Kansan tahto

Finlandia-hymni Maamme-laulun tilalle! Kannabis lailliseksi! Tiukennuksia verkkokalastukseen! Muun muassa näihin asioihin suomalaiset haluavat vaikuttaa kansalaisaloitteiden kautta.

Teksti: Emma Viitanen Kuvat: Aliisa Perikangas

“Apua, pitäisiköhän tälle asialle tehdä jotain?”

Tätä pohti kesällä oikeustieteen opiskelija Iina Palonen, 22. Heinäkuun alussa uutisista oli saanut lukea jo neljästä tapauksesta, joissa kuutti oli kuollut kalastajien verkkoon. Suomen nykyisen lainsäädännön mukainen verkkokalastuskielto on voimassa maaliskuun puolivälistä kesäkuun loppuun, joten luvut ovat aikamoisia: neljä kuollutta kuuttia vain muutamassa päivässä. Yhä tukalamman tilanteesta teki se, että saimaannorppia elää ainoastaan Suomessa. Tiivistettynä siis: jos laji häviää Saimaalta, se häviää koko maailmasta. 

Tosiaan, tälle varmaan pitäisi tehdä jotain. 

3. heinäkuuta Palonen laittoi vireille “kuuttialoitteen”, joka kieltäisi verkkokalastuksen kokonaan saimaannorpan levinneisyysalueella, ympäri vuoden. Vireillepanoon tarvitaan vähintään viisi äänioikeutettua Suomen kansalaista, joten Palonen pyysi mukaan perheenjäseniään sekä parhaan ystävänsä. “Kun pyysin porukat mukaan sanoin, että aloite saattaa saada vaikka 10 000 kannattajaa. Että tämä on oikeasti tärkeä juttu”, hän kertoo. 

Kai lopulta riittää se, että asia on lähellä ihmisten sydäntä

Aloite tosiaan sai 10 000 kannattajaa, ja ylikin. Seuraavana päivänä allekirjoituksia oli kertynyt yli 30 000 ja sitä seuraavana liikuttiin jo yli 60 tuhannessa. “En osannut kuvitella tällaista ollenkaan. Ajattelin, että ehkä se 10 000 voisi tulla täyteen noin puolessa vuodessa. Ja että sekin olisi ihan tosi siisti juttu”, Palonen toteaa.

Aloitteella on kaikkiaan 76 200 kannattajaa. Suosio tuli myös Paloselle täytenä yllätyksenä. “On kyllä hassua, että miten pienistä asioista voi tulla niin viraaleja. Monet ajattelevat, että jos haluaa saada kansalaisaloitteen kannattajat täyteen, tarvitaan markkinointia kaduilla ja Facebookissa, pitää miettiä brändiä, pitää olla nettisivut… Meillä ei ollut edes mitään viestintästrategiaa. Kai lopulta riittää se, että asia on lähellä ihmisten sydäntä”, hän pohtii.

Jumalanpilkkaa, kannabista ja tasa-arvoa

Millaiset asiat sitten ovat lähellä suomalaisten sydämiä? Minkälaisia muita aloitteita suomalaiset tekevät?

No, näitähän riittää. “Maammelaulun korvaaminen Finlandia-hymnillä”, “Jumalanpilkka pois rikoslaista”, “Kannabis lailliseksi!” ja “ HUONEKALUJEN VERHOILU JA ENTISÖINTI KOTITALOUSVÄHENNYKSEN PIIRIIN” -nimiset aloitteet ovat kaikki jutun kirjoitushetkellä käynnissä oikeusministeriön kansalaisaloite.fi-sivustolla. Niiden kannatus vaihtelee parista sadasta nimestä muutamaan tuhanteen, mutta kaukana ollaan 50 000 kannattajasta, joka takaa asian etenemisen eduskuntaan. 

Kansalaisaloitteella voidaan ehdottaa uutta lakia sekä voimassaolevan lain muuttamista tai kumoamista. Sen tavoitteena on tukea vapaata kansalaistoimintaa ja tätä kautta vahvistaa myös kansalaisyhteiskuntaa, jossa eri väestöryhmät pääsevät aktiivisesti osallistumaan ja vaikuttamaan yhteiskunnan kehittämiseen. Jee! 

Toisinaan tämä vaikuttaminen toimii: esimerkiksi Tahdon2013-kampanja tasa-arvoisen avioliittolain puolesta keräsi vaaditut kannattajat, eteni eduskuntaan ja johti lopulta lakimuutokseen. Tällä hetkellä samaa tavoittelevat eduskunnassa esimerkiksi “Tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltäminen”, “Raiskauksen määritelmä suostumusperustaiseksi – Suostumus2018” sekä “Dieselautojen käyttövoimaveron poisto” -nimiset aloitteet. Yhteensä kuuden eduskunnassa vireillä olevan kansalaisaloitteen lisäksi on tiedossa, että toinen mokoma on kerännyt tarvittavan kannattajamäärän. Ne toimitetaan eduskuntaan lähiaikoina.

50 000 allekirjoitusta on kerättävä kuuden kuukauden kuluessa. Kun aloite on saanut vaadittavan kannattajamäärän, se etenee eduskuntaan käsiteltäväksi. Luovuttamisen jälkeen se jää odottamaan sopivaa ajankohtaa, jolloin se tulee lähetekeskusteluun täysistunnossa. Eduskunnan lainsäädäntöjohtaja Tuula Kulovesi kertoo, että odotusajan pituus riippuu täysin eduskunnan työtilanteesta. Se on vaihdellut parista viikosta reiluun kuukauteen.

Lähetekeskustelun päätyttyä aloite lähetetään valiokuntaan käsiteltäväksi. “Periaatteessa valiokunnan päätösvallassa on, ryhtyykö se käsittelemään aloitetta. Valiokunnan on joka tapauksessa ilmoitettava aloitteen tekijöille kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun aloite on saapunut valiokuntaan, mihin toimenpiteisiin se ryhtyy asiassa”, Kulovesi toteaa.

Valiokunnat aloittavat työskentelyn pääsääntöisesti julkisella asiantuntijakuulemisella, jossa kuultavina ovat aloitteen tekijät, ministeriön asiantuntijoita ja mahdollisesti myös muita alan asiantuntijoita. Kulovesi huomauttaa, että näitä kuulemisia voi seurata verkosta ja ne löytyvät sieltä myös tallenteina. Itse jatkokäsittely tapahtuu kuitenkin suljetuissa kokouksissa. 

Valiokunnan valmistelutyö päättyy mietintöön, jossa se esittää asiasta näkemyksensä ja perustelunsa sekä ehdottaa täysistunnolle, mitä eduskunnan tulisi asiasta päättää. Mietintö palaa lopulta täysistuntokäsittelyyn, jossa asiasta tehdään päätös.

Aina aloitteet eivät tähtää uusiin lakeihin, vaan toisinaan myös niiden kumoamiseen.

Tähän mennessä kansalaisaloitteita on hyväksytty vain kaksi: kansalaisaloite avioliittolain, rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain ja transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetun lain muuttamisesta sekä äitiyslaki. Kuloveden mukaan luku ei kuitenkaan kerro välttämättä koko totuutta. Toisinaan alkuperäinen aloite on hylätty, mutta samanaikaisesti on hyväksytty vastaavaan uudistukseen tähtäävä sääntely joko edustajien lakialoitteen tai hallituksen esityksen pohjalta. 

Lisäksi usean aloitteen johdosta on hyväksytty eduskunnan lausumia, joissa hallitusta on kehotettu ryhtymään selvitystoimiin asian tiimoilta. Osa aloitteista on puolestaan liittynyt EU-lainsäädännön alaan. Näissäkin tilanteissa eduskunta on hyväksynyt lausumia, joissa kehotetaan hallitusta vaikuttamaan EU-sääntelyn muuttamiseksi.

Aina aloitteet eivät tähtää uusiin lakeihin, vaan toisinaan myös niiden kumoamiseen. Näin kävi myös Tahdon2013-aloitteen kanssa. Lain tultua voimaan vireille pantiin kansalaisaloite avioliiton säilyttämisestä miehen ja naisen välisenä. Aloite eteni eduskunnan äänestykseen, jossa se kuitenkin hylättiin äänin 120–48. Onko tällainen yleistä? Tehdäänkö eduskunnassa toisinaan “turhaa” työtä?

Kuloveden mukaan ei: niin kutsuttuja vasta-aloitteita on eduskuntaan tullut yhteensä vasta kolme. 

50 000 kannattajaa on paljon – vai onko?

Perustuslain muutos, joka mahdollistaa kansalaisaloitteiden jättämisen, tuli voimaan maaliskuussa 2012, jolloin avattiin myös Kansalaisaloite.fi-verkkopalvelu. Suurin osa aloitteiden kannattajista kerätäänkin sitä kautta. Sosiaalisen median aikakaudella julkiseen keskusteluun on hiipinyt kuitenkin kysymys siitä, että onko 50 000 kannattajaa liian pieni määrä. Kuten Palosen aloite osoittaa, ne voivat levitä nykyään erittäin nopeasti. Johtaako tämä eduskunnan ruuhkautumiseen? Tehdäänkö niitä vitsillä? Kansalaisaloitteiden aihepiiriä ei ole juurikaan rajattu, joten melkein mistä vaan voi laittaa aloitteen vireille.

Sekä Palonen että Kulovesi kokevat, että kansalaisaktiivisuuden lisääntyminen on ennemmin hyvä kuin huono asia. 

“Mielestäni on jotenkin typerää kun puhutaan, että tämän pitäisi olla vaikeampaa. Jos pohditaan esimerkiksi äänestysprosenttia, niin ihmisethän haluavat, että se olisi suurempi. Mielestäni vaikeuttamista ennemmin pitäisi miettiä, että miten kansalaisvaikuttamisesta voitaisiin tehdä helpompaa ja osallistavampaa”, Palonen toteaa.

Kulovesi on samoilla linjoilla. “Viime vaalikauden eli neljän vuoden aikana eduskuntaan tuli vireille 19 kansalaisaloitetta. Tämä ei ole mielestäni kovin suuri lukumäärä. Päinvastoin, kansalaisaktiivisuuden lisääntyminen on erittäin positiivinen ilmiö ja seuraisin vielä rauhassa, miten aloitemäärät tällä toisella vaalikaudella kehittyvät.” 

Tämän artikkelin kirjoitushetkellä aloitteita on käynnissä 75, joiden lisäksi yksi on alkamassa. Yhteensä aloitteita on jätetty 1042. Suurin osa kansalaisaloitteista ei siis edes päädy eduskunnan käsittelyyn. Eikä varsinkaan uudeksi laiksi, sellaisen muutokseksi tai kumoamiseksi. Kuten todettua, niin on käynyt vasta kaksi kertaa. Kovinkaan tehokas väylä kansalaisaloite ei siis välttämättä ole.

Entä avoimuus? Vaikka osa prosessista on hyvin avointa, kansalaisaloitteiden käsittelystä suuri osa tapahtuu kuitenkin valiokunnissa, suljettujen ovien takana. Mikäli aloitteen liikkellepanijoina ja allekirjoittajina toimivat kansalaiset, pitäisikö heidän päästä myös seuraamaan aloitteen etenemistä? 

Kansalaisaloitteiden jättämisestä on tuskin tulossa täyttä pelleilyä.

Pienestä onnistumisprosentista ja sulkeutuneisuudestaan huolimatta kansalaisaloitteita pidetään kuitenkin yleisesti ottaen hyvänä vaikuttamisen väylänä. Turun yliopiston vuonna 2016 julkaiseman “Demokraattiset innovaatiot Suomessa – Käyttö ja vaikutukset paikallisella ja valtakunnallisella tasolla“ -selvityksen mukaan lähes 80 prosenttia vastaajista katsoi kansalaisaloitteen parantaneen suomalaista demokratiaa. Lisäksi kansalaisaloitteiden on katsottu aktivoivan muuten passiivisempia ryhmiä, esimerkiksi nuoria.

Ja onhan 50 000 kannattajaa suuri määrä, varsinkin Suomen kokoisessa maassa. Kaikista vitsikkäimpien aloitteiden voi olla vaikea saavuttaa vaadittua allekirjoitusmäärää, joten kansalaisaloitteiden jättämisestä on tuskin tulossa täyttä pelleilyä. Aiheista ollaan aidosti intohimoisia. Kenties tämä vaikuttaa osaltaan siihen, että suomalaiset myös näkevät kansalaisaloitteet hyvänä ja tarpeellisena vaikuttamisen väylänä. Ja siihen, että ne myös halutaan pitää sellaisena.

Palosen aloite on juttua kirjoittaessa Väestörekisterikeskuksessa tarkistettavana, josta se etenee aikanaan eduskunnan käsiteltäväksi. Toivon mukaan ensi kesänä emme enää lue uutisia kuuttien kuolemista.

Jännityksellä jäämme myös seuraamaan, miten käy esimerkiksi aloitteen “MÖRKÖPÄIVÄ JUHLAPÄIVÄKSI 26.5”.  Sillä oli jutun kirjoitushetkellä vajaat 100 kannattajaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *