2015

Vieraasta tutuksi, ongelmista haasteiksi

Leikitään.

 

Kuvittele hetkeksi itsesi puhekyvyttömäksi. Kommunikointi tapahtuu eleiden ja ilmeiden välityksellä.

Hymyn sanotaan olevan tarttuvaa. Entä jos tarina hymyn takana ei aukea? Entä jos jokaisen naurunremahduksen takana ollut keskustelu näyttäytyy isona tunnistamattomana möykkynä, jonka avaamiseen tunnet tarvitsevasi vähintään kaksikymmentä vuotta paikallisen kulttuurin ja historian tuntemusta?

Tämä kykenemättömyys saattaa välillä johtaa epämukaviin, jopa kiusallisiin tilanteisiin. Sana kielimuuri konkretisoitui nenäni edessä huomattuani ympärilläni kaikkien muiden paitsi itseni nauravan.

Kielen ymmärtäminen ja puhuminen ovat kaksi eri asiaa. Ottamani tanskan kielen tunnit ennen lähtöäni Kööpenhaminaan eivät vain opettaneet minua lausumaan tanskan vaikeimman sanan gulerod [ˈguləˌʁoˀð]. Ne opettivat myös tanskalaisten tavan vitsailla kaikesta.

Kysyttyäni esimieheltäni mitä hän mahtaa tehdä vapaapäivinään kertoi hän linnoittautuvansa vessaan kuudeksi tunniksi kymmenien sanomalehtien kanssa.

Jaa-a.

(c) Justus  Mättö

Kun paikalliset tavat alkavat hiipiä rutiineihin sekä koti-ikävä vaihtuu nostalgisoimiseen, on yhteiskuntaan integroituminen alkanut. Itselläni se alkoi yksinkertaisesti leivän kulutuksen 300-prosenttisesta noususta.

Aloin myös huomaamattani viljelemään sanaa hygge puheissani ja pyöräilemään ongelmitta sateessa. Minut tuntevat voivat myös pitää perinteisessä tupakansavun täyteisessä bodegassa istumista epäardamaisena.

Kielimuurista johtuva kiusaantuneisuus vetää olkapäät yhteen, leuan alas ja rajoittaa rentoa jutustelua. Sitä voi tuntea itsensä puolikkaaksi omasta entisestä itsestään ja tuntea suunnatonta turhautumista. Yleensä taustalla piilee meille kaikille tuttu epäonnistumisen pelko.

Ulospäin kiusaantuminen näkyy kärsimyksenä. Aiheutamme sillä helposti tahatonta kiusaannusta ja mielipahaa muille. Sitä ei meistä kuitenkaan kukaan halua.

Japanilaiset taitavat muuten olla tämän taidon maailmanmestareita.

Loppujen lopuksi rutiinit auttavat jäsentämään vieraalta tuntuvat tapamme osaksi nykyistä itseämme. On vain jätettävä se itseään rajoittava pelkotila kotiin, kun lähtee ulos sosialisoitumaan. Ihmisten, ei puhuvien päiden, kanssa on huomattavasti hedelmällisempää jutella.

(c) Justus Mättö

Monen mielestä saattaa kuulostaa liioittelulta, että pohjoismaiden välillä esiintyisi suuria kulttuurillisia eroja. Niin suuria, ettei tuntisi paikallisten kanssa yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Onhan meillä pienoisia eroja verrattuna korvapuustihulluihin ruotsalaisiin, kalanmaksaöljyhuuruisiin norjalaisiin sekä tuoreen leivän vuoksi kymmenen kilometriä pyöräileviin tanskalaisiin. Itse koen olevani kakku, jonka jokainen kerros on yksi näistä arkkityypeistä. Kuorrutus on se hiljaisuudesta nauttiva ja mämmiä kauhova suomalainen jääräpää.

Olen aina nauttinut kunnon löylyistä, mutten osannut edes kuvitella, kuinka niin arkista asiaa voi kaivata ja romantisoida. Työkaverini muistavat minut varmasti päällimmäisenä (omintakeisten ”vitsieni” lisäksi) saunaa romantisoivana suomalaisena.

Hehkuvin silmin ja kyynel silmäkulmassa selitin, kuinka koikkelehdimme alasti joulusaunasta jäiseen hankeen ja kieriskelemme selkämme verille.

”And all that happens while drinking vodka and listening to Lordi I guess?” muistan tanskalaisen kollegani kysyneen.

Naurahdin ja kielsin. Hetken pohdittuani tajusin, että minähän edustan vain vähemmistöä Suomen kansasta, vihreä kaupunkihipsukka kun olen.

”Kyllähän me sitäkin teemme”, oli lopulta myönnettävä.

Näin jälkikäteen kulttuuri- ja kielimuurista selvinneenä totean, että on maailman turhinta asettaa itsensä ja toisen väliin näkymätön muuri. Sitä muuria ei nimittäin niin vain kaadeta.

Muurattuna on helppo luoda ympärilleen hiljainen ja näennäisesti turvallinen maailma, jonne on aina mahdollista paeta kohdatessa uuden selätettävän haasteen. Sitä paitsi, maailmallahan meidät tunnetaan juroudestamme, joten turhaa stressiä väkinäisen hymyn luomisesta ei edes tarvitse ottaa.

Loppujen lopuksi koen kielen olevan se tekijä, joka ajaa meidät konflikteihin keskenämme. Informaatiokatkos, väärinymmärrys tai kommunikoinnin kulttuurierot. Arkiongelmat ovat yleensä hyvin globaaleja. Heräämme kahvin avulla, mietimme missä söisimme lounaan ja soitammeko tarpeeksi usein vanhemmillemme. Etsimme rakkautta ja teemme itsekkäitä tekoja.

On vain päästettävä irti siitä yksinäisyyden ja alastomuuden tunteesta, joka helposti kehittyy uudessa ympäristössä. Yhtenä päivänä sitä vain sitten herää pitkästä aikaa vaatteet päällä ja mieli kirkkaana. Vieras tuntuu tutulta ja ongelmat muuttuvat haasteiksi tai projekteiksi.


 

Kuvat: Dora Göran & Justus Mättö

2015

aTalentin viisi vinkkiä työnhakuun

 

blogi_kuvitus_media

aTalent Recruiting järjesti yhdessä Media ry:n kanssa työnhakuillan tammikuun lopulla. Tapahtuma oli erittäin onnistunut ja opiskelijoiden kanssa käytiin hyviä keskusteluja työnhausta. Tapahtuma järjestettiin workshop-muodossa ja rasteja oli kaikkiaan kolme: CV, työhakemus ja työhaastattelu. Kokosimme rasteilla eniten keskustelua herättäneet työnhaun solmukohdat käteväksi listaksi. Harkitse näitä kohtia työnhaussa ja varmista paikkasi kärkikandidaatien joukossa!

  1. Muista CV:n perustiedot

Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa tehdä CV, mutta tietyt peruselementit tulee löytyä jokaisesta vakuuttavasta ansioluettelosta: Nimi, yhteystiedot, koulutus, työkokemus ja työtehtävien lyhyt esittely, kielitaidot, it-taidot ja maininta suosittelijoista. Peruspohjan lisäksi esimerkiksi visualisoinnissa on paljon mahdollisuuksia hyödynnettävänä. Esimerkkejä erottuvista ansioluetteloista saat kirjoittamalla hakukoneen kuvahakuun ’creative CV’. Tärkeää on kuitenkin pitää CV selkeälukuisena.

  1. Kohdista dokumenttisi aina haettavaan paikkaan.

Kommentoi työpaikkailmoituksessa vaadittuja ominaisuuksia. Ilmoituksen kanssa on hyvä ’keskustella’ – näin perustelet sopivuutesi tehtävään. Autat myös rekrytoijaa näkemään heti työpaikkaan vaaditut ominaisuudet ja varmistat, että CV:si päätyy haastateltavien pinoon.

Samanlaisen CV:n lähettäminen useampaan työpaikkaan on yleinen erhe. Sen sijaan, että kertoisit kaiken osaamisesi, korosta dokumenteissasi haettavan tehtävän kannalta olennaisia kokemuksia ja taitoja. Selvitä, mitä työpaikkailmoituksessa todella lukee: millaisia työtehtävät ovat, mitä tehtävässä vaaditaan, minkälaiset taidot lasketaan eduksi. Mieti omaa osaamistasi, kokemuksiasi ja kiinnostustasi sekä sitä, kuinka hyvin ne vastaavat ilmoitukseen. Käytä konkreettisia esimerkkejä –näin osoitat rekrytoijalle, mitä todella olet tehnyt ja mitä osaat. Tuo tekstissä esille tehtävän kannalta relevantteja tietoja itsestäsi, osaamisestasi ja työkokemuksestasi.

  1. Älä vähättele itseäsi

Jokaisessa työtehtävässä oppii jotakin. Tärkeää on, miten tuot osaamisesi esille. Älä siis vähättele omaa osaamistasi vähäisen kokemuksen vuoksi. Esimerkiksi mansikanmyyjänä olet ehkä oppinut myyntihenkisyyttä ja vuorovaikutustaitoja tai varastonjärjestelijänä huolellisuutta ja järjestelmällisyyttä. Jos työkokemuksesi ei ole vielä kattava, voi olla perusteltua listata myös harrastusten kautta opittuja taitoja. Esimerkiksi partiossa olet voinut saada hyvää kokemusta koordinoimisesta ja tiimityöskentelystä.

  1. Muista huolellisuus

Tarkista lopuksi hakemustekstisi kirjoitusvirheiden varalta. Kirjoitusvirheet antavat kuvan huolimattomasta ja epäjärjestelmällisestä työntekijästä. Virheet kielivät myös kiireessä hutaistusta hakemuksesta, joka voi saada rekrytoijan kyseenalaistamaan hakijan motivaatiota haettavaa paikkaa kohtaan.

  1. Tuo haastattelussa esiin oma itsesi

Valmistaudu haastatteluun huolellisesti. Ota selvää yrityksestä ja mieti, mikä on hakemassasi tehtävässä tärkeää. Yritykseen tutustuminen saattaa myös lisätä innostustasi, mikä näkyy varmasti myös haastattelussa. Mieti millaiseen yritykseen olet hakemassa, millainen kulttuuri yrityksessä on ja viihtyisitkö todella työpaikassa. Mitkä asiat tehtävässä ovat sinulle motivaatiota herättäviä tekijöitä ja miksi juuri sinä sopisit yritykseen?

Pyri tuomaan omaa persoonaasi esille, haastattelussa ei tarvitse noudattaa valmiiksi opeteltuja kaavoja. Omana itsenä oleminen tuo myös rentoutta ja työnantaja saa paremman käsityksen todellisesta minästäsi. Liiallisen roolin esittäminen työhaastattelussa voi osua hakijan omaan nilkkaan, kun varsinaisten töiden alkaessa huomaakin, ettei työpaikan kulttuuri tunnu omalta.

Työnhaku voi joskus olla pitkä ja tuskastuttava projekti, mutta palkitsee lopulta varmasti. Pitää vain jaksaa yrittää! Muista myös, että saat pyytäessäsi aTalentilta henkilökohtaista palautetta hakudokumenteistasi. Rekrytointitiimimme yhteystiedot löydät osoitteesta www.atalent.fi

nettisivu_naama_maria2


 

Kuvat: aTalent Recruiting

Arkisto

Viestinnän ala ei tarvitse maistereita

Iso osa viestinnän opiskelijoista painelee töihin organisaatioviestinnän tai journalismin pariin jo hyvissä ajoin ennen opintojen päättymistä. Yrityksiin, viestintätoimistoihin, järjestöihin ja maamme merkittävimpiin lehtiin. Työksemme kerromme asioita ymmärrettävämmin, houkuttelevammin ja siksi, että jonkun pitää kertoa ne.

TEKSTI Riku Mattila

Kun kanditutkinto on vasta niukasti kasassa, niin työnantaja saattaa toisaalla odottaa täysipäiväistä työpanosta. Yliopistolla kummittelee gradu ja työnantaja suosittelee tekemään senkin. Miksi meidän pitäisi venyä? Miksi edes pitäisi valmistua maisteriksi?

Viestinnän opiskelijat huomaavat työssään, ettei opinnoista juurikaan ole ollut hyötyä. Ei meitä opeteta kertomaan juuri mitään, mutta onneksi kerrotaan lukuisia esimerkkejä muista kertojista. Yleisradion historia käydään varmuuden vuoksi kolmannen kerran maisterivaiheessa läpi.

Alumnit jaksavat muistella kuinka yliopisto opetti ajattelemaan kriittisesti. Sitten tulee hiljaista.

Olen ruvennut kyseenalaistamaan kuinka pitkään on hyödyllistä opetella ajattelemaan kriittisesti. Jos työelämään sattuu pomppaamaan, siellä viihtymään ja vieläpä menestymään, niin miksi sieltä pitäisi palata yliopistolle? Siksi, koska Suomessa pitää olla maisteri.

“Gradu. Sanoisin, että se on osoitus”, totesi suomalaisen viestintätoimiston korkeasti koulutettu toimitusjohtaja. Toimitusjohtaja puhuu totta. Gradu on osoitus venymisestä. Maisteri on myös hieno titteli. Minustakin tulisi Maisteri-Mattila. Wauh!

Silti ihmetyttää, miksi maisterius on Suomessa niin vallitsevaa. Valtiotieteiden kandidaatti ymmärtää jo melkoisen määrän asioita. Luovat alat elävät asioiden tekemisestä, aallon harjalla pysymisestä ja kiinnostuksesta uusiin ilmiöihin. Näissä yliopiston on vaikea pysyä perässä. Teoriaa tarvitaan tietenkin sopiva annos lisäämään kompetenssia. Sitä pitää oppia ymmärtämään ja hyödyntämään, mutta tähän prosessiin ei tarvita viittä vuotta.

Työelämään siirrytään liian hitaasti. Töissä käyvä opiskelija ei kasvata valtion kassaa toivottavissa määrin, koska hidastuneet opiskelut ahmivat rahaa. En sano, että ”kandina työelämään” pitäisi olla vallitseva käytäntö tai ihanne. Sanon, että on teennäistä pitää sitä huonona vaihtoehtona.

Viestinnän alalla ei pidä olla maisteri. Viestinnän alalla pitää opetella tekemään viestintää. Maailma pitää järjestää sanoilla ja sisällöillä joka päivä uudestaan. Sellaisen työn tekemiseen olisimme sopivia kandidaatteja kandidaatteinakin.


Kirjoittaja ei ole maisteri. Kirjoittaja ei ole edes kandi.