Ähäkutti!

TL; DR: Adoben ohjelmistot (PS, AI, ID) poistuvat Helsingin yliopistolta ke 5.4. Tilalle ei tule mitään. Groteski sanoo: älä purematta niele.

Groteskin tekemiseen – kirjoittamiseen, kuvittamiseen ja taittamiseen – käytetään paljon aikaa ja energiaa, sekä muutamaa Adoben ohjelmistoa. Olemme osa yhtä Helsingin yliopiston noin 250 opiskelijajärjestöstä, jotka viestivät itsestään lehtinä, verkkojulkaisuina, Facebook-sivuina, flyereina ja opiskelijabileiden laululäsyinä. Tekeminen perustuu suureen määrään hyvää tahtoa, sekä muutamaan hyvälaatuiseen ohjelmistopakettiin. Niillä käsitellään kuvia, suunnitellaan logoja, rakennetaan verkkosivuja, toimitetaan tapahtumakutsuja, vahvistetaan rekrytointia, ja ylläpidetään mainetta.

Tähän asti olemme saaneet työskentelyymme loistavaa työntöapua: hyviä, maailmanluokan suunnitteluohjelmia, jotka on asennettu parille ruuhkaisalle tietokoneelle reilun 40 000 henkilön huippuyliopistossa. Nyt ohjelmistojen tietoturvan tuki on tullut tiensä päähän, ja samalla lisenssit päätetty jättää uusimatta. Bye Bye Photoshop, Illustrator ja InDesign. Mutta oikeasti, miksi?

Olemmeko erityisesti ansainneet nämä elämää helpottavat ohjelmistopaketit käyttöömme yliopisto-opiskelijoina ilmaiseksi? Vaikea sanoa. Joidenkin mielestä ehkä emme, mutta näitä töitä tehdään muuten täysin ilmaiseksi lehdistöavustuksilla, jotka juuri ja juuri kattavat julkaisemisen menot. Ohjelmistolle hintalapun laittaminen – “lataa hei ite” – ei ratkaise mitään. Se sysää ongelman eteenpäin rahoittajallemme HYY:lle. Tai pienentää painosmääriä. Joka tapauksessa päätös aiheuttaa vapaaehtoistyötä tekeville ihmisille lisää aikavievää päänvaivaa, eikä sillä tietojemme mukaan saavuteta edes kovin mainittavia säästöjä.

Panostus hyvään tietotekniseen osaamiseen on panostus tuleville työmarkkinoille. Helsingin yliopisto tukee opiskelijoidensa Wordin, Excelin ja SPSS:n opettelua ja käyttöä. Nämä kaikki ovat fiksuja työkaluja, joista on hyötyä niin ennen valmistumista kuin sen jälkeenkin.

Kuten ammattimaisista taitto- ja kuvankäsittelyohjelmistakin.

Miksi juuri sitten Adoben ohjelmat? Mikseivät ”verkosta ilmaiseksi haettavat ohjelmat” kelpaa?

Yksinkertaiseksi siksi, koska kyseiset ohjelmistot toimivat, ovat helppokäyttöisiä, kestävät aikaa ja ovat vakiintuneet alan peruskalustoon. Siirtyminen Adoben ohjelmistoista esimerkiksi Gimpiin on kuin Ferrarin vaihtaminen mopoautoon.

Tästä syystä päätös lopettaa ohjelmistojakelu on mielestämme hätäinen ja huonosti perusteltu, mikä suoraan sanoen hieman ketuttaa.

HY, älkää jookos?

<3 Groteskin päätoimitus ja AD

P.S. Jos olet tyyppi, joka voi vaikuttaa asiaan, olisi tosi kiva, jos veisit viestiä eteenpäin. Tai jos olet joskus vääntänyt Allussa photarilla Facebook-eventtiä, tehtiin teille tällaisia ”Älä purematta niele” -vesileimoja, joilla oman yhdistyksen kuvia saa tägätä. Kokeillaan tehdä vähän haloota meille tärkeästä asiasta.

 

Seesteisyyttä etsimässä banaanisaarella

 

Australialainen tubettaja, Freelee the banana girl, on tunnettu hedelmäpitoisesta ruokavaliostaan. Groteskin toimittaja Vilma Ikola testasi, mitä todella tapahtuu, kun syö kolme päivää pelkkää banaania. 

TEKSTI Vilma Ikola

Banana islandiksi kutsutussa kidustusmenetelmässä uhri syö kolmesta päivästä viikkoon nk. monoaterioita, tässä tapauksessa banaania. Joidenkin mukaan banaaneja saisi syödä päivässä kolme, lisäksi juoda kolme lasillista rasvatonta maitoa. Toisten mukaan banaaneita tulisi syödä oman peruskulutuksen mukaan, sillä painonpudotuksen sijaan tavoitteena on yleinen hyvinvointi ja seesteisyys. Päädyn jälkimmäiseen tapaan, sillä ajatus vain kolmesta banaanista päivässä ahdistaa, vaikka lisukkeena saakin käyttää salaattia. Ihan kuin tämä homma ei muuten ahdistaisi. Onneksi saarelta ihanan olon löytäneet raportoivat olevansa nyt seesteisiä ja onnellisempia kuin koskaan. Maratonit ja vuorikiipeily eivät tunnu missään ja elämän tarkoituskin on selvillä. Otan tämän siis mahdollisuutena tulla paremmaksi versioksi itsestäni.

Ensimmäinen päivä

Dieetin aikana ei saisi juoda teetä, kahvia eikä alkoholia, mutta aloitan siitä huolimatta aamuni kahvilla. Tunnen olevani itsenäinen, vahva nainen, joka ei anna netissä möyhäävän banaanihullun riistää aamukahviaan.

En tavallisesti syö aamupalaa, mutta ryystettyäni neljästä banaanista ja cashewjuomasta tehdyn smoothien on olo yllättävän hyvä. Ja sitten se huononee. Oksettaa, on järkyttävän kylmä ja mieli tekee jotain suolaista. Kaksi tuntia aamiaisen jälkeen huomaan hakkaavani viestikenttään ”HALUUN SUOLAA”.

Päivälliseksi syön pannulla paistettuja banaanisiivuja. Kyllä, pannulla paistettuja. Ilman rasvaa. Ilman mausteita. En voi hyvin.

Koko päivä menee palellessa. Minua on varoitettu vatsavaivoista, mutta niiden sijaan kärsin pääkivusta. Särky on lähes tauotonta ja tahtoisin oksentaa. Tekisi mieli vetää naamaan Herbamarea suoraan purkista. Kauppareissu, joka tuntuu suorastaan kidutukselta, päättyy liukuhihnan päässä keikkuvan lapsen oudoksuviin katseisiin. Hermoni ovat niin kireällä, että tahtoisin vetää itkupotkuraivarit siitä, kuinka minulla on oikeus ostaa kilotolkulla banaaneja. Se siitä seesteisyydestä.

Onneksi on iltapalan aika. Matkin näkemääni kuvaa käärimällä banaanin salaatinlehteen ja otan kuvan. Naurattaa. ”Jumalauta kissat, nyt ollaan syvällä”, totean odottaen rohkaisevaa maukaisua. Sitä ei kuulu. Asennan puhelimeeni sovelluksen, joka näyttää montako tuntia, minuuttia ja sekuntia tätä helvettiä on jäljellä.

Toinen päivä

Näen unta, jossa teen helvetin herkullista pizzaa ja tajuttuani, etten saa syödä sitä, kutsun veljeni kylään ja katson kun hän lappaa siivut suuhunsa. Itse istun uunin edessä mussuttamassa banaania. Herättyäni olisin voinut vaikka tirauttaa pari kyyneltä.

Aamiaiseksi juon loput banaanismoothiesta, jota en pystynyt vetämään illalla. Lounaaksi on banaanijäätelöä, joka tuntuu jokseenkin lohdulliselta, vaikka saakin aivoni jäätymään.

Toinen päivä on selkeästi ensimmäistä helpompi. Tämä on kai nyt sitä seesteisyyttä, jota minulle luvattiin. Nälkä ei vaivaa ja olen alistunut kohtalooni. Olen jo yli puolessavälissä, joten tunnelin päässä on kai valoa. Kai. Eskapismi on tänään ystäväni, vaikka television katsominen lähinnä ärsyttääkin. En ole ikinä huomannut, kuinka paljon ihmiset sarjoissa syövät.

Tunnen outoa voimattomuutta, joten soitan isälle kertoakseni, kuinka idiootti olen. Toisin kuin toivoin, isä ei lohduta vakuuttelemalla, että olen kaikesta huolimatta ihan fiksu. Sen sijaan hän toteaa, että kun tämä kerta oli oma ideani, voin syyttää vain itseäni. Katsahdan uunissa kypsyviin banaaneihin ja totean totuuden sattuvan.

Kauppareissulla tapahtuu kauheita: banaanihyllyt ovat tyhjänä. Koko Prismasta ei löydy ainuttakaan banaania ja muut kaupat ovat jo kiinni. Onneksi löydän purkitettua banaanisosetta, joten en joudu nääntymään nälkään.

Kolmas päivä

Pää alkaa jo pettää. Ennen kaksimielisiltä näyttävät asiat tuovat nyt mieleen vain banaanit. Keltainen väri ärsyttää. Elämä ei hymyile. Toisin kuin on luvattu, en tunne tarvetta kuopia kukkapenkkejä. Ennen tätä julmaa ihmiskoetta kuvittelin sekoavani ja riehuvani kaupassa yrttiruukkuja tonkien tai auki repimieni multasäkkien keskellä hyppien. Tunnen kuitenkin lähinnä tarvetta kaivaa itselleni suuren kuopan, tunkea pääni sinne ja vetää mullat päälle.

Netissä hymyilevät raakaruokaluomuvegaanijoogaopettajat hehkuttavat, kuinka banaanisaarella puhdistuu kehon lisäksi mielikin. Olon luvataan olevan rauhallinen, mielen kirkas ja aikaa jäävän muuhunkin kuin ruoan ajattelemiseen. En huomaa näitä positiivisia vaikutuksia, vaan ajatukseni pyörivät tavallista enemmän ruoan ympärillä. Pelkkien banaanien sekopäinen mussuttaminen tuo mieleen vain vuosien takaisen syömishäiriön ja siihen liittyvän neuroottisuuden ja ahdistuksen, eikä sisäisestä rauhasta ole tietoakaan. Olen ennemmin levoton, sillä syömisen rajoittaminen tuntuu vangitsevan minut kotiin noiden keltaisten hirvitysten keskelle.

Voin kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvin. Juon aamupalaksi loput soseesta ja haen tuskanirvistys naamallani muutaman banaanin loppupäiväksi. Ilta meneekin lähes paastolla, sillä banaanien näkeminenkin ällöttää. Pari tuntia ennen tämän masokistisen ihmiskokeen loppua yritän juoda smoothien, mutta puolivälin jälkeen sylkäisen suuni tyhjäksi ja alan kakomaan. Siinä lavuaarin yllä banaanisosetta kitusistani rykiessäni manaan nuo keltaiset paholaisen bumerangit alimpaan helvettiin.

Matkaa minuuden sisimpään olemukseen en ole tehnyt, mutta olen kyllä pohtinut suhdettani ruokaan. Kun ruoan olemus ällöttää, tulee syötyä vain silloin kun on todella nälkä. Tämä on joidenkin mukaan ihannetila: syö elääkseen eikä elä syödäkseen. Minä sain tästä irti lähinnä sen, että ruoka todella on ilo elämässä. Banaanit eivät ole ilo.

Painoa lähti kolmen vuorokauden aikana 900g. Uskon, että se on suurimmaksi osaksi menetettyä elämäniloa. Keskiyöllä kaadan itselleni gin tonicin ja kauhaisen suuhuni chilipähkinöitä. Siunattu suola, siunattu hulluus, kirotut banaanit!

Kuvitus: Iisa Pappi

Kuvat: Vilma Ikola

Reaktor innosti omaksumaan uutta

Medialaiset pääsivät ensi kerran tutustumaan maan huipun tekkifirman, Reaktorin, kulisseihin. Medialaisten isännöimänä.

Reaktor1

Mannerheimintie 2. Se on Helsingissä aika keskeinen sijainti. Oletettava sijainti sellaiselle päätoimistolle, jonka tytärtoimistot sijaitsevat New Yorkissa ja Tokiossa.

Meitä vastaanottamassa ovat Median omat nykyiset IT-viestijät Siru Kallström, Jani Hellström ja Liina Hilkamo. Halien jälkeen he johdattavat meidät jenkkiläistä huippulevy-yhtiötä muistuttavien toimistotilojen läpi yläkertaan neukkariin. Matkalla Jani heittää huulta ja yläfemmat vertaisen mutta vanhemman kollegan Villen kanssa.

– Ville ei oo meidän pomo, mutta henkinen faija kuitenkin, Jani selittää ottaessamme mukavaa asentoa taittuvissa nahkatuoleissamme ja asetellessamme täysjyväsämpylää lautaselle.  Niin. Täällä on vain 380 vertaista.

Mitä Reaktor oikeasti tekee?

Tuntuu siltä, että Reaktorin selittäminen vaatii korkealentoista teknologiaosaamista ja kaikkien IT-termien hallintaa. Onneksi olemme viestinnän ammattilaisten vieraina. Homma on hallussa.

-Maailma digitalisoituu voimakkaasti, Siru aloittaa. -Ja niin kauan kuin digitalisaatio jatkuu, on meille tarjolla paljon töitä. Heti kun jokin palvelu tai asia siirtyy verkkoon, ollaan meidän leikkikentällä.

Reaktorin asiakkaita voivat siis käytännössä olla mitkä tahansa organisaatiot, jotka haluavat luoda palveluja, ratkaisuja ja työympäristöjä digitaaliseen ympäristöön. Näihin luetaan Nokia, KONE, Supercell, Panasonic ja Finnair, muutamia luetellakseni. Vaikka kieltämättä Reaktorista saatava ensivaikutelma piirtyy koodaamisen, graafisen suunnittelun ja robottien ympärille, Siru selventää, että oikeasti kyseessä on täyden palvelun talo.

-Meidän tehtävämme on tavallaan viedä asiakas koko putken päästä päähän aina tarpeesta ja hahmottelemisesta lanseeraukseen saakka. Viestintä astuu kuvioon eri vaiheissa tätä putkea.

Reaktorin viestinnän voi jakaa kolmeen kategoriaan: reaktorviestintään (yritysviestintä), asiakasviestintään ja sijoittajaviestintään. Vaikka ihmisillä on näissä omat erityisosaamisalueensa, kaikki tekevät käytännössä kaikkea.

Reaktor2

Vesiputouksista ketteryyteen

It-alan ensimmäisellä kultakaudella projektit olivat usein raskaita ja liioitellun pitkäkestoisia. Reaktorin toimintamalliin kuuluu niin kutsuttu agile eli ketterä kehitys: ratkaisujen kokeileminen ja eteenpäin kehittäminen nopeasti, epäonnistumista pelkäämättä.

Ketteryys välittyy myös viestinnästä. Reaktorilla on ikään kuin oma sisäinen viestintätoimisto, joka on kasvanut sitä mukaa kun viestinnän osaaminen talossa on lisääntynyt. Tavallisen viestintätoimiston toimintamallista se poikkeaa kuitenkin jonkin verran.

-Meillä ei ole eikä koskaan tule olemaan erikseen käytännön tekijöitä ja strategeja, vaan kaikki myös toteutetaan itse. Kun suunnitelma on tehty, kääritään hihat ja ruvetaan hommiin, Jani selittää vahvaa kädet savessa -mentaliteettia.

Siru esitteli case-esimerkkinä oma asiakkaansa, Finnairin. Portfolioon kertyi mm. mobiilisovellus, joka kertoo, milloin lennot lähtevät, saapuvat ja mihin tulee seuraavaksi mennä.

-On tosi tärkeää, että me päästään viestintäläisinä asiakasprojekteihin aikaisessa vaiheessa mukaan. Sisällön pitää olla tärkeä osa jo palvelun suunnitteluvaihetta, jotta siitä tulee mahdollisimman hyvä, Siru selittää.

Ventures sijoittaa rahaa ja asiantuntemusta

Reaktor Ventures saattaa uusia startupeja jaloilleen ja kasvuun sijoittamalla niihin. Ääneen pääsee Liina, entinen Slushin viestintävastaava, nykyinen toisen vuoden medialainen ja Reaktor Venturesin viestintävastaava.

Paitsi että sijoituksia tehdään käteisrahan ja asiantuntemuksen muodossa, startupeja pyritään myös auttamaan potentiaalisten työntekijöiden löytämisessä. Viimeisimpänä näyttönä tästä järjestettiin kuluneena kevättalvena Reaktor Ventures Buzz, jättimäiset rekrysokkotreffit.

-Meillä oli Teatteri Forum täynnä väkeä, joka koostui hakemusten perusteella valitsemistamme potentiaalisista työntekijöistä. Sitten käytännössä paritimme työntekijöitä yrityksille, Liina nauraa.

Reaktor3

Great Place to Work. Medialaisellekin?

Sekä Jani, Siru että Liina puhuvat ns. tekkislangia. Englannista lainattuja ammattislangisanoja tulee joka väliin, ja satelliittiprojektikin kuulostaa siltä kuin edessämme seisoisi itse asiassa pari koodaaja-astronomia. Kulttuuri opettaa.

-Mulla on vielä ihan älyttömästi opeteltavaa kaikesta, Jani myöntää. -Siksi oonkin niin innoissani.

Reaktor organisaationa ja työnantajana mahdollistaa lähes mitä vaan. Siis mitä vaan, mitä haluat ja pystyt tekemään. Jos et osaa jotain, voit pyytää siihen koulutuksen. Reaktorlaiset pitävät keskenään sisäisiä koulutuksia, joissa kollega opettaa koodaamaan tai graafisen suunnittelun salat. Myös harrastusmahdollisuuksia löytyy. Voit liittyä vaikka lätkä-, laskettelu- tai runokerhoon. Tarkoitus on viettää fellow reaktorlaisten kanssa niin paljon aikaa kuin mahdollista, jotta heidät oppisi tuntemaan. Kun aikaerot vaivaavat työtä liikaa (ja ne tosiaan vaikuttavat joka päivä), lentävät helsinkiläiset kollegoidensa tykö New Yorkiin ja Japaniin. Sen Jani ja muut laskevat kuitenkin yhdeksi työn eduista (kappas!).

Reaktorin kohdalla puhutaan usein yrityksen hyvästä maineesta. Jani kertoo, ettei maineenhallintaan kuitenkaan liity mitään mystiikkaa tai taikatemppuja. Hänen mukaansa firman tärkeimpiä lähettiläitä ovat reaktorlaiset itse. Työmotivaatiota kohti parempaa tulosta lisää esimerkiksi se, että suuri osa työntekijöistä omistaa oman työnantajansa osakkeita.

-Meille on hurjan tärkeää, että työntekijät voivat hyvin ja meillä on kivaa olla duunissa. Siihen käytetään paljon aikaa ja rahaa, Jani kertoo. Samalla näytetään risteilykuvaa saksalaiselta Rein-joelta, jossa iloiset reaktorilaiset tuulettavat kameralle iloitessaan maineikkaimman työnantajan tittelin voitosta.

On muutama vinkki, joita Jani, Siru ja Liina haluavat jakaa tulevaisuutta varten:

Valtsikan paras anti: “the bigger picture”. Kokonaisuuksien ja kausaalisuhteiden ymmärtäminen auttaa oikeasti.

Valitse sivuaineesi tarkoin. Sekä Jani että Siru ovat tehneet markkinoinnin sivuaineen, joka lisäsi opintoihin käytännönläheisyyttä. Liina aloitti juuri informaatioverkostojen sivuaineen.

Viestinnän alalle pääsee verrattaen helposti, joten ota hyödyt irti siitä, mitä on tarjolla. Kaikilla hosteillamme on lukuisia työkokemuksia takanaan ennen Reaktorille siirtymistä.

K10a) Viestinnän ammattikäytännöt -kursseissa välillä helmiä. True dat. Hyödyntäkää.

Medialaiskontakteja! Medialainen medialaisen tunnistaa. Levittäydymme erilaisiin tehtäviin pitkin maailmaa, ja voimme olla toinen toistemme tukena mitä erilaisimmissa tilanteissa tulevaisuudessa.

Virallinen osuus on päättynyt.

-Nyt tosiaan siirrytään syömään, sinne on meidän safkat just tullu! Siru ilmoittaa.

Salaattien, broilerivartaiden ja viinin äärelle seuraamme liittyy myös muita talon tyyppejä. Muutamat olivat viettäneet koko päivän takapihalla testaamassa uutta robottia. Iloinen puheensorina, rento tunnelma, sauna lämpimänä. Joku voisi todeta, että nyt ollaan lähellä unelmatyöpaikkaa. Tämä ei ollut viimeinen kerta, kun medialaiset liottavat varpaansa IT-alan syviin vesiin.

Kuvat: Mari Liukkonen

Medialainen – työmarkkinoiden menestyjä

Median jäsenet ovat pian työmarkkinakaivosten kultahippuja – kunhan antavat kuulua itsestään.

”Miten teiltä saisi maisterivaiheen opiskelijoita houkuteltua yritysvierailulle? Haluaisimme tutustua erityisesti valmistumassa olevia medialaisiin…” Nojaan tuolissani taaksepäin. Samainen kysymys viriää lähes jokaisella yritystapaamisella. Vastaus kuuluu useimmiten: ”Valitettavasti lähes kaikki maisteriopiskelijamme ovat jo siirtyneet työelämään. Kehottaisin ottamaan kopin nuoremmista opiskelijoista vielä kun voitte.”

Ja niinhän se on. Kyse ei ole rakettitieteestä. Viestintää voi loppujen lopuksi tehdä kuka tahansa. Medionomeja ja tradenomeja valmistuu vuosittain jopa ylitarjonnaksi asti. Kuitenkin heitä, joilla on viestintään korkeimman asteen akateeminen koulutus, on aika harvassa. Meillä valtsikassa viestintään otetaan vuosittain noin 25 uutta opiskelijaa – ilmankos moni löytää itsensä kokopäivätyöstä ennen kuin kandin aihe on takaraivossa.

Media on järjestönä aktiivinen työelämämahdollisuuksien luoja. Kaikki alkoi vuonna 2014, kun kolme medialaista pääsi AC Sanaforille yrityssafarille. Pilottikokeilussa oli konsepti, jossa opiskelijat pääsevät noin viikon ajanjaksoksi tutustumaan viestintätoimiston arkeen. Safarin aikana opitaan tekemällä itse ja saadaan tuntumaa omaan osaamiseen suhteessa työelämän vaatimuksiin. Samalla safariyritys saa uusia potentiaalisia kasvoja muistiinsa, idearikkaita keskusteluja ja käsitystä opiskelijoistamme. Pilottikokemus onnistui, ja seuraava hallitus päätti viedä sitä eteenpäin.

Nyt yhteistyöyrityksiä on jo lähes kymmenkunta. Vuoden 2016 kevät ja syksy kuhisevat erilaisia ekskursioita ja safareita. Tilaisuuksista on syytä ottaa kaikki irti. Hakeutumalla rohkeasti tutustumaan itseämme kiinnostaviin organisaatioihin varmistamme yhteistyötarjonnan myös tulevina toimintavuosina.

Viestinnän opintojen tulevaisuus osana suurempaa kokonaisuutta luo haasteita oppiaineen omaleimaisuuden säilyttämiselle. Medialaisen itsetunnon ja identiteetin korostaminen on kenties tärkeämpää kuin koskaan. Siispä, rakas medialainen: olit sitten fuksi tai vuoden Ö opiskelija, avarra näkemystäsi ja kuvaa toimialastamme kuulemalla aiheesta asiantuntijoilta ja ammattilaisilta suoraan hevosen suusta. Noin kaksi kolmesta yrityssafarilaisesta on päätynyt vierailemansa yrityksen palkkalistoille. Väitän, ettei se ole sattumaa. Tule mukaan ja tee vaikutus.

Aktiivista ja työelämäntäyteistä vuotta toivottaen,

Laura Yrityssuhdevastaava 2016

Excuista ja yrityssafareista ilmoittautumisohjeineen tiedotetaan Media ry:n Facebook-ryhmässä ja sähköpostilistalla.

Muutosten vuosi

Täällä kirjoittelee median varapuheenjohtaja vuosimallia 2016! Aloitan tämän vuoden blogikirjoitukset, ja jokainen hallituksen jäsen tulee kirjoittamaan kauden aikana blogiin omia terveisiään.

Median hallitus ja Groteski tekevät tänä vuonna entistä tiiviimpää yhteistyötä. Olemme saaneet hallitukseemme oman Groteski-jäsenen, jolla pyrimme saamaan yhteydenpitoa Groteskin ja Median hallituksen välillä vielä sujuvammaksi ja myös läpinäkyvymmäksi. Hallitusblogin kautta haluamme myös saada hallitustoimintaa tutummaksi Median jäsenille ja Groteskin lukijoille. Tervetuloa seuraamaan!

Hallituskausi 2016 on lähtenyt käyntiin vauhdilla ja jäsenet ovat uppoutuneet uskomattomalla teholla uusiin pesteihinsä. Toisen kerran hallituksessa mukana olleena voin sanoa, että tämä jengi tulee saamaan aikaan vielä uskomattomia juttuja. Työelämäyhteistyöt ovat lähteneet rullaamaan huikealla vauhdilla ja vuosi 2016 lupaa Medialle jälleen kerran toinen toistaan hienompia yhteistyömahdollisuuksia ja yrityssafareita.

Vuosi 2016 tuo tullessaan myös muutoksen, joka koskee Mediaa. Helsingin Yliopiston iso pyörä on lähtenyt pyörimään, ja se lupaa osin isojakin muutoksia koskien kaikkia valtiotieteellisen tiedekunnan ainejärjestöjä. Yhdistymme valtio-opin ainejärjestön VOO:n kanssa lukuvuoden 2017 alussa. Se muuttaa paljon, ja usein ensimmäinen reaktio suuriin muutoksiin on kielteinen. Muutos voi kuitenkin parhaimmillaan avata uusia ovia, opettaa ja laajentaa maailmankuvaa. Näillä fiiliksillä aiomme lähteä mukaan tulevaan yhteistyöhön.

Minulle on tärkeää olla medialainen. Mitä medialaisuus sitten tarkoittaa? Minulle se on rakentunut tärkeäksi osaksi identiteettiäni. Olen ylpeä opiskelemastani aineesta, suhtaudun intohimoisesti tulevaisuuteeni media-alalla ja minulle on tärkeää että seuraavat sukupolvet jotka opiskelevat viestintää, voivat olla myös ylpeitä medialaisuudestaan. Minua ympäröi joukko upeita ihmisiä, jotka juuri medialaisuus on tuonut elämääni. Meitä yhdistää rakkaus viestintää ja mediaa kohtaan, ja halu olla rakentamassa ainejärjestöämme ja viestinnän tulevaisuutta entistä paremmaksi. Olkoon vuosi 2016 jälleen kerran upea vuosi kaikkien medialaisten elämässä!