teksti: Remus Saine
kuva: © Veikko Somerpuro / WSOY
1. Kuka luulet olevasi, Ville Ranta?
Päivästä riippuen, tosi kova jätkä tai keskinkertainen tuhertaja. Saan paljon huomiota julkisuudessa ja elinympäristössäni Töölön kaduilla. Se saa helposti luulemaan olevansa vähän itseään siistimpi tyyppi. Luulen kuitenkin oikeasti olevani paljon itsekseni viihtyvä ajatustyöläinen ja piirtäjä.
2. Olet työskennellyt pilapiirtäjänä sekä Iltalehdessä vuosina 2019-2024 että Helsingin Sanomissa vuodesta 2024 eteenpäin. Joudutko koskaan tasapainottelemaan journalistisen puolueettomuuden ihanteen ja omien näkemysten esittämisen välillä? Millä tavoin?
Mä en katso ”journalistisen puolueettomuuden” kuuluvan työhöni paljoakaan. Pilapiirroksissa piirtäjän asenteet, tunteet ja mielipiteet saavat rehottaa. Mutta sen verran ammattiylpeyttä minulla on, että piirroksissa hyvä ajatus ja tuore näkökulma on tärkeämpää kuin mun omat ihanteet ja näkemykset. Piirrän useinkin vähän itseäni vastaan. Sen verran journalistista puolueettomuutta harrastan, että pyrin vaihtelemaan aiheita ja olemaan jumittamatta lempiaiheisiini ja omiin lempiasenteisiini. Tähän mua myös Hesarin toimituksesta rohkaistaan.
3. Kuinka vapaat kädet sinulla on valita, mitä piirtää? Tunnetko koskaan ulkoista painetta piirtää tietyistä aiheista tai käykö joskus niin, että ideasi torjutaan esimerkiksi päätoimituksen puolelta?
Minulla on kyllä tosi vapaat kädet. Mutta onneksi saan joka piirroksesta kritiikkiä ja parannusehdotuksiakin Hesarin toimituksen tiimiltäni, jolle lähetän viestinä luonnoksen tai ensimmäisen version piirroksesta niin pian kuin saan sellaisen aikaiseksi. Painetta piirtää tietyistä aiheista on paljon. Itse asiassa pilapiirroksen on melkeinpä pakko valita aiheensa aika keskeltä sen hetken uutisointia ja yhteiskunnallista keskustelua. Pilapiirros ei oikein pysty tuomaan keskusteluun kokonaan uutta aihetta, vaan sen on tyydyttävä kommentoimaan lukijoiden jo tuntemia aiheita tai käytävä metakeskustelua julkisesta keskustelusta. Se määrittää pilapiirrosta lajina. Ja joo, kyllä toimituksesta joskus sanotaan, että tää piirros ei aukea tai ei toimi. Useimmiten oon samaa mieltä. Jos en ole, päätoimittaja päättää, mikä on lopullinen totuus.
4. Monet pilapiirroksesi ovat koskeneet Gazan kriisiä ja palestiinalaisten asemaa. Koetko, että suomalainen ja ylipäätään länsimaalainen media on onnistunut Gazaa koskevassa uutisoinnissa? Olisiko jotain, mitä toivoisit näkeväsi medialta asiaan liittyen?
Inhoan piirtää Israelin-Palestiinan konfliktista ja Gazan sodasta. Päätin jo viime vuoden alussa, että enää en piiirrä tästä. Se on liian kauhea, surullinen, monimutkainen ja julma tilanne. Ja kaikista piirroksista, olipa näkökulma mikä tahansa, tulee paljon tosi ilkeää palautetta. Mutta pakkohan siitä on piirtää.
En osaa sanoa, onko länsimainen media onnistunut. Uutisointia on niin paljon niin pitkältä ajalta. Kyllä sinne onnistumisiakin mahtuu, paljonkin. Kyllä länsimainen media paljon paremmin on pärjännyt kuin länsimaiden hallinnot, jotka eivät ole kyenneet tekemään tai juuri sanomaankaan mitään, mikä pysäyttäisi Netanyahun.
5. Piirroksesi ammentavat politiikan tapahtumista ja henkilöistä sekä ylipäätään yhteiskuntakeskustelussa pinnalla olevista asioista. Onko jokin aihepiiri sellainen, josta et suostu tekemään pilapiirrosta?
Oikeastaan aina on kyse siitä, miten piirretään, eikä siitä mitä tai mistä aiheesta. Mistä vain aiheista voi tehdä hyvä piirroksen. Silti toisaalta on useinkin tilanteita, jolloin ei tee mieli tai ei kannatakaan piirtää. Esimerkiksi palestiinalaisten Hamas-sympatioista ei huvita piirtää samaan aikaan, kun heitä näännytetään nälkään. Se ei tunnu moraaliselta. Minulla ei ole myöskään halua tehdä pilaa yksittäisten ihmisten tragedioista, henkilökohtaisesta elämästä tai vaikka ulkonäöstä. Vallankäyttäjien kanssa tässä mennään toki aina rajoilla. Mutta ei joku Petteri Orpo -hahmo oikeasti koskaan kritisoi ihmistä nimeltä Petteri Orpo, vaan aina pääministeriä, hallitusta, puoluetta jne. Minulle tämä on selvää, joillekin lukijoille ei. Kaikki mun hahmot on karikatyyrejä, ja aina saan kuulla, että ketään ei saa pilkata vaan pitää kunnioittaa.
Urheilusta piirtämistä vältän, koska en seuraa sitä ollenkaan, ja yleissivistyksen puute näkyy heti.
6. Entä mikä on jokin sellainen aihepiiri tai yhteiskunnallinen ilmiö, jonka toivoisit saavan enemmän huomiota julkisessa keskustelussa?
Mua itseäni kiinnostavat eniten taide, kirjallisuus ja filosofia. Mutta koska niistä ei käydä yhteiskunnallista keskustelua juuri ollenkaan, en oikein pääse niistä piirtämään. Seuraan myös paljon Ranskaa, mutta Suomessa siitä ei tiedetä kovin paljon, joten piirrosideat jää yleensä tekemättä.
7. Koetko koskaan toivottomuutta tai turhautumista, kun joudut työsi puolesta seuraamaan maailman menoa niin tiiviisti ja kriittisesti? Mikä motivoi sinua jatkamaan piirtämistä?
En oikeastaan koe toivottomuutta. Historia kulkee samanlaisten kehityskulkujen ja katastrofien kautta kuin on aina kulkenut. Tällä en tarkoita, etteikö maailman tapahtumat koskettaisi minua, mutta ahdistuksen yllättäessä rajailen itseäni asioiden ulkopuolelle. Myös muistutan itseäni, että vaikka käytän valtaa mediassa, olen vain pilapiirtäjä. Sillä, mitä piirrän, ei ole mitään vaikutusta siihen, mitä maailmassa tapahtuu. Piirrän usein vähän keuhkoaviakin piirroksia esim. ilmastonmuutoksesta, mutta en usko, että mun piirrokset saavat ketään muuttamaan elämäntapaansa tai jotenkin ”tiedostamaan” asioita. Minulle riittää, että saan ihmiset ajattelemaan edes jotain.
8. Olet ollut pilapiirtäjänä aktiivinen 2000-luvun alkupuolelta asti. Onko jokin muuttunut näiden vuosien varrella – esimerkiksi lempipiirrosaiheesi tai yleisön reaktiot?
Aloitin pilapiirtäjänä 2006 tai 2007. Sen jälkeen on tullut some, se on muuttanut keskustelua valtavasti, ja se on itsekin muuttunut valtavasti. Lopulta niin, että olen jättäytynyt some-keskusteluista pois niin pitkälle kuin suinkin mahdollista. Jaan piirroksia, mutta en keskustele. En yleensä edes lue, mitä ihmiset mun piirroksista sanovat. Joskus puolisentoista vuotta sitten minulla tuli raja vastaan. Yksinkertaisesti en enää jaksanut kuulla ilkeitä ja inhottavia kommentteja joka päivä. Tuhosin X-tilini ja jättäydyin myös aika lailla kokonaan Facebookin ulkopuolelle. Se paransi työelämääni valtavasti. Saan silti aivan tarpeeksi tietoa siitä, mitä yhteiskunnassa keskustellaan.
Tietyt piirrosaiheet ovat pysyneet mukana koko ajan, ennen kaikkea luontoon ja ilmastonmuutokseen liittyvät. Kun yhteiskunnallinen ja poliittinen ilmapiiri muuttui kuohuvammaksi 10-luvulla ja kiristyi 20-luvulla, mun piirrokset alkoivat muuttua humoristisemmiksi ja ehkä lempeämmiksikin. Enää ei tarvitse juuri provosoida, koska ihmiset on jo valmiiksi hermoraunioita.
9. Maailman demokratiakehitys on laskussa ja erityisesti Yhdysvaltojen tilanteen seuraaminen herättää monissa huolta sananvapauden tilasta. Mikä on sinun näkemyksesi sananvapauden nykyisestä tilasta Suomessa? Onko tilanne muuttunut urasi alkuvaiheisiin verraten?
On. 2000-luvun alussa liberaali hegemonia oli vielä voimissaan, sanavaltaa käytti lähinnä journalistinen media, ja yhteiskunnallinen keskustelu Suomessa oli minusta liian vaisua. Halusin provosoida, olla eri mieltä, tehdä kiusallisia huomioita. Toki tätä teen vieläkin, mutta aivan toisenlaisessa ympäristössä. Sananvapauden tilanne Suomessa on periaatteessa vakaa ja hyvä, mutta meillä on yksimielisyyden perinne, joka ei ole kadonnut mihinkään. Se vaimentaa ja vaientaa. Ihmiset, jotka ovat vaikeista aiheista enemmistön kanssa eri mieltä, vaikkapa Venäjästä, maanpuolustuksesta, aseostoista, Nato-jäsenyydestä, metsäteollisuudesta, ydinvoimasta, Israelista, uskonnosta… ja niin edelleen, eivät uskalla avata suutaan. Tai sitten heitä ei yksinkertaisesti päästetä julkisesti ääneen. Tämä on suomalainen erityispiirre. Eri mieltä olevia pidetään turvallisuusuhkana. Näin ei ole Ranskassa tai Britanniassa, ei edes Ruotsissa. Toiseksi sananvapaudessa on tapahtunut sellainen muutos, että periaatteessa kenellä tahansa on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin somen kautta, mutta toisaalta ehkä jopa enemmistö jättää tämän mahdollisuuden käyttämättä, koska somessa voi saada osakseen viharyöppyjä ja halveksuntaa.
10. Olet saavuttanut urallasi jo paljon, muun muassa voittanut Sarjakuva-Finlandian ja Vuoden journalisti -palkinnon. Onko jotain, mistä vielä unelmoit uraasi liittyen?
Tällä hetkellä unelmoin, että minulla olisi enemmän aikaa ajatella ja piirtää luonnoskirjoihin mitä huvittaa. Kyllä minulla siihen aikaa onkin, mutta arkielämä on hektistä, ja mä olisin mielelläni hidas. Olen luopunut useimmista urahaaveistani, joita mulla vielä viime vuosikymmenen lopussa oli. Esimerkiksi kansainvälisen uran tekeminen sarjakuvataiteilijana ei tunnu enää tarpeelliselta eikä mahdolliseltakaan. Se oli mun suurin haaveeni. Mutta olen ehkä hyväksynyt, että pilapiirrokset ovat mun päätyöni ulospäin. Taide on mulle tärkeintä elämässä ja työssä, mutta ei siinä ole pakko menestyä tämän kummemmin.
11. Ja lopuksi, minkä neuvon antaisit tämän hetken poliitikoille, jotka haluavat välttyä joutumasta terävän kynäsi kohteeksi?
En usko, että he haluavat välttyä! Paitsi ehkä joskus, kun todella joutuvat piirretyiksi. Luulen, että korkean tason poliitikot ymmärtävät, mikä minun piirrosten rooli yhteiskunnassa on, eivätkä tarvitse neuvoja. Luulen, ettei edes Jani Mäkelälle tarvitse selittää, että poliittinen satiiri on tärkeää. Hän tietää sen kyllä. Hänhän on melkoinen satiirikko itsekin.
