
teksti: Aada Lehtoniemi
kuva: Aada Lehtoniemi
Muistatko, kun koulun jälkeen tarvitsi vain laskea matikan kotimökki ja sitten oli aikaa pelata ja leikkiä? Nyt pitää lukea 50 sivua Heywoodia seuraavan päivän luentoa varten ja koodata R:llä yhteiskuntatilastotiedettä, eikä aikaa jää ollenkaan pelaamiselle!
No, ehkä sitä vähän on tullut pelattuakin. Eihän tuota lapsuuden aikaista pelikonsolia ja sen pelejä voi vastustaa. Kyseessä on tietysti Nintendo DS, johon pelejä pystyi penkomaan pelikauppojen laatikoista vaikka millä mitalla. Seuraavat pelit olivat lapsena minulle mieluisimpia.
Littles Pet Shop -pelissä pääsee hoitamaan iki-ihania, leluista tuttuja eläinhahmoja. Lemmikkien kanssa voi hyppiä pitkin pilviä, tehdä kieppejä voimistelutangoilla, pukeutua muodikkaasti, kävellä catwalkilla ja nappailla yleisössä räpsyviä kameran salamavaloja. Pelejä pääsee pelaamaan pelihallissa sekä seikkailuversiossa, jossa tavoitteena on saada koko lemmikkijoukko mukaan Tähtitiimiin.
ZhuZhu Petsitkin ovat tuttuja leluista, nimittäin paristokäyttöisistä hamstereista, jotka vipelsivät pitkin lattioita ja pitivät ääntä. Pelissä hoidetaan näitä hamstereita, joille tulee nälkä, jano ja vessahätä. Ne väsyvät, kaipaavat liikuntaa ja haluavat päästä seikkailuradoille. Seikkailuradoissa on eri tasoja, joissa hamsterihahmo kerää porkkanoita ja kultakolikoita. Tasot avautuvat pikkuhiljaa ja myöhemmiltä tasoilta voi myös löytää vauvahamstereita, jotka pitää viedä hamsterien makuuhuoneessa sijaitsevaan vauvojen huoneeseen.
Ei pidä unohtaa myöskään klassista Toystory-peliä, jossa omaa tukikohtaa on puolustettava ilkeämielisten vihreäpukuisten miesten hyökkäykseltä.
Näitä pelejä ei ole tullut pelattua enää vuosiin, mutta silti niissä on jotakin hyvin tuttua. Voisin melkein vannoa eläväni samaa elämää kuin nuo hamsterit. Seuraava taso on auennut, vaatimukset ovat kasvaneet, porkkanoita ja kolikoita pitäisi kerätä yhä enemmän ja nopeammin.
Toystory taas muistuttaa liikaakin tämän hetkisestä maailman tilasta. Vaikka me olemme voineet viettää lapsuutemme nauttien pelaamisesta, elää maailmassa lapsia, joille pelit ovat todellisuutta.
