarpeeseen ostaa Adidaksen tennarit. Alkuun siinä ei ollut mitään outoa. Aloin kuitenkin ajatella asiaa tarkemmin, ja tajusin, etten ole tykännyt Adidaksesta merkkinä sitten alakoulun kolmiraitaverkkari-aikojen. Kummastelin, miksi merkki yhtäkkiä houkutteli niin paljon. Kengät olivat salakavalasti hiipineet alitajuntaani. Niitä näkyi enenevissä määrin somessa ja ihmisillä ympärilläni. En usko, että olisin kiinnostunut kyseisistä kengistä, jos ne eivät olisi trendanneet. Järkytyin, kuinka paljon markkinointikoneistolla oli minuun valtaa, ja jätin kengät ostamatta.
Koska pukeutuminen on minulle tärkeä itseilmaisun väylä ja olen kiinnostunut muotimaailman ilmiöistä, olen viime vuosina pohtinut paljon alan vastuullisuutta. Vaateteollisuuden on arvioitu aiheuttavan noin 10 % kaikista hiilidioksidipäästöistä [1]. Lisäksi tekstiilituotannon värjäys- ja viimeistelytuotteiden on arvioitu kuluttavan 20 % maailman puhtaasta vedestä – usein vielä sellaisilla alueilla, joissa puhtaasta vedestä on jo valmiiksi pulaa [2]. On ollut vaikeaa löytää tasapaino oman tyylin muodostumisen, trendeistä innostumisen ja vastuullisesti toimimisen välillä.
On helppo unohtaa, että uusien ja vielä aiempaakin nopeammin vaihtuvien muotitrendien taustalla on pyrkimys saada kuluttajat kuluttamaan entistä enemmän. Vaikka ei edes aktiivisesti seuraisi muotimaailmaa ja -trendejä, on niiltä mahdotonta välttyä. Mainokset, sosiaalisen median vaikuttajat, artistit ja lopulta myös ihmiset ympärillämme alkavat heijastella uusia trendejä ja sitä, mikä milloinkin on cool.
Karu fakta on, että kaikkein vastuullisinta on olla ostamatta mitään uutta ja käyttää mahdollisimman pitkään jo olemassa olevia vaatteita. Tämä koskee myös käytettynä ostettuja vaatteita, jotka moni mieltää automaattisesti vastuullisiksi. Jos käytetyt vaatteet päätyvät nopeasti takaisin kiertoon sen sijaan, että saisivat lisää käyttökertoja, ei toiminta ole kovin vastuullista. Pahimmillaan käytettyjen vaatteiden ostaminen voi kiihdyttää kulutuskulttuuria entisestään, kun uutta voi ostaa halvalla ja vanhaa myydä nopealla tahdilla pois [3].
Tietoisesti suunniteltuna trendit voi kuitenkin valjastaa vastuullisen toiminnan välineiksi. Itse yritän inspiroitua jo omistamistani vaatteistani trendien avulla ja siten tuntea osallistuvani niihin. Se, miksi osallistumisen tunteen saaminen on niin tärkeää, on keskustelu erikseen.
On kuitenkin monia tapoja kokea osallistuvansa käyttäen ainoastaan jo omistamiaan vaatteita. Idean ydin on inspiroitua trendeistä, eikä pyrkiä toisintamaan niitä pilkuntarkasti. Esimerkiksi sen sijaan, että ostaa muodikkaan epäsymmetrisen hameen, voi haastaa itseään rakentamaan illuusion samasta siluetista hakaneulojen avulla jo omistamaansa symmetriseen hameeseen. Myös jo pidemmän aikaa kestänyt trendi lisätä rusetti hiuksiin tai laukkuun on toimiva tapa osallistua ostamatta uutta. Samaan kategoriaan menee myös hameen lisääminen housujen päälle.
Itseään voi haastaa löytämään uusia tapoja käyttää vanhoja vaatteitaan. Oiva keino on vaatteiden kerrostaminen. Miltä kuulostaisi laittaa kaksi hametta päällekkäin tai kokeilla vanhempaa klassikkoa trikoopitkähihaisesta T-paidan alla? Asusteitakaan ei sovi aliarvioida. On testaamisen arvoista pinota korua korun päälle, pukea kaksi vyötä kerrallaan ja sitoa solmiosta rusetti.
Uuden ostamista voi hillitä myös romantisoimalla ajatusta vaatteista, joita käyttää vuodesta toiseen. On lohdullista pukeutua tuttuun neulepaitaan, joka on aina yhtä pehmeä. Asukriisin keskeltä on rauhoittavaa lähteä juhlimaan siinä farkkuhameessa, joka pelastaa aina, kun tilanne vaikuttaa epätoivoiselta. Vaatteisiin voi kietoa sentimentaalisuutta, jos se auttaa niiden arvon tunnistamisessa. On kuitenkin tärkeää pysyä itselleen armollisena, koska esimerkiksi kehon muutokset ovat täysin luonnollisia, eikä romantisoinnin nimissä kannata kiinnittyä vaatteisiin, jotka eivät enää kokonsa puolesta palvele.
Vastuullisesta muodista on jo itsessään tullut yksi muotitrendeistä. On hienoa, että aihe on alkanut kerätä kiinnostusta, koska se laajentaa vastuullista valikoimaa ja pakottaa yritykset tekemään toimia vastuullisuuden eteen. Toisaalta tämän seurauksena viherpesu on lisääntynyt. Viherpesu tarkoittaa markkinointia, jolla tuote yritetään saada näyttämään vastuullisemmalta kuin se onkaan. Jopa 40% tutkituissa mainoksissa olleista viherväittämistä oli liioiteltuja, virheellisiä tai harhaanjohtavia [4]. Yksi tapa toimia vastuullisemmin on siis ostaa vastuullisesti tuotettuja vaatteita, mutta kannattaa pysyä valppaana viherpesun varalta.
Vastuullisesti tuotetut vaatteet ovat usein kalliita, koska ympäristövaikutukset on otettu huomioon ja tuotantoketjun kaikkien vaiheiden työntekijöille on maksettu tarpeeksi palkkaa. Halvempi, mutta edelleen vastuullinen tapa, on ostaa kierrätettyjä vaatteita. Silloinkaan ei kannata antautua kaikkien trendien vietäväksi. Yhteiskunnallisen näkökulman lisäksi ostamisen hillintä säästää pukeutumiseen liittyvää tuskaa. Tilanteessa, jossa vaatekaappi on liian täynnä, kaikkien vaihtoehtojen hahmottaminen on vaikeaa. Kun ei koko ajan osta lisää, on helpompaa pysyä perillä siitä, mitä omistaa.
Jos kuitenkin ostaa uuden vaatteen, on järkevää kiinnittää huomiota sen kestävyyteen ja materiaaleihin. Tämä kannattaa tehdä jo siitäkin syystä, että jos vaatteesta muodostuu luottovaate, on sydäntä särkevää, jos sen saumat alkavat repsottaa jo muutaman kerran jälkeen tai se on valmistettu polyesteristä eikä hengitä lainkaan.
Loppuun haluaisin sanoa, ettei se ole ihan niin vakavaa. On parempi inspiroitua ja ottaa pieniä askelia kohti vastuullisuutta kuin pyrkiä tekemään kaikkea heti. On tärkeää muistaa, että muutoksen kannalta on tehokkaampaa, jos suuri joukko osallistuu pienillä teoilla kuin että pieni joukko osallistuu täydellisesti. <3
Lähteet:
[1] Kuluttajaliitto (2023). Vastuullisesti vaateostoksilla: vaateteollisuus. Kuluttajaliitto.fi https://www.kuluttajaliitto.fi/materiaalit/vastuullisesti-vaateostoksilla-vaateteollisuus/
[2] Euroopan parlamentti (2024). Tekstiilituotannon ja -jätteen vaikutus ympäristöön. https://www.europarl.europa.eu/topics/fi/article/20201208STO93327/tekstiilituotannon-ja-jatteen,-vaikutus-ymparistoon
[3] Yle (2024). Vaatteiden second hand -kaupasta paljastuukin ongelma – hyvät vaikutukset pahimmillaan kumoutuvat. Yle.fi
[4] Eetti ry (2024) Mitä viherpesu on? Eetin oppaan avulla tunnistat epäilyttävät väitteet! Eetti.fi https://eetti.fi/sisallot/mita-viherpesu-on-opas-oikean-pesuohjelman-valintaan/
