Albumivuotojen kootut someselvittelyt

Tämän päivän artisti ei voi laskea sen varaan, että yleisö pääsisi uuteen musiikkiin käsiksi vasta kun levy on kaupan hyllyllä. Julkaisemattomia albumeja vuodetaan nettiin sitä todennäköisemmin, mitä odotetumpi julkaisu on.

TEKSTI Maria Tuomela KUVAT Sandra Prami

 

Albumin vuotaminen nettiin on julkaisijalle ja artistille paitsi taloudellinen taakka myös viestinnällinen kriisi. Tilanteeseen voi reagoida sosiaalisessa mediassa monenlaisilla tavoilla. Groteski keräsi albumivuotojen someselvittelyistä viimeaikaisia esimerkkejä.

 

Somestrategia #1: Hämää.

Islannin kuuluisimman pop-artisti Björkin neljä vuotta odotettu Vulnicura-albumi vuodettiin nettiin kokonaiset kaksi kuukautta ennen julkaisupäivää. Björk ratkaisi kriisin naamioimalla vuotamisen yllätysjulkaisuksi, josta hän ilmoitti Twitterissä. Albumi julkaistiinkin virallisesti iTunesissa heti kun tieto vuotamisesta alkoi levitä. Kärsimättömimmiltäkin kuuntelijoilta saatiin siten käärittyä voittoja talteen.

 

Somestrategia #2: Julkaise raivomanifesti.

Kuukautta ennen Björkin tapausta Madonnan hartaasti työstämältä Rebel Heart -albumilta vuodettiin keskeneräisiä kappaleita. Madonna suuttui kappaleiden vuotamisesta ja julkaisi Instagramissa raivopäisen manifestin, jossa hän syytti vuotajia terrorismista ja taiteellisesta raiskauksesta. Pop-diiva myös haastoi syylliseksi osoittautuneen hakkerin oikeuteen.

Madonna on ennenkin tulistunut musiikkinsa laittomasta vuotamisesta.

Vuonna 2003 American Life -albuminsa julkaisun kynnyksellä Madonnan sanotaan laittaneen liikkeelle tekaistuja mp3-tiedostoja syöteiksi, joihin hakkereiden odotettiin tarttuvan. Tiedostoihin käsiksi päässeet kelmit hämmästyivät, kun uusien kappaleiden sijaan tiedostot sisälsivät Madonnan itsensä nauhoittaman vihaisen ääniviestin: ”What the fuck do you think you’re doing?”

 

Somestrategia #3: Haistattele pomoille.

Hämmentävin esimerkki albumivuodoista lienee Angel Hazen Dirty Gold –debyyttialbumiin liittyvä itsetuhoinen tapaus vuodelta 2013. Räppäri vuosi Twitterissä oman debyyttialbuminsa tarkoituksenaan haistatella levy-yhtiölle. Levy-yhtiö olisi halunnut istua valmiin julkaisun päällä vielä pari kuukautta, mutta artisti kävi kärsimättömäksi. Hän halusi lunastaa lupauksensa faneille ja julkaista levyn heti, kun se oli valmis. Angel Hazen vihainen Twitter-tilitys nosti esiin skandaalin levy-yhtiön ja artistin tulehtuneista väleistä.

Tunnekuohuissa tehty albumivuoto teki myös tuhoisaa jälkeä levymyynnille. Albumia myytiin Yhdysvalloissa alle tuhat kappaletta ensimmäisellä myyntiviikolla.


 

Kuvitus:  Sandra Prami

Haavoittunut Björk palaa juurilleen

 

Björkin uusi albumi Vulnicura on muistutus siitä, miksi digitaalisen musiikin jakamisen aikakaudella albumi musiikkiteoksena ja kokonaisuutena on yhä voimissaan. Albumin nimi, Vulnicura, leikittelee osuvasti sanoilla haavoittua ja parantua: vulnerable, cure.

TEKSTI Maria Tuomela KUVA Press

Haavoittumisen ja parantumisen teemat kuvaavatkin levyn tunnelmia ja äänimaisemaa.

Vulnicura on alusta loppuun asti erolevy. Sanoitukset kuvaavat tuntemuksia, joita artisti kävi läpi mielessään, kun 13 vuotta kestänyt suhde elokuvaohjaaja Matthew Barneyn kanssa päättyi.

Levyn parhaimmistoon kuuluva avauskappale Stonemilker kertoo sydäntä särkevästi rakkaussuhteelle asetetuista turhista toiveista. Kappale on ensikuuntelulta harmoninen, helposti sulava ja täynnä toivoa.

Lähemmin tarkastellessa kuitenkin sanoitukset ja täydellisyyttä rikkovat epätavalliset laulufraseeraukset kertovat, että suhteessa ei ole kaikki kohdallaan. Laulaja haluaa epätoivoisesti palauttaa kariutumassa olevan parisuhteen ennalleen.

Levyn keskivaiheilla Björk yltyy musiikissaan ennenkuulumattomaan ahdistukseen. Epävirallisesti nettikeskusteluissa ex-miehen ”dissausbiisiksi” nimetty yli 10-minuuttinen Black Lake vaihtelee lamaannuksen hetkistä jumputtaviin ja levottomiin rytmeihin. Björkin perhe ja sydän ovat menneet rikki, eikä niitä voi enää korjata.

Levyn loppupuolen raivokkaat elektrobiitit kertovat jo luovuttamisen tunnelmista. Niissä on kuitenkin vastustamatonta klubiuskottavuutta. Ne ovatkin syntyneet yhteistyössä Kanye Westin kanssa työskennelleen venezuelalaisen Arcan ja britti-DJ The Haxan Cloakin kanssa.

Musiikillisesti albumista löytyy viittauksia ja yhtymäkohtia lähes jokaiseen Björkin aikaisempaan julkaisuun. Björkille tyypillisesti albumissa ei ole siistitty laulusuorituksia puhtaiksi, vaan niissä on tilaa ilmaisulle ja epätäydellisyyksille. Albumia on syystäkin verrattu laulajan kuuluisimpiin ja pidetyimpiin Vespertine- ja Homogenic-albumeihin. Niissäkin yhdistyvät harmoniset jousisovitukset ja mukaansatempaavat elektrobiitit.

Musiikin ei koko ajan tarvitse olla kaunista ja miellyttävää kuunneltavaa ollakseen hyvää. Soinnin monia kerroksia voidaan epäilemättä väittää kikkailuksikin, mutta tässä albumissa jokainen kerros syventää musiikin sekä herkkiä että riipaisevia tunnetiloja.  Jään kuitenkin kaipaamaan Björkin uran alkupuolen kepeitä ja leikkisiä sävyjä.

Björkiä ei kiinnosta, mitä yleisö haluaa kuulla. Hän tekee musiikkia ainoastaan omilla ehdoillaan. Hän ei myöskään ole mikä tahansa tusinamuusikko. Björkillä on harvinaisen vankka asema kokonaisvaltaisena taiteilijana. Sen todistaa maaliskuussa New Yorkin kuuluisassa nykytaiteen museossa, MoMA:ssa, alkanut laaja Björk-näyttely.

Monet Björkin ensimmäisten albumien aikaiset fanit ovat suorastaan sanoutuneet irti artistin kolmen viime albumin taidemusiikkikokeiluista. Kaikesta huolimatta etsintäretket kokeellisiin sävyihin eivät ole olleet turhia. Viitteet niistä tuovat Vulnicuraan syvyyttä, jota harva pop-artisti kykenee tarjoamaan.


Kuva: Plaugroundmusic

Journalismin ja sananvapauden opiskelua Moskovassa

Kerttu Matinpuro on 22-vuotias suomalainen, joka opiskelee toista vuotta journalismia Moskovan pedagogisessa yliopistossa. Aina välillä hän ajautuu väittelemään opettajien kanssa sukupuolirooleista, homojen oikeuksista ja ympäristöaktivismista.

KUVAT Irina Monastirskaya

Opettajia kiinnostaa, mitä mieltä Matinpuro aiheista on, mutta samalla väittelyt ovat kuitenkin leimanneet hänet länsimaalaisen ajattelun kannattajaksi. Ajattelutavan ei koeta toimivan Venäjällä, ja väittelytilanteessa kyseisen leiman saaneen argumentit voidaan sillä verukkeella ohittaa.

Keskustelu sananvapaudesta ja journalismin riippumattomuudesta kuuluvat opintosuunnitelmaan, mutta opettajat saattavat kuitenkin todeta ”Meillähän tää ei nyt ihan toimi näin”. Yksi Moskovan yliopistoista onkin kuuluisa siitä, että yksi opettajista sai vähäksi aikaa potkut, sillä hän kritisoi julkisesti Venäjän Ukrainan-politiikkaa.

Matinpuron opiskelukaverit eivät vietä huonosti nukuttuja öitä sananvapaustilanteen takia. He saattavat ajatella ”Tää on Venäjä. Ja toimiiko teillä sitten muka sananvapaus?”

Kun Venäjän lainsäädännössä rajoitettiin Queer-ryhmittymien sananvapautta, herätti se paljon keskustelua Suomessa. Moskovan pedagogisen yliopiston opiskelijoiden keskuudessa Queer-ryhmittymät periaatteessa hyväksytään, kunhan muiden ei tarvitse seurata heidän toimintaansa. Mutta käytännössä yliopistolla pysytään visusti kaapissa. Matinpuron ystävää alettiin vältellä sen jälkeen kun hänen Facebook-profiilistaan löytyi kuvia sateenkaarilipuista.

Ukrainan kriisistä opettajien ja opiskelijoiden kesken on puhuttu paljon. Opettajien asenteet valtion politiikkaa kohtaan vaihtelevat putinmielisyydestä varovaiseen sivulauseessa kritisointiin. Informaatiosodankäynnistä luennoilla ei kuitenkaan keskustella.

Monet Matinpuron yliopistosta menivät katsomaan Putinia Krimin liittämisen vuosijuhlaan. Monet heistä tukevat alueen liittämistä Venäjään. Yksi syy asenteisiin on valtavirtamedioiden ja erityisesti television propaganda. Matinpuro onkin ylläpitänyt kriittisyyttään seuraamalla sekä venäläisiä että suomalaisia valtavirta- ja oppositiomedioita.

Venäjällä opiskelun huonoina puolina Matinpuro mainitsee koulun byrokratian ja käytännön järjestelyjen puutteellisuuden. ”Meillä oli just viisi luentoa yhtä aikaa samassa auditoriossa. Ihan hirveä metelihän siinä oli.”

Toisaalta Matinpuro sanoo, ettei Venäjälle lähdetä opiskelemaan hyvien yliopistojen takia. ”Sinne mennään oppimaan kieltä ja kulttuuria. Samalla oppii myös paljon Suomesta, kun joutuu selittämään, miksi jotkut asiat toimivat siellä eri tavalla.”

Journalismin alan lisäksi opintoihin kuuluu paljon muita yleissivistäviä kursseja, kuten kirjallisuuskursseja.

”Meillä on semmoinen vitsi, että ihan sama mitä opiskelet, niin luet aina Dostojevskia ja Tolstoita.” Suuret kirjailijat olivat myös toimittajia, poliitikkoja ja filosofeja, minkä vuoksi useimmilla aloilla heidän kirjallisuutensa tuntemus kuuluu perusopetukseen. Myös journalismin juurien nähdään liittyvän kirjallisuuteen.

Venäjällä opiskelu on koulumaista. Koulua on kuutena päivänä viikossa. Tunneilla on läsnäolopakko ja opiskelijoille annetaan paljon läksyjä, joita yllättävän moni ei kuitenkaan tee. Kokeissa pärjätään lunttaamalla. Tenttiin on jopa mahdollista vuokrata korvanappi, josta kuulee, kun opiskelijakaveri lukee muistiinpanoja käytävällä. Puhutaan, että opiskelumenestystä voi pönkittää myös rahalla tai suhteilla.

Ihan liekeissä

Rakel Liekin metamorfoosi MoonTV:n pornotähdestä rautaiseksi journalistiksi ja juontajaksi on yllättänyt kaikki paitsi hänet itsensä. Ylen leivissä Liekkiä on tänä keväänä nähty suorissa lähetyksissä jopa kuutena päivänä viikossa. Groteski tapasi räiskyvän journalistin Ylen ajankohtaispalvelu Kioskin kulisseissa.

TEKSTI Alli Alho & Elisa Kitunen

Rakel Liekki tiesi jo nelivuotiaana haluavansa taiteilijaksi. Suunnitelmat toteutuivat, kun hän valmistui kuvataiteilijaksi 2000-luvun alussa. Nyt näyttelyille ei kuitenkaan ole aikaa, koska Rakelin toimittajan ura etenee vauhdilla, ja erilaisia projekteja tarjotaan monesta suunnasta.

Tällä hetkellä Liekki työskentelee Ylen uuden uutis- ja ajankohtaispalvelu Kioskin tiimissä. Hän nauttii palvelun suorista lähetyksistä sekä verkkojulkaisemisen nopeasta tahdista.

”Kioskilla työskentely on sellaista, mihin aidosti uskon, ja johon olen todella sitoutunut. Taiteen tekeminen on yksinäistä ja siitä saa palautetta vasta pitkän ajan päästä. Olen melko kärsimätön: pidän nopeasta palautteesta ja siitä, että asiat tulevat tehdyksi.”

Kioskin konseptiin kuuluu sosiaalisen median aktiivinen hyödyntäminen. Twitter onkin tärkeä osa Liekin toimittajaidentiteettiä. Sen potentiaali journalistin työvälineenä valkeni Liekille jo vuosia sitten.

“Olen tehnyt hartiavoimin töitä Twitterin eteen ja siksi olenkin siellä melkein 24/7.”

Vuorovaikutteisuus ja avoin keskustelu ovat molemmat Liekille luonteenomaista. ”Somessa on oltava aidosti läsnä. Ei riitä, että vain mainostaa itseään.“

 

Aikuisviihteen parissa Liekki ei ole työskennellyt kymmeneen vuoteen. Toimittajana hän on sen sijaan tehnyt kaikkea uutisista radio- ja tv-ohjelmiin sekä taustatoimittamiseen. Siksi onkin huvittavaa, että toimittajia kiinnostavat aina samat pornoaiheiset kysymykset.

“Toisaalta surettaa, jos he ajattelevat pornon olevan ainoa asia, jolla jutun saa myydyksi. Siinä vaiheessa rima on ehkä asetettu liian alhaalle.”

Liekki ei kuitenkaan kiusaannu aikuisviihdeuraansa liittyvistä kysymyksistä. Hän tietoisesti hakeutui alalle opiskellessaan kuvataidetta ja halutessaan tehdä aiheesta kuvia.

“En jaksa häpeillä mitään, enkä heittää tuhkaa ylleni.”

Liekki ei ole pahemmin törmännyt ennakkoluuloihin taustansa takia. Hän toivoo, ettei naisia nähtäisi niin yksiulotteisesti.

“On järjetön ajatus, että jos joku mielletään seksikkääksi, niin hän olisi sen takia jotenkin vähemmän älykäs.”

Hän uskoo, että aikuisviihdeura on antanut hyviä valmiuksia myös hänen nykyiseen työhönsä: koska MoonTV oli pieni kanava, Liekki pääsi näyttelemisen lisäksi käsikirjoittamaan, tuottamaan ja myös vaikuttamaan asioihin.

 

Yle on aina vetänyt Liekkiä puoleensa. Muutama vuosi sitten ura kaupallisen radion puolella alkoi käydä rutiinista ja kehittymismahdollisuudet vähentyä.

“Ajattelin, että ihan itsensä motivoinnin kannalta voi olla hyvä tehdä jotakin sellaista, missä on enemmän tilaa kehittyä.”

Liekki päätti tehdä siirron, jota moni voisi epävarmoina aikoina pitää jopa typeränä: hän irtisanoutui parempipalkkaisesta vakituisesta työpaikastaan ja haki avoimen väylän kautta töihin ensin Yle Uutisiin ja sieltä Kioskiin.

Kun Kioskia vielä valmisteltiin, pyydettiin Liekkiä juontamaan Uuden musiikin kilpailua. Hän ei osannut etukäteen aavistaa, mistä oli kyse, kun UMK:n taiteellinen tuottaja Elias Koskimies kutsui hänet palaveriin.

”Ajattelin, että kyse on jostain pikkujutusta. Vasta paikan päällä tajusin, että palaverissa olivat mukana kaikki ohjelman tuotannosta vastaavat henkilöt, ja että he aikoivat pyytää minua juontamaan.”

Kieltäytyminen ei missään vaiheessa käynyt Liekin mielessä. ”Kun on lapsesta asti katsonut Euroviisuja, niin tällaisesta ei kieltäydytä. Varsinkaan kun kyseessä on viisujen 60. juhlavuosi!”

 

Liekki mieltää julkisuuden työhönsä liittyväksi pakolliseksi elementiksi.

“Olen elänyt lähestulkoon koko aikuiselämäni niin, että ihmiset tietävät kuka olen. En koe julkisuutta rasitteena, koska en ajattele, että ihmisiä kiinnostaisi loputtomasti tekemiseni. Varmaan joku ohi kulkiessaan miettii, että “ton oon nähnyt jossain ohjelmassa”, mutta seuraavaksi se miettiikin, että syökö maksa- vai makaronilaatikkoa. Keskimäärin ihmiset ovat kiinnostuneempia itsestään kuin muista.”

Joihinkin kysymyksiin Liekki jättää tietoisesti vastaamatta.

“En ole koskaan puhunut yksityiselämästäni, enkä aio puhuakaan. Jos on oman työnsä takia julkisuudessa, niin yleensä annetaan haastattelu silloin, kun on jokin proggis, jota halutaan mainostaa.”

Liekki on ottanut taiteessaan ja kirjoituksissaan rohkeasti kantaa moniin arkoihin aiheisiin, kuten perheväkivaltaan ja seksuaalivähemmistöihin. Tämä ei ole kaikkien mieleen. Verkossa on aloitettu useita vihamielisiä keskusteluketjuja hänen mielipiteidensä takia. Muutaman tappouhkauksenkin hän on saanut.

“Parin kaverin kanssa vitsaillaan, että tappouhkaus on aina pieni yläfemman paikka. Siitä tietää, että on koskettanut jotain aihetta, joka on jollain tavalla tabu. Joku on joutunut muuttamaan ajattelutapaansa tai hänelle on tarjottu ajatus, joka häntä ärsyttää.“

 

Kioskin tekijät julistavat: ”Me haluamme etsiä ratkaisuja. — Me haluamme nähdä, kuulla, koskettaa ja kokea. Me haluamme, että uutisista on jotain hyötyä.” Tämä aate on konkretisoitunut, kun asunnottoman Miskan tarina sai asuntoministerin perustamaan työryhmän nuorisoasunnottomuuden ehkäisemiseksi.

”On tärkeää, että journalisti pystyy löytämään tarinat tilastojen takaa ja tuomaan ne ihmisten nähtäville”, Liekki sanoo.

Hän haluaa tuoda jutuissaan niiden tahojen ääniä kuuluviin, jotka eivät muuten julkisuuteen pääsisi. Hän ei kuitenkaan suoranaisesti usko siihen, että journalismin tehtävänä on olla missiojournalismia, jolla maailmasta tehdään parempaa. Jokaisella kun on omat käsityksensä siitä, mitä paremmuus tarkoittaa.

“Vaikka pyrin tekemään juttuni aina objektiivisesti, niin vastaanottajat tulkitsevat ne haluamallaan tavalla. Jos kuitenkin jossakin tilanteessa voi toimia vähemmistön äänenä, niin se on arvokasta. Se, miten viesti sitten tulkitaan, ei ole minun käsissäni.”

 

Bees & Honey

Bees & Honey -palstalla asiantuntijat vastaavat viestinnässä ja opiskelussa mietityttäviin kysymyksiin. Onko sinulla jokin viestinnässä tai opiskelussa askarruttava kysymys, johon haluaisit saada palstalla vastauksen? Lähetä kysymyksesi G:n sähköpostiin groteski.lehti@gmail.com.

KOONNUT Kira Keini

Mitä on mahdollisuusviestintä ja mikä on sen tavoite?

Käsitteen lanseeranneen viestintätoimisto Ellun Kanojen mahdollisuusviestintäjohtaja Kirsi Piha:

Mahdollisuusviestinnässä on kyse toimintatavasta, jolla mainetta ei vain hallita, vaan myös johdetaan ja rakennetaan aktiivisesti. Tavoitteena on luoda uusi proaktiivinen ja mahdollisuuksiin tarttuva tapa tehdä viestintää. Viestintä nostetaan liiketoimintaa vauhdittavaksi tekijäksi. Yleensä yritykset varautuvat aktiivisesti kriiseihin: mitä kaikkea saataisiinkaan aikaan, jos viestintään suhtauduttaisiin yhtä intohimoisesti myös positiivisten tilanteiden suhteen? Yrityksillä on kriisikarttoja – miksei myös mahdollisuuskarttoja?

Tavoitteena on nousta esiin markkinointiviestien valtavasta hälinästä: isot, viestinnälliset teot toimivat aivan eri tavalla kuin vanha, ennalta suunniteltu tapa tehdä viestintää. Tiedote ei välttämättä iske kenenkään tajuntaan, mutta mielenkiintoinen teko iskee. Tarvitaan rohkeutta rakentaa uutta ja tarttua vastaan tuleviin mahdollisuuksiin.

Miten luoda kiinnostava some-identiteetti? Entä mitä tulisi sosiaalista mediaa käytettäessä ottaa huomioon?

Yrityksiä yhteisölliseen median käytössä sparraavan Someco Oy:n toimitusjohtaja Minna Valtari:

Oikea keskustelu ja läsnäolo toimii. Saat keskustelulta juuri niin paljon kuin annat – jos osallistut ahkerasti, saat varmasti takaisin samalla mitalla. Aitous kiinnostaa aina. Jos luo itsestään muunlaista kuvaa kuin mitä on, totuus paljastuu jossain vaiheessa. Toki kirjoittamisen ja kuvaamisen taitoja voi harjoittaa – esimerkiksi Twitterissä tarvitaan terävää kirjoittamisen taitoa, ja välillä on ilo lukea tiivistettyjä viestejä, joissa onnistutaan esimerkiksi olemaan ironisia.

Aina ennen kuin julkaiset, kannattaa miettiä, voiko joku ymmärtää viestisi väärin. Jos näin on, kannattaa julkaiseminen unohtaa. Itseään ei kannata kuitenkaan sensuroida. Terveellä järjellä pääsee pitkälle: sen, mitä voisit sanoa missä tahansa julkisesti ääneen, voit tietenkin julkaista sanomanasi myös yhteisöpalvelussa.

Miksi viestinnän kandidaatintutkinnon opetus painottuu niin vahvasti kvantitatiivisiin menetelmiin (yhteensä 20 opintopistettä) verrattuna kvalitatiivisiin (vain 5 op)?

Helsingin yliopiston viestinnän oppiaineen opintoasiansuunnittelija Marjo Anomaa:

Tilanne olisi kieltämättä tasapainoisempi, jos kvalitatiivisista menetelmistä olisi tarjolla harjoituskurssi kvantin tapaan. Silloin kuitenkin olisi karsittava jostain muusta opetuksesta.

Tutkimusmenetelmien opetuksen painopiste viestinnässä on vuosien saatossa vaihdellut. Aikoinaan viestinnän opintoihin kuului koko lukuvuoden mittainen tutkimuskurssi, jossa usein oli kvantipainotus. Jossain vaiheessa painopiste siirtyi kvalitatiivisiin menetelmiin, ja kvantin opetus jäi pitkäksi aikaa taka-alalle. Viime vuosina määrällisten tutkimusmenetelmien hallinta on jälleen noussut tärkeäksi tavoitteeksi. Työnantajat selkeästi arvostavat tilastollisen lukutaidon ja määrällisten menetelmien osaamista. Jos kandintutkinnossa tällä hetkellä onkin vahva kvantipainotus, niin maisteritutkinnossa on puolestaan selkeä kvalipainotus. Molempien hallintaa tarvitaan.